Helmikuun alussa vähän lomailtiin ja teki kyllä hyvää ottaa vähän etäisyyttä, vaikka itku tulee edelleen joka päivä. Kostille kuuluu hyvää, ensimmäinen kaupunkilaiskoiran bussimatkakin on jo takana! Kotiutuminen on muutenkin edennyt hyvin ja koeaika on ohi, Kosti on saanut uuden kodin! Koirakaverin kanssa vaikuttavat mahtavalta parilta; tykkäävät leikkiä paljon ja osaavat leikkiä hyvin keskenään, riitaa ei tule leluista eikä ruuasta. Onhan se nyt vaan ihanaa, kun on luottoystävä <3
Taavin kanssa käytiin viime viikon torstaina omineen hallilla kokeilemassa, osataanko me vielä totella. Ruutu oli super, merkin kierto hirmu hankala ja nouto kamalan kivaa.
Perjantaina aamusta käytiin häiriköimässä nuoren corgin tokotreeniä. Taavi oli mahtava häiriökoira, vaikka toista vähän aluksi jännitti. Me tehtiin jättäviä, jotka onnistui ihan hyvin ja vähän rallyn puolenvaihtotreeniä. Oikeen puolen seuruu on kyllä ihan toivoton. Luoksetulo ok. Lopuksi vielä paikkis ja Taavi istua törötti niin nätisti ja rauhassa.
Illalla omat tokotreenit aloitettiin paikkiksella. Taavi keskellä ja kaksi kertaa painui maahan. Maassa olo on sille niin paljon turvallisempi ja varmempi kuin istuminen, että vieruskaverien ahdistaessa menee herkästi maahan. Varsinaisen paikkiksen jälkeen vielä ringissä kuuntelutreeniä, joka meni meiltä muuten hyvin, mutta vinkumista oli jonkin verran.
Omalla vuorolla tehtiin seuruuta. Liikkelle lähdöt ja käännökset aiheutti kovasti ääntä ja näihin yritettiin löytää ratkaisua. Ei ole helppoa... muuten seuruu oikein hyvää, jopa peruutus.
Tehtiin myös tunnari. Taavi lähti kivan rauhallisesti ja jopa malttoi haistella, mutta poimi silti ekaksi väärän. Vaihtoi kuitenkin itse oikeaan, mutta pureskelu aika kovaa. Työsarkaa siis riittää.
Toisen koiran tehdessä ohjatusti, me seurattiin ja Taavi oli ihan hiljaa. Tuleeko ääni liikkurista vai alkuinnosta vai mistä milloinkin?
Sunnuntaina koetettiin ratkoa tuota seuruun ääntelyongelmaa, mutta on kyllä niin hankala ongelma, että ihan helpolla ei varmaan ratkea. On lisäksi kuulemma vielä sukuvikakin =). Tehtiin myös ohjattua noutoa molemmat suunnat, jotka muutamaa pientä kauneusvirhettä lukuun ottamatta olivat ihan superhienot ja hiljaiset. Noudosta on tullut Taaville yks lemppari. Tunnariakin tehtiin ja se onnistui ekaa kertaa hallilla tosi hyvin. Yleensä hallilla on ihan liikaa intoa, mutta nyt malttoi haistella ja valitsi oman hyvin. Kapuran pureskelua on kyllä vähän liikaa, mutta muuten hieno suoritus. Jännä, kun noutokapulaa ei pureskele, mutta tuo pikkukapula houkuttaa rouskuttelemaan...
Lopuksi vielä paikkaistuminen ja se taisi mennä ihan hienosti. Olen nyt ajatellut olla vähän lähempänä, kun Taavia vähän epäilyttää vieruskaverit, varsinkin jos ovat vähän tuntemattomampia.
Tiistaitoko olikin sitten tällä kertaa melko kamala. Ryhmän uusi jäsen oli Taavin mielestä ihan hirmu pelottava, vaikka musta oli tosi kiva saada uusi ryhmäläinen. Tehtiin alkuun paikkaistuminen ja se meni muuten hyvin, mutta vähän haistelututti.
Oma vuoro aloitettiin merkin kierrolla ja Taavilla oli joku ihme protestointimielentila päällä ja haukkui vaan melkein koko ajan. Se sai sitten seuruusulkeiset, jotka vähän hiljensi sitä. Noutokin taidettiin tehdä ja haukusta huolimatta se oli ihan hyvä. Ei ollu meidän päivä tällä kertaa. Pitää kai aloittaa tuo merkin kierron harjoittelu ihan alusta ja läheltä, kun se ei nyt tunnu millään onnistuvan vaikka Taavi kyllä sen osaa. Joku epävarmuus siinä kuitenkin on. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Lenkillä ollaan käyty Fionan sekä Lolan ja Siskon kanssa.
torstai 21. helmikuuta 2019
perjantai 1. helmikuuta 2019
Ehkä me vielä joskus treenataan
Kostin muuton jälkeen otettiin pari viikkoa ihan vaan leväten ja toipuen. Sen jälkeen oli tarkoitus palata normaaliin arkeen ja treenaamiseen, mutta eipä se vaan niin helposti käynytkään. Monet treenit peruin, osan ihan viime tipassa, kun en vaan pystynyt lähtemään. Ihmismieli on kyllä kummallinen. Tunteet seilaa ihan eri aalloilla kuin mitä järki sanoo. Vaikka näen koirista, että päätös oli oikea ja nyt molemmilla on hyvä olla, on mun ollut vaikea hyväksyä sitä, että petin Kostin luottamuksen antamalla sen pois. Ikävä on myös ihan hirvittävän kova. Mieli kieltää mua olemasta iloinen ja nauttimasta elämästä, vaikka tiedän ettei mulla ollut enää vaihtoehtoja ja että tein koirille hyvän teon.
Tiistaitokoon sain itseni kammettua tammikuun lopulla ja siellä Taavi olikin ihan kivalla fiiliksellä. Meidän ryhmä vaan on kutistunut kovin pieneksi ja paikkiksia ei oikein saada kasaan. Että jos jotain kiinnostaa avo - voi -tasoinen tokotreeni, niin mukaan vaan, koutsi on mahtava!
Aksapuoli oli tyhjillään, niin otettiin siitä ilo irti ja tehtiin liikkeitä pitkältä matkalta. Taavi aloitti ruudulla ja se näyttää nyt uponneen sen päähän ihan hyvin. Tehtiin jopa erivoin ympyrästä ruutuun lähetystä ja sekin onnistui hienosti. Merkin kierto sitten taas ärsytti Taavia ja sen piti jurputtaa mulle, mutta siinäkin onnistui useampi toisto.
Ohjattua noutoa tehtiin pari toistoa ja ne meni ihan hienosti. Vähän haittasi ulkoa kuuluvat lumitöiden äänet kun ihan ovenpieliä kolisteltiin, mutta ne oli ihan loistavia häiriöitä. Ekalla kerralla Taavi meinas kompastua siihen jättömerkkiin. Tehtiin siis molemmat suunnat. On se edistynyt kovasti, kun jossain vaiheessa se ei voinut tuolla hiekkapohjalla noukkia edes kapulaa suuhunsa ja nyt ei ole enää mitään ongelmia.
Seuruuta tehtiin liikkuroituna pitkät pätkät joka vauhdilla ja joka suuntaan ja Taavi oli hyvä, peruutusta lukuun ottamatta ihan hiljaakin. Lopuksi vielä pitkästä matkasta luoksetulo, jossa pysäytykset seisomaan ja maahan, ei ongelmia.
Toisen koiran treenatessa sitten hömpöteltiin omiamme ja treenattiin paikkaistumista aina kun toinen teki jotain vauhdikasta. Pienesti huoletti Taavia, mutta ihan nätisti se istui. Kokonaisuutena kivan hiljainen treeni.
Perjantain tokotreeneissäkin olen käynyt kerran. Aiheena oli luopuminen, käsikosketus ja ruutu. Paikkista tehtiin ringissä kuuntelutreeninä.
Käsikosketusta ei olla Taavin kanssa tehty aiemmin, mutta äkkiä se hokasi jutun juonen. Kotona jatketaan treeniä ja yritetään tehdä kestoa pitoon.
Luopuminen omana treeninä on Taaville tuttu ja helppo, mutta kun piti luopua maassa olevasta namipurkista ja tehdä mun kanssa, niin huolestuminen namipurkista olikin vallan suurta. Taavi pystyi kuitenkin tekemään kaikki siltä pyydetyt asiat, mutta purkkia piti vilkuilla tiuhaan ja väistää korostetusti. Ääntä tuli myös aika paljon. Tätäkin siis ruvetaan treenaamaan kotosalla.
Ruutu toimi. Taavi oli viimeinen suorittava koira ja kun kaikki edelliset olivat tehneet namialustalle, oli ruudussa kovasti hajuja ja varmaan jokunen namikin. Eka lähetys meni siis haisteluksi... sen jälkeen onnistui hienosti kahdesta suunnasta sekä suora lähetys että evl-seisomisesta tehty lähetys. Lopuksi vielä pieni testi ja ruutua siirrettiin mittansa sivuun. Ei mennyt Taavi lankaan vaan löysi hienosti ruutuun.
Hakuporukalla oltiin kerran palotalolla, kun lunta on ihan todella paljon, eikä aurattujen alueiden ulkopuolelle ole mitään asiaa. Taaville oli yksi ukko palotalossa, joka teetti kovasti töitä rakennuksen omalaatuisten ilmavirtausten vuoksi. Toinen ukko liikkui oudosti ja höpötteli jotain pihalla, Taavi lähti hurjalla vauhdilla ja vähän taisi jopa törmätä maalimieheen, joka sitten aiheutti pientä kiroilua Taavin osalta. Sen jälkeen hyvä ilmausuhaukku ja maalin jatkaessa matkaa seurasi Taavi sitä haukkuen, oikein hyvä suoritus siis. Viimeinen ukko auraamattoman kentän toisella laidalla ja lähetys umpihankeen. Edettyään muutaman metrin hirveän jupinan säestämänä päätti Taavi vaihtaa suuntaa ja juosta maalin luo auratun parkkipaikan kautta. Ei siis ollenkaan tyhmä otus.
Voitin viime vuoden joulukalenteriarvonnassa lahjakortin koirapalvelu Nomadiin ja kävimme sen Taavin kanssa tammikuussa lunastamassa vesikävylymatolla. Taavin takajalkojen liike on kuulemma erittäin hyvä ja harvinaisen pitkä, mutta onhan pyrrin askellus tehokasta ja maatavoittavaa, vaikkakin lyhytkarvalla vähemmän kuin pitkäkarvalla. Taavin kunto oli myös todella hyvä ja se jaksoikin kävellä yli viisitoista minuuttia ekakertalaisten yleensä kävellessä kuulemma maksimissaan kymmenen minuuttia. Kävely tauotettiin pätkiin, aluksi lyhyempiin ja lopussa vähän pidempiin pätkiin. Olisi varmasti tehokas treenimuoto ja kuntoutuksessa lyömätön tämä vesikävely.
Tiistaitokoon sain itseni kammettua tammikuun lopulla ja siellä Taavi olikin ihan kivalla fiiliksellä. Meidän ryhmä vaan on kutistunut kovin pieneksi ja paikkiksia ei oikein saada kasaan. Että jos jotain kiinnostaa avo - voi -tasoinen tokotreeni, niin mukaan vaan, koutsi on mahtava!
Aksapuoli oli tyhjillään, niin otettiin siitä ilo irti ja tehtiin liikkeitä pitkältä matkalta. Taavi aloitti ruudulla ja se näyttää nyt uponneen sen päähän ihan hyvin. Tehtiin jopa erivoin ympyrästä ruutuun lähetystä ja sekin onnistui hienosti. Merkin kierto sitten taas ärsytti Taavia ja sen piti jurputtaa mulle, mutta siinäkin onnistui useampi toisto.
Ohjattua noutoa tehtiin pari toistoa ja ne meni ihan hienosti. Vähän haittasi ulkoa kuuluvat lumitöiden äänet kun ihan ovenpieliä kolisteltiin, mutta ne oli ihan loistavia häiriöitä. Ekalla kerralla Taavi meinas kompastua siihen jättömerkkiin. Tehtiin siis molemmat suunnat. On se edistynyt kovasti, kun jossain vaiheessa se ei voinut tuolla hiekkapohjalla noukkia edes kapulaa suuhunsa ja nyt ei ole enää mitään ongelmia.
Seuruuta tehtiin liikkuroituna pitkät pätkät joka vauhdilla ja joka suuntaan ja Taavi oli hyvä, peruutusta lukuun ottamatta ihan hiljaakin. Lopuksi vielä pitkästä matkasta luoksetulo, jossa pysäytykset seisomaan ja maahan, ei ongelmia.
Toisen koiran treenatessa sitten hömpöteltiin omiamme ja treenattiin paikkaistumista aina kun toinen teki jotain vauhdikasta. Pienesti huoletti Taavia, mutta ihan nätisti se istui. Kokonaisuutena kivan hiljainen treeni.
Perjantain tokotreeneissäkin olen käynyt kerran. Aiheena oli luopuminen, käsikosketus ja ruutu. Paikkista tehtiin ringissä kuuntelutreeninä.
Käsikosketusta ei olla Taavin kanssa tehty aiemmin, mutta äkkiä se hokasi jutun juonen. Kotona jatketaan treeniä ja yritetään tehdä kestoa pitoon.
Luopuminen omana treeninä on Taaville tuttu ja helppo, mutta kun piti luopua maassa olevasta namipurkista ja tehdä mun kanssa, niin huolestuminen namipurkista olikin vallan suurta. Taavi pystyi kuitenkin tekemään kaikki siltä pyydetyt asiat, mutta purkkia piti vilkuilla tiuhaan ja väistää korostetusti. Ääntä tuli myös aika paljon. Tätäkin siis ruvetaan treenaamaan kotosalla.
Ruutu toimi. Taavi oli viimeinen suorittava koira ja kun kaikki edelliset olivat tehneet namialustalle, oli ruudussa kovasti hajuja ja varmaan jokunen namikin. Eka lähetys meni siis haisteluksi... sen jälkeen onnistui hienosti kahdesta suunnasta sekä suora lähetys että evl-seisomisesta tehty lähetys. Lopuksi vielä pieni testi ja ruutua siirrettiin mittansa sivuun. Ei mennyt Taavi lankaan vaan löysi hienosti ruutuun.
Hakuporukalla oltiin kerran palotalolla, kun lunta on ihan todella paljon, eikä aurattujen alueiden ulkopuolelle ole mitään asiaa. Taaville oli yksi ukko palotalossa, joka teetti kovasti töitä rakennuksen omalaatuisten ilmavirtausten vuoksi. Toinen ukko liikkui oudosti ja höpötteli jotain pihalla, Taavi lähti hurjalla vauhdilla ja vähän taisi jopa törmätä maalimieheen, joka sitten aiheutti pientä kiroilua Taavin osalta. Sen jälkeen hyvä ilmausuhaukku ja maalin jatkaessa matkaa seurasi Taavi sitä haukkuen, oikein hyvä suoritus siis. Viimeinen ukko auraamattoman kentän toisella laidalla ja lähetys umpihankeen. Edettyään muutaman metrin hirveän jupinan säestämänä päätti Taavi vaihtaa suuntaa ja juosta maalin luo auratun parkkipaikan kautta. Ei siis ollenkaan tyhmä otus.
Voitin viime vuoden joulukalenteriarvonnassa lahjakortin koirapalvelu Nomadiin ja kävimme sen Taavin kanssa tammikuussa lunastamassa vesikävylymatolla. Taavin takajalkojen liike on kuulemma erittäin hyvä ja harvinaisen pitkä, mutta onhan pyrrin askellus tehokasta ja maatavoittavaa, vaikkakin lyhytkarvalla vähemmän kuin pitkäkarvalla. Taavin kunto oli myös todella hyvä ja se jaksoikin kävellä yli viisitoista minuuttia ekakertalaisten yleensä kävellessä kuulemma maksimissaan kymmenen minuuttia. Kävely tauotettiin pätkiin, aluksi lyhyempiin ja lopussa vähän pidempiin pätkiin. Olisi varmasti tehokas treenimuoto ja kuntoutuksessa lyömätön tämä vesikävely.
Työvuorokalenteriani olen selaillut sen verran, että en tänä vuonna pääse yhdellekään niistä neljästä leiristä, joille olisin halunnut mennä... Toisaalta nyt ainakin tuntuu siltä, että haluan vain käpertyä peiton alle ja olla yksin, joten voi olla parempikin ettei tarvitse miettiä leireilyjä ja niiden aiheuttamaan pakollista sosiaalisuutta.
lauantai 19. tammikuuta 2019
Onnea ei voi omistaa, mutta surulle voi laittaa suitset
Vuoden ensimmäisen tekstin piti olla aivan toisenlainen, mutta elämä ei mene niin kuin itse suunnittelee ja sen tahtoisi menevän. Viimeinen reilu puoli vuotta on ollut raskasta aikaa ja vaikka suurimman osan ajasta pojilla meni näennäisesti hyvin, oli ilmassa koko ajan kireyttä ja tappeluita tuli välillä tiuhemmin ja välillä harvemmin. Sisällä yhteiselo oli hankalampaa, mutta ulkona ongelmia ei ollut ja aina riidan tullen olikin helppo laittaa koirat pihalle ja saada tilanne rauhoittumaan. Tai niin ainakin uskottelin itselleni. Loppuvuodesta tappeluita rupesi olemaan enemmän ja ne kävivät rajummiksi. Joulun jälkeen sitten tuli tappelu ulkonakin ja se ei ollut enää mikään pieni riita. En edes yksin saanut koiria irti toisistaan, vaikka kuinka yritin. Onneksi Muru oli kotona ja kuuli mun huudon. Tämän tappelun jälkeen en saanut koiria enää tulemaan yhtään toimeen toistensa kanssa ja sisällä ne oli pidettävä kokonaan erossa toisistaan, eikä ulkonakaan homma enää sujunut. Eristäminen sisällä stressasi molempia aivan kamalasta, Kosti pelkäsi Taavia kun kuuli sen liikkuvan toisessa huoneessa ja Taavi oli aivan hädissään siitä, miksi se on eristettynä meistä vaikka ollaan kotona.
Syy taippeluille olin minä. Kun en ollut kotona, ei pojilla ollut mitään ongelmia, mutta mun tullessa kotiin ilmapiiri kiristyi. Taavi on hyvin mustasukkainen minusta ja vaikka haimme apua koirankouluttajilta ja yritimme kaikki meille neuvotut keinot, en saanut luotua sellaista ilmapiiriä, jossa Taavi ei olisi kokenut Kostia uhaksi. Aina viimeiseen asti Kosti yritti välttää riitatilanteita ja kertoa Taaville, ettei tarvi hermostua. Mutta Taavi ei ole se taitavin koirankielen tulkitsija, liekö tähänkin edelleen vaikutta ne pentuajan päällekäynnit ja niistä opittu toimintamalli, jossa hyökkäys on paras puolustus. Ja kun Taavi kävi päälle, ei Kostikaan antanut piiruakaan periksi. Aina näin, että nyt tulee tappelu, mutta kun tilanne on päällä alle sekunnissa, niin ei siinä ehdi tehdä mitään. Tunnen itseni todella surkeaksi ja epäonnostuneeksi, vaikka tiedänkin ettei tässä tilanteessa välttämättä olisi ollut mitään muutakaan enää tehtävissä. Yritettiin kyllä kaikkemme, mutta kaikki eivät vaan siedä toisiaan, eikä niitä saa sietämään toisiaan vaikka kuinka kovasti tahtoisi ja yrittäisi.
Jatkuvassa stressissä eläminen ei ole kenellekään hyväksi ja kun missään välissä ei pysty rentoutumaan, on kehä valmis. Koiralla stressihormonit säilyvät veressä jopa kahdeksan päivää ja pitkään jatkuva stressi voi sairastuttaa. Pitkin syksyä mietin, että joku ratkaisu tilanteeseen on saatava, mutta en kuitenkaan halunnut antaa periksi. Lopulta pojat päättivät mun puolesta, että enää ei voi päätöstä venyttää, mikäli haluaa kaikkien voivan hyvin. Ajatus Kostista luopumisesta oli kuitenkin todella vaikea ja uuden kodin etsiminen tuntui jotenkin oman epäonnistumisen alleviivaamiselta. Ensin ajattelin viedä sen lopetettavaksi. Ajatus koiran kiertoon laittamisesta oli kamala. Ajatus siitä, että minä hylkäisin rakkaan lemmikkini oli kamala. Ajatus siitä, että se olisi jonkun toisen koira ja joku toinen olisi sen kanssa onnellinen ja joku toinen eläisi sen kanssa hyvää elämää, onnistuisi sen kanssa, oli ihan mahdoton. En kestänyt ajatusta, että törmäisin Kostiin vielä joskus saati, että mun pitäisi seurata Kostin elämää sivusta. Mutta eihän noin nuorta, upeaa, ihanaa, kilttiä ja herttaista otusta voisi tappaakaan. Ei auttanut kuin niellä oma ylpeys, kohdata pettymys ja toivoa hyvän uuden kodin löytymistä.
Jostain ihmeestä ilmestyi ihana ihminen, joka etsi aikuista uroskoiraa oman narttunsa kaveriksi. Tilanne tuntuu aivan liian hyvältä ollakseen totta, sillä hänellä on ollut pyrri, joten rotu ja sen oikut ovat tuttuja, hänen tapansa kohdella ja kouluttaa koiria on positiivinen, hän osaa lukea ja tukea koiraa hienosti ja on valmis panostamaan Kostin kotiutumiseen, eikä säikähdä vaikka kaikki ei heti menisikään ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kosti on nyt ollut pari viikkoa kokeilussa ja alku näyttää ihan lupaavalta. En toivo mitään niin paljoa, kuin että hän haluaisi pitää Kostin ja Kosti kotiutuisi uuteen paikkaan hyvin. Mutta tavoilleni uskollisena pelkään pahinta ja maalailen piruja seinille. Toivottavasti olen väärässä! On ollut lohduttavaa seurata, miten Kosti on saanut leikkikaverin jota sen ei tarvi pelätä, miten se on pikku hiljaa rentoutunut uudessa paikassa ja miten se pikku hiljaa oppii luottamaan uuteen ihmiseen. Edessä on vielä paljon uutta opeteltavaa Kostille, eikä kaikki varmasti tule olemaan helppoa. Maalaispojasta pitäisi tulla kaupunkilaisjannu.
Taavi on myös rentoutunut valtavasti Kostin lähdettyä ja sen olemus on muuttunut samanaikaisesti sekä leikkisämmäksi että rauhallisemmaksi, ilo elämään on palannut. Näin jälkikäteen sitä itsekin vasta tajuaa, kuinka huonosti koirilla oikeasti asiat olivatkaan. Mutta kun muutos tapahtuu vähitellen, on sitä niin vaikea itse huomata. Ja kun on niin valtava halu onnistua, kieltää itseään näkemästä negatiivisia asioita. Olen syyttänyt itseäni ja itkenyt silmät päästäni, mutta samaan aikaan tuntuu helpottavalta ja lohduttavalta nähdä molempien koirien voivan nyt paremmin. Päätös oli varmasti oikea ja ainut mahdollinen. Eikä tunnu ollenkaan pahalta seurata Kostin uutta elämää sivusta ❤.
Uusi vuosi alkoi raskaissa tunnelmissa ja monet itkut tulen vielä itkemään. Aika parantaa haavoja, mutta tuskin koskaan ikävä kokonaan lakkaa. Onneksi saan kuulla Kostista lähes päivittäin. Mun pieni sydäntenvalloittajani jatkaa parempaa elämää muualla ja mä yritän opetella olemaan syyttämättä itseäni tästä kaikesta. Taavin kanssa palataan pikku hiljaa normaaliin arkeen.
Syy taippeluille olin minä. Kun en ollut kotona, ei pojilla ollut mitään ongelmia, mutta mun tullessa kotiin ilmapiiri kiristyi. Taavi on hyvin mustasukkainen minusta ja vaikka haimme apua koirankouluttajilta ja yritimme kaikki meille neuvotut keinot, en saanut luotua sellaista ilmapiiriä, jossa Taavi ei olisi kokenut Kostia uhaksi. Aina viimeiseen asti Kosti yritti välttää riitatilanteita ja kertoa Taaville, ettei tarvi hermostua. Mutta Taavi ei ole se taitavin koirankielen tulkitsija, liekö tähänkin edelleen vaikutta ne pentuajan päällekäynnit ja niistä opittu toimintamalli, jossa hyökkäys on paras puolustus. Ja kun Taavi kävi päälle, ei Kostikaan antanut piiruakaan periksi. Aina näin, että nyt tulee tappelu, mutta kun tilanne on päällä alle sekunnissa, niin ei siinä ehdi tehdä mitään. Tunnen itseni todella surkeaksi ja epäonnostuneeksi, vaikka tiedänkin ettei tässä tilanteessa välttämättä olisi ollut mitään muutakaan enää tehtävissä. Yritettiin kyllä kaikkemme, mutta kaikki eivät vaan siedä toisiaan, eikä niitä saa sietämään toisiaan vaikka kuinka kovasti tahtoisi ja yrittäisi.
Jatkuvassa stressissä eläminen ei ole kenellekään hyväksi ja kun missään välissä ei pysty rentoutumaan, on kehä valmis. Koiralla stressihormonit säilyvät veressä jopa kahdeksan päivää ja pitkään jatkuva stressi voi sairastuttaa. Pitkin syksyä mietin, että joku ratkaisu tilanteeseen on saatava, mutta en kuitenkaan halunnut antaa periksi. Lopulta pojat päättivät mun puolesta, että enää ei voi päätöstä venyttää, mikäli haluaa kaikkien voivan hyvin. Ajatus Kostista luopumisesta oli kuitenkin todella vaikea ja uuden kodin etsiminen tuntui jotenkin oman epäonnistumisen alleviivaamiselta. Ensin ajattelin viedä sen lopetettavaksi. Ajatus koiran kiertoon laittamisesta oli kamala. Ajatus siitä, että minä hylkäisin rakkaan lemmikkini oli kamala. Ajatus siitä, että se olisi jonkun toisen koira ja joku toinen olisi sen kanssa onnellinen ja joku toinen eläisi sen kanssa hyvää elämää, onnistuisi sen kanssa, oli ihan mahdoton. En kestänyt ajatusta, että törmäisin Kostiin vielä joskus saati, että mun pitäisi seurata Kostin elämää sivusta. Mutta eihän noin nuorta, upeaa, ihanaa, kilttiä ja herttaista otusta voisi tappaakaan. Ei auttanut kuin niellä oma ylpeys, kohdata pettymys ja toivoa hyvän uuden kodin löytymistä.
Jostain ihmeestä ilmestyi ihana ihminen, joka etsi aikuista uroskoiraa oman narttunsa kaveriksi. Tilanne tuntuu aivan liian hyvältä ollakseen totta, sillä hänellä on ollut pyrri, joten rotu ja sen oikut ovat tuttuja, hänen tapansa kohdella ja kouluttaa koiria on positiivinen, hän osaa lukea ja tukea koiraa hienosti ja on valmis panostamaan Kostin kotiutumiseen, eikä säikähdä vaikka kaikki ei heti menisikään ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kosti on nyt ollut pari viikkoa kokeilussa ja alku näyttää ihan lupaavalta. En toivo mitään niin paljoa, kuin että hän haluaisi pitää Kostin ja Kosti kotiutuisi uuteen paikkaan hyvin. Mutta tavoilleni uskollisena pelkään pahinta ja maalailen piruja seinille. Toivottavasti olen väärässä! On ollut lohduttavaa seurata, miten Kosti on saanut leikkikaverin jota sen ei tarvi pelätä, miten se on pikku hiljaa rentoutunut uudessa paikassa ja miten se pikku hiljaa oppii luottamaan uuteen ihmiseen. Edessä on vielä paljon uutta opeteltavaa Kostille, eikä kaikki varmasti tule olemaan helppoa. Maalaispojasta pitäisi tulla kaupunkilaisjannu.
Taavi on myös rentoutunut valtavasti Kostin lähdettyä ja sen olemus on muuttunut samanaikaisesti sekä leikkisämmäksi että rauhallisemmaksi, ilo elämään on palannut. Näin jälkikäteen sitä itsekin vasta tajuaa, kuinka huonosti koirilla oikeasti asiat olivatkaan. Mutta kun muutos tapahtuu vähitellen, on sitä niin vaikea itse huomata. Ja kun on niin valtava halu onnistua, kieltää itseään näkemästä negatiivisia asioita. Olen syyttänyt itseäni ja itkenyt silmät päästäni, mutta samaan aikaan tuntuu helpottavalta ja lohduttavalta nähdä molempien koirien voivan nyt paremmin. Päätös oli varmasti oikea ja ainut mahdollinen. Eikä tunnu ollenkaan pahalta seurata Kostin uutta elämää sivusta ❤.
Uusi vuosi alkoi raskaissa tunnelmissa ja monet itkut tulen vielä itkemään. Aika parantaa haavoja, mutta tuskin koskaan ikävä kokonaan lakkaa. Onneksi saan kuulla Kostista lähes päivittäin. Mun pieni sydäntenvalloittajani jatkaa parempaa elämää muualla ja mä yritän opetella olemaan syyttämättä itseäni tästä kaikesta. Taavin kanssa palataan pikku hiljaa normaaliin arkeen.
maanantai 17. joulukuuta 2018
Metsä-, toko- ja Messarihommia
Päästiin pitkästä aikaa toissa perjantaina tokotreeneihin. Kostin porukka treenasi kolme koiraa kerrallaan hallissa. Ekaksi tehtiin omineen ruutua. Se on meillä kovin alkeissa vielä ja kerran Kosti karkasi haistelemaan toista koiraa. Seuraavaksi seurattiin koutsin opastuksella ja se meni hyvin. Kovin häiriöherkkä Kosti kuitenkin on, mutta aina muutaman yrityksen jäljeen se pystyi pitämään hyvän kontaktin tehdystä häiriöstä huolimatta. Sitten hetki autossa ja toisella setilla merkin kiertoa ja luopumisharjoittelua. Kosti oli ihan karmee, se ois vaan halunnu mennä rähjäämään viereiselle koiralle. En tiiä mitä sen kanssa pitäis tehdä. Jos se on hallissa hihnassa, se on kamala rähjä ja jos se on vapaana, niin menee paljon paremmin. Mut en voi aina pitää sitä kuitenkaan vapaana... ja kerääkö se autossa vielä jotenkin kierroksia? Onneksi on sunnuntain hallivuoro, jossa on porukkaa, johon luotan ja voin treenata Kosti irti.
Lauantaina hakuiltiin ja Taaville oli tarjolla hieman hullunkurisia maalimiehiä. Ensimmäinen lauloi joululauluja ja toinen käveli. Laulaja sai ensin pari haukkua ja sitten iski pyrriin uskon puute ja hieman haistelua sijaistoimintona. Maalimieheltä pieni kopautus namipurkin kanteen ja jo vain sai Taavi taas jutun juonesta kiinni. Kävelevän maalimiehen löydettyään Taavi oli liittynyt seuraan ja seurannut oikein hienolla kontaktilla jonkin matkaa. Sitten oli päästänyt jonkin pienen äänen ja siitä maalimies palkkasi heti ja jäi seisomaan ja loppuhaukut olikin sitten hyviä. Näiden hullutusten perään vielä kaksi normia ukkelia ja ne meni loistavasti.
Kostille oli haamu, kaksi valmista ja haamu. Ekalla valmiilla vaadittiin muutama haukkukin. Kaikille lähti innoissaan ja haukkukin onnistui hyvin.
Sunnuntain tottiksissa Kosti aloitti taas vieraiden juuri toisen koiran suussa käyneiden esineiden haulla ja kovasti meni hienosti. Edistystä on tapahtunut ja enää ei tarvi ihan hirveän kauaa tuumailla ottaako esineen suuhunsa vai ei. Leikittiin sitten vielä jokaisella esineellä ja namiakin sai. Kyllä siitä vielä esineruutukoira tulee.
Hallissa oltiin yhtä aikaa sakemannin kanssa ja hyvin Kosti teki hommia mun kanssa. Pitihän sitä saksalaista aluksi vähän vilkuilla, mutta ei juuri haitannut meidän hommia. Tehtiin kapulan pitoa, noutoa, ruudun alkeita ja seuruuta. Kapulan pito sujuu, hiomista vaatii vielä luovutuksen jälkeinen rauhallinen istuminen. Noudot on Kostin ihan lempipuuhaa ja siinä vielä kovasti hakusessa eteen tuleminen kapulan kanssa (niin kuin kaikessa muussakin tuo eteen tuleminen on sille vaikeaa. Lenkeillä yritän sitä nyt vahvistaa pikkuhiljaa oikeaan paikkaan). Ruutuun en voi laittaa namia, kun menee ihan mahdottomaksi haisteluksi ja lätkän Kosti ottaa suuhunsa ja leikkii/syö, joten nyt kokeilin ihan vain taputtamista tai itse ruudussa käymistä ja ehkä pientä idean jyvää sain kylvetyksi pennelin päähän.
Seuruusta tykkään kyllä Kostin kanssa kovasti. Vasemmat käännökset vaatii vielä hommia, mutta noin yleisesti se on aina siihen niin keskittynyt ja pitää kontaktin ihan mahtavasti ja paikkakin pysyy aika kivasti. Pitäis taas joskun videoida, että tietäis näyttääkö se yhtä kivalta kuin tuntuu. Loppuun vielä paikkis ja pitihän sinne riviin mennessä vähän äristä vihamiescorgille, mutta kun päästiin omalle paikalle, niin Kosti pötkötteli oikein levollisesti ja keskittyneesti. En kuitenkaan arvannut mennä hihnanmittaa kauemmas.
Maanantaina lenkkeiltiin Fionan kanssa. Oli pimeää ja märkää ja liukasta, mutta selvittiin.
Taavi oli tiistaitokossa ihan superkivalla fiiliksellä. Aloitettiin ruudulla ilman apuja. Taavi juoksi ruutuun vasemman sivun kautta ja jäi tosi laitaan, mutta ruudun puolelle kuitenkin. Uusi yritys ja nyt kiersi koko ruudun ennen ruutuun menoa. Kolmannella laitettiin sitten lätkä.
Seuraavaksi ohjattua noutoa ja se meni kaksi kertaa (molemmat suunnat) kokonaisena liikkeenä liikkuroituna lähes täydellisesti. Lopuksi vielä tunnari ja sekin onnistui ihan kivasti, yhden lisäkäskyn annoin, kun Taavi juoksi palikoille ja meinasi ruveta haukkumaan. Tehtiin vähän myös jättävien erottelua onnistuneesti.
Keskiviikkona käytiin Kostin kanssa tekemässä Taaville jälki ja jätettiin maaliksi toppatakki. Samalla reenattiin lenkin alku- ja loppupätkä vähän hihnassa kulkemista ja päästiin naapurin Kossun räksytyksestä huolimatta siitä ihan kohtuullisen hienosti ohi. Paluumatkalla sitten kohdattiin hirveesti räyhäävä koira ja sauvakävelijäpapparainen, joka ihan väkisin halusi tulla kumartelemaan Kostin päälle ja kyselemään, että "ootko päässy aamulenkille?". Noh, näistäkin selvittiin mallikkaasti, mutta kyllä mua vähän ärsyttää ihmiset, jotka pyynnöistä huolimatta tulevat ihan iholle.
Alue oli noin 15 hehtaaria ja tein etsintäsuunnitelman, jossa jaoin sen neljään osaan. Jäljen loppuosa kulki ensimmäisen ja toisen osan läpi. Tuuli oli olematon ja pakkasta pari astetta ja vähän lunta, jälki ehti vanheta pari tuntia.
Lähdimme partioimaan aluetta ja Taavi nostikin pian jäljen, otin sen liinaan ja jäljestettiin jälki alueen reunalle asti. Siellä palkkasin Taavin ja laskin sen irti ja jatkettiin hommia. Kun tultiin uudestaan jäljen alkuosaan kolmannella lohkolla, lähti Taavi taas jäljestämään, mutta Kostin jälkiä... Vaihdoin sen mun jäljelle ja sitä se sitten meni maalille asti. Hetken se mietti takkia ja aloitti sitten ilmaisun.
Treeni kesti reilun tunnin ja voi kun mun oli taas vaikea tulkita Taavia varsinkin tuossa toisella jäljen nostolla. Tarvisin paljon sokkojälkiä, jotta kehittyisin itse.
Perjantaina tokoiltiin vaan Taavin kanssa ja meillä oli kisamainen treeni, jossa edelliskerran hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan. Aloitettiin paikkiksella ja Taavi vinkui aika paljon ja meni maate melkein heti, kun olin kääntynyt ympäri. Lisäksi hirvitti sekä mua että vierustoverin omistajaa, kun vieressä oli toinen uros ja ne vähän väliä tuijotteli toisiaan. Mut pysyivät nätisti kuitenkin paikallaan.
Olin valinnu meille liikkeiksi ruudun, noudon (vieraalla kapulalla), seuruun ja kaukot. Taavi kävi ihan ylikierroksilla ja sehän kuului. Mut jos hakee positiivista tästä treenistä, niin Taavi osas liikkeet pieniä kauneisvirheitä lukuun ottamatta. Palkatonta ei olla tehty varmaan vuoteen ja se kyllä lisäsi tuota ääntelyä.
Lauantaina kävin Kostin kanssa vähän tokoilemassa ja saatiin Sanna ja Redi seuraksi ja häiriöksi. Ja Retsahan tarjosi häiriötä oikein urakalla tekemällä vauhdikkaita liikkeitä, kuten hyppynoutoa ja palkkauksissakin oli vauhtia ja vähän ääntäkin. Ja Kosti pinnisteli ja pysyi hommissa mun kanssa. Muutaman kerran meinas lähteä katsomaan, mitä Redi puuhaa, mutta napakka EI riitti muuttamaan sen aikeet. Tehtiin kapulan pitoa, jättäviä ja vähän merkin kiertoa. Kapula vaatii lisää rauhallisuutta ja merkin kiertoon saatiin vähän lisää vauhtia. Jättävät on hitaat ja seisominen edelleen ihan hukassa, mutta jos vaikka joskus treenattais noitä, niin ne voiskin parantua... lopuksi vielä paikkamakuu.
Sunnuntaina olikin sitten vuoden viimeinen rutistus eli Messari. Mukaan lähti vain Kosti, Taavi keimailee kehässä seuraavan kerran varmaan vasta veteraanina. Keli oli kamala, jäätävää sadetta koko matka ja tuulilasi ei meinannut millään pysyä sulana. Päästiin kuitenkin hyvin perille ja parkkiin jouduttiin Hartwallin puolelle. Onneksi sieltä on aika lyhyt matka kävellä. Käytiin ensin ilman koiraa tutkimassa reitti ja etsimässä kehä. Messukeskuksessa oli jotenkin mukavan väljää. Ennen oman kehän alkua hain Kostin ja odoteltiin kehän laidalla omaa vuoroa.
Pyrrejä oli tällä kertaa viisi, kolme urosta ja narttuja kaksi. Urokset oli kivasti kaikki eri luokissa, niin päästiin esiintymään ihan rauhassa, vaikkei Kostia kyllä muut kehässäolijat haittaa. Tuomarina oli ruotsalainen Martin Johansson. Kosti antoi kopeloida hyvin ja näytti hampaat hienosti, juoksemaan ei kunnolla mahduttu, mutta kai se ihan edukseen esiintyi. Arvostelu kuului suomennettuna näin:
Saatiin ERI ja SA, joten paras uros kehä odotti ja siellä oltiin ykkösiä saaden sertin ja cacibin. Rop -kehässä sitten valionartun kanssa ja sieltä tuloksena ROP. Videot ja kuva Osmo Vikman.
Emme ehtineet kunnolla pois kehästä, kun vastassa oli dopingtestaajat ja meidät vietiin testattavaksi. Ensin täyteltiin papereita ja tutkittiin koiran siru ja sen paperit. Sitten lähdettiin testaajan ja kipon kanssa pissalle. Kosti ei oikein tykännyt, kun vieras ihminen kyykki sen vieressä ronkkien kupilla haaruksiin aina jalan noustessa. Sainkin sitten itse ottaa näytteen ja se onnistui ihan hyvin. Narttua ei saatu pissatettua kahden tunnin yrityksestä huolimatta... Näytteenoton jälkeen takaisin dopingtoimistoon ja siellä piti tarkastaa kaikki purkit ja purnukat ja sinetit ja paperit ja näytteen siirrot ja muut. Jouduttiin odottamaan aika kauan, että saatiin kaikkien tarvittavien henkilöiden nimet papereihin ja lupa poistua paikalta. Tuloksien pitäisi tulla joskus alkuvuonna ja puhdastahan niiden pitäisi näyttää.
Hyvä, että testaavat ja ihan mielenkiintoistahan se oli, mutta kyllä harmitti, kun ei ehtinyt kehän jälkeen jutella kenenkään kanssa. Useita tyyppejä kun näkee vain kerran vuodessa messarissa ja nyt ei sitten ehtinyt yhtään jutella.
Ryhmäkehään emme jääneet, kun ykkösryhmä arvosteltiin viimeisenä ja olin pitkäksi venyneen dopingtestauksen jäljiltä niin nälkäinen ja väsynyt, etten jaksanut ajatella koko asiaa, ja aamulla oli aikainen herätys aamuvuoroon...
Taavin porukka treenas jättäviä, merkin kiertoa ja kaukoja sekä omatoimisesti mitä mieleen tuli. Mä niin rakastan Tapsun kanssa treenaamista, kun ei tarvi välittää muista hallissa olijoista, ahtaasta sisääntulostakin kuljetaan hienosti muista koirista välittämättä, ehkä Kostikin joskus oppii.... Taavi oli näissä treeneissä positiivisen hiljainen, ei vinkunut oikeastaan missään kohtaa ja haukahti vain pari kertaa kaukoissa.
Kaukot tein täydestä matkasta eli viidestä metristä ja Taavi teki kaikki vaihdot hyvin ensimmäisestä käskystä. Toistettiin liike kahdesti, kun ekalla kerra tuli niitä haukkuja muutama. Merkin kierto oli superhieno! Täysi matka ilman mitään apuja ja Taavi laukkasi mennen tullen! Jättävät tehtiin myös liikkeenomaisesti L:nä, maahan ja seiso. Molemmat liikkeet meni oikein ja Taavi pysyi hienosti paikallaan kiertäessäni sen, seisomisessa kyllä vahvistin avulla paikallaan pysymistä. Sitten tehtiin vielä liikkeiden erottelua ja istuminen on tosi vaikea, jää helposti seisomiseksi....
Omatoimisesti tehtiin luoksetuloa ja noita jättävien erotteluja. Lopuksi vielä paikkis, jossa Taavi perinteisesti haisteli maata pariin otteeseen ja vieruskaverit tais vähän ahdistaa. Mut oli hiljaa, myös sen jälkeen kun olin palannut sen vierään, viimeistään siinä aloittaa yleensä vinkukorsertin.
Lauantaina hakuiltiin ja Taaville oli tarjolla hieman hullunkurisia maalimiehiä. Ensimmäinen lauloi joululauluja ja toinen käveli. Laulaja sai ensin pari haukkua ja sitten iski pyrriin uskon puute ja hieman haistelua sijaistoimintona. Maalimieheltä pieni kopautus namipurkin kanteen ja jo vain sai Taavi taas jutun juonesta kiinni. Kävelevän maalimiehen löydettyään Taavi oli liittynyt seuraan ja seurannut oikein hienolla kontaktilla jonkin matkaa. Sitten oli päästänyt jonkin pienen äänen ja siitä maalimies palkkasi heti ja jäi seisomaan ja loppuhaukut olikin sitten hyviä. Näiden hullutusten perään vielä kaksi normia ukkelia ja ne meni loistavasti.
Kostille oli haamu, kaksi valmista ja haamu. Ekalla valmiilla vaadittiin muutama haukkukin. Kaikille lähti innoissaan ja haukkukin onnistui hyvin.
Sunnuntain tottiksissa Kosti aloitti taas vieraiden juuri toisen koiran suussa käyneiden esineiden haulla ja kovasti meni hienosti. Edistystä on tapahtunut ja enää ei tarvi ihan hirveän kauaa tuumailla ottaako esineen suuhunsa vai ei. Leikittiin sitten vielä jokaisella esineellä ja namiakin sai. Kyllä siitä vielä esineruutukoira tulee.
Hallissa oltiin yhtä aikaa sakemannin kanssa ja hyvin Kosti teki hommia mun kanssa. Pitihän sitä saksalaista aluksi vähän vilkuilla, mutta ei juuri haitannut meidän hommia. Tehtiin kapulan pitoa, noutoa, ruudun alkeita ja seuruuta. Kapulan pito sujuu, hiomista vaatii vielä luovutuksen jälkeinen rauhallinen istuminen. Noudot on Kostin ihan lempipuuhaa ja siinä vielä kovasti hakusessa eteen tuleminen kapulan kanssa (niin kuin kaikessa muussakin tuo eteen tuleminen on sille vaikeaa. Lenkeillä yritän sitä nyt vahvistaa pikkuhiljaa oikeaan paikkaan). Ruutuun en voi laittaa namia, kun menee ihan mahdottomaksi haisteluksi ja lätkän Kosti ottaa suuhunsa ja leikkii/syö, joten nyt kokeilin ihan vain taputtamista tai itse ruudussa käymistä ja ehkä pientä idean jyvää sain kylvetyksi pennelin päähän.
Seuruusta tykkään kyllä Kostin kanssa kovasti. Vasemmat käännökset vaatii vielä hommia, mutta noin yleisesti se on aina siihen niin keskittynyt ja pitää kontaktin ihan mahtavasti ja paikkakin pysyy aika kivasti. Pitäis taas joskun videoida, että tietäis näyttääkö se yhtä kivalta kuin tuntuu. Loppuun vielä paikkis ja pitihän sinne riviin mennessä vähän äristä vihamiescorgille, mutta kun päästiin omalle paikalle, niin Kosti pötkötteli oikein levollisesti ja keskittyneesti. En kuitenkaan arvannut mennä hihnanmittaa kauemmas.
Maanantaina lenkkeiltiin Fionan kanssa. Oli pimeää ja märkää ja liukasta, mutta selvittiin.
Taavi oli tiistaitokossa ihan superkivalla fiiliksellä. Aloitettiin ruudulla ilman apuja. Taavi juoksi ruutuun vasemman sivun kautta ja jäi tosi laitaan, mutta ruudun puolelle kuitenkin. Uusi yritys ja nyt kiersi koko ruudun ennen ruutuun menoa. Kolmannella laitettiin sitten lätkä.
Seuraavaksi ohjattua noutoa ja se meni kaksi kertaa (molemmat suunnat) kokonaisena liikkeenä liikkuroituna lähes täydellisesti. Lopuksi vielä tunnari ja sekin onnistui ihan kivasti, yhden lisäkäskyn annoin, kun Taavi juoksi palikoille ja meinasi ruveta haukkumaan. Tehtiin vähän myös jättävien erottelua onnistuneesti.
Keskiviikkona käytiin Kostin kanssa tekemässä Taaville jälki ja jätettiin maaliksi toppatakki. Samalla reenattiin lenkin alku- ja loppupätkä vähän hihnassa kulkemista ja päästiin naapurin Kossun räksytyksestä huolimatta siitä ihan kohtuullisen hienosti ohi. Paluumatkalla sitten kohdattiin hirveesti räyhäävä koira ja sauvakävelijäpapparainen, joka ihan väkisin halusi tulla kumartelemaan Kostin päälle ja kyselemään, että "ootko päässy aamulenkille?". Noh, näistäkin selvittiin mallikkaasti, mutta kyllä mua vähän ärsyttää ihmiset, jotka pyynnöistä huolimatta tulevat ihan iholle.
Alue oli noin 15 hehtaaria ja tein etsintäsuunnitelman, jossa jaoin sen neljään osaan. Jäljen loppuosa kulki ensimmäisen ja toisen osan läpi. Tuuli oli olematon ja pakkasta pari astetta ja vähän lunta, jälki ehti vanheta pari tuntia.
Lähdimme partioimaan aluetta ja Taavi nostikin pian jäljen, otin sen liinaan ja jäljestettiin jälki alueen reunalle asti. Siellä palkkasin Taavin ja laskin sen irti ja jatkettiin hommia. Kun tultiin uudestaan jäljen alkuosaan kolmannella lohkolla, lähti Taavi taas jäljestämään, mutta Kostin jälkiä... Vaihdoin sen mun jäljelle ja sitä se sitten meni maalille asti. Hetken se mietti takkia ja aloitti sitten ilmaisun.
Treeni kesti reilun tunnin ja voi kun mun oli taas vaikea tulkita Taavia varsinkin tuossa toisella jäljen nostolla. Tarvisin paljon sokkojälkiä, jotta kehittyisin itse.
Perjantaina tokoiltiin vaan Taavin kanssa ja meillä oli kisamainen treeni, jossa edelliskerran hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan. Aloitettiin paikkiksella ja Taavi vinkui aika paljon ja meni maate melkein heti, kun olin kääntynyt ympäri. Lisäksi hirvitti sekä mua että vierustoverin omistajaa, kun vieressä oli toinen uros ja ne vähän väliä tuijotteli toisiaan. Mut pysyivät nätisti kuitenkin paikallaan.
Olin valinnu meille liikkeiksi ruudun, noudon (vieraalla kapulalla), seuruun ja kaukot. Taavi kävi ihan ylikierroksilla ja sehän kuului. Mut jos hakee positiivista tästä treenistä, niin Taavi osas liikkeet pieniä kauneisvirheitä lukuun ottamatta. Palkatonta ei olla tehty varmaan vuoteen ja se kyllä lisäsi tuota ääntelyä.
Lauantaina kävin Kostin kanssa vähän tokoilemassa ja saatiin Sanna ja Redi seuraksi ja häiriöksi. Ja Retsahan tarjosi häiriötä oikein urakalla tekemällä vauhdikkaita liikkeitä, kuten hyppynoutoa ja palkkauksissakin oli vauhtia ja vähän ääntäkin. Ja Kosti pinnisteli ja pysyi hommissa mun kanssa. Muutaman kerran meinas lähteä katsomaan, mitä Redi puuhaa, mutta napakka EI riitti muuttamaan sen aikeet. Tehtiin kapulan pitoa, jättäviä ja vähän merkin kiertoa. Kapula vaatii lisää rauhallisuutta ja merkin kiertoon saatiin vähän lisää vauhtia. Jättävät on hitaat ja seisominen edelleen ihan hukassa, mutta jos vaikka joskus treenattais noitä, niin ne voiskin parantua... lopuksi vielä paikkamakuu.
Sunnuntaina olikin sitten vuoden viimeinen rutistus eli Messari. Mukaan lähti vain Kosti, Taavi keimailee kehässä seuraavan kerran varmaan vasta veteraanina. Keli oli kamala, jäätävää sadetta koko matka ja tuulilasi ei meinannut millään pysyä sulana. Päästiin kuitenkin hyvin perille ja parkkiin jouduttiin Hartwallin puolelle. Onneksi sieltä on aika lyhyt matka kävellä. Käytiin ensin ilman koiraa tutkimassa reitti ja etsimässä kehä. Messukeskuksessa oli jotenkin mukavan väljää. Ennen oman kehän alkua hain Kostin ja odoteltiin kehän laidalla omaa vuoroa.
Pyrrejä oli tällä kertaa viisi, kolme urosta ja narttuja kaksi. Urokset oli kivasti kaikki eri luokissa, niin päästiin esiintymään ihan rauhassa, vaikkei Kostia kyllä muut kehässäolijat haittaa. Tuomarina oli ruotsalainen Martin Johansson. Kosti antoi kopeloida hyvin ja näytti hampaat hienosti, juoksemaan ei kunnolla mahduttu, mutta kai se ihan edukseen esiintyi. Arvostelu kuului suomennettuna näin:
Hyvin tasapainoinen maskuliinen uros, hyvän muotoinen pää, hyvät korvat, hyvä etuosa ja tintakehä, oikeanlainen takaosa, hyvä turkki ja luonne, liikkuu hyvin.
Saatiin ERI ja SA, joten paras uros kehä odotti ja siellä oltiin ykkösiä saaden sertin ja cacibin. Rop -kehässä sitten valionartun kanssa ja sieltä tuloksena ROP. Videot ja kuva Osmo Vikman.
Emme ehtineet kunnolla pois kehästä, kun vastassa oli dopingtestaajat ja meidät vietiin testattavaksi. Ensin täyteltiin papereita ja tutkittiin koiran siru ja sen paperit. Sitten lähdettiin testaajan ja kipon kanssa pissalle. Kosti ei oikein tykännyt, kun vieras ihminen kyykki sen vieressä ronkkien kupilla haaruksiin aina jalan noustessa. Sainkin sitten itse ottaa näytteen ja se onnistui ihan hyvin. Narttua ei saatu pissatettua kahden tunnin yrityksestä huolimatta... Näytteenoton jälkeen takaisin dopingtoimistoon ja siellä piti tarkastaa kaikki purkit ja purnukat ja sinetit ja paperit ja näytteen siirrot ja muut. Jouduttiin odottamaan aika kauan, että saatiin kaikkien tarvittavien henkilöiden nimet papereihin ja lupa poistua paikalta. Tuloksien pitäisi tulla joskus alkuvuonna ja puhdastahan niiden pitäisi näyttää.
Hyvä, että testaavat ja ihan mielenkiintoistahan se oli, mutta kyllä harmitti, kun ei ehtinyt kehän jälkeen jutella kenenkään kanssa. Useita tyyppejä kun näkee vain kerran vuodessa messarissa ja nyt ei sitten ehtinyt yhtään jutella.
maanantai 3. joulukuuta 2018
Ollaan oltu aika laiskoja
Pari viikkoa sitten Taavi oli äijäreissussa saaressa Murun kanssa, oli pojat nauttineet. Me aloitettiin sillä aikaa Kostin kanssa hihnakäytöstreeni ilman suurempia tuloksia. Jatketaan taas kun on aikaa keskittyä yhteen koiraan kerrallaan...
Lauantaina haeskeltiin ihmisiä. Taaville pientä motivaation testeusta useammalla tyhjällä ennen löytöä. Tyhjiä taisi olla neljä tai viisi ja sitte löytö. Ihan yhtä reippaasti se lähti jokaiselle pistolle eli ei suurempia ongelmia motivaatiossa.
Kostille kolme ukkoa, joista eka pienenä haamuna ja kaksi muuta valmiina. Suorapalkat. Kaikki ukot löytyi, mikään raketti se ei ole, mutta ihan innoissaan lähtee kuitenkin etsimään ukkoja ja tekee töitä ne löytääkseen.
Sunnuntaina aamusta Kostille esineruututreeniä ek-porukan kanssa. Kun kerroin viime aikojen haasteista vieraiden ihmisten ja esineiden osalta, päätettiin tehdä treeni niin, että laitettiin kaksi vierasta esinettä ruutuun valmiiksi, ei kovin kaus. Sitten toin Kostin ja laitoin sen puuhun kiinni ja kävin huijaamassa sitä, että vien esineen, jonka jälkeen lähetys. Hyvin lähti, mutta molemmilla lähetyksillä ampaisi lähemmäs ruudun takalaitaa, kun on kotona treenattu pidemmällä matkalla. Hirveesti etti esineitä, mutta liian kaukaa. Molemmille esineille uusi näyttö ja lähetys ja toinen kerta toden sanoin kummallakin kerralla. Vierasta esinettä piti vähän ensin tutkailla ennen kuin ne arvasi ottaa suuhun. Hienosti tuli mulle asti ja sitten leikittiin esineillä kovasti.
Esineruututreenin ajan muhi Taaville jälki, joka ehti lopulta vanheta kolmisen tuntia. Jäljen nosto tehtiin tien vartta pitkin niin, että ensin tuli vastaan jäljen loppupää ja seuraavaksi sitten jäljen alku. Taavipa saikin ylhäältä kallioilta hajun sinne jättämästäni kepistä ja kävi sen sieltä hakemassa. En olisi kyllä uskonut mitenkään, että aamulla maasta poimimani keppi, joka oli taskussa puolisen tuntia, haisee niin voimakkaasti, että Taavi pongaa sen n. 50 metrin päästä ylhäältä kalliolta. Mutta niin vain kävi. No pyysin sitä sitten etsimään jäljen ja Taavi nosti jäljen ja ajoi lyhyen matkan tielle.
Palkkasin sen tiellä ja sitten otettiin uusi jäljen nosto kohti jäljen alkua. Jälki taisi kuitenkin mennä liian lähellä, kun Taavi oli koko ajan menossa ylös rinteeseen. Päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa ja päädyttiin jäljen alun luokse. Se olikin sitten vaikea. Tuolla liikkuu ilmeisesti paljon jotain eläimiä tai jotain, kun maasto on täynnä tallautuneita polunpätkiä. Lopulta Taavi kuitenkin sai oikeasta jäljestä kiinni ja löysi lopulta oikean suunnankin, joka tällä kertaa oli jostain syystä tosi vaikeaa. Oikean suunnan löydyttyä meno olikin sitten taas varmaa ja vauhdikastakin. Maasto oli paikoitellen hankala ja jouduin päästämään muutamaan kertaan irti liinasta. Harjoiteltiin myös sitä, että pysäytin Taavin kesken jäljen ja irrotin sen liinasta tai otin takaisin liinaan. Kerran vedin myös kunnon lipat kallionreunalta, mutta ei haitanneet nämä keskeytykset jäljestystä.
Kaksijakoiset mietteet jäi tästä treenistä; loistavaa jäljestystä, kun jälki löytyi, mutta alku oli vähän haparointia. Ei myöskään ollut ihan parhaalla mahdollisella tavalla ehkä toteutettu tämä treeni, mut aina välillä täytyy kokeilla vähän erilaisiakin juttuja.
Tiistaina Taavin tokossa tehtiin ruutua ja meni ihan kivasti. Vahvistettiin kuitenkin paikkaa myös taputtamalla. Merkin kiertokin onnistui ja seuruu oli hyvää. Noutoa tehtiin sekä hypäten että ilman ja Taavi oli oikein innokas. Lopuksi vielä Taavin yksilöpaikkaistuminen toisen koiran tehdessä häiriötä.
Sunnuntaina Kosti kävi näyttelytreeneissä ja tottelemistreeneissä. Näyttelytreenit meni muuten hyvin, mutta Kosti olis vaan halunnu rakastaa treenien vetäjää. Vinkui vaan hänen ja hallissa olevien koirien perään, eikä pystynyt yhtään pönötysseisomaan. Juostessa todettiin, että joudun juoksemaan aika kovaa ja pitkällä askeleella. Harvassa on ne kehät, joissa mahdutaan tarpeeksi kovaa menemään...
Tottelemishommassa aloitettiin vieraiden esineiden noudolla ja Kosti haki ne ihan reippaasti. Helisevää nallea piti tutkia vähän kauemmin, mutta ihan kuin olisi edistystä huomattavissa. Muuten tehtiin merkin kiertoa. Kosti on hokannut liikkeen hyvin, mutta vauhtia tarvisi kovasti lisää. Seuruuta tehtiin häiriöllä ja osa häiriöistä oli vähän liikaa Kostin sietokyvylle, mutta useamman toiston jälkeen se kykeni suoriutumaan niistäkin. Lopuksi paikkamakuu ja Kosti oli oikein rauhallinen.
Lauantaina haeskeltiin ihmisiä. Taaville pientä motivaation testeusta useammalla tyhjällä ennen löytöä. Tyhjiä taisi olla neljä tai viisi ja sitte löytö. Ihan yhtä reippaasti se lähti jokaiselle pistolle eli ei suurempia ongelmia motivaatiossa.
Kostille kolme ukkoa, joista eka pienenä haamuna ja kaksi muuta valmiina. Suorapalkat. Kaikki ukot löytyi, mikään raketti se ei ole, mutta ihan innoissaan lähtee kuitenkin etsimään ukkoja ja tekee töitä ne löytääkseen.
Sunnuntaina aamusta Kostille esineruututreeniä ek-porukan kanssa. Kun kerroin viime aikojen haasteista vieraiden ihmisten ja esineiden osalta, päätettiin tehdä treeni niin, että laitettiin kaksi vierasta esinettä ruutuun valmiiksi, ei kovin kaus. Sitten toin Kostin ja laitoin sen puuhun kiinni ja kävin huijaamassa sitä, että vien esineen, jonka jälkeen lähetys. Hyvin lähti, mutta molemmilla lähetyksillä ampaisi lähemmäs ruudun takalaitaa, kun on kotona treenattu pidemmällä matkalla. Hirveesti etti esineitä, mutta liian kaukaa. Molemmille esineille uusi näyttö ja lähetys ja toinen kerta toden sanoin kummallakin kerralla. Vierasta esinettä piti vähän ensin tutkailla ennen kuin ne arvasi ottaa suuhun. Hienosti tuli mulle asti ja sitten leikittiin esineillä kovasti.
Esineruututreenin ajan muhi Taaville jälki, joka ehti lopulta vanheta kolmisen tuntia. Jäljen nosto tehtiin tien vartta pitkin niin, että ensin tuli vastaan jäljen loppupää ja seuraavaksi sitten jäljen alku. Taavipa saikin ylhäältä kallioilta hajun sinne jättämästäni kepistä ja kävi sen sieltä hakemassa. En olisi kyllä uskonut mitenkään, että aamulla maasta poimimani keppi, joka oli taskussa puolisen tuntia, haisee niin voimakkaasti, että Taavi pongaa sen n. 50 metrin päästä ylhäältä kalliolta. Mutta niin vain kävi. No pyysin sitä sitten etsimään jäljen ja Taavi nosti jäljen ja ajoi lyhyen matkan tielle.
Palkkasin sen tiellä ja sitten otettiin uusi jäljen nosto kohti jäljen alkua. Jälki taisi kuitenkin mennä liian lähellä, kun Taavi oli koko ajan menossa ylös rinteeseen. Päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa ja päädyttiin jäljen alun luokse. Se olikin sitten vaikea. Tuolla liikkuu ilmeisesti paljon jotain eläimiä tai jotain, kun maasto on täynnä tallautuneita polunpätkiä. Lopulta Taavi kuitenkin sai oikeasta jäljestä kiinni ja löysi lopulta oikean suunnankin, joka tällä kertaa oli jostain syystä tosi vaikeaa. Oikean suunnan löydyttyä meno olikin sitten taas varmaa ja vauhdikastakin. Maasto oli paikoitellen hankala ja jouduin päästämään muutamaan kertaan irti liinasta. Harjoiteltiin myös sitä, että pysäytin Taavin kesken jäljen ja irrotin sen liinasta tai otin takaisin liinaan. Kerran vedin myös kunnon lipat kallionreunalta, mutta ei haitanneet nämä keskeytykset jäljestystä.
Kaksijakoiset mietteet jäi tästä treenistä; loistavaa jäljestystä, kun jälki löytyi, mutta alku oli vähän haparointia. Ei myöskään ollut ihan parhaalla mahdollisella tavalla ehkä toteutettu tämä treeni, mut aina välillä täytyy kokeilla vähän erilaisiakin juttuja.
Tiistaina Taavin tokossa tehtiin ruutua ja meni ihan kivasti. Vahvistettiin kuitenkin paikkaa myös taputtamalla. Merkin kiertokin onnistui ja seuruu oli hyvää. Noutoa tehtiin sekä hypäten että ilman ja Taavi oli oikein innokas. Lopuksi vielä Taavin yksilöpaikkaistuminen toisen koiran tehdessä häiriötä.
Sunnuntaina Kosti kävi näyttelytreeneissä ja tottelemistreeneissä. Näyttelytreenit meni muuten hyvin, mutta Kosti olis vaan halunnu rakastaa treenien vetäjää. Vinkui vaan hänen ja hallissa olevien koirien perään, eikä pystynyt yhtään pönötysseisomaan. Juostessa todettiin, että joudun juoksemaan aika kovaa ja pitkällä askeleella. Harvassa on ne kehät, joissa mahdutaan tarpeeksi kovaa menemään...
Tottelemishommassa aloitettiin vieraiden esineiden noudolla ja Kosti haki ne ihan reippaasti. Helisevää nallea piti tutkia vähän kauemmin, mutta ihan kuin olisi edistystä huomattavissa. Muuten tehtiin merkin kiertoa. Kosti on hokannut liikkeen hyvin, mutta vauhtia tarvisi kovasti lisää. Seuruuta tehtiin häiriöllä ja osa häiriöistä oli vähän liikaa Kostin sietokyvylle, mutta useamman toiston jälkeen se kykeni suoriutumaan niistäkin. Lopuksi paikkamakuu ja Kosti oli oikein rauhallinen.
torstai 22. marraskuuta 2018
Dogs4all Oslo
Maanantaina ajeltiin hyvissä ajoin illaksi Turkuun synkän sateisessa säässä. Pitkä iltalenkki kaatosateessa ja unta palloon. Aamulla sitten ajoissa satamaan ja laivalla Tukholmaan.
Pojat matkustivat taas hienosti, mutta vähän lisäjännitystä toi henkilökunnan pelastautumisharjoitus, jossa soitetut hälytysäänet sattuivat silmin nähden koirien korviin (ja vähän omiinkin) ja ikkunan eteen pudotettu pelastusvene sai myös osakseen hieman äänekästä huomiota. Muuten tuosta harjoituksesta ei ollut haittaa ja hyvä, että harjoittelevat.
Illalla ajettiin lähelle Västeråsia yöksi ja keskiviikkoaamuna matka jatkui kohti Osloa, jossa leiriydyimme Bogstadin leirialueelle Holmenkollenin kupeeseen. Holmenkollen tarjosi upeat ja haastavat lenkkeilymaastot, ei ollut tasaisen tylsää.
Torstaina tutustuttiin Oslon nähtävyyksiin, kuten kuninkaanlinnan puistoon ja Vidgelandin patsaspuistoon ja ehdittiin käydä Brammenin spiraalitunnelissakin.
Perjantaina ennen kukonlaulua ylös ja matkaan kohti Lillestrømia ja dogs4all tapahtumaa. Tänään oli vuorossa Pohjoismaiden Voittaja 2018 -näyttely ja kehä alkoi jo kahdeksalta aamulla. Molemmat koirat kehässä, tuomarina ruotsalainen Benny Blidh Von Schedvin. Kosti oli nuorten luokassa ja esiintyi hienosti. Taavi valioluokassa ja muuten ihan ok esiintyminen, mutta juostessa on vaan ihan pakko haukkua, ärsyttävää. Arvostelut alla, Kosti oli lopulta ROP, serti ja nord-serti, Taavi paras uros kolmonen ja vara-serti.
Kosti:
Ryhmäkehää saikin sitten odotella iltaviiteen ja kuulutuksissa kerrottiin esiarvostelun olevan milloin hallissa A ja milloin hallissa B.... Lopulta esiarvostelu alkoi ja oltiin oikeassa paikassa. Esiarvostelun jälkeen meitä seisotettiin jonossa finaalikehän takana tunti ja vartti! Ihan järjettömän pitkä aika ja koirat sekä ihmiset rupes olemaan jo kovin väsyneitä. Lopulta puoli seiskan maissa päästiin juoksemaan finaalikehään ja Kosti juoksi hienosti.
Kotimatkalla poikettiin vielä Holmenkollenin hyppyrimäkeä ihailemaan.
Lauantaina oli vuorossa Norjan Voittaja 2018 näyttely, tuomarina aivan ihana hollantilainen Rob Douma, jonka arvostelut olivat kyllä hieman kyseenalaisia, vaikkakin omani saivat arvoisensa arviot. Kosti esiintyi taas edukseen ja sai kehän laidalla aikaan jopa pienimuotoista positiivista kuhinaa 💚... Se on kyllä upea hyväryhtinen nuorukainen. Taavi taas haukkui, muuten ok. Kosti paras uros kakkonen, serti ja vara-cacib, Taaville sileä ERI. Arvostelut alla.
Kosti:
Iltapäivällä ajeltiin Ruotsiin ja yövyttiin Slottbronissa kauniilla rantapaikalla, jossa oli myös ihan mahtavat lenkkimaastot. Illalla pitkä lenkki ja väsyneet pojat veteli sikeitä pitkälle aamuun asti. Aamulla vielä hyvä lenkki ja karavaani kohti Tukholmaa, jossa oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin lenkkeillä isossa sataman lähellä olevassa puistossa. Ihanaa, kun koirat saivat olla vapaana. Kostia en kyllä arvannut laskea irti, kun puistossa oli aika paljon ratsukoitakin, mutta Taavi sai hömpötellä irti. Pieni Lilly-koira tuli meitä moikkaamaan, mutta muuten muut koirat eivät tulleet korrektia etäisyyttä lähemmäksi. Voi miksi Suomessa ei voi olla näin?!
Pojat matkustivat taas hienosti, mutta vähän lisäjännitystä toi henkilökunnan pelastautumisharjoitus, jossa soitetut hälytysäänet sattuivat silmin nähden koirien korviin (ja vähän omiinkin) ja ikkunan eteen pudotettu pelastusvene sai myös osakseen hieman äänekästä huomiota. Muuten tuosta harjoituksesta ei ollut haittaa ja hyvä, että harjoittelevat.
Illalla ajettiin lähelle Västeråsia yöksi ja keskiviikkoaamuna matka jatkui kohti Osloa, jossa leiriydyimme Bogstadin leirialueelle Holmenkollenin kupeeseen. Holmenkollen tarjosi upeat ja haastavat lenkkeilymaastot, ei ollut tasaisen tylsää.
 |
| reissupojat |
Torstaina tutustuttiin Oslon nähtävyyksiin, kuten kuninkaanlinnan puistoon ja Vidgelandin patsaspuistoon ja ehdittiin käydä Brammenin spiraalitunnelissakin.
Perjantaina ennen kukonlaulua ylös ja matkaan kohti Lillestrømia ja dogs4all tapahtumaa. Tänään oli vuorossa Pohjoismaiden Voittaja 2018 -näyttely ja kehä alkoi jo kahdeksalta aamulla. Molemmat koirat kehässä, tuomarina ruotsalainen Benny Blidh Von Schedvin. Kosti oli nuorten luokassa ja esiintyi hienosti. Taavi valioluokassa ja muuten ihan ok esiintyminen, mutta juostessa on vaan ihan pakko haukkua, ärsyttävää. Arvostelut alla, Kosti oli lopulta ROP, serti ja nord-serti, Taavi paras uros kolmonen ja vara-serti.
Kosti:
velf mask huved. bra øron. bra hals r linj. djup kropp. bra f bryst. bra benst. typ vinkl. elegant rør. bra pels.
Hyvänmallinen, maskuliininen pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja selkälinja. Syvä runko. Hyvä eturinta. Hyvä luusto. Tyypillisesti kulmautunut. Tyylikkäät liikkeet. Hyvä karva.Taavi:
aning lågst. gir et litt tungt helh uttr. bra huved o øron, hals. kort kropp. bra br. djup. litt kraftig benst. velv bak, bra steg. litt trang bak. bra pels.
Aavistuksen matalaraajainen. Antaa hiukan raskaan vaikutelman. Hyvä pää ja korvat, kaula. Lyhyt runko. Hyvä rintakehän syvyys. Hieman raskas luusto. Hyvin kulmautunut takaa, liikkuu hyvin, hieman ahtaasti takaa. Hyvä karva.
Ryhmäkehää saikin sitten odotella iltaviiteen ja kuulutuksissa kerrottiin esiarvostelun olevan milloin hallissa A ja milloin hallissa B.... Lopulta esiarvostelu alkoi ja oltiin oikeassa paikassa. Esiarvostelun jälkeen meitä seisotettiin jonossa finaalikehän takana tunti ja vartti! Ihan järjettömän pitkä aika ja koirat sekä ihmiset rupes olemaan jo kovin väsyneitä. Lopulta puoli seiskan maissa päästiin juoksemaan finaalikehään ja Kosti juoksi hienosti.
 |
| aika sillit suolassa oltiin. |
Kotimatkalla poikettiin vielä Holmenkollenin hyppyrimäkeä ihailemaan.
Lauantaina oli vuorossa Norjan Voittaja 2018 näyttely, tuomarina aivan ihana hollantilainen Rob Douma, jonka arvostelut olivat kyllä hieman kyseenalaisia, vaikkakin omani saivat arvoisensa arviot. Kosti esiintyi taas edukseen ja sai kehän laidalla aikaan jopa pienimuotoista positiivista kuhinaa 💚... Se on kyllä upea hyväryhtinen nuorukainen. Taavi taas haukkui, muuten ok. Kosti paras uros kakkonen, serti ja vara-cacib, Taaville sileä ERI. Arvostelut alla.
Kosti:
21mnd, male of correct size, square bulidt, correct masculine head. well prop. well placed ears, sizzor bite, correct expr, good neck and shoulder placement. level top line correct croop and tail set. angl in balance. correct bone and feet. nice coat, moves easily and sound. very well presented.
21 kk oikean kokoinen uros, neliö, oikeanlainen maskuliininen pää. hyvät mittasuhteet, oikein kiinnittyneet korvat, leikkaava purenta, oikea ilmaisu, hyvä niska ja olkapäät, oikea ylälinja ja hännän kiinnitys. tasapainoiset kulmaukset, oikean luusto ja jalat, hyvä turkki, liikkuu helposti ja vakaasti. Erittäin hyvin esitetty.Taavi:
medium size, square buildt male. wish slighter more length of leg. lovely head, dark eye. correct ear and bite. good neck, level top line, correct tailset, and angl behind. correct vbone, wish a bit stronger feet. good coat. on the move bit narrow behind and needs more stability in front action. well presented.
keskikokoinen, neliön mallinen uros, jalat saisivat olla hieman pidemmät, ihana pää, tummat silmät, oikeanlaiset korvat ja purenta, hyvä niska ja ylälinja, oikea hännän kiinnitys ja takakulmaukset. oikea luusto, jalat saisivat olla hieman vahvemmat. hyvä turkki, liikkuu hieman ahtaasti takaa ja tarvitsee lisää vakautta etuliikkeisiin. hyvin esitetty.
Iltapäivällä ajeltiin Ruotsiin ja yövyttiin Slottbronissa kauniilla rantapaikalla, jossa oli myös ihan mahtavat lenkkimaastot. Illalla pitkä lenkki ja väsyneet pojat veteli sikeitä pitkälle aamuun asti. Aamulla vielä hyvä lenkki ja karavaani kohti Tukholmaa, jossa oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin lenkkeillä isossa sataman lähellä olevassa puistossa. Ihanaa, kun koirat saivat olla vapaana. Kostia en kyllä arvannut laskea irti, kun puistossa oli aika paljon ratsukoitakin, mutta Taavi sai hömpötellä irti. Pieni Lilly-koira tuli meitä moikkaamaan, mutta muuten muut koirat eivät tulleet korrektia etäisyyttä lähemmäksi. Voi miksi Suomessa ei voi olla näin?!
maanantai 12. marraskuuta 2018
Mettähommia
Torstaina tehtiin Taavin kanssa pidempi etsintäharjoitus. Kyllä ei ole helppoa tehdä etsintäsuunnitelmaa, saati sitten pysyä siinä! Ja vaikka saisi tehtyä ihan hyvän suunnitelman, niin koiran saadessa hajun jostain, ei enää voikaan noudattaa suunnitelmaansa, vaan se muuttuu väkisin. Lisäksi pimeässä melko vieraassa metsässä, saati sitten ihan vieraassa paikassa, on lähes mahdotonta pysyä kartalla, kun et nää eteesi kuin kapean ja lyhyen otsalampun valokeilan verran ja hetken pyörittyäsi ei ole enää mitään hajua mihin suuntaan tulisi jatkaa, kun koirankin tekemisiä pitäisi seurata.
Suunnitelman suhteen on käsittääkseni kaksi eri taktiikkaa, joko lähteä sulkemaan aluetta, jolloin koiran olisi nostettava kaikki alueen rajojen yli kulkevat jäljet tai sitten lähdettävä haravoimaan aluetta pintahaulla. Alueen sulkeminen ei mielestäni ole kovin tehokas tapa vilkkailla alueilla, koska jälkiä on väkisinkin paljon. Haravointi taas on ehkä aikaa vievempää ja eteneminen ei ole välttämättä aina hirmu loogista koiran reaktioista riippuen.
Lähdin tekemään suunnitelmaa haravointitaktiikalla, koska se tuntui itselle luonnollisemmalta, tosi tämän treenin jälkeen en ole siitäkään enää yhtään niin varma... Jaoin alueen kolmeen lohkoon ja lähdimme liikkeelle. Taavi nosti jonkin ajan kuluttua jäljen ja kytkin sen kiinni ja lähdimme jäljestämään. Taavi eteni ihan hyvin ja jäljeltä löytyi yksi esinekin, mutta Taavi hukkasi jäljen tultuamme alueen keskellä olleelle siirtolohkarerykelmälle. Siinä oli joku haju, mikä sitä kovasti pyöritti ja sen olisi tehnyt mieli kavuta yhden ison siirtolohkareen päällekin, mutta sinne emme kumpikaan päässeet. Hetken siinä hyörittyämme irrotin liinan ja jatkoimme matkaa hieman muuttuneella suunnitelmalla ja taas kun palasimme lähelle siirtolohkareita, pinkoi Taavi niiden luokse ja alkoi hirveä nuuskuttelu ja hyöriminen ja pyöriminen. Hetken päästä Taavi sai kiinni jäljestä, mutta se osoittautuikin meidän omiksi jäljiksi... Taas uutta suunnitelmaa kehiin ja matka jatkui tarkistamaan aluetta, joka oli jäänyt katsomatta ensimmäisen jäljen noustua. Saimme jatkaa jonkin aikaa, ennen kuin tulimma kohtaan, jossa Taavi taas haisteli todella voimakkaasti ja pyöri pienellä alueella ja etsi ja teki kovasti töitä. Lopulta se sai nostettua jäljen ja sitten mentiinkin jäljestäen maalimiehelle asti poimien matkalta yksi esine.
Tämä viimeinen pyörimiskohta paljastui maalimiehen ensimmäiseksi piilopaikaksi, jossa mm oli ollut tunnin verran, jonka jälkeen oli vaihtanut paikkaa, koska pelkäsi meidän löytävän hänet "liian aikaisin". Ihan mahtava opetus koiran lukemiseen! Ensimmäinen jälki, jonka Taavi nosti, ei ollut maalimiehen jälki, joten se jäi vähän mysteeriksi, kun Taavi kuitenkin jäljesti hyvin ja jäljeltä löytyi kännykän kuoretkin.
Treeni kesti pari tuntia ja Taavi toimi samoin kuin Itä-harjoituksessa, oli passiivisen oloinen alueilla, joilla ei ollut mitään mielenkiintoista ja teki töitä hyvin ja aktiivisesti alueilla, joilla oli jotain hajuja. Alueella kulkee myös luontopolkuja, jotka on melko ahkerasti lenkkeilijöiden käytössä ja polut vetikin Taavia kovasti puoleensa ja niillä varmasti oli paljon hajuja. Itse tarvisin kovasti neuvoja ja oppia etsintäsuunnitelman tekoon ja siihen, miten kannattaa toimia, kun suunnitelmaa joutuu muuttamaan. Täytyy myöntää, että pimeässä ja märässä ryteikössä rämpiessäni kävi myös mielessä se, että miksi ihmeessä ihminen harrastaa jotain tällaista, kun voisi vaikka lukea kirjaa takkatulen ääressä viinilasi kädessä?
Lauantaina hakuiltiin. Kostille haamu, kaksi valmista ja haamu. Kaikilta suorapalkka. Hyvin meni ja toistaiseksi jatketaan suorapalkoilla. Haukuttelen sitä kotona omineen, ettei taito unohdu =).
Taaville tyhjä, löytö, tyhjä ja kaksi löytöä. Teki hienot tyhjät ja maalimiehillä taas loistavat ilmaisut. On se vaan niin ❤.
Sunnuntaina Kostin kanssa tottisteltiin hyppyä, seuruuta, luoksetulo, kaukoja ja vielä paikkiskin. Aloitettiin kuitenkin vieraiden esineiden hakemisella. Pieni hetsaus esineillä ja sit koira perään. Mun pitää opetella leikkimään Kostin kanssa kunnolla, koska näissä ällöissä vieraissa esineissä vois leikillä saada motivaatiota nousemaan, kun Kosti niin kovasti tykkää leikkiä. Kolme tai neljä esinettä Kosti haki.
Tottikset meni ihan kivasti ja kun seuruusta videoitiin pätkä, niin sain taas paljon korjattavaa omaan toimintaan, mm. liian laaja täyskäännös ja askel koiraa kohti perusasennossa... pitäis videoida paljon useammin! Mut Kosti seuraa kivasti. Juoksu on vielä vähän hankalaa, mut eiköhän sekin siitä. Kaukot sujuu läheltä ja luoksetulo on hyvä, loppuasentoa vielä arvotaan vähän. Hyppy sujuu myös. Paikkamakuussa Kosti oli ekaa kertaa niin, etten pitänyt hihnasta kiinni. Naapurin piippaus vähän vei huomiota, mutta hienosti meni muuten.
Video Tiina Suuronen. Videolla kuuluva piippaus ei lähe Kostista.
Kostille myös parin tunnin ikäinen 400 m jälki lyhyellä janalla ja usealla esineellä. Kosti nosti jäljen hyvin, mutta jäljestys oli vähän haparoivaa. En taaskaan muistanut laittaa jäljelle nameja, vaikka ne oli taskussa mukana... Puolessa matkassa tapahtui jotain ja Kosti puksutti lopun jäljestä tosi hyvin. Kaikki esineet myös löytyivät.
Suunnitelman suhteen on käsittääkseni kaksi eri taktiikkaa, joko lähteä sulkemaan aluetta, jolloin koiran olisi nostettava kaikki alueen rajojen yli kulkevat jäljet tai sitten lähdettävä haravoimaan aluetta pintahaulla. Alueen sulkeminen ei mielestäni ole kovin tehokas tapa vilkkailla alueilla, koska jälkiä on väkisinkin paljon. Haravointi taas on ehkä aikaa vievempää ja eteneminen ei ole välttämättä aina hirmu loogista koiran reaktioista riippuen.
Lähdin tekemään suunnitelmaa haravointitaktiikalla, koska se tuntui itselle luonnollisemmalta, tosi tämän treenin jälkeen en ole siitäkään enää yhtään niin varma... Jaoin alueen kolmeen lohkoon ja lähdimme liikkeelle. Taavi nosti jonkin ajan kuluttua jäljen ja kytkin sen kiinni ja lähdimme jäljestämään. Taavi eteni ihan hyvin ja jäljeltä löytyi yksi esinekin, mutta Taavi hukkasi jäljen tultuamme alueen keskellä olleelle siirtolohkarerykelmälle. Siinä oli joku haju, mikä sitä kovasti pyöritti ja sen olisi tehnyt mieli kavuta yhden ison siirtolohkareen päällekin, mutta sinne emme kumpikaan päässeet. Hetken siinä hyörittyämme irrotin liinan ja jatkoimme matkaa hieman muuttuneella suunnitelmalla ja taas kun palasimme lähelle siirtolohkareita, pinkoi Taavi niiden luokse ja alkoi hirveä nuuskuttelu ja hyöriminen ja pyöriminen. Hetken päästä Taavi sai kiinni jäljestä, mutta se osoittautuikin meidän omiksi jäljiksi... Taas uutta suunnitelmaa kehiin ja matka jatkui tarkistamaan aluetta, joka oli jäänyt katsomatta ensimmäisen jäljen noustua. Saimme jatkaa jonkin aikaa, ennen kuin tulimma kohtaan, jossa Taavi taas haisteli todella voimakkaasti ja pyöri pienellä alueella ja etsi ja teki kovasti töitä. Lopulta se sai nostettua jäljen ja sitten mentiinkin jäljestäen maalimiehelle asti poimien matkalta yksi esine.
Tämä viimeinen pyörimiskohta paljastui maalimiehen ensimmäiseksi piilopaikaksi, jossa mm oli ollut tunnin verran, jonka jälkeen oli vaihtanut paikkaa, koska pelkäsi meidän löytävän hänet "liian aikaisin". Ihan mahtava opetus koiran lukemiseen! Ensimmäinen jälki, jonka Taavi nosti, ei ollut maalimiehen jälki, joten se jäi vähän mysteeriksi, kun Taavi kuitenkin jäljesti hyvin ja jäljeltä löytyi kännykän kuoretkin.
Treeni kesti pari tuntia ja Taavi toimi samoin kuin Itä-harjoituksessa, oli passiivisen oloinen alueilla, joilla ei ollut mitään mielenkiintoista ja teki töitä hyvin ja aktiivisesti alueilla, joilla oli jotain hajuja. Alueella kulkee myös luontopolkuja, jotka on melko ahkerasti lenkkeilijöiden käytössä ja polut vetikin Taavia kovasti puoleensa ja niillä varmasti oli paljon hajuja. Itse tarvisin kovasti neuvoja ja oppia etsintäsuunnitelman tekoon ja siihen, miten kannattaa toimia, kun suunnitelmaa joutuu muuttamaan. Täytyy myöntää, että pimeässä ja märässä ryteikössä rämpiessäni kävi myös mielessä se, että miksi ihmeessä ihminen harrastaa jotain tällaista, kun voisi vaikka lukea kirjaa takkatulen ääressä viinilasi kädessä?
 |
| Erittäin sekava kuva, mutta lilalla etsintäalueen rajat suurinpiirtein, harmaat numeroidut suunnittelemani lohkot ja punaisella kulkemamme reitti. Tämän tason kartan kanssa on melko haasteellista suunnistaa tai suunnitella mitään terkemmin, kun kiintopisteitä ei kartalla näy ja metsässä tuleekin vastaan sitten jotain, mistä ei ihan niin vain mennäkään suunnitelman mukaan. |
Lauantaina hakuiltiin. Kostille haamu, kaksi valmista ja haamu. Kaikilta suorapalkka. Hyvin meni ja toistaiseksi jatketaan suorapalkoilla. Haukuttelen sitä kotona omineen, ettei taito unohdu =).
Taaville tyhjä, löytö, tyhjä ja kaksi löytöä. Teki hienot tyhjät ja maalimiehillä taas loistavat ilmaisut. On se vaan niin ❤.
Sunnuntaina Kostin kanssa tottisteltiin hyppyä, seuruuta, luoksetulo, kaukoja ja vielä paikkiskin. Aloitettiin kuitenkin vieraiden esineiden hakemisella. Pieni hetsaus esineillä ja sit koira perään. Mun pitää opetella leikkimään Kostin kanssa kunnolla, koska näissä ällöissä vieraissa esineissä vois leikillä saada motivaatiota nousemaan, kun Kosti niin kovasti tykkää leikkiä. Kolme tai neljä esinettä Kosti haki.
Tottikset meni ihan kivasti ja kun seuruusta videoitiin pätkä, niin sain taas paljon korjattavaa omaan toimintaan, mm. liian laaja täyskäännös ja askel koiraa kohti perusasennossa... pitäis videoida paljon useammin! Mut Kosti seuraa kivasti. Juoksu on vielä vähän hankalaa, mut eiköhän sekin siitä. Kaukot sujuu läheltä ja luoksetulo on hyvä, loppuasentoa vielä arvotaan vähän. Hyppy sujuu myös. Paikkamakuussa Kosti oli ekaa kertaa niin, etten pitänyt hihnasta kiinni. Naapurin piippaus vähän vei huomiota, mutta hienosti meni muuten.
Video Tiina Suuronen. Videolla kuuluva piippaus ei lähe Kostista.
Maanantaina molemmille pienet jäljet. Taaville vaihteeksi lyhyt (370 m) ja helppo, jossa paljon esineitä. Keli oli märkä ja tuulinen, jälki vanheni pari tuntia.
Taavi nosti jäljen hyvin, jana oli parikymmentä metriä. Ollaan löydetty jäljellä nyt niin yhteinen sävel, että jäljestys Taavin kanssa on ihanaa. Se on niin varma ja innoissaan, etten tiedä mitään kivempaa sen kanssa. Yksi iso syy tähän harmoniaan on varmasti se, että olen oppinut lukemaan Tahvoa. Loistojälki siis!
Kostille myös parin tunnin ikäinen 400 m jälki lyhyellä janalla ja usealla esineellä. Kosti nosti jäljen hyvin, mutta jäljestys oli vähän haparoivaa. En taaskaan muistanut laittaa jäljelle nameja, vaikka ne oli taskussa mukana... Puolessa matkassa tapahtui jotain ja Kosti puksutti lopun jäljestä tosi hyvin. Kaikki esineet myös löytyivät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)