Sivut

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Jälkihommia ja Kostin tutustumista elämään

Mulla työjaksot vie elämästä aina neljästä viiteen päivää, jolloin en käy kotona kuin nukkumassa, tai no ennen ekaa yötä yritän jotain aina puuhastella koirien kanssa, mutta enimmäkseen vaan yritän nukkua kotona. Nämä päivät kaatuvat koiranhoidollisesti Murun niskaan ja yhden päivän joutuvat koirat aina olemaan hoidossakin. Muru on kyllä hyvin ottanut tämän homman haltuun! Tälläkin viikolla Kosti on oppinut uusia temppuja ja päässyt mm. kävelylle Helsingin keskustaan ja yhdeksi illaksi autokorjaamolle maskotiksi! On mulla vaan mahtava kepo!!
Suuren maailman hajuja

Keksiviikkona käytiin Kostin kanssa tutustumassa rauniorataan ja Kosti ajoi myös ekan jälkensä. Jälki oli hiekkatielle tehty n. 150 askelta pitkä namijälki, joka vanheni vain parikymmentä minuuttia. Kyllä se koiran nuuskutus on vaan ihanaa kuunneltavaa! Kaikkia nameja ei Kosti jäljeltä syönyt (oli jo kyllä saanut aamuruuan ja namina oli "vain" pentunappulaa...), vaikka aika tarkasti kävi lähes joka askeleen läpi. Muutaman kerran vähän ajatus katkesi, mutta uudella "lähettämisellä" homma taas jatkui ja lopussa odottanut namikasa meni parempiin suihin. Käytiin myös nuuskimassa taas uutta ihmistä.











Kostin eka jälki




Taavi teki tottista. Liikkeestä seisomaan jääminen on edelleen tosi hankala, tarvii apuja. Mulla varmaan ääni aina siinä jotenkin erilainen, kun on niin hankala. Istu on korkea ja maahan on matala käsky, mutta tuo seiso on sit aina jotain siltä väliltä... Seuruuta myös ja luoksetuloa tehtiin hyvin. Lopuksi eteenmenoa apparin kanssa; viisi toistoa, joista neljäs ilmaa lätkää maahan-käskyllä. Kyllä nyt oli vauhtia, kun oli apuri jelppimässä.


Taavi kävi myös jäljellä, joka oli reilun kolme tuntia vanha ja noin kilometrin mittainen. Kuiva vähätuulinen keli ja maastonvaihteluita kosteasta sammalmetsästä kuivaan heinikkoiseen kankaaseen ja sattui sinne vähän ryteikköäkin. Janalla oli mittaa parikymmentä metriä ja se meni aika hyvin, pieni tarkistuslenkki ja sitten oikeaan suuntaan. Jäljellä oli viisi tien ja kaksi ojan ylitystä sekä kaksi kivimuurin yli menoa, jotka menivät hyvin. Esineet ei tällä kertaa oikein nousseet, vain kolme kuudesta löytyi. Muutenkin tuntui tällainen vanhempi jälki olevan selkeesti vaikeampi jäljestettävä tuoreempiin verrattuna; hitaampi vauhti ja enemmän tarkistuksia. Vähän meinasin taas itsekin ruveta jäljestämään, hyi mua!










Perjantaina Pieta kävi tyttöjen kanssa meillä. Ensin Kosti pääsi tutustumaan rauhalliseen Focaan ja sen jälkeen myös vähän vauhdikkaampaan Femmeen. Käytiin koko sakin kanssa myös lenkillä ja hienosti meni Kosti letkan jatkeena.

Kuvia Pietan kamerasta:



Kosti, Taavi, Foca ja Femme


Ja sit mun kamerasta (jossa vanha sisäkuvauksessa toimiva putki...):

Sainpas kaikki neljä samaan kuvaan! 😀







Lauantaina Kostin ohjelmistossa oli veneilyyn tutustuminen ja Piki-pomeranianin ja tämän perheen kanssa leikkiminen. Reippaasti Kosti kävi tyttöjen kädestä syömässä namia ja alkujännityksen jälkeen rupesi leikkimään melkoisen Pikin kanssa. Piki on kovin suuri koira pienessä paketissa ja aluksi se kävikin melko voimallisesti vaikkakin ystävällisesti Kostiin tutustumassa. Kosti osasi kuitenkin pitää puolensa ja tämä teki hyvää myös Pikille, kun ei voinutkaan mennä naamalla suin päin hyppimään. Samalla reissulla nähtiin myös hevonen ja se oli kyllä aika jännä, kun kapealla hiekkatiellä käveli meistä ohi.














pihavahdit



Rakas ihana murmelini Taavi Tapetsu Lärppä tänään jo neljä vuotta. Onnea karvahirmuni!!! ❤❤
Aika menee hurjaa vauhtia, toivottavasti meillä on vielä monen monta huisia vuotta yhdessä edessä. Taavi on opettanut mulle niin paljon koirista, itsestäni ja ihmisistä, sen kanssa on mahtavaa elää!












2 kommenttia: