Sivut

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Mökkiviikollakin oltiin ahkeria

Sunnuntai vietettiin tiiviisti tien päällä, mutta mahtui päivään muutakin. Taavi treenasi ek-porukan kanssa esineruutua ja tarkkuusruutua. Esineruutu ei tällä kertaa maaston puolesta ollut mitenkään helppo. Oli vähän kumperetta ja muutenkin monipuolisempi maasto kuin mitä ollaan tehty. Taaville näytettiin taas kolme esinettä ja lähetys ekaksi näytetyltä. Mä vähän hätäilin lähetyksen kanssa ja esineiden näyttäjä oli vielä matkalla ruudusta pois kun lähetin. Taavi vähän sitä katseli, mutta painui sitten kuitenkin hakemaan hanskan. Toisella lähetyksellä tultiin maastoltaan vaikeampaan kohtaan ja Tapsa tekikin kaksi tyhjää reissua ja kolmannella löytyi vasta kenkä. Uusintalähetykset tehtiin samasta kohtaa, mutta muutaman metrin syvempää. Kolmatta en enää haetuttanut, kun työskentely tokalla esineellä oli kuitenkin hyvää.

Taaville on varmaan tullut aina helpotettua liikaa treenejä, jos se ei ole heti hakenut esinettä. Jatkossa se ei saa uusia apuja, vaan vain lähetyksiä syvemmältä.


Tarkkuusruutu oli meidän eka täysimittainen 3 m × 3 m ruutu! Esineenä oli hylsy. Taavi pysyi aika hyvin ruudussa ja nuuski tyypilliseen tapaan aika rauhallisesti. Muutaman uuden käskyn annoin kannustukseksi. Hylsy löytyi ja tuotiin mulle, vähän oli ällö esine Taavin mielestä. En tiedä olisko aika riittänyt jos kyse olis ollut koesuorituksesta, mutta mä olin tyytyväinen ekaan oikeeseen ruutuun. Tuokin on heti erilaista, kun en ite tiiä missä esine on. Ehdottomasti tarvitaan lisää tarkkuusruutuja, joissa on käynyt muita koiria!


Treeneistä matka jatkui siskon luo, jonne Tapsa jäi vähäksi aikaa hoitoon ja me Kostin kanssa jatkettiin kummipojan 2-vuotissynttäreille. Paikalla ei ollut kuin tuo yksi lapsi, mutta uusia aikuisia sitten senkin edestä. Jännä miten toisten luo Kosti meni heti reippaasti ja joidenkin luo ei sitten halunnut mennä melkein ollenkaan. Kai koirat jotenkin vaistoaa ihmisistä jotain. Mutta kaikkinensa kovin reipas pentu, vain musta iso leluhevonen oli jännä ja sitä piti pariin otteeseen käydä vähän haukkumassa.

Synttäreiden jälkeen haettiin Taavi ja hurautettiin etelämmäksi muuttaneen Pihkan luo. Hassua, miten Taavi tunnisti Pihkan jo ikkunan takaa vaikka ne on nähny vain kaksi kertaa aiemmin. Tai mä luulen sen tunnistaneen, kun paksista alkoi kuulua kovin innostunut vinkuna Pihkan ilmestyessä näköpiiriin. Käytiin ihanalla metsälenkillä koirien kanssa. Aivan mahtavat maastot on Pihkalla lenkkeillä. Ja miten mukavaa oli taas jutella Anun kanssa, meillä riittäisi juttua vaikka kuinka paljon!!

Tyypit ei ehkä olleet tällä kertaa kaikista kuvauksellisempia, mutta tässä kuvia lenkiltä: 







Salokannel Chaos & Tottakai Uskoman Olen





Päivän aikana mittariin kertyi reilu viitisensataa kilsaa ja yöksi päädyttiin mökille. Mahtavia autoilijoita molemmat koirat, kun vetävät vaan sikeitä kaiket matkat.


Maanantaina Taaville jälki, joka vanheni nelisenkymmentä minuuttia, pituutta 550m, kuusi keppiä, jana n. kaksikymmentä metriä, yksi tien ylitys. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ei mikään mahdoton ryteikkökään. Keli kuiva ja kylmä, tuuleton kevätsää.



Taavi lähti janalle hurjan innokkaasti, löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen noin sata metriä oli jotenkin tosi vaikeaa ja katkonaista työskentelyä. Oltiinko liian lähellä mökkiä vai jotain muuta? Kuitenkin tien ylitys meni hienosti ja loppujälki hyvällä draivilla. Kepeistä kaksi jäi metsää...


Jäljen jälkeen äiti teki Taaville täysimittaisen tarkkuusruudun, esineenä pieni hiuslenkki. Rauhalliseen tyyliin Tapsa nuuski ruutua ja oikealle kohdalle tuulen alle päästyään Taavi eteni ruudu  toiseen laitaan noukkimaan lenksukan. Hyvin tuli esine käteen asti. Työskentely on kyllä kovin rauhallista, millähän siihen saisi vähän vauhtia?


Illalla Kosti lähti mukaan sukulaisiin. Käytiin serkun perheen luona ja kummitädillä. Serkun perheessä on kolme pientä lasta, jotka ovat tottuneet eläimiin. Kaksivuotiaan touhut olivat Kostista vähän pelottavia, mutta viisi ja seitsemän vuotiaat olivat ihan jees. Ei paljon lasten mekastus hetkauttanut, vaan Kosti otti tirsat ja leikki talon koiran leluilla vieraiden kanssa ja nuuski paikat läpi. Pihalla tarhassa haukkuvat isot koirat vaativat pienen tarkastelu- ja tuumaushetken, pylly maahan ja vakava katselu koirien suuntaan.

Kummilassa Kosti oli sisällä ennen kuin mä edes ehdin autolta lähteä kävelemään ovelle ja kummin tarjoamat makkaraviipaleet viimeistelivät Kostin rakkauden tätä kohtaan. Rankka reissu pienelle kaikkinensa, mutta hyvin se jaksoi ja otti tirsat aina välillä paikasta riippumatta.


Tiistaina Tapsan kanssa pihatokoa seuruun, jättävien, luoksetulon, kaukojen ja tötsän kierron merkeissä. Seuruussa Taavi oli ihanan intensiivinen, keskityttiin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin. Kaukot meni loistavasti kolmesta metristä, luoksetulossa olis saanut olla enempi vauhtia. Merkin kiertoa tein olemalla itse Taavin ja tötsän välissä. Vauhti molempii  suuntiin pysyi laukalla. Jättävät onnistui tällä kertaa hyvin, tein yhden kutakin asentoa.

Aamun treeni päätettiin pudotetun noudon harjoitteluun metsätiellä. Näytän vielä pudotuksen. Kaksi toistoa, eka noin 50 metristä ja toka noi  30 metristä. Molemmat tosi hyviä palautusta myöten, jei. Loppupäivä lenkkeiltiin ja nukuttiin.







"Tule jo kesä"


Takatalvi iski





Torstaina huristeltiin kotiin soutuveneeseen totuttelun jälkeen. Taavi olis ihan hirveesti halunnu mennä uimaan.

Kotimatkalla poikettiin kentälle tokoilemaan omineen. Taavi teki alon liikkeet ja samalla harjoiteltiin vähän palkattomuutta. Kolme liikettä ja palkka. Ei vaikuttanu palkattomuus ainakaan huonosti ja kaikki liikkeet meni meidän mittapuulla hyvin, seuruu olis saanut olla intensiivisempi. Kostikin kävi kentällä vähän leikkimässä ja syömässä namia.

Kentältä jatkettiin matkaa Kotkan keskustaan, jossa Kosti kävi käppäilemässä. Vähän aluksi jänskätti juuri linja-autosta purkautunut ihmispaljous ja isot autot, mutta pian jo mentiin reippaasti. Pari tyyppiä kävi rapsuttelemassa.

Panta on kyllä ihan tosi ärsyttävä, varsinkin kun omistaja ei sitä koskaan muista pennulle laittaa kaulaan...
 






Illalla pelastushakutreeneissä Taaville haamu ja kaksi muistikuvaa. Armeija pisti parastaan Taavin treenin aikana, pommit paukkui oikein antaumuksella. Taavi teki omat hommansa hyvin ja erittäin innokkaasti, kuten oletettavaa oli. Näitä helppoja innostustreenejä pitäis nyt päästä vaan tekemään.

Kosti kävi syömässä nameja treenikamuilta ja oli superreipas (ja ahne). Pommituksen vaikutusta Kostiin en tiedä, kun se oli autossa silloin kun pahin pommitus oli käynnissä. Kun vein Taavia autolle, se ainakin oli ihan normaali. Nämä olikin sitten tällä erää viimeiset pehatreenit tässä porukassa, katotaan miten treenit lähtee uudessa porukassa liikkeelle ja kuinka hyvin pääsen siellä osallistumaan treeneihin, niiden kuitenkin olisi kai tarkoitus olla enemmän vaihtelevaan aikaan... Tässäkin porukassa kyllä tulen varmasti tilaisuuden salliessa vierailemassa. Kotimatkalla käytiin vielä paloasemalla rapsuteltavana.




Perjantaina aamupäivä meni Askolassa Ari Koskelan esteopissa. Taavin kanssa olen nyt päättänyt ainakin yrittään harjoitella pk-esteet ja varsinkin A-este on ollu sellainen, jota en ole omineni uskaltanut ruveta yrittämään. Tehtiin kaksi settiä, joista molemmilla sekä hyppyä että aata.


Hypyssä Ari ei näe mitään estettä metriselle (treenin korkein hyppy n. 90 cm), mutta Taavin itseluottamuksen kasvattamisen tarpeesta oltiin samaa mieltä. Sitä nyt treenataan tekemällä tarpeeksi matalia hyppyjä ja meidän on ehdottomasti opetelta myös se paluuhyppy!! Vapun oppien mukaan ollaan koko talvi treenattu tekniikkaa ja siinä hypitään pääsääntöisesti vaan yhteen suuntaan. Jatkossa siis aina edestakaisin. Avuksi otetaan myös ponnistusrimat kuuden jalan päähän hypystä molemmille puolille, koska Taavin oli selkeesti vaikea hahmottaa varsinkin sen paluuhypyn ponnistuspaikkaa. Katotaan saadaanko syksyyn mennessä nostettua korkeus lähemmäs metriä.


Aata tehtiin loivalla esteellä ja siihen pitäisi saada Taaville luotua into ja hurmos. A:ta kohtaan olisi saatava niin kova hinku, että Taavi karkaa A:lle sen nähdessään. Eli juostaan nyt vaan aluksi loivaa aata eestaas hirveellä innolla ja paljolla palkalla.


Arin kanssa juteltiin paljon myös koirankouluksesta yleensäkin, tykkäsin tyypistä ja hänen tyylistään. Taas sain kyllä todeta, että olen ihan liian lepsu ja tylsä ja yksitoikkoinen ja epäselvä ja kaikin puolin vajavainen koiranohjaaja. Koiran kouluttaminen on vain niin vaikeaa ja varsinkin kun on eka koira eikä ole mitään kokemusta ja kaikki täytyy opetella enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Fiilis kuitenkin positiivinen ja Arin oppiin varmasti palaamme vielä.




Kosti oli mukana turistina ja kävi pariin otteeseen nuolemassa Arin naaman ja hengas tauoilla tutkien ympäristöä. Kotimatkalla poikettiin vielä Porvoossa eläinkaupassa ja siellä Kosti kävi kaupan takahuoneessa viihdyttämässä kahvitauolla olleita työntekijöitä ja söi kaikki herkut, mitä sille tarjoiltiin.




Illalla käytiin Taavin kanssa vielä tokotreeneissä, merkin kierto ja nouto olivat illan aiheet. Merkin kierrossa mun pitäis nyt pikkuhiljaa uskaltaa kasvattaa välimatkaa. Laukka menosuuntaan ei pitkästä matkasta edelleenkään onnistu, mutta en voi jäädä loputtomiin siihen lähelle. Noudossa oli positiivista, kun Taavi noukki kapulan hiekalta melko reippaasti. Odotteluajat tehtiin omineen vähän seuruuta, jättäviä höntsäten, kaukoja ja köllimistä.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Jälkihommia ja Kostin tutustumista elämään

Mulla työjaksot vie elämästä aina neljästä viiteen päivää, jolloin en käy kotona kuin nukkumassa, tai no ennen ekaa yötä yritän jotain aina puuhastella koirien kanssa, mutta enimmäkseen vaan yritän nukkua kotona. Nämä päivät kaatuvat koiranhoidollisesti Murun niskaan ja yhden päivän joutuvat koirat aina olemaan hoidossakin. Muru on kyllä hyvin ottanut tämän homman haltuun! Tälläkin viikolla Kosti on oppinut uusia temppuja ja päässyt mm. kävelylle Helsingin keskustaan ja yhdeksi illaksi autokorjaamolle maskotiksi! On mulla vaan mahtava kepo!!
Suuren maailman hajuja

Keksiviikkona käytiin Kostin kanssa tutustumassa rauniorataan ja Kosti ajoi myös ekan jälkensä. Jälki oli hiekkatielle tehty n. 150 askelta pitkä namijälki, joka vanheni vain parikymmentä minuuttia. Kyllä se koiran nuuskutus on vaan ihanaa kuunneltavaa! Kaikkia nameja ei Kosti jäljeltä syönyt (oli jo kyllä saanut aamuruuan ja namina oli "vain" pentunappulaa...), vaikka aika tarkasti kävi lähes joka askeleen läpi. Muutaman kerran vähän ajatus katkesi, mutta uudella "lähettämisellä" homma taas jatkui ja lopussa odottanut namikasa meni parempiin suihin. Käytiin myös nuuskimassa taas uutta ihmistä.











Kostin eka jälki




Taavi teki tottista. Liikkeestä seisomaan jääminen on edelleen tosi hankala, tarvii apuja. Mulla varmaan ääni aina siinä jotenkin erilainen, kun on niin hankala. Istu on korkea ja maahan on matala käsky, mutta tuo seiso on sit aina jotain siltä väliltä... Seuruuta myös ja luoksetuloa tehtiin hyvin. Lopuksi eteenmenoa apparin kanssa; viisi toistoa, joista neljäs ilmaa lätkää maahan-käskyllä. Kyllä nyt oli vauhtia, kun oli apuri jelppimässä.


Taavi kävi myös jäljellä, joka oli reilun kolme tuntia vanha ja noin kilometrin mittainen. Kuiva vähätuulinen keli ja maastonvaihteluita kosteasta sammalmetsästä kuivaan heinikkoiseen kankaaseen ja sattui sinne vähän ryteikköäkin. Janalla oli mittaa parikymmentä metriä ja se meni aika hyvin, pieni tarkistuslenkki ja sitten oikeaan suuntaan. Jäljellä oli viisi tien ja kaksi ojan ylitystä sekä kaksi kivimuurin yli menoa, jotka menivät hyvin. Esineet ei tällä kertaa oikein nousseet, vain kolme kuudesta löytyi. Muutenkin tuntui tällainen vanhempi jälki olevan selkeesti vaikeampi jäljestettävä tuoreempiin verrattuna; hitaampi vauhti ja enemmän tarkistuksia. Vähän meinasin taas itsekin ruveta jäljestämään, hyi mua!










Perjantaina Pieta kävi tyttöjen kanssa meillä. Ensin Kosti pääsi tutustumaan rauhalliseen Focaan ja sen jälkeen myös vähän vauhdikkaampaan Femmeen. Käytiin koko sakin kanssa myös lenkillä ja hienosti meni Kosti letkan jatkeena.

Kuvia Pietan kamerasta:



Kosti, Taavi, Foca ja Femme


Ja sit mun kamerasta (jossa vanha sisäkuvauksessa toimiva putki...):

Sainpas kaikki neljä samaan kuvaan! 😀







Lauantaina Kostin ohjelmistossa oli veneilyyn tutustuminen ja Piki-pomeranianin ja tämän perheen kanssa leikkiminen. Reippaasti Kosti kävi tyttöjen kädestä syömässä namia ja alkujännityksen jälkeen rupesi leikkimään melkoisen Pikin kanssa. Piki on kovin suuri koira pienessä paketissa ja aluksi se kävikin melko voimallisesti vaikkakin ystävällisesti Kostiin tutustumassa. Kosti osasi kuitenkin pitää puolensa ja tämä teki hyvää myös Pikille, kun ei voinutkaan mennä naamalla suin päin hyppimään. Samalla reissulla nähtiin myös hevonen ja se oli kyllä aika jännä, kun kapealla hiekkatiellä käveli meistä ohi.














pihavahdit



Rakas ihana murmelini Taavi Tapetsu Lärppä tänään jo neljä vuotta. Onnea karvahirmuni!!! ❤❤
Aika menee hurjaa vauhtia, toivottavasti meillä on vielä monen monta huisia vuotta yhdessä edessä. Taavi on opettanut mulle niin paljon koirista, itsestäni ja ihmisistä, sen kanssa on mahtavaa elää!












sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Metsälajikausi selkeesti aluillaan

Olin viisi päivää reissussa ja täytyy sanoa, että eka kerta kun en olis halunnu ehkä edes lähteä nauttimaan ihanasta Italiasta. Niin paljon mielluummin olisin viettänyt aikaa Kostin kanssa. Reissu oli kuitenkin kiva ja onneksi on hyvät ihmiset ympärillä, niin uskaltaa lähteä. Murulle osui pari työpäivää tuolle aikaa ja niinpä koirat oli hoidossa. Superiso kiitos Seijalle Kostin kaitsemisesta!!!! Ja Murulle siitä, että Kosti ei ollu koko mun reissua hoidossa ja että sen kanssa oli käyty tutustumassa uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Tapsa oli tietty vanhemmillani terapiakoirana, kuten aina.

Reissussa pisti silmään, että Firenzen keskusta-alueella oli todella paljon koiria. Koirat saivat tulla kauppoihin, kahviloihin ja ravintoloihin. Osa koirista kulki vapaana, kaikki sulassa sovussa keskenään. Ja koirankakkaa ei ollut missään.


Perjantaina jälkiporukan kanssa treenit. Jälkien vanhetessa vähän tottista, koirallista henkilöryhmää ja paikkamakuu toisen tehdessä luoksetuloa. Henkilöryhmän koira oli Taavin mielestä kovin viehkeä flättineito ja mieli olisi niin kovin tehnyt mennä vähän nuuhkimaan, mutta niin vain jätti menemättä. Ei ollu aluksi kovin nättiä seuruu siinä ryhmässä, mutta tärkeintä oli kuitenkin tuo toisen luo menemättömyys. Aika pian Taavi pysty kuitenkin keskittymään ihan vaan omaan tekemiseen ja seurattiin ja istuttiin hienosti flätistä välittämättä. Paikkamakuu muuten loistava, mutta mun palatessa Tapsu nousi seisomaan. Pötköteltiin sit vähän lisää ja hyvin meni.

Kuvat Tiina Suuronen:









Taaville oli 800 m pitkä jälki kahdella tuplaharhalla. Jälki vanheni ehkä noin puolitoista tuntia, harhat vähemmän. Jana oli pisimmästä päästä mitä Taavilla on koskaan ollut ja se meni kyllä aika huonosti. Taavi lähti kyllä innokkaasti, mutta jäljen nosto ei nyt vaan jostain syystä ottanut onnistuakseen ja vasta pienellä avustuksella löytyi suunta mihin mennä. Tämän jälkeen jäljestys oli todella hyvää! Niin varmaa työskentelyä, ettei voi olla kuin tyytyväinen. Jäljellä ylitettiin useampi tie ja oja, maastonvaihtelua oli jonkin verran, kaikki esineet löytyivät eikä harhatkaan edes yrittäneet viedä mennessään. Ja ehkä suurimpana huomiona mun mahdollinen koiranlukutaidon herääminen!

Tapsan jälki
Kuvat Tiina Suuronen:







Kosti kävi aamulla kaupan parkkihallissa palloilemassa, päivällä tehtiin pihahommia ja illalla tutustuttiin treeneissä ja kotona vieraisiin ihmisiin ja pari koiraakin kävi haistelemassa pentua. Ääni- tai alustaherkkyyttä ei tunnu olevan (pari eri sirkkeliä, pora, pressut, puupinot...) ja vieraatkin on ihan jees, kun ei heti tarvi mennä naamaa nuolemaan. Juoksevat lapset vähän säikäytti ekaks, mut sitten niitä olis pitänyt päästä retuuttamaan puntista.


Kuva Tiina Suuronen

Kuva Tiina Suuronen

Kosti kiipes ite syliin, kuva Laura Mäenpää


Lauantaina Tapsa kävi aamulla paikkaistumassa maliuroksen kanssa. Molemmat oli vähän ärhäkällä tuulella, joten jätettiin hihnat kaulaan eikä menty kovin kauas. Mutta niin vain käskyn saatuaan ei ollut kummallakaan mitään ongelmaa ja tehtiin kaksi hyvin onnistunutta toistoa. Taavin kanssa tehtiin lisäksi merkin kiertoa ja kapulan noukkimisia. Merkin kierrossa menosuunta onnistui jälleen laukalla, mutta nyt kun päästiin ulkona tekemään kunnolla pitkästä matkasta, niin selkeesti menosuunta oli hitaampi kuin paluu. Emme siis rupea vielä ahnehtimaat matkaa. Kapulan noukkimiset nurmipohjalta onnistuivat hyvin. Palkkasin niistä paljon ja toivon, että tämä auttaisi myös tulevaisuudessa hiekalta noukkimisiin.


Illalla tehtiin kolme pudotetun noutoa, eka ja vika lyhyeltä matkalta ja keskimmäinen pidemmästä. Esineen vaihdoin sukkarullasta nahkahanskaan, kun sukkarulla ei pysy kunnolla kasassa. Esineen vaihto ei haitannut ja hanska tuotiin mulle joka kerta hirmu innolla. Pidemmässä noudossa mennessä ihan pientä epäröintiä, mutta askellaji pysyi kuitenkin koko matkan laukassa. Palautukset mallikkaita, ei pudottelua.


Kosti tutustui uusiin ihmisiin, kyläili (ja pisti kämpän hyrskyn murskyn) vanhemmillani ja kävi eläinkaupassa kattomassa papukaijaa ja sovittelemassa pelastusliivejä.


Sunnuntaina ek-porukan hakutreenit. Keli oli lähes tuuleton, pieni tuulenvire kävi radan suuntaisesti. Tyhjä, ukko, ukko, tyhjä, ukko oli suunnitelmana Taaville. Eka tyhjä, molemmat ukot ja niiden jälkeinen tyhjäkin onnistuivat hyvin. Viimeinen ukko ei sitten meinannut ottaa löytyäkseen. Toki paikkakin oli vaikea, kun oli toisessa takakulmassa ilman mitään tuuliapuja. Ekasta lähetyksestä viimeiselle ukolle tulikin tyhjä. Lähetin sitten toiselle puolelle tyhjälle, jonne Taavi tekikin oikein mallikkaan piston. Uusi yritys viimeiselle ukolle ja jotenkin oli vähän tahmea lähtö. Kutsuin Tapsan pois ja menin lähettämään hieman syvemmälle, löytyihän se viimeinenkin.

Liekö pentustressiä vai mitä, mutta vähän oli kokonaisuudessaan tahmeaa menoa Taavilla, vaikka periaatteessa meni tosi hyvin. Taidetaan seuraavalla kerralla hakua harrastaa ihan vaan haamuilla, jos vähän sais vipinää kinttuihin.


Kosti kävi ennen ja jälkeen treenien katsastamassa treeniporukan. Se jopa leikki vieraiden kanssa vähän pallolla ja ratamerkeillä ja olis ehdottomasti halunnu mennä vieraan auton kyytiin. Käytiin myös kylillä pikkuisella kävelyllä.

Pariin eri otteeseen kävi myös vieraita katsomassa Kostia. Ei hirvitä vieraat, niiden kanssa voi vaikka leikkiä ja jos ne ei leiki, niin sitten voi kölliä selällään niiden jaloissa lelua jäystämässä. Sen verran on vieraskoreutta ilmassa, että vieraiden puntit ja hihat ei saa niin kovaa käsittelyä kuin oman väen. Tänään toisen meillä käyneen perheen äiti ja lapset pelkäävät eläimiä ja sen kyllä huomasi Kostikin. Itse on jotenkin vaikea ymmärtää miten tuollaista pientä karvapalloa (tai kissaa) voi pelätä niin paljon. Lapset säpsähtelivät ja nykivät jalkojaan ja käsiään tuon tuostakin jos Kosti edes liikahti niiden suuntaan. Tämä oli Kostista vähän epäilyttävää toimintaa, mutta kun lapsen sai istumaan rauhassa lattialle ja tarpeeksi pitkä lelu sen käteen, rupesi homma sujumaan. Uskaltautuivat lapset lopulta onneksi vähän silittämäänkin Kostin kylkeä.

Illan toisen kyläilijän pyreneittenkoira oli vähän jännä, mutta vitsit kun tuo pieni on reipas! Iso koira jännitti, mut silti tyyppi hengas pihalla ja katteli isompien leikkiä ilman ongelmia. Ja tosi nopeesti se oppi kerjäämään namia vieraan taskusta 😃.

Huonoja kännykuvia, mut kuitenkin:

Kuka tutkii mitäkin...








Kosti on ihan tajuttoman ahne. Alan pikku hiljaa saada käsitystä siitä, mitä pyrrien ahneus tarkoittaa... tähän mennessä se on varastanut ja syönyt jo parit voileivät sohvapöydältä, jonne se ei edes yletä. Se on myös juonut yhdet rommikaakaon pohjat samaiselta pöydältä ja melkein syönyt yhden minigrip-pussin. Huoh, tulen olemaan niin pulassa tuon kanssa!!





Pojilla menee hyvin keskenään. Pihalla leikitään ja sisällä ollaan rauhallisesti (niin rauhallisesti kuin pennun kanssa nyt voi olla). Ruokaansa, paitsi luita, Taavi ei juurikaan puolusta, mutta lähelle nukkumaan Kosti ei vielä saa tulla. Kosti nuolee välillä Taavin korvat ja Taavin täytyy merkata jokainen Kostin pissa. Kissa on saanut vähän kovakouraista käsittelyä Kostilta muutamaan otteeseen, mutta äkkiä meni oppi siitäkin perille.




Jos viime vuosi oli Tapsan kanssa huikea, niin nyt tuntuu aikataulut olevan kaikessa meitä vastaan. Mä olen aina töissä, kun jotain mielenkiintoisia koulutuksia tai leirejä olisi tarjolla tai ne mihin pääsisin perutaan. Pelastushakukokeitakaan ei tunnu juuri olevan tarjolla, jälkikokeita vielä vähemmän, mutta toisaalta olis kyllä varmaan vähän turha mennä, kun ei olla päästy hakua juurikaan treenaamaan. Tää huhtikuu menee vielä ihan reisille hakutreenien suhteen, mutta jos sit taas saatais homma käyntiin.