Ilkka Hormila: Hajut ja tuoksut - johdatus koiran opetukseen hajuaistin käytössä + käytännön treenivinkit

Viime tiistaina olin kuuntelemassa Ilkka Hormilan luentoa koiran hajuaistista ja sen käytön opetuksesta. Ilkka on tehnyt pitkän työuran poliisikoiralaitoksella ja ollut paljon mukana myös pelastuskoiratoiminnan kehittämisessä.


Ihminen on käyttänyt koirien hajuaistia hyväkseen ja satoja vuosia. Koulutustavat ovat vaihdelleet hyvin kovaotteisesta pakottamisesti motivoivaan palkitsemiseen. Koiran kannalta jälki metsässä tai Helsingin kauppatorilla on ihan sama asia, motivaatio on oleellisin asia. Pakolla ei saada aikaan motivaatiota!


Tuoksu on ilmaan haihtuva kemiallinen yhdiste tai yhdisteiden seos, joka toimii hajuaisitin ärsykkeenä. Haju eroaa monista asioista siinä, että sitä ei voi mitata.


Ihmisen ominaishajun perustana on voihappo. Koiralle jokainen jälki on ID-jälki, sillä koira identifioi itsensä aina kullekin jäljelle. Koira haistaa kaasuja, molekyylejä. Höyrypaine vaikuttaa molekyylien haihtumiseen, mitä lähempänä ollaan kiehumispistettä, sitä enemmän molekyylejä haihtuu. Täten materiaalin ja kaasun välillä on eroa. Esimerkkinä vesilasi, jossa on pisara asetonia: vedessä asetonin osuus on häviävän pieni, mutta vedenpinnan yläpuolella helpommin haihtuvan asetonin osuus on huomattavan suuri veteen verrattuna. Lämpötila vaikuttaa suuresti hajun haihtumisnopeuteen, mitä lämpimämpää sen nopeammin hajut haihtuu. Myös kosteus vaikuttaa.


Aivot muuttavat hajut 'kartoiksi' ja ne vaikuttavat sekä tiedostettuun että tiedostamattomaan käytökseen. Koiran fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat hajun havaitsemiseen, myös koulutus ja oppimisen erot vaikuttavat. Osa koirista on jalostettu niin lyhytkuonoisiksi, että niiden hajuaisti on tämän myötä heikentynyt. Vain hajun kaasumainen muoto on se, mitä koira voi haistaa. Hajumolekyylit ovat yleensä rasvaliukoisia, joten vesisade ei hävitä hajua. Hajumolekyylit pystyvät myös läpäisemään massan, joten kengänpohjan läpi maastoon jää jokaisen ominaishaju.


Suurissa tiloissa niin sisällä kuin ulkoakin haju leviää. Haju leviää epätasaisesti pyörteinä ja liikkuu ilmavirtojen mukana. Suljetussa tilassa haju lopulta täyttää koko tilan (purkki, matkalaukku, huone, koko rakennus...) ajasta, tilasta ja olosuhteista riippuen eri nopeudella. Vaikka hajulähde poistetaan tilasta, jää sinne hajumolekyylejä.


Haju kulkeutuu eri tavalla riippien siitä tuleeko se tilaan isosta vai pienestä reijästä. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten koira sen haistaa. Jos koira opetetaan ottamaan alkuhaju, on se hyvä opettaa erikokoisista rei'istä.


Opetettaessa koira tunnistamaan hajuja, on nuuskutus opetettava hyvällä hajulla. Haistelun on oltava kiva juttu. Pahemmat hajut voi opettaa vasta kun hyvin hajujen nuuskutus on hanskassa (hajutunnistus, huumekoirat...).




Hajuaisti on koiran aisteista se mikä toimii ensimmäisenä ja viimeisenä. Levossa koira hengittää n. 15 kertaa minuutissa, liikkeessä noin 31 kertaa minuutissa ja nuuskuttaessa 140 - 350 kertaa minuutissa. Nuuskuttaessa syntyy ilmapyörre joka mahdollistaa optimaalisen haistamisen. Koiran hajumuisti on erinomainen, se pystyy erottelemaan ja tunnistamaan eri hajuja ja hajukokonaisuuksia. Hajuaisti hyödyntää myös makuaistia. Osa koirista jäljestääkin suu auki. Koiran nenän toiminnallinen rakenne on ilmiömäinen.


Haisteltaessa samaa hajua, turtuu koiran hajuaisti nopeasti. Koira pystyy puhdistamaan nenäänsä työntämällä vanhan ilman ulos samalla kuin se ottaa uutta ilmaa nenään haisteltavaksi. Tämä vaatii esimerkiksi jäljestettäessä pään nostamista ylös jäljeltä. Pitkään nenä maassa jäljestäminen turruttaa hajuaistin ja tekee jäljestämisestä koiralle epämiellyttävää. Esineet jäljellä ovat hyviä hengähdystaukoja, mutta hyvä koira osaa nostaa pään tarvittaessa putsatakseen nenänsä myös muuten kesken jäljestyksen.


Koiran hajuaistin hajureseptorit sijaitsevat syvällä kuonossa. Kun reseptorit havaitsevat hajuärsykkeen, saa se aikaan impulssin, joka siirtyy hermojen kautta aivoihin käsiteltäväksi. Koira ehtii kulkea noin 30 cm siinä ajassa, että aivot reagoivat ärsykkeeseen. Eli jos koira ylittää jäljellä esineen, ei pidä heti puuttua sen toimiin, vaan antaa aivoille hetki aikaa reagoida. Jos koira menee lukkoon tai on liian kovassa 'vietissä' tai stressaantunut, sen hajuaisti ei toimi kunnolla, impulssit eivät kulje aivoihin ja koira ei pysty toimimaan kunnolla.


Koiran kykyyn haistaa vaikuttavat aineen kemiallinen koostumus, hajusolujen yläpinnan laajuus ja niiden kunto (koiran nenän kalibrointi vaatii n. 10 min), ilmankosteus ja -lämpötila. Ihannekosteus on noin 70 % ja ihannelämpötila n. + 20 C. Koira kalibroi nenänsä uuteen paikkaan (autosta ulos, ulkoa sisälle...) ja tähän on koiralle annettava hetki aikaa.


Tietylle hajulle herkistyminen lisää kyseisen hajun tunnistamista ja koira pystyy haistamaan pienempiä ja pienempiä määriä tätä hajua. Hajujen määrällä ja laadulla on merkitystä koiran oppimiseen. Myös hajujen erottelukyky erilaisista hajukoktaileista on helpompaa, kun on herkistynyt tietylle hajulle.


Koiran hajumuisti, lähi-, työ- ja syvämuisti, ovat erittäin hyvät. Parhaiten koira muistaa nuorena oppimansa hajut. Hajuelin muokkaantuu jatkuvasti haisteltavien hajujen mukaan. Tässä on kyllääntymisen vaara, mutta tauko aktivoi elimen uudestaan. Pennun kanssa on muistettava ottaa huomioon hajuaistin ja aivojen kehittyminen. Opeteltavat asiat on hyvä ryhmitellä ja totuttaa niihin pikkuhiljaa. Minkä koira oppii ensin, sen se oppii parhaiten. Myös viimeinen treeni on yleensä hyvin muistissa. Kerran opittu asia ei koskaan täysin unohdu, mutta säilyäkseen ja kehittyäkseen se vaatii kertausta.


Riittävä uni ja lepo oikeaan aikaan, positiiviset muistijäljet sekä aika oppimisen työstämiselle ovat merkityksellisiä. Pentu tarvitsee enemmän lepoa ja aikaa kuin aikuinen, myös yksilöllisiä eroja.


Halutun hajun (esim. kanttarelli tai amfetamiini) etsimisen opettamien koiralle on paras aloittaa mahdollisimman puhtaalla hajulla. Jäljestämisessä tämä tarkoittaa mahdollisimman puhtaalle alustalle tehtyä jälkeä. Ensin koiralle opetetaan haluttu haju positiiviseen hajumuistiin nuuskuttamalla. Palkka tulee aina hajun ytimestä, siellä on rauha ja hyvä olla. Jäljellä palkkaus reikäkupilla esineen päältä vahvistaa esineestä lähtevän hajun positiivista merkitystä. Seuraavaksi koira opetetaan erottelemaan haluttu haju muista hajuista (jälki alustalla, jossa on enemmän muita hajuja) ja samaan aikaan vahvistetaan sen motiivia etsiä. Kun koira osaa etsiä hajulähteen, vahvistetaan löytöä. Lopuksi liitetään haluttu ilmaisu löytöön.




Jokaisella ihmisellä on DNA:han tai sormenjälkeen verrattava ominaishaju ja koirat pystyvät haistamaan nämä erot. Myös saman ihmisen eri kehonosat tuottavat hieman erihajuista ominaishajua ja koira on mahdollista opettaa reagoimaan vain esim. käden jättämään hajujälkeen.




Jäljestyksestä ja sen opettamisesta:


Jäljestämisen tavoitteena on löytää etsittävä henkilö ja hänen mahdollisesti kulkureitille pudottamat esineet. Jälki voi kulkea maastossa, taajamassa tai rakennuksessa. Jälkiä on erilaisia; pelastusjälki, kisajälki, viranomaisjälki. Kaikissa kyse samasta asiasta.


Koira ei pysty haistamaan kovinkaan vanhaa jälkeä, muutama vuorokausi on maksimi. Tätä vanhemmissa jäljissä on oltava jokin hajulähde, jonka tuottamaan hajua koira voi seurata, esim. verijälki. Ihmisen haju jäljellä on voimakkaimmillaan noin 1/2 - 1 1/2 tuntia jäljen syntymisen jälkeen. Rikkoutuneen maanpinnan haju on voimakkainta heti jäljen syntymisen jälkeen, noin puoli tuntia vanhalla jäljellä maanpinnan haju on heikoin voimistuen tästä uuteen maksimiin, joka ajoittuu n. 3 ja 8 tunnin välille jäljen syntymisestä.


Haju siirtyy ja koira voikin hyvin jäljestää hieman sivussa jäljeltä. Vastahajuun kulkiessa koiralle on luontaista kulkea zig-zag -kuviolla. Kulmien ylitys on normaalia ja niissä koira tekee luonnostaan tarkistuslenkin ja varmistaa mihin jälki jatkuu.


Koiran tulee olla rauhallinen ja keskittynyt, jotta jäljestys onnistuu ja oikea suunta löytyy. Jos koira ei nuuhki kunnolla, ei se voi haistaakaan kunnolla. Myös kuonon koko vaikuttaa koiran mahdollisuuksiin haistella ja haistaa. Jalostuksen myötä osalta koirista hajureseptoreiden määrä on vähentynyt jopa vähemmäksi kuin ihmisellä...


Koiralle nuuskiminen on raskasta ja nuuskimislihakset tarvitsevat samanlaista treeniä ja lepoa kuin muutkin lihakset.


Jäljestyksessä olisi parasta käyttää tukevia valjaita, joissa kiinnitys on selän päältä. Koiran pään pakottaminen alas ei ole hyvä juttu. Koira tietää parhaiten missä kohtaa haju tulee parhaiten sen nenään ja pakottaminen syö motivaatiota. Näkölähtöjä ei tulisi jäljestyksen harjoittelussa harrastaa, sillä se opettaa koiran käyttämään silmiä, mikä on tietenkin eitoivottavaa.


Koira oppii helposti jäljestämään vain tietyn ikäisiä jälkiä ja tällöin muun ikäiset jäljet ovat vaikeita. Harjoittelussa olisikin syytä treenata paljon eri-ikäisiä jälkiä. Myös muuten rutiinien rikkominen tärkeää. Jälkiä tulisi tehdä myös erilaisille alustoille. Esineillä koiran olisi hyvä vähän juoda, tämä puhdistaa hajuja, tärkeää etenkin pölyisillä tai siitepölyisillä paikoilla.


Kun koiran annetaan oppia itse, on se tehokkainta. Ilmaisun liittäminen liian aikaisin mukaan heikentää etsimisen oppimista. Ilmaisu tulee kyllä aikanaan vähän kuin itsestään. On myös muistettava palkata löytämisestä, ei ilmaisusta. Naksutin on tässä kohtaa kätevä! Naksu hajusta, ei maahan menosta.


Jäljentekijän tulisi joissain harjoituksissa kesken jäljen kieriä maassa, ainakin pelastuspuolella. Näin koiranohjaaja oppii lukemaan koiraa ja kadonneen etsinnässä saadaan tärkeää tietoa kadonneen käytöksestä.


ID- ja muut jäljet eivät sotke toisiaan, molempia voi huoletta harrastaa samalla koiralla.


Olosuhteet vaikuttavat todella paljon koiran työskentelykestävyyteen.


Talvi on parasta aikaa aloittaa pennun jälkikoulutus, silloin ei ole liikaa ylimääräisiä hajuja. Yli kymmenen asteen pakkasella vaara palelluttaa kirsu! Kesällä paras aika vuorokaudesta on aamuyö.


Koulutuksessa pitää jatkuvasti muistaa rikkoa rutiineja! Eri ikäisiä jälkiä erilaisissa paikoissa.


Kovalla alustalla tai talvella jäljestäminen opettaa koiralle parhaiten ihmisen hajun jäljestämisen. 1/2 - 1 tunnin vanha jälki haisee eniten ihmiselle.


Ohjaajan mielentilalla on todella iso vaikutus ja hyvä suhde koiraan on kaiken perusta! Muista viettää koiran kanssa paljon hyvää laatuaikaa!


Harjoitukset on aina suunniteltava ja analysoitava. Ilman treenin jälkeistä analysointia treeni on turha! Ajattele, suunnittele, toteuta, analysoi!

Kirjasuosituksia: John Bradshaw'n Koiruus, syksyllä ilmestyvä Hormilan oma kirja.






18.5.2017 Hormilan käytännön harjoituksia:

• Harjoitukset aloitetaan kovalla alustalla, asfaltti paras. (asfalttijälki 5 min - 2 h vanha)
• Koiran motivointi rakennetaan esineiden kautta. Esine-etsinnässä tuulen suunta on tärkeä! Heitetään avain tai rikka asfaltille, koira vapaana ja palkka esineen löytämisestä (naksutin hyvä tässä). Hajuveden käyttö hyvä lisä.  
• Ilmaisu voi tulla koiralle itsestään. Jos haluaa jonkin tietyn ilmaisun, on se opetettava erikseen.
• Koiran vapaana olo auttaa koiraa oppimaan itse sopivan vauhdin
• Olisi optimaalisinta, että koira menee hajuvanaa pitkin hajun sydämeen
• Nopeasti vieraan viemät esineet mukaan harjoitteluun!
• Kun koira osaa, riko kaavaa! Vaihtele alustaa, vanhenemisaikaa, pituuttaa, esineitä, ei esineitä...
• Jäljen nosto keskittymisen kautta, kaikki eri tulokulmat jälkeen harjoiteltava
• Jäljen alku on tärkein! Ilman jäljennoston onnistumista ei jäljestys onnistu. Rauhallisuus kaiken a ja o.
• Koira ei tiedä milloin jälki päättyy. Treeneissä on hyvä joskus jättää hienon onnistumisen jälkeen jälki vaikka kesken.
• Sosiaalinen palkka jäljestettäessä hyvä. Jos koira ei kestä selkeää kehumista, koita hyminää.
• Jäljennostotreeniä on tehtävä paljon! 40 metrin jälki ja palkka, erilaisia nostoja.
• Kovalla alustalla ajetaan jälkeä lähellä koiraa, lyhyellä liinalla.
• Alkuun seilaaminen hyvin yleistä, autonrenkaat levittävät jälkeä voimakkaasti.
• Esinen vaikean jutun jälkeen palkaksi
• Harjoittelussa on muistettava nostaa kriteeriä, mutta väliin tarvitaan myös helppoja treenejä.
• Alustanvaihto kesken jäljen on koiralle hyvin hankalaa, sen on kalibroita nenä uudelleen uuteen ympäristöön. Anna koiran tehdä tarkistuksia, lenkkejä.
• Asfaltilla on jäljestettävä pää alhaalla, metsässä voi mennä korkeammalla nenällä.
• Koira ei määrää vauhtia!
• Anna koiran ratkaista tilanteet itse!
• Älä hermostu vaikka koira vain pyörisi ja hyörisi, kävele vain itse rauhallisesti eteenpäin.
• koiran voi palkata esineeltä sekä namilla että lelulla. Uusi rauhoittuminen ennen jäljenajon jatkamista.

Hajuveden valmistus:
Täytä pesuvati kädenlämpöisellä vedellä ja suorita aamupesu siinä (EI SAIPPUAA); kasvot, kädet ja käsivarret, jalat ja sääret. Vesi suihkepulloon. Hajuvesi on käytettävä saman päivän aikana. Hajuveden käytöstä on myös päästävä nopeasti eroon, se on vain ensimmäisten treenien apukeino.