Uusia tuulia ja paljon pentukuvia

Tiistaina pihasta löytyi sen verran sulaa metsämaata, että päätin kokeilla tarkkuusruutua. Ei ihan täysimittainen ruutu, mutta isompi kuitenkin kuin mitä viime vuonna tehtiin. Taavi etsi kaksi esinettä ja hienosti sen tekikin. Molemmat metalliesineet se toi mulle nätisti käteen. Enää ei noiden metallijuttujen noukkiminenkaan tunnu olevan Taaville mitenkään hankalaa.

Keskiviikkona lenkkeiltiin kentälle korkkaamaan ulkotreenikausi tottiksen merkeissä. Aluksi vietiin yhdessä namipurkki kentän perälle. Sitten seurattiin, tehtiin jättävät ja käyttöesineen noutoa sekä luoksetulo. Kaikki onnistui melkoisen hienosti, vaikka namipurkki vähän kutkuttukin pojan takaraivossa. Tämä näkyi erityisesti seuruun käännöksissä, joissa Tapsa oli vähän lähdössä purkille.

Käyttöesineen nouto oli märältä hiekkakentältä selkeesti vastenmielistä, mut kyllä se mulle silti tuotiin. Mikähän olis oikeesti toimiva käyttöesine tuohon noutoon? Paikkamakuussa kaksi laukausta 6 mm startilla. Loppuun sitten se eteenmeno, vauhti oli hirmuinen!


Torstaina Taavin maailma mullistui, kun pyrripoika Tottakai Ihan Oon Oikee Huijari aka Kosti muutti meille. Tai oikeastaan Kosti tuli ensin parina päivänä käymään kylässä ja muutti meille sitten oikeasti lauantaina. Poikien ensikohtaaminen oli rauhallinen, vaikka Taavin mielestä pentu taisi olla vähän ällö. Taavi on suhtautunut pentuun aika välinpitämättömästi ja pyrkinyt karttamaan sitä, vaikka välillä on pitänyt käydä vähän haistelemassa kummajaista ja ulkona melkein on tehnyt mieli vähän yrittää leikkiä. Kosti on ollut reipas niin sisällä kuin ulkonakin, eikä Taavi, Waltsu-kissa tai kanat ole sitä hetkauttaneet ollenkaan. Toivottavasti Tapsan sydän sulaisi pian!

Lauantaina käytiin Taavin kanssa kentällä vähän treenimässä seuruun, jättävien, kapulan yms. merkeissä. Kovin kivaa oli tehdä hommia ja jättävienkin erottelu sujui. Kapula vaan oli ällöttävä nostaa hiekkamaasta... loppuun eteenmeno yhdessä viedylle purkille, vauhtia riitti.

Kostin päivän 'treenit' oli hihnassa kävelyä torilla vaalikojujen seassa rapsuteltavana, parkkihallissa ostoskärryjen palautus, sielläkin sai rapsutuksia ja käytiin me vielä pankkiautomaatillakin. Hirmu reipas tyyppi. Autoilu vielä vähän huudatuttaa.


Sunnuntaina kävin Taavin pentusia katsomassa vielä kun oli koko sakki koossa. Hurjan energistä porukkaa!! Ihan mahtavan ihanaisia tyttäriä on Taavi saanut Iitan kanssa aikaiseksi ❤❤❤❤❤❤

Kostin päivään kuului kauppakeskuksen liukuovien ja hissin ihmettely sekä ensimmäinen yksinolo kotona. Kaikki nämä Kosti suorittu hirmu hienosti.

Aika lunkisti on otettu pari viime viikkoa

Viime viikon tiistaina käytiin Focan ja Femmen kanssa lenkillä. Kolmikko leikki enempi tai vähempi koko lenkin. Yritettiin etsiä semmoisia reittejä, missä ei olisi ollut kovin liukasta, kun vauhti oli välillä melkoisen kovaa.

Perjantain tokotreenit aloitettiin kokeenomaisella paikkaistumisella. Meni hienosti, Taavi istui rauhallisesti ja oli hiljaa. En ollut täyden matkan päässä, ehkä noin viidessätoista metrissä.

Häiriöpönötystä useampi setti. Muuten oli Tahvo oikein mallikelpoinen, mutta maassa kierivä ihminen on vain liikaa sen keskittymiskyvylle.

Tunnin varsinainen aihe oli kaukot. Meillä on ollu vaikeuksia istumaannousun kanssa, vaatii melkein aina kaksi käskyä vaikka olisin lähelläkin. Jostain kumman syystä, ehkä kovasta koirahäiriöstä ja pitkästä tauosta kaukoissa johtuen Taaville olikin tällä kertaa vaikeeta mennä maahan!? Istumaannousut onnistuivat poikkeuksetta pitkästäkin matkasta, mutta sen jälkeinen maahanmeno olikin sitten vaikea. Taavi nousi seisomaan, tuli mun luo, kävi maassa ja pomppas saman tien ylös yms. varsin outoa! Helpotettiin sit hurjasti ja sen jälkeen rupes onnistumaan taas normaalistikin. 

Lopuks jumpattiin vielä vähän istu-seiso-istu -vaihtoja. Niitä ei ollakaan juuri tehty ja sen kyllä huomas. Jos vaikka ensi talveksi ottais tavoitteeksi kaikkien kaukojen opettamisen...

Tän viikon tiistaina käytiin kaupungilla lenkillä Runtun kanssa, mä niin tykkään tuon nuoren sakemannin olemuksesta. 

Illalla tokotreeneissä oltiin alkuun kaikki kolme koiraa hallissa ja aloitettiin ryhmäliikkeellä. Tein paikkamakuun. Meni muuten hienosti, mutta kun palasin Taavin luo ja odotettiin meidän vuoroa nostaa koira, alkoi Tapsa vinkua... vinkuvana en sitä vapauta, joten lähdin kävelemään ja palasin uudestaan. Kolmannella kerralla se tajus olla hiljaa. 

Odotellessa meidän vuoroa, tein vähän rallyjuttuja. Mein vuorolla sitten ryhmäkaukot parsonin kanssa. Meni superhienosti, kun Taavi joutui keskittymään kovin siihen omaan tekemiseen toisen koiran ollessa siinä vieressä, vautsi! Jättäviä tehtiin myös, niissä istuminen meni pari kertaa maaksi, muuten nekin kovin pätevästi suoritettuja. Sitten taas vähän hengattiin ja hengaillessa sattui se tän treenin suurin ylpeydenaiheeni; Taavi oli köllöttelemässä ja pieni pyrriohjus Qumma juoksi lelu suussa suoraan Taavia kohti ja tuli aivan muutaman metrin päähän, josta kääntyi sitten takaisin ohjaajansa luo. Ja Taavi vaan olla möllötti. Voi kun olin onnellinen! Toisen kerran Qumma vielä härnäsi Taavi juoksemalla sen ohi täysiä, kun olimme tekemässä jotain omaa juttua. Taavi vain seurasi katseella pikkutyypin menoa ja jatkoi sitten meidän omia juttuja. 

Taavi kävi autossa vähän tauolla ja tokalla setillä tehtiin ruutua, merkin kiertoa ja hyppynoutoa. Merkin kierrossa en vielä arvannut lisätä matkaa, vaikka nyt kyllä homma näyttää selkeesti paremmalta kun ollaan aloitettu se alusta uusiksi. Joka toistolla sekä meno että paluu laukalla! Ruudussa ohjaaja vei Taavin nähden namikupin ruutuun ja Tapsan lähetin perään. Ois pitänyt muistaa, ettei mitään nameja sinne odottamaan, hirveeksi nuuskimiseksi vain meni koko homma. Loput toistot sitten pelkälle lätkälle ja namit vasta multa. Ja nää loput meni hyvin, vaikka ruutuun piti ensin juosta hyppyesteen ohi ja sitten siten, että ruudun takana oli ihmisiä.

Hyppynouto tuottikin sitten päänvaivaa tällä kertaa. Eka oli hyvä ja siihenhän se olis varmaan pitänyt jättää, mutta... seuraavilla toistoilla Taavi joko karkas kapulalle tai palautti se ohi esteen. Menin sit ihan esteelle vastaan ja ehkä tätä joutuu vähän korjaileen tässä lähitulevaisuudessa. Mut hienoo oli, ettei vieras kapula tuottanut hankaluuksia. Muutenkin Taavi teki hyvin, eikä aksaporukan huudot, haukut ja muu mekastus haitanneet sen keskittymistä, vaikka korvat oli kyllä melkein koko ajan kääntyneenä äänien suuntaan.

Keskiviikkona kävin hallilla omineen rallittelemassa. Otin Taavin autosta suoraan tekemään rataa, kun sunnuntainen koe tulisi olemaan hallissa, jonne ei pääse etukäteen koiran kanssa. Tietty nyt tuttu halli, mut kuitenkin vähän normista poikkeava treenin aloitus. Alla video suorituksesta, meni musta ihan kivasti,vaikka kehuinkin liian aikaisin maalissa. Radan jälkeen tehtiin vielä muutaman liikkeen pätkissä muutamia meille haastellisimpia liikkeitä. Tapsa oli hyvin kuulolla ja mikään ei menny ihan mönkään. Ehkä pieniä rinramasuuntaongelmia muutamassa kohtaa perfektionistin silmiin, mut ei mitään isoa, josta tulis edes pistevähennyksiä.

Vähän seurattiinkin, loppu vaan muistikortista tila kesken...

Illalla ajelin pikkupiraijoiden syötäväksi. Pennut on kasvaneet kovasti ja ovat kovin touhukkaita ja terävähampaisia. Tasaista porukkaa ovat ja syötävän suloisia kaikki. Pennut on pentutestattu viikonloppuna ja hyvinhän tuo näytti kaikilta menneen, ei hetkauttanu äänet eikä möröt!

Kuvat viime viikkojen varrelta, Tanja Salomies:



Sunnuntaina käytiin rallykokeissa keskeyttämässä rata. Kävi paska tuuri, oltiin ekana suoritusvuorossa eli ei juuri ollut aikaa tutustua halliin. Lisäksi halliin sisään mennessämme jouduimme kotikulmilta tutun ärhäkän uroksen hyökkäysyrityksen kohteeksi. Taavin mielentila ei todellakaan tämän jälkeen ollut sopiva koesuoritukseen, joten muutaman kyltin jälkeen keskeytin radan ennen kuin tuomari olisi sen jatkuvan haukkumisen takia tehnyt.

Täällä metsässä vallitsevan kelirikon ja kamalan liukkauden siivittämänä päätin viimein opettaa Taavin kulkemaan hihnassa nätisti. Kai sitä voi kohta neljä vuotiaalta koiralta jo vaatia 😂😂. Olemme nyt kolmisen viikkoa käyneet melkein kaikki lenkit ihmisten ilmoilla hihnassa. Äkkiähän tuo oppi kulkemaan vetämättä ja poukkoilematta, kun vaan itse jaksoi olla täysin mustavalkoinen. Nyt kun vielä jaksaisi ylläpitää tätä uutta taitoa...

Se mikä tässä hommassa on turhauttanut, on vastaantulijoiden puute. Koiraohitukset on meille olleet haastavia ja päätin nyt samalla pistää ne kuntoon. Mutta mitenkäs pistät, kun juuri ketään ei tule koskaan vastaan. Eräänäkin päivänä käveltiin 14 kilometriä ympäri kaupunkia ja eri asuinalueita ja meitä vastaan tuli vain kolme koiraa, niistäkin yksi ilman omistajaa...! Eikö ihmiset käy koiriensa kanssa lenkillä? Ja jos käyvät, niin missä? Suurimmalla osalla lenkeistä emme ole nähneet yhtään toista koiraa. Koko tämän kolmen viikon aikana olemme päässeet kohtaamaan vastaantulijan vain kymmenisen kertaa. Se ei vaan riitä ja metsien sulaessa palaamme varmasti pääosin takaisin sinne lenkkeilemään.

✰Taavi palkittiin Kaakon Käyttökoirien vuoden 2016 tulokkaana BH ja PEHA-A tuloksilla.

Lotta Vuorela: Harrastuskoiran tasapainoinen harjoittelu

Antoisa luentojen kevät sai päätöksen Vuorelan Lotan tilaisuudesta. Lotta on pitkän linjan koiraharrastaja, aksavalmentaja ja koirahieroja. Omana koirataustana hänellä on aksa, metsästyskoirat ja ratalinjaiset greyhoundit. Eli kokemust ja näkemystä monelta kantilta löytyy.


Luennon antia:

Harjoittelun koiraan vaikuttavia tekijöitä ovat mm. yksittäisen suorituksen kesto, harjoittelun kesto, määrä ja rytmitys, koiran fyysinen kunto, huoltavien ja palauttavien harjoitteiden määrä, suoritusolosuhteet, suorituksen ulottuvuudet sekä vireystila ja vaatimukset sille. Myös koiran rotu, rakenne ja 'koiranpitokultturi' vaikuttavat.

Väärät lähtökohdat harjoittelulle syntyvät yleisistä ulkopuolisista paineista, että koiran tulisi tiettyyn ikään mennessä osata jotain tai olla jo kisannut yms.. Jokainen on yksilöja jokaisen kohdalla treeni ja edistyminen on yksilöllistä.

Koiraa erityisesti rasittavia ovat lajit, joissa koiran suorittamat liikkeet ovat sille epätyypillisiä joko määrän tai liikkeen suhteen. Aksa on esimerkiksi todella rankka laji koiralle, sillä koirat ovat fyysisesti aivan äärirajoilla. Pelastuspuolella suorituksen kestot tekevät lajista haastavan.

Pennun kanssa intensiivisen harjoittelun ja voimakkaasti toistuva liikesarjat voi aloittaa vasta kasvun loputtua; pienillä roduilla n. 8 kk, keskikokoisilla n. 10 kk ja isoilla roduilla noin 12 kuukauden iässä. Kasvulinjojen tulee olla sulkeutuneet. Keskenkasvuisilla koirilla erityisesti voimakkaat kiertoliikkeet ovat haitallisia kasvurustoille. Vioittunutta kasvurustoa ei voi enää korjata. Aikuisillakin koirilla nopeat äkkiliikkeet ovat haitallisia, esim. pallon heittely, fresbee, myös erikokoisten koirien keskinöisessä leikissä on riskinsä.

Yksilölliset erot fyysisessä ja henkisessä suorituskyvyssä voivat olla suuria. Ole rehellinen koiralle! Pelkkä koiran jaksaminen ei ole kriteeri. Koira voi käydä ylikierroksilla ja ajaa itsensä loppuun. Koiran rauhattomuus ja ruokintavaikeudet voivat kertoa koiran ylirasituksesta.

Vireystila vaikuttaa voimakkaimmin siihen, miten koira rasittuu henkisesti ja fyysisesti. Koiran tulisi osata hallita vireystilojaan. Vireystilojen hallintaa voi myös opettaa koiralle. Vilkkaan koiran kanssa aktiviteettien lisäys ei välttämättä ole järkevää, se voi haitata vireystilojen hallintaa.

Koira on luonnostaan rauhallinen, jalostuksella on ohjattu tiettyjä rotuja koko ajan kiihkeämpään suuntaan. Mitä kiihkeämpi koira, joka ei osaa säädellä vireyttään ja rauhoittua, sitä todennäköisemmin se on yleensä myös kropaltaan enemmän jumissa. Srtessitiloissa lihaskehitys heikkenee ja stressaantunut koira ei liho, vaikka sille syöttäisi mitä. 'Kuivan kesän oravat' ovat yleensä jatkuvassa stressitilassa olevia yksilöitä. Jatkuva stressi voi myös saada lihakset pullistelemaan niiden ollessa stressin takia jatkuvasti käytössä. Rauhoittuminen on opetettava heti pennusta asti.


Perusperiaate harjoittelun rytmitykseen: viikossa vähintään yksi täysi lepopäivä,ei siis edes pidempää lenkkiä, ja vuodessa kaksi noin kolmen viikon taukoa lajista. Fyysisesti tai henkisesti raskaissa lajeissa tai paljon kilpailuja sisältävissä lajeissa (kuten aksa) on levon osuuden oltava suurempi. Jos koira ei kestä harjoittelun aiheuttamaa painetta, on silloinkin lisättävä lepoa. Koira kehittyy levossa! Jos itsellä on epävarma olo siitä, tarviiko koira lepoa vai ei, on parempi levätä. Koirat kestävät enemmän lepoa kuin luulemmekaan.

Koiran rasittumiseen vaikuttaa myös treeniporukka; paineet, treenimallit, ohjaajan oma stressi... ohjaajan stressi siirtyy helposti koiraan. Treenilliset vaikeudet voivat johtua ohjaajan stressistä. Koiramaailma on valitettavasti ohjajalle hyvin raakan. Valikoi porukka missä treenaat ja treenaa vain 'hyvien tyyppien ' kanssa.


Peruskunto on kunto, jossa koira kestää harjoittelua ja kilpailua, palautuu niistä ja lisäksi se jaksaa tehdä kuntoa kehittäviä lisäharjoitteita. Peruskuntoinen koira jaksaa juosta 5 -8 km lenkin reipasta ravia, liikkua 1 - 1,5 tunnin metsälenkin, kävellä 10 km lenkin rasittumatta siitä etityisemmin (rotuerot). Peruskunto tulee rakentaa aina uudestaan tauon (loukkaantuminen, pennutus...) jälkeen. Ilman hyvää peruskuntoa ei voi kehittää muita kunnon osa-alueita.


Koiran fysiikka on sopeutuvainen erilaisiin rasituksiin ja normaalissa liikunnassa alkulämmittelyt ja jäähdyttelyt eivät ole niin olennaisia. Lajikohtaisessa harjoittelussa nämäkin otettava huomioon. Suurimmassa osassa lajeja koiran selkä on eniten rasittuva ruumiinosa. Selkä myös mahdollistaa kaikki liikkeet ja pitää liikettä kasassa. Selän kunto onkin erityisen tärkeä! Etu- ja takaosan rasitus riippuu lajista. Hyväkuntoiset selkälihakset ovat korkeammalla kuin selkäranka eli silitettäessä koiraa selkäranka ei tunnu. Selkälihakset kehittyvät parhaiten laukassa, ravi ei kehitä niitä ollenkaan. Ravissa taas kehittyvät syvät ja asentoa ylläpitävät lihakset. Koira aktivoi luonnostaan liikkuessaan paljon syviä lihaksia ja yleensä ne eivät tarvitsekaan erityistä lisätreeniä. Liikkuessaan koiran tulisi käyttää kaikkia askellajeja ja laukalle ei saisi siirtyä liian aikaisin, kielii ongelmista kropassa. Lihaksiston kehitykseen hyviä paikkoja ovat suot ja hiekkakuopat. Lunta tai vettä saisi olla korkeintaan koiran jalan puoliväliin, jotta kävely tai juoksu siinä olisi lihaksiston kehityksen kannalta optimaalista.


Tasapainottavaa ja monipuolista liikuntaa on mm. vapaa liikkuminen metsässä 'oikealla' tempolla, ei siis mennä koko ajan täysiä. Jos harjoiteltava laji on raskas, vaatii se palauttavia lenkkejä seuraavana päivänä. Palauttavana lenkkinä toimii pitkällä askeleella ravattu 20 - 30 minuutin lenkki. Uinti on myös erittäin hyvää liikuntaa ja se sopii hyvin myös pennuille. Erilaisilla tempuilla voi opettaa kehonhallintaa. On hyvä muistaa myös muu kehonhuolto, kuten hieronta ja fyssarit, ja mietittävä minkä verran koira niitä tarvii. Jos koira vaatii hoitoa usein, olisi löydettävä syy ongelmiin ja pyrittävä korjaamaan ne, jotta hoidon tarve vähenisi. Syitä ainaisiin ongelmiin kropassa voi olla esim. koiran rakenteessa, treeneissä, ruokinnassa (hyvä olo lähtee terveestä suolistosta), muussa liikunnassa tai itse lajissa, kaikki eivät vain sovi kaikkiin lajeihin. Muista harjoittelussa vastaliikkeet ja kohtuus!


Harjoitteluolosuhteilla on suuri merkitys. Onko kylmää vai lämmintä? Koirille lämmönsäätely on hankalaa ja kylmä ulkoilma/lämmin treenihalli tuovat lisärasitusta harjoitteluun. Erilaiset pinnat vaikuttavat kuten myös esteiden kunto ja materiaali (erityisesti aksa). Lämmittely ja jäähdyttely ovat suuressa merkityksessä. Lämmittelyksi hyvä on noin 20 min lenkki eri askellajeilla, eniten kuitenkin kävelyä, lisäksi vähän lajinomaista "pöyrittelyä".


Koiran rakenne on myös suuresti rasitukseen vaikuttava tekijä. Selän pituus suhteessa jalkojen pituuteen, neliö rasittuu herkemmin kuin suorakaide. Kulmauksilla oma merkityksensä, niukat vai ei, etu- ja takakulmaukset suhteessa toisiinsa. Koiran painopiste, kaulan pituus ja epäterveet tai liioitellut piirteet tuovat oman lisänsä kropan rasittuvuuteen. Koiran lihastyyppi voi olla jäykkä tai elastinen ja rakenne kokonaisuudessaan kevyt tai raskas. Liikunnalla ja tukielinten vammoilla ja sairauksilla sekä koiran perimällä ja vamma-alttiudella myös merkitystä.


Muista maalaisjärki! 😊



Tämän luennon myötä poistui huono omatuntoni Taavin tylsistä päivistä, kun olen töissä. Sillehän tekee vain hyvää olla täysin jouten muutama vuorokausi silloin tällöin. En kyllä tähän astikaan ole sille mitään erityistä aktivointia noihin päiviin järjestänyt, mutta välillä on tuntunut vähän pahalta sen puolesta, kun mun yövuorojen aikaan se suurinpiirtein nukkuu melkein kolme vuorokautta putkeen.

Siitä olen myös itseeni tyytväinen, ettei Taavia ole pentuna tullut suuremmin riekuteltua ja nyt se osaakin rauhoittua ilman eityistä opettelua, kun mitään ei tapahdu. Ja kun tapahtuu, on tyyppi lähes poikkeuksetta täysillä mukana. Tosin leikkiä ei voi sille yleensä käyttää palkkana, mutta eipä tuo ole juuri haitannut. Leikkiminen on opeteltu aikuisiällä ja ehkä osittain siitä syystä Taavi ei mene ns. yli, vaikka leikittäis kovastikin. Tiedä sit millainen tuo olis, jos olis alusta asti menty eri linjoilla. Mut olen kyllä tykänny tuosta, millainen se on. En siis ole mennyt ihan metsään, vaikken mistään ole mitään ymmärtänytkään.

Liikunnan suhteen ollaan myös oltu melkoisen oikeilla linjoilla. Laukkaa tosin sais olla ehkä enempi... ravi on Taaville niin luontainen askellaji ja mä en ainakaan pysty juoksemaan pidempiä matkoja (= yli 50 m 😃) niin kovaa, että Taavi laukkaisi. Ja yleensähän me kuljetaan metsissä ja Taavi saa kulkea just niin kuin siitä hyvältä tuntuu. Ehkä siellä pitäis kuitenkin välillä järjestää sille pieniä laukkapätkiä vaikka juoksemalla sitä karkuun tai kutsumalla sitä useammin luokse tms....? Sulais nyt vaan vedet, että päästäis taas uimaankin!