Jälkiä

Lauantai-iltana yövuorokrapulan taltuttamista pienellä treenillä. Taavi teki esineruutua Sinnin jäljen vanhetessa. Vein puolikkaaseen ruutuun neljä esinettä ja Taavilla haetutin niistä kolme. Hienosti löytyi, vaikka oli myötätuuli.

Sinnin jälki vanheni parikymmentä minuuttia. Pituutta oli 150 metriä, esineitä viisi ja namia vain parissa kohtaa muutamassa askeleessa. Tuulta taas vähän liikaa mun makuun.

Nosto ei tällä kertaa oikein onnistunut, mutta pienellä avustuksella jälki löytyi. Jälki meni kohtalaisen hyvin. Muutaman kerran Sinni jopa tiesi paremmin missä jälki meni. Esineet löytyi, mutta merkkaukset oli kyllä kovin vaisut. 

Sunnuntaina meidä treeniryhmää tuli koutsaamaan jäljellä Lehikoisen Jarkko. Jarkko toimii Pelastuskoiraliiton puolella jälkitarkastajana ja on syvällisesti ja ajatuksella jälkeen suhtautuva pelastuskoiraihminen. Oli kiva saada pitkästä aikaa ulkopuoliset silmät katsomaan hommaa.

Mulla treenas Sinni ja sehän ei ole metsässä jäljestänyt kertaakaan. Tehtiin sille jäljennostoharjoitus, joka meni tietenkin ihan päin honkia. Täytyy ehkä uskaltautua senkin kanssa pikku hiljaa metsään harjoittelemaan...

Treenipäivän jälkeen Taavi pääsi fyssarille. Se on ollut vähän haluton hyppäämään ja muutaman kerran peitsannut hihnalenkillä. Oiskohan ollu lanneselkä juuri ennen ristiluuta, tai joku tuolla selän loppuosassa kuitenkin, oli ihan totaalisen jumissa. Ei ole koskaan mikään paikka Taavissa ollu noin jumissa. Sinni perkule kiusannu Tahvon ihan jumiin. Mut onneks löyty jumi, niin ei tarvi heti ahistua mahdollisesta spondyloosista tai eturauhasesta tai jostain muusta. Pari päivää yritin pitää Taavin levossa, selkeesti oli selkä parempi. Fyssataan kuitenkin ens viikolla uudestaan.

Tiistaina Sinnin eka metsäjälki. Noin 100 m suora ja enempi namia kuin namitonta. Pieni nosto.

Jälki nousi hyvin ja Sinni jäljesti tosi rauhallisesti ja tarkasti. 

Sinni teki myös hallintaa tai yritti tehdä. Kentällä kaksi häiriöihmistä ja Sinni vapaaksi. Taas se vaan halus ekaks rakastaa ihmisiä ennen kuin kykeni tekemään mun kanssa mitään. Mut kun oli käyny moikkaamassa tyypit, niin sit melkein ainakin onnistui seuruu niiden ympäri...

Taavi teki vähän tottista, ihmisryhmää, seuruuta ja paikkista. Sehän oli vallan mainio, vähän ehkä keuli.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Hallissa häiriönä kaksi ihmistä. Tehtiin kolme eri settiä ja kaikilla Sinni ekaks karkas ihmisten luo, mut muuten teki kyllä kivasti mun kanssa. Seuruuta, maahanmenoja...

Torstaina taas jälkeiltiin. Sinnille 300 metriä metsäjälkeä. Ikää oli puolisen tuntia ja esineitä seitsemän, pieni jäljen nosto, ei juurikaan nameja.

Alun sohlaus on joku gepsin oma juttu, kun muistin laittaa nauhoituksen vasta vähän myöhässä päälle.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti koko jäljen kohtuullisen tarkasti ja hyvin rauhallisesti, aikaa meni vajaa vartti.  Esineitä se ei kyllä ilmaise. Pyysin sitä näyttämään esineet ja palkkasin niiltä paljon. Enkä osaa vielä kyllä yhtään lukea Sinniä, metsässä se varsinkin tuntuu vielä tosi vaikealta. Mut menihän mulla Taavinkin lukemisen oppimiseen noin viisi vuotta ;D

Taaville vajaa neljä tuntia vanha Murun tekemä 1,3 km jälki. Esineitä oli viisi.

Nostomatkaa noin 120 metriä ja jälki nousi hienosti oikeaan suuntaan pienen tarkistuksen jälkeen. Heti kohta ekan kulman jälkeen oli pieni kosteikko ja se oli vaikea. Pitkän aikaa Taavi tarkisteli jäljen suuntaa ja lopulta se löytyi. 

Jäljen talloja oli myös tehnyt vähän killeriä ja kävellyt siellä täällä pitkiäkin matkoja polkuja pitkin. Mulle tuli jo jossain kohtaa uskon puute ja lähdettiin hakemaan jälkeä uudestaan. Siitä tuo kuvan ylimääräinen kiekura.

Ylempi meidän jälki, alempi Murun talloma reitti

Aikaa meni kaikkinensa 37 minuuttia ja kaksi esinettä jäi nousematta. Ne oli nuuskapurkki ja foliopussi, joten ehkä vähän hankalat. Taitava Tapsu.

Muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä otatin Taavista kattavat verikokeet. Tulokset tuli alla olevan viestin kera, joten vallan priimaa oli.

Pienessä verenkuvassa ei mitään merkittäviä poikkeamia, hieman retikulosyyttien (nuorempia punasolumuotoja) määrä yli viiterajan -> ei kliinistä merkitystä.

Elinarvoissa verensokeri ja kaikki munuaisarvot ok, samoin proteiinit ja haima-arvot. Maksa-arvoista afos alaviiterajalla, muut maksa-arvot myös normaalit -> ei kliinistä merkitystä tuolla hieman matalalla afoksellakaan.

Elektrolyytit normaalit, samoin tulehdusmarkkeeri CRP.

Eli super hienot tulokset nämä tämän ikäiselle kaverille! :)

Yhtenä päivänä käytiin Kotkassa sivistymässä ja Sinni pääsi kahvilaankin mukaan.

 

Mökkeilyä ja Sinnin jälkikoulutus

Edellisen viikon lauantaina aamusta ennen hakutreenejä Sinnille jälki. Nameina mulla oli tällä kertaa kuivanappulan sijaan Naturiksen makkaraa pieninä paloina ja se ei ehkä ollut ihan nappivalinta, kun liiskaantui kengänpohjiin, mutta toisaalta sitten tuli niitä namittomia askelia ihan luonnostaan =)

Jälki oli varmaan sen noin 70 askelta ja tosiaan namittomia askelia oli välissä tarkoituksella ja osa sitten nameista jäi mun kengänpohjaan. Sinni jäljesti hyvin. Nyt ei ollut mitään häiriöitä, niin koko jälki meni alusta loppuun hienosti.

Taavin kanssa tein peko-t tottiksen ja se meni kaikkinensa ihan hyvin. Seuruu voisi edelleen olla parempaa, mutta on se kyllä parantunut siitä mitä oli.

Hakutreenit aloitettiin tottiksella ja siellä Taaville seuruuta ja paikkis kolmen muun koiran tehdessä yhtä aikaa hommia. Hyvin meni, vaikka juoksuinen narttu vähän kiinnostelikin.

Sinni treenas hakua neljän haamun voimin ja kaikille meno oli vauhdikas ja iloinen.

Makuupäivän ratoksi ajelin maanantaina koirien kanssa mökille. Sinni on välillä voinut vähän pahoin autossa, niin nää pitkät automatkat tekee varmaan ihan hyvää. Nyt ainakaan ei ollut yhtään pahoinvoivan oloinen autossa. Ja mökkireissun aikana Sinni jopa oppi menemään itse autoon sen sijaan, että juoksisi karkuun.

Tiistaina Taavi avasi uimakauden, Sinni ei uskaltanut, se tunki vain naamaa veden alle...

Keskiviikkona Sinnin aamuruoka jäljeltä. Nyt oli useamman askeleen tyhjiä pätkiä muutama. Täytyy jatkossa vaan uskaltaa laittaa enemmän tyhjää, menee ihan hyvin.

Taavi teki tottista ja oli oikein tohkeissaan. 

Iltapäivällä Taaville vielä lisää peko-tottista ja tunnin vanha jäjen nosto. Ilma oli hautovan helteinen, mutta onneksi metsän siimeksessä ei ollut niin tukalaa. Taavi taisi haistaa jäljen jo tielle, hyvä nosto ja varmasti lyhyt jälki loppuesineelle. 

Käytiin vielä uimassakin. Sinni ei tajua uimista yhtään, se vain tunkee päätään veden alle rannassa.

Mökkireissulla myös paukuteltiin pyssyjä pariin otteeseen, 6 mm sekä 9 mm, enkä olis ollenkaan huolissani Sinnistä. Kuulee kyllä, mutta ei paljon hetkauta. Videolla ekat 9 mm laukaukset. Seuraavana päivänä leikki Taavin kanssa ja reagoi ammuntaan vielä vähemmän.

Perjantaina 100 askeleen jälki kovaan myötätuuleen. Muutama kymmenen askeleen namiton pätkä ja lisäksi muutamia lyhyempiä pätkiä. Jälki meni hyvin. Pitkät namittomat pätkät meinasivat vähän kiihdyttää vauhtia. Pystyn jo olemaan pystyssä hieman Sinnin takana, hyvin keskittyy jälkeen.

Perjantaina oli myös ensimmäiset seuran yhteistottostreenit sitten koronan alun. Tai saattaa siitä olla vieläkin pidempi aika. Kentällä yhtäaikaa reilu kymmenen koiraa, suurin osa oli muuten sakemanneja. Ekaks käytiin Sinnin kanssa kentän laidalla ja yritettiin vähän keskittyä toisiimme. Sinni ois pylly keikkuen vaan halunnut mennä katsomaan kaikkia. Saatiin kyllä muutama hyvä kontaktin pitokin. Ja sitten piti kiivetä parin ihmisen syliin...

Taavi kävi myös häröilemässä kentällä. Tekeminen ei ollut mitenkään täydellistä, mutta tykkäsin kuitenkin Taavin rentoudesta muiden koirien läsnäollessa ja vähän vieraamman ihmisen kopeloinnin rentoudesta. Hyviä seuraamispätkiäkin saatiin. Ihan loistavat tämmöiset kimppatreenit piiiitkästä aikaa!

Viikonloppuna piti on Kaakkien kevätleiri, mutta koska korona, niin ei ollut. Onneksi oli kuitenkin koulutuspäivät. Lauantaina siis ensimmäinen peltojälkipäivä Tarja Riikosen opissa ja oppilaana mun lisäksi Sinni. Aamupäivällä tehtiin  semmoinen jälki kuin mitä ollaan tehty ja mä tein 100 askeleen suoran myötätuuleen. Jäljellä oli pari kymmenen askeleen tyhjää ja muutama lyhyempi tyhjä pätkä. 

Tarjan mukaan Sinni jäljestää rauhallisen keskittyneesti eli oikein hyvin ja että se on oikein hyvänenäinen koira. Tyhjät meinaavat vähän kiihdyttää vauhtia, joten jatkossa palataan vähän lyhyempiin tyhjiin, mutta niitä voi olla tiuhempaan. Ja koska tämä jälki meni niin hyvin, niin saatiin ohjeeksi tehdä toiselle jäljelle kulma! Mä olin itse ajatellut, että tampataan suoria myötätuulijälkiä koko kesä, mutta Tarjan mukaan eri tuulen suunnat on hyvä ottaa ajoissa mukaan, ettei niistä myöhemmin muodostu ongelmia ja kulmat voi myös ottaa mukaan, koska Sinni jäljestää niin  rauhallisesti ja syvällä nenällä.

Iltapäivällä siis toinen jälki, jossa ensimmäinen suora oli 50 askelta sivutuuleen ja kulman jälkeen oli 24 askelta myötätuuleen. Kulmaa edeltävä askel oli tyhjä ja kulman jälkeisellä ekalla askeleella oli nami. Muuten lyhyitä namittomia pätkiä pitkin jälkeä. 

Sinni jäljesti tosi hyvin ja kulma ei olisi voinut mennä paljon paremmin! Nää koulutukset on kyllä niin hyviä, ilman tätä oisin hinkannu niitä myötätuulisuoria koko kesän ja oisin varmasti aiheuttanut ongelmia meille jatkoa ajatellen. Lisäksi virisi pieni ajatus, että josko Taavin kanssa kokeilis joskus fh-jäljeä... niitä treenipeltoja pitäis vaan saada jostain.

Jälki kokonaan

                                                                                    Kulma

Sunnuntaina toinen päivä pellolla. Sinnille vain yksi jälki, koska selkeästi edellinen päivä vähän painoi. Jälki oli samanlainen kuin eilinen kulmajälki. Häiriötä vain oli paljon enemmän perässä kulkevan seuraajajoukon ja vieressä kulkevan tien muodossa sekä lähellä olleessa autossa haukkuivien koirien muodossa. Kaikista näistä häiriöistä huolimatta Sinni keskittyi jälkeensä hyvin, mutta namit meinas jäädä syömättä. Kulma meni tosi hyvin. 

Kuvat Tanya Tarkiainen:

Jatkossa tuulensuunnasta välittämättä jälkiä, joissa kaksi kulmaa ja tyhjiä 1 - 4 askelta. Tyhjien osuuksien tiheyttä kasvatetaan pikku hiljaa ja tätä kautta jäljet pitenevät. Pidettävä huoli keskittymisestä, rauhallisuudesta ja tarkkuudesta. Esine pitäisi tuoda myös pian mukaan, mutta mikä ilmaisu??? En haluaisi sulkea vielä mitään lajia pois, joten sen puoleen esineen tuonti olisi luontevin, vaikkakin peko-puolella ei se toivotuin. Haukku olis paras pekossa ja se kävis kai myös pk-jäljelle, mutta jos innostunkin peltojäljestä, niin siellä se ei käy. En tiedä, mut pian pitäisi päättää, että sais sen myös mukaan... vai oisko mahis opettaa niin, että ilmaisun alussa tuijottaa tovin ja vasta sitten alkaa haukkua? Menee varmaan mahdottomaksi... 

Kiitos Kaakeille järjestämisestä ja Tarja oli kyllä mahtava kouluttaja, mielelläni menisin uudestaan hänen oppiin!

Koulutuspäivillä olin myös tosi tyytyväinen Sinnin autokäytöksestä. Se veteli rauhassa sikeitä, vaikka akkalauma piti leiriä avoimen paksin takana. Lisäksi viime aikojen ajelujen myötä autopahoinvointi on ilmeisesti selätetty kokonaan.

Maanantaina Taavin kanssa treenaamassa peko-kokeen hallintaosuutta ja jäljen nostoa. Hallintaosuudessa provosoitiin kusettamalla paria koiraa juuri ennen Taavin vuoroa tienpenkkoihin ja niinhän siinä kävi, että Taavin tekeminen oli ihan täyttä paskaa, kun ois pitänyt olla kuseksimassa koko ajan itsekin siellä puskissa. Seuruu oli väljää, mutta siinä paransi loppua kohti. Eteenmenot oli kyllä hyvät, vaikka tarvikin kaksi käskyä pysäytyksessä ja taisi se kyllä ehkä kerran käydä pissimässä puskaan jossain välissä. Mutta paikkamakuu!! Taavi nousi ainakin kolme kertaa sieltä ylös ja mun perkkeleet ei sitä kyllä hetkauta yhtään... 

Jäljen nostot sentään meni hyvin. Vastatuuli ja vähän reilu tunnin vanhat jäljet. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja esineet löytyivät hyvin.

Jossain välissä ehdittiin Viimankin kanssa pienelle metsähöntsäilylle.

Menneen viikon treenailut

Maanantaina Muru teki päivällä jäljen ja me käytiin se Taavin kanssa ajamassa illalla töiden jälkeen. Jälki ehti vanheta nelisen tuntia, keli oli kostea ja vienotuulinen, lämpötila muutaman asteen plussalla.

Jäjen nosto oli vastatuuleen ja Taavi taisi haistaa jäljen jo vähän kauempaa. Jäljennostomatka oli n. 130 m ja Taavi nosti vapaana. Jäljen noustua pysäytin sen ja laitoin liinaan.

Jälki oli noin 700 m pitkä ja esineitä oli neljä, joista kolmas jäi nostamatta. Tien ylitys meni hyvin, vaikka jouduttiin odottamaan useamman auton ohi meno. Myöskään liinan kanssa säätäminen ei haitannut menoa. Olipas kiva ajaa jälki sokkona pitkästä aikaa.

Tiistaina hakutreeneissä yritettiin kokeilla veden vaikutusta hajun kulkeutumiseen, mutta vesi ei pienessä ojassa virrannutkaan lainkaan, joten ihan ei treeni onnistunut niin kuin oli ajateltu. Maalimies löytyi kuitenkin.

Keskiviikon tokotreeneissä oli kimppapaikkis edellisen ryhmän kanssa, joten saatiin vähän vieraita koiria treeniin. Taavin paikkis meni tosi hyvin, oli ihan hiljaa ja rauhassa koko kaksi  minuuttia.

Oma treenivuoro ei sitten ollutkaan mitenkään erityisen hyvä, vaan samaan aikaan hallissa ollut narttu aiheutti Taaville jostain syystä ihan hirveän paineen. Se on sen päällekäyntilenkin jälkeen suhtautunut muihin koiriin aluksi selkeästi varautuneesti, mutta nyt se ei jotenkin tuntunut pääsevän siitä yli. Mun ois ite pitänyt älytä tää aiemmin ja en olis saanut vaatia siltä niin paljoa. Ois vaan pitänyt sen antaa rentoutua rauhassa ja tehdä jotain hömppää. Kyllä se kaikki liikkeet suoritti, mutta en tykänny sen mielentilasta yhtään.

Sunnuntaina vietettiin aamu raunioilla ja samalla vähän tottisteltiin kentällä. Raunioilla Taaville oli kolme maalia ja ne löytyi kyllä hirveän helposti. Hankala tuolle on mitään isompia haasteita ainakaan raunioilla keksiä =)

Maalimies Taavin yläpuolella olevassa laatikossa

Tottista tehtiin nuoren aussityttösen ollessa samaan aikaan kentällä ja vähän se vei Taavin keskittymistä, mutta silti tekeminen oli innokasta ja reipasta. Aiheena oli seuruuta, eteenmeno, liikkeestä jääviä, paikkista ja luoksetuloa. Vauhtia meillä on tullut noihin luoksetuloihin, eteenmenoihin ja muihin ihan hirmusti, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Viikon puuhailut

Taavi veti edellisen viikon lonkkaa mun ollessa töissä. Sunnuntaina treenattiin jäljen nostoja kolmen noston verran. Ekan Taavi näki, kun jäljen tekijä käveli ja nostettiin jälki saman tien. Vähän keuli, mut silti nenä meni maahan ja maalimiehelle mentiin jäljen kautta. Jälki kulki myötätuuleen, nosto vasemmalle. Hyvä, mutta vauhdikas suoritus.

Kaksi seuraavaa nostoa tehtiin tunnin ja kahden vanhoilla jäljillä. Molemmat jäljet kulkivat myötätuuleen eli vahva tuuli takajäljen puolelta. Näistä ensimmäinen nousi varmasti heti oikeaan suuntaan ja vauhdilla taas maalimiehelle. Toisen nostossa Taavi tarkisteli muutaman kerran ja valitsi sitten oikean suunnan. Varma jäljestys maalimiehelle. Ensimmäinen jälki kulki oikeaan, toinen vasempaan, kaikilta maalimiehiltä hyvät ilmaisut. Kaikki jäljet olivat noin satametrisiä. 

Maanantaina tokotreeneissä lämpimästä kelistä huolimatta kovin innokasta tekemistä. Aiheena oli kiertonoutohyppyhässäkkä, jota tehtiin osissa. Ensin kiertoa esteiden välistä ja sitten pysäytyksen jälkeistä noutoa hypyn kautta palauttaen. Kierrot meni superisti, noudoissa Taavi ei meinannut hokata avohyppyä, vaan tuli useamman kerran sen ohi. Mut vire oli niin hyvä, että tehtiin useita toistoja.

Tunnariakin yritettiin, mutta siinä vaiheessa Taavi oli jo sen verran lähäkdyksissä, ettei enää malttanut oikein haistella. Olisi pitänyt olla kentällä vettä sille mukana... Lopuksi ryhmäliike. Koko treenin ajan hiljainen koira.

Tiistaina fyssarin käsittelyssä aukomassa pahaa lapajumia. Tiesin jo viedessäni, että nyt on oikea lapa tosi jumissa ja niinhän se olikin. Varmasti tuntui ilkeältä ja muutaman kerran Taavi pomppasikin pystyyn ja hirveällä vimmalla nuolemaan Suvin naamaa. Pusukohtauksista huolimatta Suvi sai onneksi jumit hyvin auki ja taas on hyvä olla. Muuten ei löytynyt kropasta mitään sanomista.

Keskiviikkona hakuiltiin lämpimässä heikkotuulisessa kelissä. Taaville oli kolme maalimiestä puhtaalla 5 hehtaarin alueella. Ekalle ja vikalle maalille se meni selkeästi jäljen kautta, toisena ollut avoimella paikalla seissyt maali nousi ilmavainulla. Kaikilta hyvät ilmaisut ja aikaa meni noin kahdeksan minuuttia. Halusin kokeilla avoimella alueella seisovaa maalimiestä, kun oikeilla etsinnöillä on niin paljon joutunut rajoittamaan Taavin menemistä ulkopuolisten ihmisten luo, että eihän siitä ole jäänyt sille ajatusta selkeästi näkyvien ihmisten ilmaisematta jättämisestä. Ei nyt ainakaan ollut mitään ongelmaa tuossa.

Tässä Taavin keväiset pennut, kuvat pöllitty omistajien facesivuilta =)

Ebbot

Ella

Kobe

Miso

Sniffen

Haminan Seudun Seurakoirakerho palkitsi viime vuonna menestyneitä koirakoita muotokuvauksella, tässä Taavin palkintokuvat. Yhdestä teetin pienen taulun. Kuvaajana Petra Strübing.

Paskoja jälkiä

Viime viikolla treenattiin jälkeä torstaina ja perjantaina. Torstainen treeni oli niin totaalinen katastrofi, ettei tosikaan. Jälki nousi, mutta väärään suuntaan ja koko jäljestyksestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Hirveää sinkoilua vaan sinne ja tänne. En ole tuollaista nähnyt Taavilta varmaan koskaan, kamalaa menoa oli.

Perjantaina keskityttiin jäljennostoon kahden noston verran. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja lyhyet jäljet menivät tosi hyvin, vaikka maasto aiheutti hieman hankalia hajunkulkeutumisia. Oikein mallikas suoritus siis.

Ennen molempia treenejä tehtiin vähän koirahäiriötreeniä ja pientä tottista. Ne Taavilta meni oikein hyvin, vaikka perjantaina mukana oli todellinen hirmuhäiriö; vieras tuojottava ja rähjäävä bortsu-uros. Aluksi se oli Taaville tietenkin vaikea, mutta hyvin se siihenkin siedättyi ja rentoutui. 

Perjantaina jälkitreenien jälkeen ajeltiin mökille ja illalla käytiin uimassa, tai siis Taavi kävi. Lauantai meni sadetta pidellessä ja sunnuntaina ajoin Myrskylän kautta kotiin.

Myrskylässä oli Pelastuskoiraliiton jälkikoe. Sosiaalisuus-, sirunluku- ja tottisosuudet menivät hienosti sosiaalisuus/luoksepäästävyysosuuden vieressä olleesta bortsusta ja hieman pelottavan oloisesta tarkastajasta huolimatta. Taavia kopeloidessaan tarkastaja kysyi, että mitä rotuja Taavissa on =). Kun kerroin Tahvon olevan ihan aito rotukoira, totesi tarkastaja, ettei olekaan koskaan törmännyt tämmöiseen rotuun. 

Hallinnan jälkeen jäljen nosto menikin meillä sitten taas takajäljeksi ja hylky. En halunnut edes harjoituksen vuoksi ajaa jälkeä. Kaikissa jäljissä tällä viikolla oli yhteistä se, että Taavi valitsi vastatuulen suunnan. Vaikka harmittaa ihan vietävästi, niin täytyy sanoa etten ollut harmitukseni kanssa yksin. Kokeessa oli kymmenen koiraa ja vain yksi sai jäljen nousemaan oikeaan suuntaan, mutta sekään ei saanut jälkeä suoritettua loppuun... Muut ottivat joko takajäljen tai sitten jälki ei noussut ollenkaan. 

Leuka rintaan ja sitä rataa...

Viime tiistaina hakuiltiin kahden ukon verran ja tällä kertaa se viimeksi haukkumatta jäänytkin haukuttiin oikein mallikkaasti.


Torstaina osallistuin peko-t koulutukseen, kouluttajana Anna-Mari, Ammi, Matikainen. Käytiin kokeen kulkua ja huomioitavia asioita teoriassa läpi, lisäksi Ammi näytti omilla koirillaan hallintaosuuden liikkeitä ja kertoi miten niitä kannattaa kouluttaa. Koe on pitkä ja osaavakin koira tarvitsee aimo annoksen onnea kokeen läpäisemiseksi. Lisäksi vahvistui käsitys siitä, että tuomarikohtaisuuksia on arvioinnissa melkoisen paljon... Kovin ärsyttävää.


Perjantaina ajelin Kirkkonummelle pelastuskoiraliiton jäljen peruskokeeseen, eka päivä kun sen liiton alla saa järjestää kokeita koronarajoitukset huomioiden. Vähän hirvitti, kun ei olla päästy sosiaalisuusosuutta harjoittelemaan pariin kuukauteen ja tietenkin kaikki kokeeseen osallistuvat koirat oli uroksia. Jännityksestä huolimatta osuus meni oikein hyvin. Hallintaosuuden Taavin kanssa suoritimme myös hienosti saaden oikein erityismaininnan siitä, että harvoin pelastuspuolen kokeissa näkee noin hyvää tottista!

Janalle lähetys meni myös hyvin ja Taavi nosti jäljen, mutta harmittavasti se oli takajälki ja hylsy siitä. Kyllä mun ois pitänyt varmaan tajuta, että veto liinassa ei ole ihan niin kova kuin oikeaan suuntaan mennessä, mutta kyllä tuo on niin hankala. Ja kun Taavi on viime aikoina kuitenkin ottanut ihan hyvin oikean suunnan lähes aina... Joka tapauksessa hylsy ja sille ei voi mitään. Saatiin kuitenkin ajaa jälki harjoituksen vuoksi ja voi kun se olikin hienosti ajettu jälki. 700 metriä 13 min ja kaikki esineet. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.


Perjantain ja lauantain välisenä yönä pelastuslaitoksen porukka toi aamuyöstä meille melkein ambulanssin alle jääneen beaglen säilöön, kun poliisi ei ollut ehtinyt siihen paneutua. Mulla sattui olemaan mikrosirun lukija lainassa ja koiralta löytyi siru, kohta seitsemänvuotias neitokainen oli tämä karkuri, mutta omistaja ja kasvattajatieodot oli Koiranetissä salattu, joten en päässyt puusta pitkälle omistajan etsinnässä. Aamulla kuitenkin omistaja selvisi ja saatiin vietyä koira takaisin kotiin. Taavi olisi kovasti tykännyt uudesta leikkikaverista.

Lauantaina meillä oli etsintätreenipäivä. Vähäiseksi jääneiden yöunien jälkeen päivä meni yllättävän hyvin. Keli ei oikein suosinut ja hieman viileässä sateisessa kelissä rämmittiin kahdeksan tuntia metsässä koirien perässä. Mahtava porukka, kun eivät hätkähdä huonoa keliä ja ovat valmiit laittamaan itsensä likoon! Koirakoita oli mukana kuusi ja kaikki saivat hyvät treenit tehtyä. Taaville oli n. 15 ha alue, jolla yksi maalimies. Parikymmentä minuuttia ja ukko oli ylhäällä. Taavi oli päivän viimeinen koira ja mulla jo tuossa vaiheessa noin 15 km takana, joten ihan ei enää jalka meinannut nousta samalla tavalla kuin normaalisti =)

n.150 m päästä sai Taavi hajun.

Taavi maalilla

Näytölle meno, jalka painoi jo melkoisesti tuossa vaiheessa päivää =)
Video Heli Roimola

Lauantaina illalla ajeltiin vielä Pyhtäälle kotiautoretkelle. Nutun porukka oli siellä kanssa, vaan ei ole Nuttua enää ='(. Niin yllättäen voi elämä muuttua ja rakas perheenjäsen onkin poissa ilman mitään kummempia ennakkovaroituksia. Ilta itkettiin ja naurettiin muistellen yhteisiä kommelluksia. Nuttu oli meillekin erityisen tärkeä koira, koska ilman Nuttua meillä ei olisi Taavia. Taavi oli myös hieman ihmeissään Nutun puuttumisesta ja selvästi odotti sen ilmestyvän joka kerta, kun heidän auton ovi avautui.... Toivottavasti heidän uudesta tulevasta perheenjäsenestä tulee Taaville myös hyvä kaveri.

Haastavia treenejä

Maanantai aloitettiin jäljellä. Jälki oli noin 12 h vanha, keli märkä ja tuulinen, jana 150 m. Jälki oli 1,2 km pitkä ja sillä oli 4 +1 keppiä.

Taavi oli vapaana ja nosti jäljen hyvin, tarkisti muutaman metrin takajälkeä ja vaihtoi sitten oikeaan suuntaan. Annoin jäljestää hetken ja kytkin sitten liinaan.

Hirmu paljon hankalampaa tämmöisen vanhan jäljen jäljestys kuin tuoreemman. Muutamassa kohdassa Taavi vähän oikoi, mutta vaikutti silti kuitenkin olevan hajulla... hankalaa.  Mietin myös sitä, kuinka paljon jälki oli taas ehtinyt huuhtoutua pois, kun yöllä taisi sataa jonkin verran jo valmiiksi ihan märkään maahan. Edellisenä iltana pimeässä sateessa rämpiessäni jälkeä metsään ajattelin kyllä jo, että ihan hullua hommaa tää on 😂😂.

Tien ylitys meni hienosti ja muutenkin toisin paikoin oikein loistavaa jäljestystä. Toisin paikoin sitten taas selkeästi vaikeampaa. Kaksi ekaa keppiä jäi nousematta ja lopetin jäljen kolmannelle kepille, joka nousi. Ennen kolmatta keppiä jäljestyskin oli hirmu hyvää.

Täytyy vähän pohtia, mikä olisi hyvä tapa jatkaa näiden vanhempien jälkien treenaamista. Pitäisikö tehdä helppoja jälkiä useammilla esineillä tai jotain muuta vastaavaa, ettei vain Taavin motivaatio pääse laskemaan, kun vanhat jäljet on selkeästi vaikeita. Tosin kyllä se nytkin ihan hirmu hyvin teki töitä, vaikka ei helppoa ollutkaan.


Tiistaina käytin Martan kanssa lenkillä. Kaksikolla oli niin kivaa ja vauhdikasta!

Illalla oltiin hakutreeneissä. Taaville kaksi maalimiestä, jotka se löysi melkoisen nopeasti ja haukkui hyvin. Tuuli oli suotuisa, joten toisen maalimiehen Taavi nosti taas aika kaukaa. Pimeä ei koiran toimintaan vaikuta kyllä yhtään, mutta itselle se tuottaa jonkin verran vaikeuksia. Tuttukin metsä muuttuu ihan vieraaksi ja vähän vieraampi metsä ihan oudoksi, joten kartturi oli taas tarpeen.


Lauantainakin treenattiin hakua ja teemana Taaville oli outoja ukkoja. Saatiinkin Taavi isosti pois mukavuusalueelta ja se oli kovasti hämillään mitä pitäisi tehdä. Ukkoina oli sauvakävelijä, marjastaja ämpäreineen ja kovasti puhelimeen puhuva höpöttelijä. Taavin oli tosi vaikea tajuta, että nämä niin selkeästi itsensä julki tuovat tyypit oli niitä, ketä ois pitänyt haukkua. Tietysti Taavi näki ja kuuli nämä tyypit, mutta se vain sinnikkäästi yritti etsiä ukkoja jostain muualta. Saatiin kuitenkin kovan yrityksen jälkeen lopulta Taavi haukkumaan myös näitä outoja tyyppejä. Syksyllä on viimeksi ollut käveleviä maaleja, mutta silloin ei kyllä ollut näin hankalaa. Nyt tietysti oli tuota rekvisiittaakin mukana ja kun eihän lenkillä saa mennä sauvakävelijöiden tai marjastajien luokse... Mutta tietääpähän mitä treenata =)


Taavin ja Eccon pennut kolmiviikkoisina, kuvat Gith Jakobsson:

Vieraana raunioilla ja muita juttuja

Mennyttä viikkoa haittasi punkki, joka oli iskenyt kiinni Taavin kiveksiin ihan sinne nivusen ja kivespussin juureen, josta Taavi sitä ehti jonkin aikaa kaluta ja nuoleskella ennen kuin tajusin mistä siellä kiikastaa. Seurauksena ihon lievä ärtyminen/tulehtuminen. Melko V-mäinen paikka, kun hautuu väkisinkin ellei koira makaa selällään ketarat ojossa. Onneksi ei kuitenkaan hirmu pahaksi ehtinyt ja sain aloitettua hoidon ajoissa. Pidettiin saikkua jokunen päivä, mutta perjantaina käytiin jälkitreeneissä kylmässä ja sateisessa säässä nostamassa yks superhieno nosto. Ehkä vaikein mitä ollaan koskaan tehty. Jana kulki hirmuisen polkuverkoston yli armeijan harjoitusalueella ja sieltä se Taavi löysi jäljen ja pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen löysi itse oikean suunnan. Siitä sitten pieni matka jälkeä sekin melko haastavassa maastossa esineelle ja mahtipalkka.


Lauantaina käytiin vierailemassa HePeKon raunioilla Helsingissä. Ensimmäinen kierros päästiin tekemään auringon paisteessa, mutta toisella kierroksella satoi kaatamalla. Oli kiva päivä, kiitos kaikille mukana olleille! Taavi oli reipas ja rohkea ja maalitkin löytyi ennemmin tai myöhemmin.

Sunnuntaina talloin Taaville jäljen edellispäivien sateiden jäljiltä kosteaan metsään, jossa ilma seisoi ja oli painostavan tukala vain vajaan 20 asteen lämpötilasta huolimatta. Jälki vanheni kaksi ja puoli tuntia, se oli 1,7 km pitkä ja sillä oli neljä esinettä. Janan pituus noin 70 metriä ja Taavi nosti jäljen vapaana.

En tiedä oliko jäljessä enemmän huonoa vai hyvää, mutta oma koiranluku tuntui olevan taas ihan hukassa. Taavi nosti jäljen hienosti ja lähti saas hurjalla vauhdilla etenemään. Jäin heti jälkeen ja Taavi ei ollut hirmu tarkka, vaikka etenikin kohtuullisen hyvin jäljen mukaisesti. Sen verran oli kuitenkin koheltamista, että eka keppi jäi ja otin Taavin sen jälkeen liinaan, jotta pysyn mukana menossa. 

Ennen toista esinettä Taavi veti väkisin tielle. Sieltä se oli komennettava takaisin metsään hommiin. Jos en olisi tiennyt jäljen paikkaa, niin olisin ollut ihan varma siitä, että Taavi jäljesti hyvin sinne tielle asti... Taavi löysi jäljen melko pian uudestaan ja heti kohta toisen esineen. Tästä ei mennyt kauaa, kun meitä kohti juoksi irrallaan ollut koira, joka onneksi oli sen verran omistajansa hallinnassa ettei ehtinyt ihan iholle tulla. Taavi kuitenkin ehti sille haukkua ja varmasti nosti adrenaliinit vereen. Tän jälkeen yllättävän hyvin jatkoi kuitenkin jäljestystä, vaikkakin hukattiin jälki taas jossain vaiheessa. Liekö tähän vaikuttanut koiran ja sen marjassa olleen omistajan aiheuttamat jäljet, joita oletettavasti oli siinä  alueella enemmän tai vähemmän ristiin rastiin... Tässä kohtaa olin itsekin vähän epävarma jäljen paikasta, mutta Taavi sen kuitenkin löysi uudestaan ja sitten mentiinkin loppumatka tosi hienosti ja molemmat lopun esineet nousi hyvin.  

Maanataina käytiin päivällä ihan kentällä asti rallattelemassa. Tällä kertaa ääntä oli vähän liikaa ja oikeen seuruut laamaili, mutta spiraalissa oikeella seuratessa peräpään käyttö oli huippua ja Taavi kääntyi nätisti, eikä sillai sahapukkina niin kuin tähän asti on tehnyt. Edelleen mun on vaikee sijoittaa itseäni oikeaan paikkaan kyltteihin nähden Taavin ollessa oikealla. Houkutus ei tällä kertaa häirinnyt juurikaan tekemistä. Huh, kyllä osaa olla vaikea laji tuokin.

Illalla hakuiltiin armeijan harjoitusalueella. Taaville kolme ukkoa ja pintahaulla mentiin. Taavi oli treenien viimeinen koira ja huomasi kyllä, että ollaan viime aikoina panostettu jäljennostoihin, kun nenä maassa meni suurimman osan aikaa. Kaikki ukot löytyi kuitenkin hienosti ja päästiin treenaamaan koiran nostamistakin, kun kaksi maalia oli juoksuhaudoissa, jonne Taavi meni, mutta ei päässyt itse pois.

Illalla käytiin vielä Fionan kanssa lenkillä.