Metsähommia taas koko viikko

Olin ilmoittautunut viime lauantaiksi jälkikokeeseen, vaikka mulla oli eka yövuoro. Ajatus oli, että kyllähän sitä aamulla ehtii Espoossa käydä pyörähtämässä... Mutta olikin iltakoe ja silti päätin mennä. Sain sovittua aamuvuorolaisen kanssa, että menen myöhässä. En kyllä ymmärrä mikä idea on järjestää kokeita heinäkuussa illalla, seittemältä metsään lähtiessämme oli vielä 26 astetta lämmintä. Ei siis mikään paras jälkikeli, aamulla olis ollu vielä viileämpää ja yön kosteuttakin ehkä vähän maastossa.

Sosiaalisuus ja luoksepäästävyys sekä tottis meni hyvin ja jälkikin nousi oikeaan suuntaan(!) pienen tarkistelun jälkeen. Kuumuus, kuiva kallioinen maasto ja valtava polkuverkosto olivat meille kuitenkin liikaa ja saimme vain yhden esineen. Jos tästä reissusta en mitään muuta oppinut, niin joko nyt jo viimein voisin ymmärtää olla yövuorojen aikana ihan vaan kotona. Huomasin selkeästi olevani kireä, kun takaraivossa jyskytti töihin ehtiminen. Olin kolme ja puoli tuntia "myöhässä" töistä ja se tiesi sunnuntaille kolme ja puoli tuntia pidempää yövuoroa velan takaisinmaksun merkeissä eli 15,5 tunnin työyötä. Ei ole mitään niin paskaa kuin mennä yövuoroon kolmelta iltapäivällä...

Tiistaina aamupäivällä käytiin nuoren Toton kanssa lenkillä. Ainakaan vielä ei haitannut Taavia, että Toto on uros. Ja kun siltä kohta lähtee pallit, niin tullaan varmaan jatkossakin hyvin toimeen. Olin jopa hieman yllättynyt, kuinka paljon Taavi sieti Toton niskaan hyppimistä ja tuuppimista.

Illalla oltiin raunioilla kahden ukon verran. Molemmat yritettiin saada vaikeisiin paikkoihin syvälle maan alle. Ensimmäistä Taavi haukkuikin "väärässä" paikassa, kun haju tuli maan päällä olevaan piiloon. Kun se todettiin tyhjäksi, lähti Taavi ilman eri käskyä tarkentamaan ja löysi maan alle johtavan onkalon ja sieltä maalimiehen. Toine ukko löytyi nopeasti raunioiden toiselta laidalta syvältä tunnelista. Nopeaa toimintaa taas kerran!

Keskiviikkona hakuiltiin ja Taavi löysi hienosti kaksi maastoutunutta maalia ja yhden 'marjastajan'. 

Torstaina iltalenkin yhteydessä pieni esineruutuharjoitus. Kolme esinettä.

Lauantaina hakutreeneissä yksi ukko noin viiden hehtaarin alueella, jolle hän oli reilua tuntia aiemmin kulkenut jäljen. Lähdettiin tutkimaan aluetta myötätuuleen, koska halusin Taavin törmäävän jälkeen niin, että tuuli tulee takajäljen suunnalta. 

Taavi bongasi jäljen ja melko heti löysi myös jäljelle jätetyn esineen. Esineeltä jatkoi vapaan ja meni jälkeä pitkin maalille.

Punaisesta täpästä nousi jälki ja rastissa oli mm

Otettiin myös parilla koiralla paikkamakuu, kun treenikamu on menossa tokokokeeseen. 

Uimahommia

Viikon puuhailut

Taavi veti edellisen viikon lonkkaa mun ollessa töissä. Sunnuntaina treenattiin jäljen nostoja kolmen noston verran. Ekan Taavi näki, kun jäljen tekijä käveli ja nostettiin jälki saman tien. Vähän keuli, mut silti nenä meni maahan ja maalimiehelle mentiin jäljen kautta. Jälki kulki myötätuuleen, nosto vasemmalle. Hyvä, mutta vauhdikas suoritus.

Kaksi seuraavaa nostoa tehtiin tunnin ja kahden vanhoilla jäljillä. Molemmat jäljet kulkivat myötätuuleen eli vahva tuuli takajäljen puolelta. Näistä ensimmäinen nousi varmasti heti oikeaan suuntaan ja vauhdilla taas maalimiehelle. Toisen nostossa Taavi tarkisteli muutaman kerran ja valitsi sitten oikean suunnan. Varma jäljestys maalimiehelle. Ensimmäinen jälki kulki oikeaan, toinen vasempaan, kaikilta maalimiehiltä hyvät ilmaisut. Kaikki jäljet olivat noin satametrisiä. 

Maanantaina tokotreeneissä lämpimästä kelistä huolimatta kovin innokasta tekemistä. Aiheena oli kiertonoutohyppyhässäkkä, jota tehtiin osissa. Ensin kiertoa esteiden välistä ja sitten pysäytyksen jälkeistä noutoa hypyn kautta palauttaen. Kierrot meni superisti, noudoissa Taavi ei meinannut hokata avohyppyä, vaan tuli useamman kerran sen ohi. Mut vire oli niin hyvä, että tehtiin useita toistoja.

Tunnariakin yritettiin, mutta siinä vaiheessa Taavi oli jo sen verran lähäkdyksissä, ettei enää malttanut oikein haistella. Olisi pitänyt olla kentällä vettä sille mukana... Lopuksi ryhmäliike. Koko treenin ajan hiljainen koira.

Tiistaina fyssarin käsittelyssä aukomassa pahaa lapajumia. Tiesin jo viedessäni, että nyt on oikea lapa tosi jumissa ja niinhän se olikin. Varmasti tuntui ilkeältä ja muutaman kerran Taavi pomppasikin pystyyn ja hirveällä vimmalla nuolemaan Suvin naamaa. Pusukohtauksista huolimatta Suvi sai onneksi jumit hyvin auki ja taas on hyvä olla. Muuten ei löytynyt kropasta mitään sanomista.

Keskiviikkona hakuiltiin lämpimässä heikkotuulisessa kelissä. Taaville oli kolme maalimiestä puhtaalla 5 hehtaarin alueella. Ekalle ja vikalle maalille se meni selkeästi jäljen kautta, toisena ollut avoimella paikalla seissyt maali nousi ilmavainulla. Kaikilta hyvät ilmaisut ja aikaa meni noin kahdeksan minuuttia. Halusin kokeilla avoimella alueella seisovaa maalimiestä, kun oikeilla etsinnöillä on niin paljon joutunut rajoittamaan Taavin menemistä ulkopuolisten ihmisten luo, että eihän siitä ole jäänyt sille ajatusta selkeästi näkyvien ihmisten ilmaisematta jättämisestä. Ei nyt ainakaan ollut mitään ongelmaa tuossa.

Tässä Taavin keväiset pennut, kuvat pöllitty omistajien facesivuilta =)

Ebbot

Ella

Kobe

Miso

Sniffen

Haminan Seudun Seurakoirakerho palkitsi viime vuonna menestyneitä koirakoita muotokuvauksella, tässä Taavin palkintokuvat. Yhdestä teetin pienen taulun. Kuvaajana Petra Strübing.

Paskoja jälkiä

Viime viikolla treenattiin jälkeä torstaina ja perjantaina. Torstainen treeni oli niin totaalinen katastrofi, ettei tosikaan. Jälki nousi, mutta väärään suuntaan ja koko jäljestyksestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Hirveää sinkoilua vaan sinne ja tänne. En ole tuollaista nähnyt Taavilta varmaan koskaan, kamalaa menoa oli.

Perjantaina keskityttiin jäljennostoon kahden noston verran. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja lyhyet jäljet menivät tosi hyvin, vaikka maasto aiheutti hieman hankalia hajunkulkeutumisia. Oikein mallikas suoritus siis.

Ennen molempia treenejä tehtiin vähän koirahäiriötreeniä ja pientä tottista. Ne Taavilta meni oikein hyvin, vaikka perjantaina mukana oli todellinen hirmuhäiriö; vieras tuojottava ja rähjäävä bortsu-uros. Aluksi se oli Taaville tietenkin vaikea, mutta hyvin se siihenkin siedättyi ja rentoutui. 

Perjantaina jälkitreenien jälkeen ajeltiin mökille ja illalla käytiin uimassa, tai siis Taavi kävi. Lauantai meni sadetta pidellessä ja sunnuntaina ajoin Myrskylän kautta kotiin.

Myrskylässä oli Pelastuskoiraliiton jälkikoe. Sosiaalisuus-, sirunluku- ja tottisosuudet menivät hienosti sosiaalisuus/luoksepäästävyysosuuden vieressä olleesta bortsusta ja hieman pelottavan oloisesta tarkastajasta huolimatta. Taavia kopeloidessaan tarkastaja kysyi, että mitä rotuja Taavissa on =). Kun kerroin Tahvon olevan ihan aito rotukoira, totesi tarkastaja, ettei olekaan koskaan törmännyt tämmöiseen rotuun. 

Hallinnan jälkeen jäljen nosto menikin meillä sitten taas takajäljeksi ja hylky. En halunnut edes harjoituksen vuoksi ajaa jälkeä. Kaikissa jäljissä tällä viikolla oli yhteistä se, että Taavi valitsi vastatuulen suunnan. Vaikka harmittaa ihan vietävästi, niin täytyy sanoa etten ollut harmitukseni kanssa yksin. Kokeessa oli kymmenen koiraa ja vain yksi sai jäljen nousemaan oikeaan suuntaan, mutta sekään ei saanut jälkeä suoritettua loppuun... Muut ottivat joko takajäljen tai sitten jälki ei noussut ollenkaan. 

Extempore reissu pohjoiseen - tuhottomasti kuvia

Juhannussunnuntaina ennen sianpierua starttasi karavaani kohti pohjoista. Koronan jälkeen rajan auettua viikko sitten Norjaan päätimme lähteä ekstemporee lomareissulle. Muru kalaan Tenolle ja minä Taavin kanssa riesaksi mukaan. Ensimmäinen päivä meni aika pitkälti autossa ja illalla leiriydyimme Peurasuvantoon hieman Sodankylän pohjoispuolelle. 

En ole koskaan aiemmin nähnyt yötöntö yötä. Oli se vaan hienoa, kun kymmenen aikaan illalla aurinko paistoi vielä korkealta ja lämmintä oli +24! Hyttysiäkin tosin oli, mutta reissuun hankittu karkotin toimi ainakin niitä vähentävästi.

Peurasuvannon ilta-aurinko

Maanantaina ajettiin loppupätkä Utsjoen kautta Storfossenille, jonne Muru jäi kalaan vietyään mut ja Taavin ensin vaellusreitin alkuun noin 70 km päähän leirialueesta. Kello oli jo viisi, kun pääsimme matkaan. Kävelimme vain parisen tuntia ja sitten leiriydyimme upeaan maisemaan.

Rauhallinen yöpaikka mahtavassa maisemassa

Hieman huonosti nukutun yön jälkeen nousimme aamulla kuuden aikaan ylös ja lähdimme käymään niemen kärjessä ilman rinkkaa. Tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, silla paikoin maasto olisi ollut rinkan kanssa kulkiessa hieman hankala. Aamulenkille kertyi matkaa noin yhdeksän kilometriä. Aamupalan jälkeen leiri kasaan ja matkaan. Halki upeiden maisemien ja loputtomalta tuntuvien nousujen kävelimme noin 26 km päivän aikana. Ihan niin pitkää päivämatkaa ei ollut suunnitelmissa, mutta hyvää yöpaikkaa ei löytynyt ja jaksoimme hyvin kävellä, niin mikäs siinä.

Lunta!

Välipalatauko

Huipulla

Yöksi jäimme meren rantaan ja nukuin todella hyvin koko yön. Aamulla lähdimme kohti vierivien kivien rantaa, jonne matkaa oli kolmisen kilometriä. Hieno paikka! 

Lämpimästä auringonpaisreesta oli mukava nauttia.

Teltanpystytysapulainen

Hieno paikka tämäkin vuonon rannalla

Aallokossa ja nousu- ja laskuvedessä nää kivet pyörii veden mukana.

Takaisintulomatkalla olisi reitiltä pitänyt erkaantua polku kohti seuraavaa etappiamme, mutta en sitä kuitenkaan löytänyt. Palatessamme sattui pieni haaveri, kun nousimme jyrkkää liuskekivirinnettä ylös. Kivet olivat irtonaisia ja lähtivät jalan ja tassun alta liikkeelle ja kerran Taavin lipesi vähän pahemmin. Kun se sai keräiltyä itsensä kasaan, roikotti se toista takatassua. Mietin jo, että rinkka olisi pakko jättää, kun en molempia jaksaisi kantaa. Pääsimme kuitenkin rinteen ylös, Taavi nilkuttaen. Ylhäällä tutkin jalan ja en siitä mitään haavaa löytänyt eikä Taavi reagoinut paineluun tai taivutteluun. Ehkä jalka sai vain kolhun, sillä parin sadan metrin päästä Taavi käveli jo ihan normaalisti. Huh, selvittiin säikähdyksellä! Yksin vaeltaessa nämä on aina hankalia tilanteita. Itse olen varautunut ea-välineiden lisäksi treenitaskulla jossa saan koiraa kantaessani kulkemaan välttämättömät tavarat mukanani ja yritän suunnitella reitit niin, että lähimmälle tielle ei olisi ihan kamala matka. Maasto tosin voi olla paikoin kovin hankala koiraa kantaessa. Onneksi nyt ei tarvinut kantohommiin ryhtyä, eikä toivottavasti jatkossakaan. 

Koska polunhaaraa ei löytynyt, niin oli käveltävä takaisin alkuun asti. Pienen matkaa ehdin kävellä kohti uutta suunnitelmaa, kun kohdalle osui lampi. Vedet oli meiltä vähissä, joten oli pakko pysähtyä keittämään pullot täyteen. Kesken keittohommien alkoi sade ja päätin pystyttää teltan, koska aikaa meillä oli enkä halunnut aivan kastua. Siinä sitten pidettiinkin sadetta iltaan asti. 

Sadetauko

Sade oli lakannut ja teltta kuivinut vasta kahdeksan jälkeen illalla. Mutta koska oli yötön yö ja päivä meni pakkolevossa, niin lähdettiin jatkamaan matkaa. Kävelimme seitsemän kilometriä nousten pienen tunturin huipulle, jonne pystytimme leirin yötä varten. En ole aiemmin kokenut yötöntä yötä ja olihan se hienoa, kun puolelta yöltä aurinko paistaa täydeltä terältä. Ilman kelloa ei tietäisi mikä aika vuorokaudesta on!

Yöpalaa

Kukkulan kuningas

Aamulla nousimme aikaisin ja nautimme rauhassa leppoisasta ja lämpimästä aamusta upeissa maisemissa. Jäljellä oli enää lyhyt matka alas tunturin huipulta tienvarteen, josta Muru tuli meidät hakemaan.

Matkaa kertyi kaikkiaan aika tarkalleen viisikymmentä kilometriä. Maasto oli paikoin haastava, mutta suurimmaksi osaksi oikein mukava kulkea. Kelit pääsääntöisesti suosi ja ihmisiäkin nähtiin vain yksi etäältä koko reissun aikana. Lähes täydellistä siis! 

Perjantaina lököiltiin ja käytiin vain vähän kävelemässä leirialueen viereisillä tunturin rinteillä. Hieroin myös Taavin ja pientä jumia taitaa selässä olla.

Lauantaina ajeltiin Pykeijaan ja käytiin syömässä kuningasrapua, ihan pakollinen juttu aina Pykeijassa käydessä. Leiriydyttiin lähelle meren rantaa samaan puskaan kuin missä edellisellä Pykeijan ressulla oltiin. Rauhallinen ilta.

Sunnuntaina aamusta käytiin Taavin kanssa valloittamassa Gáranasčohkkan 497 metrinen huippu, matkaa kertyi edestakaisin kuutisentoista kilometriä. Maasto oli tosi miellyttävä, mutta maisemat ei pärjänneet alkuviikon patikoinnin maisemille. 

Gáranasčohkkan huipulla

Päivällä käytiin Kirkenesissä ja jäätiin sen laitamille yöksi. Maanantaina aloitettiin kotimatka Neidenin kautta. Yötä oltiin Inarissa ja tiistaille suunniteltu patikka jäi toteuttamatta kovan sateen vuoksi. Tiistaina yö Iissä ja keskiviikkona loppu matka kotiin. Huh, melko puuduttavaa ajamista, mutta kaiken vaivan arvoista!

Puolen yön aurinko Kirkenesin kupeessa.

Neiden

Jäniskoski

Jäniskosken riippusilta. Kivasti oli laittu pari lankkua koiria(?) varten.

Karhunpesäkivi