Sivut

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Lotta Vuorela: Harrastuskoiran tasapainoinen harjoittelu

Antoisa luentojen kevät sai päätöksen Vuorelan Lotan tilaisuudesta. Lotta on pitkän linjan koiraharrastaja, aksavalmentaja ja koirahieroja. Omana koirataustana hänellä on aksa, metsästyskoirat ja ratalinjaiset greyhoundit. Eli kokemust ja näkemystä monelta kantilta löytyy.


Luennon antia:

Harjoittelun koiraan vaikuttavia tekijöitä ovat mm. yksittäisen suorituksen kesto, harjoittelun kesto, määrä ja rytmitys, koiran fyysinen kunto, huoltavien ja palauttavien harjoitteiden määrä, suoritusolosuhteet, suorituksen ulottuvuudet sekä vireystila ja vaatimukset sille. Myös koiran rotu, rakenne ja 'koiranpitokultturi' vaikuttavat.

Väärät lähtökohdat harjoittelulle syntyvät yleisistä ulkopuolisista paineista, että koiran tulisi tiettyyn ikään mennessä osata jotain tai olla jo kisannut yms.. Jokainen on yksilöja jokaisen kohdalla treeni ja edistyminen on yksilöllistä.

Koiraa erityisesti rasittavia ovat lajit, joissa koiran suorittamat liikkeet ovat sille epätyypillisiä joko määrän tai liikkeen suhteen. Aksa on esimerkiksi todella rankka laji koiralle, sillä koirat ovat fyysisesti aivan äärirajoilla. Pelastuspuolella suorituksen kestot tekevät lajista haastavan.

Pennun kanssa intensiivisen harjoittelun ja voimakkaasti toistuva liikesarjat voi aloittaa vasta kasvun loputtua; pienillä roduilla n. 8 kk, keskikokoisilla n. 10 kk ja isoilla roduilla noin 12 kuukauden iässä. Kasvulinjojen tulee olla sulkeutuneet. Keskenkasvuisilla koirilla erityisesti voimakkaat kiertoliikkeet ovat haitallisia kasvurustoille. Vioittunutta kasvurustoa ei voi enää korjata. Aikuisillakin koirilla nopeat äkkiliikkeet ovat haitallisia, esim. pallon heittely, fresbee, myös erikokoisten koirien keskinöisessä leikissä on riskinsä.

Yksilölliset erot fyysisessä ja henkisessä suorituskyvyssä voivat olla suuria. Ole rehellinen koiralle! Pelkkä koiran jaksaminen ei ole kriteeri. Koira voi käydä ylikierroksilla ja ajaa itsensä loppuun. Koiran rauhattomuus ja ruokintavaikeudet voivat kertoa koiran ylirasituksesta.

Vireystila vaikuttaa voimakkaimmin siihen, miten koira rasittuu henkisesti ja fyysisesti. Koiran tulisi osata hallita vireystilojaan. Vireystilojen hallintaa voi myös opettaa koiralle. Vilkkaan koiran kanssa aktiviteettien lisäys ei välttämättä ole järkevää, se voi haitata vireystilojen hallintaa.

Koira on luonnostaan rauhallinen, jalostuksella on ohjattu tiettyjä rotuja koko ajan kiihkeämpään suuntaan. Mitä kiihkeämpi koira, joka ei osaa säädellä vireyttään ja rauhoittua, sitä todennäköisemmin se on yleensä myös kropaltaan enemmän jumissa. Srtessitiloissa lihaskehitys heikkenee ja stressaantunut koira ei liho, vaikka sille syöttäisi mitä. 'Kuivan kesän oravat' ovat yleensä jatkuvassa stressitilassa olevia yksilöitä. Jatkuva stressi voi myös saada lihakset pullistelemaan niiden ollessa stressin takia jatkuvasti käytössä. Rauhoittuminen on opetettava heti pennusta asti.


Perusperiaate harjoittelun rytmitykseen: viikossa vähintään yksi täysi lepopäivä,ei siis edes pidempää lenkkiä, ja vuodessa kaksi noin kolmen viikon taukoa lajista. Fyysisesti tai henkisesti raskaissa lajeissa tai paljon kilpailuja sisältävissä lajeissa (kuten aksa) on levon osuuden oltava suurempi. Jos koira ei kestä harjoittelun aiheuttamaa painetta, on silloinkin lisättävä lepoa. Koira kehittyy levossa! Jos itsellä on epävarma olo siitä, tarviiko koira lepoa vai ei, on parempi levätä. Koirat kestävät enemmän lepoa kuin luulemmekaan.

Koiran rasittumiseen vaikuttaa myös treeniporukka; paineet, treenimallit, ohjaajan oma stressi... ohjaajan stressi siirtyy helposti koiraan. Treenilliset vaikeudet voivat johtua ohjaajan stressistä. Koiramaailma on valitettavasti ohjajalle hyvin raakan. Valikoi porukka missä treenaat ja treenaa vain 'hyvien tyyppien ' kanssa.


Peruskunto on kunto, jossa koira kestää harjoittelua ja kilpailua, palautuu niistä ja lisäksi se jaksaa tehdä kuntoa kehittäviä lisäharjoitteita. Peruskuntoinen koira jaksaa juosta 5 -8 km lenkin reipasta ravia, liikkua 1 - 1,5 tunnin metsälenkin, kävellä 10 km lenkin rasittumatta siitä etityisemmin (rotuerot). Peruskunto tulee rakentaa aina uudestaan tauon (loukkaantuminen, pennutus...) jälkeen. Ilman hyvää peruskuntoa ei voi kehittää muita kunnon osa-alueita.


Koiran fysiikka on sopeutuvainen erilaisiin rasituksiin ja normaalissa liikunnassa alkulämmittelyt ja jäähdyttelyt eivät ole niin olennaisia. Lajikohtaisessa harjoittelussa nämäkin otettava huomioon. Suurimmassa osassa lajeja koiran selkä on eniten rasittuva ruumiinosa. Selkä myös mahdollistaa kaikki liikkeet ja pitää liikettä kasassa. Selän kunto onkin erityisen tärkeä! Etu- ja takaosan rasitus riippuu lajista. Hyväkuntoiset selkälihakset ovat korkeammalla kuin selkäranka eli silitettäessä koiraa selkäranka ei tunnu. Selkälihakset kehittyvät parhaiten laukassa, ravi ei kehitä niitä ollenkaan. Ravissa taas kehittyvät syvät ja asentoa ylläpitävät lihakset. Koira aktivoi luonnostaan liikkuessaan paljon syviä lihaksia ja yleensä ne eivät tarvitsekaan erityistä lisätreeniä. Liikkuessaan koiran tulisi käyttää kaikkia askellajeja ja laukalle ei saisi siirtyä liian aikaisin, kielii ongelmista kropassa. Lihaksiston kehitykseen hyviä paikkoja ovat suot ja hiekkakuopat. Lunta tai vettä saisi olla korkeintaan koiran jalan puoliväliin, jotta kävely tai juoksu siinä olisi lihaksiston kehityksen kannalta optimaalista.


Tasapainottavaa ja monipuolista liikuntaa on mm. vapaa liikkuminen metsässä 'oikealla' tempolla, ei siis mennä koko ajan täysiä. Jos harjoiteltava laji on raskas, vaatii se palauttavia lenkkejä seuraavana päivänä. Palauttavana lenkkinä toimii pitkällä askeleella ravattu 20 - 30 minuutin lenkki. Uinti on myös erittäin hyvää liikuntaa ja se sopii hyvin myös pennuille. Erilaisilla tempuilla voi opettaa kehonhallintaa. On hyvä muistaa myös muu kehonhuolto, kuten hieronta ja fyssarit, ja mietittävä minkä verran koira niitä tarvii. Jos koira vaatii hoitoa usein, olisi löydettävä syy ongelmiin ja pyrittävä korjaamaan ne, jotta hoidon tarve vähenisi. Syitä ainaisiin ongelmiin kropassa voi olla esim. koiran rakenteessa, treeneissä, ruokinnassa (hyvä olo lähtee terveestä suolistosta), muussa liikunnassa tai itse lajissa, kaikki eivät vain sovi kaikkiin lajeihin. Muista harjoittelussa vastaliikkeet ja kohtuus!


Harjoitteluolosuhteilla on suuri merkitys. Onko kylmää vai lämmintä? Koirille lämmönsäätely on hankalaa ja kylmä ulkoilma/lämmin treenihalli tuovat lisärasitusta harjoitteluun. Erilaiset pinnat vaikuttavat kuten myös esteiden kunto ja materiaali (erityisesti aksa). Lämmittely ja jäähdyttely ovat suuressa merkityksessä. Lämmittelyksi hyvä on noin 20 min lenkki eri askellajeilla, eniten kuitenkin kävelyä, lisäksi vähän lajinomaista "pöyrittelyä".


Koiran rakenne on myös suuresti rasitukseen vaikuttava tekijä. Selän pituus suhteessa jalkojen pituuteen, neliö rasittuu herkemmin kuin suorakaide. Kulmauksilla oma merkityksensä, niukat vai ei, etu- ja takakulmaukset suhteessa toisiinsa. Koiran painopiste, kaulan pituus ja epäterveet tai liioitellut piirteet tuovat oman lisänsä kropan rasittuvuuteen. Koiran lihastyyppi voi olla jäykkä tai elastinen ja rakenne kokonaisuudessaan kevyt tai raskas. Liikunnalla ja tukielinten vammoilla ja sairauksilla sekä koiran perimällä ja vamma-alttiudella myös merkitystä.


Muista maalaisjärki! 😊



Tämän luennon myötä poistui huono omatuntoni Taavin tylsistä päivistä, kun olen töissä. Sillehän tekee vain hyvää olla täysin jouten muutama vuorokausi silloin tällöin. En kyllä tähän astikaan ole sille mitään erityistä aktivointia noihin päiviin järjestänyt, mutta välillä on tuntunut vähän pahalta sen puolesta, kun mun yövuorojen aikaan se suurinpiirtein nukkuu melkein kolme vuorokautta putkeen.

Siitä olen myös itseeni tyytväinen, ettei Taavia ole pentuna tullut suuremmin riekuteltua ja nyt se osaakin rauhoittua ilman eityistä opettelua, kun mitään ei tapahdu. Ja kun tapahtuu, on tyyppi lähes poikkeuksetta täysillä mukana. Tosin leikkiä ei voi sille yleensä käyttää palkkana, mutta eipä tuo ole juuri haitannut. Leikkiminen on opeteltu aikuisiällä ja ehkä osittain siitä syystä Taavi ei mene ns. yli, vaikka leikittäis kovastikin. Tiedä sit millainen tuo olis, jos olis alusta asti menty eri linjoilla. Mut olen kyllä tykänny tuosta, millainen se on. En siis ole mennyt ihan metsään, vaikken mistään ole mitään ymmärtänytkään.

Liikunnan suhteen ollaan myös oltu melkoisen oikeilla linjoilla. Laukkaa tosin sais olla ehkä enempi... ravi on Taaville niin luontainen askellaji ja mä en ainakaan pysty juoksemaan pidempiä matkoja (= yli 50 m 😃) niin kovaa, että Taavi laukkaisi. Ja yleensähän me kuljetaan metsissä ja Taavi saa kulkea just niin kuin siitä hyvältä tuntuu. Ehkä siellä pitäis kuitenkin välillä järjestää sille pieniä laukkapätkiä vaikka juoksemalla sitä karkuun tai kutsumalla sitä useammin luokse tms....? Sulais nyt vaan vedet, että päästäis taas uimaankin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti