Reissussa pisti silmään, että Firenzen keskusta-alueella oli todella paljon koiria. Koirat saivat tulla kauppoihin, kahviloihin ja ravintoloihin. Osa koirista kulki vapaana, kaikki sulassa sovussa keskenään. Ja koirankakkaa ei ollut missään.
Perjantaina jälkiporukan kanssa treenit. Jälkien vanhetessa vähän tottista, koirallista henkilöryhmää ja paikkamakuu toisen tehdessä luoksetuloa. Henkilöryhmän koira oli Taavin mielestä kovin viehkeä flättineito ja mieli olisi niin kovin tehnyt mennä vähän nuuhkimaan, mutta niin vain jätti menemättä. Ei ollu aluksi kovin nättiä seuruu siinä ryhmässä, mutta tärkeintä oli kuitenkin tuo toisen luo menemättömyys. Aika pian Taavi pysty kuitenkin keskittymään ihan vaan omaan tekemiseen ja seurattiin ja istuttiin hienosti flätistä välittämättä. Paikkamakuu muuten loistava, mutta mun palatessa Tapsu nousi seisomaan. Pötköteltiin sit vähän lisää ja hyvin meni.
Kuvat Tiina Suuronen:
Taaville oli 800 m pitkä jälki kahdella tuplaharhalla. Jälki vanheni ehkä noin puolitoista tuntia, harhat vähemmän. Jana oli pisimmästä päästä mitä Taavilla on koskaan ollut ja se meni kyllä aika huonosti. Taavi lähti kyllä innokkaasti, mutta jäljen nosto ei nyt vaan jostain syystä ottanut onnistuakseen ja vasta pienellä avustuksella löytyi suunta mihin mennä. Tämän jälkeen jäljestys oli todella hyvää! Niin varmaa työskentelyä, ettei voi olla kuin tyytyväinen. Jäljellä ylitettiin useampi tie ja oja, maastonvaihtelua oli jonkin verran, kaikki esineet löytyivät eikä harhatkaan edes yrittäneet viedä mennessään. Ja ehkä suurimpana huomiona mun mahdollinen koiranlukutaidon herääminen!
 |
| Tapsan jälki |
Kosti kävi aamulla kaupan parkkihallissa palloilemassa, päivällä tehtiin pihahommia ja illalla tutustuttiin treeneissä ja kotona vieraisiin ihmisiin ja pari koiraakin kävi haistelemassa pentua. Ääni- tai alustaherkkyyttä ei tunnu olevan (pari eri sirkkeliä, pora, pressut, puupinot...) ja vieraatkin on ihan jees, kun ei heti tarvi mennä naamaa nuolemaan. Juoksevat lapset vähän säikäytti ekaks, mut sitten niitä olis pitänyt päästä retuuttamaan puntista.
 |
| Kuva Tiina Suuronen |
 |
| Kuva Tiina Suuronen |
 |
| Kosti kiipes ite syliin, kuva Laura Mäenpää |
Lauantaina Tapsa kävi aamulla paikkaistumassa maliuroksen kanssa. Molemmat oli vähän ärhäkällä tuulella, joten jätettiin hihnat kaulaan eikä menty kovin kauas. Mutta niin vain käskyn saatuaan ei ollut kummallakaan mitään ongelmaa ja tehtiin kaksi hyvin onnistunutta toistoa. Taavin kanssa tehtiin lisäksi merkin kiertoa ja kapulan noukkimisia. Merkin kierrossa menosuunta onnistui jälleen laukalla, mutta nyt kun päästiin ulkona tekemään kunnolla pitkästä matkasta, niin selkeesti menosuunta oli hitaampi kuin paluu. Emme siis rupea vielä ahnehtimaat matkaa. Kapulan noukkimiset nurmipohjalta onnistuivat hyvin. Palkkasin niistä paljon ja toivon, että tämä auttaisi myös tulevaisuudessa hiekalta noukkimisiin.
Illalla tehtiin kolme pudotetun noutoa, eka ja vika lyhyeltä matkalta ja keskimmäinen pidemmästä. Esineen vaihdoin sukkarullasta nahkahanskaan, kun sukkarulla ei pysy kunnolla kasassa. Esineen vaihto ei haitannut ja hanska tuotiin mulle joka kerta hirmu innolla. Pidemmässä noudossa mennessä ihan pientä epäröintiä, mutta askellaji pysyi kuitenkin koko matkan laukassa. Palautukset mallikkaita, ei pudottelua.
Kosti tutustui uusiin ihmisiin, kyläili (ja pisti kämpän hyrskyn murskyn) vanhemmillani ja kävi eläinkaupassa kattomassa papukaijaa ja sovittelemassa pelastusliivejä.
Sunnuntaina ek-porukan hakutreenit. Keli oli lähes tuuleton, pieni tuulenvire kävi radan suuntaisesti. Tyhjä, ukko, ukko, tyhjä, ukko oli suunnitelmana Taaville. Eka tyhjä, molemmat ukot ja niiden jälkeinen tyhjäkin onnistuivat hyvin. Viimeinen ukko ei sitten meinannut ottaa löytyäkseen. Toki paikkakin oli vaikea, kun oli toisessa takakulmassa ilman mitään tuuliapuja. Ekasta lähetyksestä viimeiselle ukolle tulikin tyhjä. Lähetin sitten toiselle puolelle tyhjälle, jonne Taavi tekikin oikein mallikkaan piston. Uusi yritys viimeiselle ukolle ja jotenkin oli vähän tahmea lähtö. Kutsuin Tapsan pois ja menin lähettämään hieman syvemmälle, löytyihän se viimeinenkin.
Liekö pentustressiä vai mitä, mutta vähän oli kokonaisuudessaan tahmeaa menoa Taavilla, vaikka periaatteessa meni tosi hyvin. Taidetaan seuraavalla kerralla hakua harrastaa ihan vaan haamuilla, jos vähän sais vipinää kinttuihin.
Kosti kävi ennen ja jälkeen treenien katsastamassa treeniporukan. Se jopa leikki vieraiden kanssa vähän pallolla ja ratamerkeillä ja olis ehdottomasti halunnu mennä vieraan auton kyytiin. Käytiin myös kylillä pikkuisella kävelyllä.
Pariin eri otteeseen kävi myös vieraita katsomassa Kostia. Ei hirvitä vieraat, niiden kanssa voi vaikka leikkiä ja jos ne ei leiki, niin sitten voi kölliä selällään niiden jaloissa lelua jäystämässä. Sen verran on vieraskoreutta ilmassa, että vieraiden puntit ja hihat ei saa niin kovaa käsittelyä kuin oman väen. Tänään toisen meillä käyneen perheen äiti ja lapset pelkäävät eläimiä ja sen kyllä huomasi Kostikin. Itse on jotenkin vaikea ymmärtää miten tuollaista pientä karvapalloa (tai kissaa) voi pelätä niin paljon. Lapset säpsähtelivät ja nykivät jalkojaan ja käsiään tuon tuostakin jos Kosti edes liikahti niiden suuntaan. Tämä oli Kostista vähän epäilyttävää toimintaa, mutta kun lapsen sai istumaan rauhassa lattialle ja tarpeeksi pitkä lelu sen käteen, rupesi homma sujumaan. Uskaltautuivat lapset lopulta onneksi vähän silittämäänkin Kostin kylkeä.
Illan toisen kyläilijän pyreneittenkoira oli vähän jännä, mutta vitsit kun tuo pieni on reipas! Iso koira jännitti, mut silti tyyppi hengas pihalla ja katteli isompien leikkiä ilman ongelmia. Ja tosi nopeesti se oppi kerjäämään namia vieraan taskusta 😃.
Huonoja kännykuvia, mut kuitenkin:
 |
| Kuka tutkii mitäkin... |
Kosti on ihan tajuttoman ahne. Alan pikku hiljaa saada käsitystä siitä, mitä pyrrien ahneus tarkoittaa... tähän mennessä se on varastanut ja syönyt jo parit voileivät sohvapöydältä, jonne se ei edes yletä. Se on myös juonut yhdet rommikaakaon pohjat samaiselta pöydältä ja melkein syönyt yhden minigrip-pussin. Huoh, tulen olemaan niin pulassa tuon kanssa!!
Pojilla menee hyvin keskenään. Pihalla leikitään ja sisällä ollaan rauhallisesti (niin rauhallisesti kuin pennun kanssa nyt voi olla). Ruokaansa, paitsi luita, Taavi ei juurikaan puolusta, mutta lähelle nukkumaan Kosti ei vielä saa tulla. Kosti nuolee välillä Taavin korvat ja Taavin täytyy merkata jokainen Kostin pissa. Kissa on saanut vähän kovakouraista käsittelyä Kostilta muutamaan otteeseen, mutta äkkiä meni oppi siitäkin perille.
Jos viime vuosi oli Tapsan kanssa huikea, niin nyt tuntuu aikataulut olevan kaikessa meitä vastaan. Mä olen aina töissä, kun jotain mielenkiintoisia koulutuksia tai leirejä olisi tarjolla tai ne mihin pääsisin perutaan. Pelastushakukokeitakaan ei tunnu juuri olevan tarjolla, jälkikokeita vielä vähemmän, mutta toisaalta olis kyllä varmaan vähän turha mennä, kun ei olla päästy hakua juurikaan treenaamaan. Tää huhtikuu menee vielä ihan reisille hakutreenien suhteen, mutta jos sit taas saatais homma käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti