Sivut

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Mökkiviikollakin oltiin ahkeria

Sunnuntai vietettiin tiiviisti tien päällä, mutta mahtui päivään muutakin. Taavi treenasi ek-porukan kanssa esineruutua ja tarkkuusruutua. Esineruutu ei tällä kertaa maaston puolesta ollut mitenkään helppo. Oli vähän kumperetta ja muutenkin monipuolisempi maasto kuin mitä ollaan tehty. Taaville näytettiin taas kolme esinettä ja lähetys ekaksi näytetyltä. Mä vähän hätäilin lähetyksen kanssa ja esineiden näyttäjä oli vielä matkalla ruudusta pois kun lähetin. Taavi vähän sitä katseli, mutta painui sitten kuitenkin hakemaan hanskan. Toisella lähetyksellä tultiin maastoltaan vaikeampaan kohtaan ja Tapsa tekikin kaksi tyhjää reissua ja kolmannella löytyi vasta kenkä. Uusintalähetykset tehtiin samasta kohtaa, mutta muutaman metrin syvempää. Kolmatta en enää haetuttanut, kun työskentely tokalla esineellä oli kuitenkin hyvää.

Taaville on varmaan tullut aina helpotettua liikaa treenejä, jos se ei ole heti hakenut esinettä. Jatkossa se ei saa uusia apuja, vaan vain lähetyksiä syvemmältä.


Tarkkuusruutu oli meidän eka täysimittainen 3 m × 3 m ruutu! Esineenä oli hylsy. Taavi pysyi aika hyvin ruudussa ja nuuski tyypilliseen tapaan aika rauhallisesti. Muutaman uuden käskyn annoin kannustukseksi. Hylsy löytyi ja tuotiin mulle, vähän oli ällö esine Taavin mielestä. En tiedä olisko aika riittänyt jos kyse olis ollut koesuorituksesta, mutta mä olin tyytyväinen ekaan oikeeseen ruutuun. Tuokin on heti erilaista, kun en ite tiiä missä esine on. Ehdottomasti tarvitaan lisää tarkkuusruutuja, joissa on käynyt muita koiria!


Treeneistä matka jatkui siskon luo, jonne Tapsa jäi vähäksi aikaa hoitoon ja me Kostin kanssa jatkettiin kummipojan 2-vuotissynttäreille. Paikalla ei ollut kuin tuo yksi lapsi, mutta uusia aikuisia sitten senkin edestä. Jännä miten toisten luo Kosti meni heti reippaasti ja joidenkin luo ei sitten halunnut mennä melkein ollenkaan. Kai koirat jotenkin vaistoaa ihmisistä jotain. Mutta kaikkinensa kovin reipas pentu, vain musta iso leluhevonen oli jännä ja sitä piti pariin otteeseen käydä vähän haukkumassa.

Synttäreiden jälkeen haettiin Taavi ja hurautettiin etelämmäksi muuttaneen Pihkan luo. Hassua, miten Taavi tunnisti Pihkan jo ikkunan takaa vaikka ne on nähny vain kaksi kertaa aiemmin. Tai mä luulen sen tunnistaneen, kun paksista alkoi kuulua kovin innostunut vinkuna Pihkan ilmestyessä näköpiiriin. Käytiin ihanalla metsälenkillä koirien kanssa. Aivan mahtavat maastot on Pihkalla lenkkeillä. Ja miten mukavaa oli taas jutella Anun kanssa, meillä riittäisi juttua vaikka kuinka paljon!!

Tyypit ei ehkä olleet tällä kertaa kaikista kuvauksellisempia, mutta tässä kuvia lenkiltä: 







Salokannel Chaos & Tottakai Uskoman Olen





Päivän aikana mittariin kertyi reilu viitisensataa kilsaa ja yöksi päädyttiin mökille. Mahtavia autoilijoita molemmat koirat, kun vetävät vaan sikeitä kaiket matkat.


Maanantaina Taaville jälki, joka vanheni nelisenkymmentä minuuttia, pituutta 550m, kuusi keppiä, jana n. kaksikymmentä metriä, yksi tien ylitys. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ei mikään mahdoton ryteikkökään. Keli kuiva ja kylmä, tuuleton kevätsää.



Taavi lähti janalle hurjan innokkaasti, löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen noin sata metriä oli jotenkin tosi vaikeaa ja katkonaista työskentelyä. Oltiinko liian lähellä mökkiä vai jotain muuta? Kuitenkin tien ylitys meni hienosti ja loppujälki hyvällä draivilla. Kepeistä kaksi jäi metsää...


Jäljen jälkeen äiti teki Taaville täysimittaisen tarkkuusruudun, esineenä pieni hiuslenkki. Rauhalliseen tyyliin Tapsa nuuski ruutua ja oikealle kohdalle tuulen alle päästyään Taavi eteni ruudu  toiseen laitaan noukkimaan lenksukan. Hyvin tuli esine käteen asti. Työskentely on kyllä kovin rauhallista, millähän siihen saisi vähän vauhtia?


Illalla Kosti lähti mukaan sukulaisiin. Käytiin serkun perheen luona ja kummitädillä. Serkun perheessä on kolme pientä lasta, jotka ovat tottuneet eläimiin. Kaksivuotiaan touhut olivat Kostista vähän pelottavia, mutta viisi ja seitsemän vuotiaat olivat ihan jees. Ei paljon lasten mekastus hetkauttanut, vaan Kosti otti tirsat ja leikki talon koiran leluilla vieraiden kanssa ja nuuski paikat läpi. Pihalla tarhassa haukkuvat isot koirat vaativat pienen tarkastelu- ja tuumaushetken, pylly maahan ja vakava katselu koirien suuntaan.

Kummilassa Kosti oli sisällä ennen kuin mä edes ehdin autolta lähteä kävelemään ovelle ja kummin tarjoamat makkaraviipaleet viimeistelivät Kostin rakkauden tätä kohtaan. Rankka reissu pienelle kaikkinensa, mutta hyvin se jaksoi ja otti tirsat aina välillä paikasta riippumatta.


Tiistaina Tapsan kanssa pihatokoa seuruun, jättävien, luoksetulon, kaukojen ja tötsän kierron merkeissä. Seuruussa Taavi oli ihanan intensiivinen, keskityttiin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin. Kaukot meni loistavasti kolmesta metristä, luoksetulossa olis saanut olla enempi vauhtia. Merkin kiertoa tein olemalla itse Taavin ja tötsän välissä. Vauhti molempii  suuntiin pysyi laukalla. Jättävät onnistui tällä kertaa hyvin, tein yhden kutakin asentoa.

Aamun treeni päätettiin pudotetun noudon harjoitteluun metsätiellä. Näytän vielä pudotuksen. Kaksi toistoa, eka noin 50 metristä ja toka noi  30 metristä. Molemmat tosi hyviä palautusta myöten, jei. Loppupäivä lenkkeiltiin ja nukuttiin.







"Tule jo kesä"


Takatalvi iski





Torstaina huristeltiin kotiin soutuveneeseen totuttelun jälkeen. Taavi olis ihan hirveesti halunnu mennä uimaan.

Kotimatkalla poikettiin kentälle tokoilemaan omineen. Taavi teki alon liikkeet ja samalla harjoiteltiin vähän palkattomuutta. Kolme liikettä ja palkka. Ei vaikuttanu palkattomuus ainakaan huonosti ja kaikki liikkeet meni meidän mittapuulla hyvin, seuruu olis saanut olla intensiivisempi. Kostikin kävi kentällä vähän leikkimässä ja syömässä namia.

Kentältä jatkettiin matkaa Kotkan keskustaan, jossa Kosti kävi käppäilemässä. Vähän aluksi jänskätti juuri linja-autosta purkautunut ihmispaljous ja isot autot, mutta pian jo mentiin reippaasti. Pari tyyppiä kävi rapsuttelemassa.

Panta on kyllä ihan tosi ärsyttävä, varsinkin kun omistaja ei sitä koskaan muista pennulle laittaa kaulaan...
 






Illalla pelastushakutreeneissä Taaville haamu ja kaksi muistikuvaa. Armeija pisti parastaan Taavin treenin aikana, pommit paukkui oikein antaumuksella. Taavi teki omat hommansa hyvin ja erittäin innokkaasti, kuten oletettavaa oli. Näitä helppoja innostustreenejä pitäis nyt päästä vaan tekemään.

Kosti kävi syömässä nameja treenikamuilta ja oli superreipas (ja ahne). Pommituksen vaikutusta Kostiin en tiedä, kun se oli autossa silloin kun pahin pommitus oli käynnissä. Kun vein Taavia autolle, se ainakin oli ihan normaali. Nämä olikin sitten tällä erää viimeiset pehatreenit tässä porukassa, katotaan miten treenit lähtee uudessa porukassa liikkeelle ja kuinka hyvin pääsen siellä osallistumaan treeneihin, niiden kuitenkin olisi kai tarkoitus olla enemmän vaihtelevaan aikaan... Tässäkin porukassa kyllä tulen varmasti tilaisuuden salliessa vierailemassa. Kotimatkalla käytiin vielä paloasemalla rapsuteltavana.




Perjantaina aamupäivä meni Askolassa Ari Koskelan esteopissa. Taavin kanssa olen nyt päättänyt ainakin yrittään harjoitella pk-esteet ja varsinkin A-este on ollu sellainen, jota en ole omineni uskaltanut ruveta yrittämään. Tehtiin kaksi settiä, joista molemmilla sekä hyppyä että aata.


Hypyssä Ari ei näe mitään estettä metriselle (treenin korkein hyppy n. 90 cm), mutta Taavin itseluottamuksen kasvattamisen tarpeesta oltiin samaa mieltä. Sitä nyt treenataan tekemällä tarpeeksi matalia hyppyjä ja meidän on ehdottomasti opetelta myös se paluuhyppy!! Vapun oppien mukaan ollaan koko talvi treenattu tekniikkaa ja siinä hypitään pääsääntöisesti vaan yhteen suuntaan. Jatkossa siis aina edestakaisin. Avuksi otetaan myös ponnistusrimat kuuden jalan päähän hypystä molemmille puolille, koska Taavin oli selkeesti vaikea hahmottaa varsinkin sen paluuhypyn ponnistuspaikkaa. Katotaan saadaanko syksyyn mennessä nostettua korkeus lähemmäs metriä.


Aata tehtiin loivalla esteellä ja siihen pitäisi saada Taaville luotua into ja hurmos. A:ta kohtaan olisi saatava niin kova hinku, että Taavi karkaa A:lle sen nähdessään. Eli juostaan nyt vaan aluksi loivaa aata eestaas hirveellä innolla ja paljolla palkalla.


Arin kanssa juteltiin paljon myös koirankouluksesta yleensäkin, tykkäsin tyypistä ja hänen tyylistään. Taas sain kyllä todeta, että olen ihan liian lepsu ja tylsä ja yksitoikkoinen ja epäselvä ja kaikin puolin vajavainen koiranohjaaja. Koiran kouluttaminen on vain niin vaikeaa ja varsinkin kun on eka koira eikä ole mitään kokemusta ja kaikki täytyy opetella enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Fiilis kuitenkin positiivinen ja Arin oppiin varmasti palaamme vielä.




Kosti oli mukana turistina ja kävi pariin otteeseen nuolemassa Arin naaman ja hengas tauoilla tutkien ympäristöä. Kotimatkalla poikettiin vielä Porvoossa eläinkaupassa ja siellä Kosti kävi kaupan takahuoneessa viihdyttämässä kahvitauolla olleita työntekijöitä ja söi kaikki herkut, mitä sille tarjoiltiin.




Illalla käytiin Taavin kanssa vielä tokotreeneissä, merkin kierto ja nouto olivat illan aiheet. Merkin kierrossa mun pitäis nyt pikkuhiljaa uskaltaa kasvattaa välimatkaa. Laukka menosuuntaan ei pitkästä matkasta edelleenkään onnistu, mutta en voi jäädä loputtomiin siihen lähelle. Noudossa oli positiivista, kun Taavi noukki kapulan hiekalta melko reippaasti. Odotteluajat tehtiin omineen vähän seuruuta, jättäviä höntsäten, kaukoja ja köllimistä.

1 kommentti:

  1. Miehän sanoin että sie tykkäisit Arista!
    On reilu kouluttaja mutta silti tietyt asiat on mustavalkoisia!

    Vaihdatko Katin ryhmään treenaamaan?

    VastaaPoista