Aika lunkisti on otettu pari viime viikkoa

Viime viikon tiistaina käytiin Focan ja Femmen kanssa lenkillä. Kolmikko leikki enempi tai vähempi koko lenkin. Yritettiin etsiä semmoisia reittejä, missä ei olisi ollut kovin liukasta, kun vauhti oli välillä melkoisen kovaa.

Perjantain tokotreenit aloitettiin kokeenomaisella paikkaistumisella. Meni hienosti, Taavi istui rauhallisesti ja oli hiljaa. En ollut täyden matkan päässä, ehkä noin viidessätoista metrissä.

Häiriöpönötystä useampi setti. Muuten oli Tahvo oikein mallikelpoinen, mutta maassa kierivä ihminen on vain liikaa sen keskittymiskyvylle.

Tunnin varsinainen aihe oli kaukot. Meillä on ollu vaikeuksia istumaannousun kanssa, vaatii melkein aina kaksi käskyä vaikka olisin lähelläkin. Jostain kumman syystä, ehkä kovasta koirahäiriöstä ja pitkästä tauosta kaukoissa johtuen Taaville olikin tällä kertaa vaikeeta mennä maahan!? Istumaannousut onnistuivat poikkeuksetta pitkästäkin matkasta, mutta sen jälkeinen maahanmeno olikin sitten vaikea. Taavi nousi seisomaan, tuli mun luo, kävi maassa ja pomppas saman tien ylös yms. varsin outoa! Helpotettiin sit hurjasti ja sen jälkeen rupes onnistumaan taas normaalistikin. 

Lopuks jumpattiin vielä vähän istu-seiso-istu -vaihtoja. Niitä ei ollakaan juuri tehty ja sen kyllä huomas. Jos vaikka ensi talveksi ottais tavoitteeksi kaikkien kaukojen opettamisen...

Tän viikon tiistaina käytiin kaupungilla lenkillä Runtun kanssa, mä niin tykkään tuon nuoren sakemannin olemuksesta. 

Illalla tokotreeneissä oltiin alkuun kaikki kolme koiraa hallissa ja aloitettiin ryhmäliikkeellä. Tein paikkamakuun. Meni muuten hienosti, mutta kun palasin Taavin luo ja odotettiin meidän vuoroa nostaa koira, alkoi Tapsa vinkua... vinkuvana en sitä vapauta, joten lähdin kävelemään ja palasin uudestaan. Kolmannella kerralla se tajus olla hiljaa. 

Odotellessa meidän vuoroa, tein vähän rallyjuttuja. Mein vuorolla sitten ryhmäkaukot parsonin kanssa. Meni superhienosti, kun Taavi joutui keskittymään kovin siihen omaan tekemiseen toisen koiran ollessa siinä vieressä, vautsi! Jättäviä tehtiin myös, niissä istuminen meni pari kertaa maaksi, muuten nekin kovin pätevästi suoritettuja. Sitten taas vähän hengattiin ja hengaillessa sattui se tän treenin suurin ylpeydenaiheeni; Taavi oli köllöttelemässä ja pieni pyrriohjus Qumma juoksi lelu suussa suoraan Taavia kohti ja tuli aivan muutaman metrin päähän, josta kääntyi sitten takaisin ohjaajansa luo. Ja Taavi vaan olla möllötti. Voi kun olin onnellinen! Toisen kerran Qumma vielä härnäsi Taavi juoksemalla sen ohi täysiä, kun olimme tekemässä jotain omaa juttua. Taavi vain seurasi katseella pikkutyypin menoa ja jatkoi sitten meidän omia juttuja. 

Taavi kävi autossa vähän tauolla ja tokalla setillä tehtiin ruutua, merkin kiertoa ja hyppynoutoa. Merkin kierrossa en vielä arvannut lisätä matkaa, vaikka nyt kyllä homma näyttää selkeesti paremmalta kun ollaan aloitettu se alusta uusiksi. Joka toistolla sekä meno että paluu laukalla! Ruudussa ohjaaja vei Taavin nähden namikupin ruutuun ja Tapsan lähetin perään. Ois pitänyt muistaa, ettei mitään nameja sinne odottamaan, hirveeksi nuuskimiseksi vain meni koko homma. Loput toistot sitten pelkälle lätkälle ja namit vasta multa. Ja nää loput meni hyvin, vaikka ruutuun piti ensin juosta hyppyesteen ohi ja sitten siten, että ruudun takana oli ihmisiä.

Hyppynouto tuottikin sitten päänvaivaa tällä kertaa. Eka oli hyvä ja siihenhän se olis varmaan pitänyt jättää, mutta... seuraavilla toistoilla Taavi joko karkas kapulalle tai palautti se ohi esteen. Menin sit ihan esteelle vastaan ja ehkä tätä joutuu vähän korjaileen tässä lähitulevaisuudessa. Mut hienoo oli, ettei vieras kapula tuottanut hankaluuksia. Muutenkin Taavi teki hyvin, eikä aksaporukan huudot, haukut ja muu mekastus haitanneet sen keskittymistä, vaikka korvat oli kyllä melkein koko ajan kääntyneenä äänien suuntaan.

Keskiviikkona kävin hallilla omineen rallittelemassa. Otin Taavin autosta suoraan tekemään rataa, kun sunnuntainen koe tulisi olemaan hallissa, jonne ei pääse etukäteen koiran kanssa. Tietty nyt tuttu halli, mut kuitenkin vähän normista poikkeava treenin aloitus. Alla video suorituksesta, meni musta ihan kivasti,vaikka kehuinkin liian aikaisin maalissa. Radan jälkeen tehtiin vielä muutaman liikkeen pätkissä muutamia meille haastellisimpia liikkeitä. Tapsa oli hyvin kuulolla ja mikään ei menny ihan mönkään. Ehkä pieniä rinramasuuntaongelmia muutamassa kohtaa perfektionistin silmiin, mut ei mitään isoa, josta tulis edes pistevähennyksiä.

Vähän seurattiinkin, loppu vaan muistikortista tila kesken...

Illalla ajelin pikkupiraijoiden syötäväksi. Pennut on kasvaneet kovasti ja ovat kovin touhukkaita ja terävähampaisia. Tasaista porukkaa ovat ja syötävän suloisia kaikki. Pennut on pentutestattu viikonloppuna ja hyvinhän tuo näytti kaikilta menneen, ei hetkauttanu äänet eikä möröt!

Kuvat viime viikkojen varrelta, Tanja Salomies:



Sunnuntaina käytiin rallykokeissa keskeyttämässä rata. Kävi paska tuuri, oltiin ekana suoritusvuorossa eli ei juuri ollut aikaa tutustua halliin. Lisäksi halliin sisään mennessämme jouduimme kotikulmilta tutun ärhäkän uroksen hyökkäysyrityksen kohteeksi. Taavin mielentila ei todellakaan tämän jälkeen ollut sopiva koesuoritukseen, joten muutaman kyltin jälkeen keskeytin radan ennen kuin tuomari olisi sen jatkuvan haukkumisen takia tehnyt.

Täällä metsässä vallitsevan kelirikon ja kamalan liukkauden siivittämänä päätin viimein opettaa Taavin kulkemaan hihnassa nätisti. Kai sitä voi kohta neljä vuotiaalta koiralta jo vaatia 😂😂. Olemme nyt kolmisen viikkoa käyneet melkein kaikki lenkit ihmisten ilmoilla hihnassa. Äkkiähän tuo oppi kulkemaan vetämättä ja poukkoilematta, kun vaan itse jaksoi olla täysin mustavalkoinen. Nyt kun vielä jaksaisi ylläpitää tätä uutta taitoa...

Se mikä tässä hommassa on turhauttanut, on vastaantulijoiden puute. Koiraohitukset on meille olleet haastavia ja päätin nyt samalla pistää ne kuntoon. Mutta mitenkäs pistät, kun juuri ketään ei tule koskaan vastaan. Eräänäkin päivänä käveltiin 14 kilometriä ympäri kaupunkia ja eri asuinalueita ja meitä vastaan tuli vain kolme koiraa, niistäkin yksi ilman omistajaa...! Eikö ihmiset käy koiriensa kanssa lenkillä? Ja jos käyvät, niin missä? Suurimmalla osalla lenkeistä emme ole nähneet yhtään toista koiraa. Koko tämän kolmen viikon aikana olemme päässeet kohtaamaan vastaantulijan vain kymmenisen kertaa. Se ei vaan riitä ja metsien sulaessa palaamme varmasti pääosin takaisin sinne lenkkeilemään.

✰Taavi palkittiin Kaakon Käyttökoirien vuoden 2016 tulokkaana BH ja PEHA-A tuloksilla.

Lotta Vuorela: Harrastuskoiran tasapainoinen harjoittelu

Antoisa luentojen kevät sai päätöksen Vuorelan Lotan tilaisuudesta. Lotta on pitkän linjan koiraharrastaja, aksavalmentaja ja koirahieroja. Omana koirataustana hänellä on aksa, metsästyskoirat ja ratalinjaiset greyhoundit. Eli kokemust ja näkemystä monelta kantilta löytyy.


Luennon antia:

Harjoittelun koiraan vaikuttavia tekijöitä ovat mm. yksittäisen suorituksen kesto, harjoittelun kesto, määrä ja rytmitys, koiran fyysinen kunto, huoltavien ja palauttavien harjoitteiden määrä, suoritusolosuhteet, suorituksen ulottuvuudet sekä vireystila ja vaatimukset sille. Myös koiran rotu, rakenne ja 'koiranpitokultturi' vaikuttavat.

Väärät lähtökohdat harjoittelulle syntyvät yleisistä ulkopuolisista paineista, että koiran tulisi tiettyyn ikään mennessä osata jotain tai olla jo kisannut yms.. Jokainen on yksilöja jokaisen kohdalla treeni ja edistyminen on yksilöllistä.

Koiraa erityisesti rasittavia ovat lajit, joissa koiran suorittamat liikkeet ovat sille epätyypillisiä joko määrän tai liikkeen suhteen. Aksa on esimerkiksi todella rankka laji koiralle, sillä koirat ovat fyysisesti aivan äärirajoilla. Pelastuspuolella suorituksen kestot tekevät lajista haastavan.

Pennun kanssa intensiivisen harjoittelun ja voimakkaasti toistuva liikesarjat voi aloittaa vasta kasvun loputtua; pienillä roduilla n. 8 kk, keskikokoisilla n. 10 kk ja isoilla roduilla noin 12 kuukauden iässä. Kasvulinjojen tulee olla sulkeutuneet. Keskenkasvuisilla koirilla erityisesti voimakkaat kiertoliikkeet ovat haitallisia kasvurustoille. Vioittunutta kasvurustoa ei voi enää korjata. Aikuisillakin koirilla nopeat äkkiliikkeet ovat haitallisia, esim. pallon heittely, fresbee, myös erikokoisten koirien keskinöisessä leikissä on riskinsä.

Yksilölliset erot fyysisessä ja henkisessä suorituskyvyssä voivat olla suuria. Ole rehellinen koiralle! Pelkkä koiran jaksaminen ei ole kriteeri. Koira voi käydä ylikierroksilla ja ajaa itsensä loppuun. Koiran rauhattomuus ja ruokintavaikeudet voivat kertoa koiran ylirasituksesta.

Vireystila vaikuttaa voimakkaimmin siihen, miten koira rasittuu henkisesti ja fyysisesti. Koiran tulisi osata hallita vireystilojaan. Vireystilojen hallintaa voi myös opettaa koiralle. Vilkkaan koiran kanssa aktiviteettien lisäys ei välttämättä ole järkevää, se voi haitata vireystilojen hallintaa.

Koira on luonnostaan rauhallinen, jalostuksella on ohjattu tiettyjä rotuja koko ajan kiihkeämpään suuntaan. Mitä kiihkeämpi koira, joka ei osaa säädellä vireyttään ja rauhoittua, sitä todennäköisemmin se on yleensä myös kropaltaan enemmän jumissa. Srtessitiloissa lihaskehitys heikkenee ja stressaantunut koira ei liho, vaikka sille syöttäisi mitä. 'Kuivan kesän oravat' ovat yleensä jatkuvassa stressitilassa olevia yksilöitä. Jatkuva stressi voi myös saada lihakset pullistelemaan niiden ollessa stressin takia jatkuvasti käytössä. Rauhoittuminen on opetettava heti pennusta asti.


Perusperiaate harjoittelun rytmitykseen: viikossa vähintään yksi täysi lepopäivä,ei siis edes pidempää lenkkiä, ja vuodessa kaksi noin kolmen viikon taukoa lajista. Fyysisesti tai henkisesti raskaissa lajeissa tai paljon kilpailuja sisältävissä lajeissa (kuten aksa) on levon osuuden oltava suurempi. Jos koira ei kestä harjoittelun aiheuttamaa painetta, on silloinkin lisättävä lepoa. Koira kehittyy levossa! Jos itsellä on epävarma olo siitä, tarviiko koira lepoa vai ei, on parempi levätä. Koirat kestävät enemmän lepoa kuin luulemmekaan.

Koiran rasittumiseen vaikuttaa myös treeniporukka; paineet, treenimallit, ohjaajan oma stressi... ohjaajan stressi siirtyy helposti koiraan. Treenilliset vaikeudet voivat johtua ohjaajan stressistä. Koiramaailma on valitettavasti ohjajalle hyvin raakan. Valikoi porukka missä treenaat ja treenaa vain 'hyvien tyyppien ' kanssa.


Peruskunto on kunto, jossa koira kestää harjoittelua ja kilpailua, palautuu niistä ja lisäksi se jaksaa tehdä kuntoa kehittäviä lisäharjoitteita. Peruskuntoinen koira jaksaa juosta 5 -8 km lenkin reipasta ravia, liikkua 1 - 1,5 tunnin metsälenkin, kävellä 10 km lenkin rasittumatta siitä etityisemmin (rotuerot). Peruskunto tulee rakentaa aina uudestaan tauon (loukkaantuminen, pennutus...) jälkeen. Ilman hyvää peruskuntoa ei voi kehittää muita kunnon osa-alueita.


Koiran fysiikka on sopeutuvainen erilaisiin rasituksiin ja normaalissa liikunnassa alkulämmittelyt ja jäähdyttelyt eivät ole niin olennaisia. Lajikohtaisessa harjoittelussa nämäkin otettava huomioon. Suurimmassa osassa lajeja koiran selkä on eniten rasittuva ruumiinosa. Selkä myös mahdollistaa kaikki liikkeet ja pitää liikettä kasassa. Selän kunto onkin erityisen tärkeä! Etu- ja takaosan rasitus riippuu lajista. Hyväkuntoiset selkälihakset ovat korkeammalla kuin selkäranka eli silitettäessä koiraa selkäranka ei tunnu. Selkälihakset kehittyvät parhaiten laukassa, ravi ei kehitä niitä ollenkaan. Ravissa taas kehittyvät syvät ja asentoa ylläpitävät lihakset. Koira aktivoi luonnostaan liikkuessaan paljon syviä lihaksia ja yleensä ne eivät tarvitsekaan erityistä lisätreeniä. Liikkuessaan koiran tulisi käyttää kaikkia askellajeja ja laukalle ei saisi siirtyä liian aikaisin, kielii ongelmista kropassa. Lihaksiston kehitykseen hyviä paikkoja ovat suot ja hiekkakuopat. Lunta tai vettä saisi olla korkeintaan koiran jalan puoliväliin, jotta kävely tai juoksu siinä olisi lihaksiston kehityksen kannalta optimaalista.


Tasapainottavaa ja monipuolista liikuntaa on mm. vapaa liikkuminen metsässä 'oikealla' tempolla, ei siis mennä koko ajan täysiä. Jos harjoiteltava laji on raskas, vaatii se palauttavia lenkkejä seuraavana päivänä. Palauttavana lenkkinä toimii pitkällä askeleella ravattu 20 - 30 minuutin lenkki. Uinti on myös erittäin hyvää liikuntaa ja se sopii hyvin myös pennuille. Erilaisilla tempuilla voi opettaa kehonhallintaa. On hyvä muistaa myös muu kehonhuolto, kuten hieronta ja fyssarit, ja mietittävä minkä verran koira niitä tarvii. Jos koira vaatii hoitoa usein, olisi löydettävä syy ongelmiin ja pyrittävä korjaamaan ne, jotta hoidon tarve vähenisi. Syitä ainaisiin ongelmiin kropassa voi olla esim. koiran rakenteessa, treeneissä, ruokinnassa (hyvä olo lähtee terveestä suolistosta), muussa liikunnassa tai itse lajissa, kaikki eivät vain sovi kaikkiin lajeihin. Muista harjoittelussa vastaliikkeet ja kohtuus!


Harjoitteluolosuhteilla on suuri merkitys. Onko kylmää vai lämmintä? Koirille lämmönsäätely on hankalaa ja kylmä ulkoilma/lämmin treenihalli tuovat lisärasitusta harjoitteluun. Erilaiset pinnat vaikuttavat kuten myös esteiden kunto ja materiaali (erityisesti aksa). Lämmittely ja jäähdyttely ovat suuressa merkityksessä. Lämmittelyksi hyvä on noin 20 min lenkki eri askellajeilla, eniten kuitenkin kävelyä, lisäksi vähän lajinomaista "pöyrittelyä".


Koiran rakenne on myös suuresti rasitukseen vaikuttava tekijä. Selän pituus suhteessa jalkojen pituuteen, neliö rasittuu herkemmin kuin suorakaide. Kulmauksilla oma merkityksensä, niukat vai ei, etu- ja takakulmaukset suhteessa toisiinsa. Koiran painopiste, kaulan pituus ja epäterveet tai liioitellut piirteet tuovat oman lisänsä kropan rasittuvuuteen. Koiran lihastyyppi voi olla jäykkä tai elastinen ja rakenne kokonaisuudessaan kevyt tai raskas. Liikunnalla ja tukielinten vammoilla ja sairauksilla sekä koiran perimällä ja vamma-alttiudella myös merkitystä.


Muista maalaisjärki! 😊



Tämän luennon myötä poistui huono omatuntoni Taavin tylsistä päivistä, kun olen töissä. Sillehän tekee vain hyvää olla täysin jouten muutama vuorokausi silloin tällöin. En kyllä tähän astikaan ole sille mitään erityistä aktivointia noihin päiviin järjestänyt, mutta välillä on tuntunut vähän pahalta sen puolesta, kun mun yövuorojen aikaan se suurinpiirtein nukkuu melkein kolme vuorokautta putkeen.

Siitä olen myös itseeni tyytväinen, ettei Taavia ole pentuna tullut suuremmin riekuteltua ja nyt se osaakin rauhoittua ilman eityistä opettelua, kun mitään ei tapahdu. Ja kun tapahtuu, on tyyppi lähes poikkeuksetta täysillä mukana. Tosin leikkiä ei voi sille yleensä käyttää palkkana, mutta eipä tuo ole juuri haitannut. Leikkiminen on opeteltu aikuisiällä ja ehkä osittain siitä syystä Taavi ei mene ns. yli, vaikka leikittäis kovastikin. Tiedä sit millainen tuo olis, jos olis alusta asti menty eri linjoilla. Mut olen kyllä tykänny tuosta, millainen se on. En siis ole mennyt ihan metsään, vaikken mistään ole mitään ymmärtänytkään.

Liikunnan suhteen ollaan myös oltu melkoisen oikeilla linjoilla. Laukkaa tosin sais olla ehkä enempi... ravi on Taaville niin luontainen askellaji ja mä en ainakaan pysty juoksemaan pidempiä matkoja (= yli 50 m 😃) niin kovaa, että Taavi laukkaisi. Ja yleensähän me kuljetaan metsissä ja Taavi saa kulkea just niin kuin siitä hyvältä tuntuu. Ehkä siellä pitäis kuitenkin välillä järjestää sille pieniä laukkapätkiä vaikka juoksemalla sitä karkuun tai kutsumalla sitä useammin luokse tms....? Sulais nyt vaan vedet, että päästäis taas uimaankin!

Ilkka Hormila: Hajut ja tuoksut - johdatus koiran opetukseen hajuaistin käytössä + käytännön treenivinkit

Viime tiistaina olin kuuntelemassa Ilkka Hormilan luentoa koiran hajuaistista ja sen käytön opetuksesta. Ilkka on tehnyt pitkän työuran poliisikoiralaitoksella ja ollut paljon mukana myös pelastuskoiratoiminnan kehittämisessä.


Ihminen on käyttänyt koirien hajuaistia hyväkseen ja satoja vuosia. Koulutustavat ovat vaihdelleet hyvin kovaotteisesta pakottamisesti motivoivaan palkitsemiseen. Koiran kannalta jälki metsässä tai Helsingin kauppatorilla on ihan sama asia, motivaatio on oleellisin asia. Pakolla ei saada aikaan motivaatiota!


Tuoksu on ilmaan haihtuva kemiallinen yhdiste tai yhdisteiden seos, joka toimii hajuaisitin ärsykkeenä. Haju eroaa monista asioista siinä, että sitä ei voi mitata.


Ihmisen ominaishajun perustana on voihappo. Koiralle jokainen jälki on ID-jälki, sillä koira identifioi itsensä aina kullekin jäljelle. Koira haistaa kaasuja, molekyylejä. Höyrypaine vaikuttaa molekyylien haihtumiseen, mitä lähempänä ollaan kiehumispistettä, sitä enemmän molekyylejä haihtuu. Täten materiaalin ja kaasun välillä on eroa. Esimerkkinä vesilasi, jossa on pisara asetonia: vedessä asetonin osuus on häviävän pieni, mutta vedenpinnan yläpuolella helpommin haihtuvan asetonin osuus on huomattavan suuri veteen verrattuna. Lämpötila vaikuttaa suuresti hajun haihtumisnopeuteen, mitä lämpimämpää sen nopeammin hajut haihtuu. Myös kosteus vaikuttaa.


Aivot muuttavat hajut 'kartoiksi' ja ne vaikuttavat sekä tiedostettuun että tiedostamattomaan käytökseen. Koiran fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat hajun havaitsemiseen, myös koulutus ja oppimisen erot vaikuttavat. Osa koirista on jalostettu niin lyhytkuonoisiksi, että niiden hajuaisti on tämän myötä heikentynyt. Vain hajun kaasumainen muoto on se, mitä koira voi haistaa. Hajumolekyylit ovat yleensä rasvaliukoisia, joten vesisade ei hävitä hajua. Hajumolekyylit pystyvät myös läpäisemään massan, joten kengänpohjan läpi maastoon jää jokaisen ominaishaju.


Suurissa tiloissa niin sisällä kuin ulkoakin haju leviää. Haju leviää epätasaisesti pyörteinä ja liikkuu ilmavirtojen mukana. Suljetussa tilassa haju lopulta täyttää koko tilan (purkki, matkalaukku, huone, koko rakennus...) ajasta, tilasta ja olosuhteista riippuen eri nopeudella. Vaikka hajulähde poistetaan tilasta, jää sinne hajumolekyylejä.


Haju kulkeutuu eri tavalla riippien siitä tuleeko se tilaan isosta vai pienestä reijästä. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten koira sen haistaa. Jos koira opetetaan ottamaan alkuhaju, on se hyvä opettaa erikokoisista rei'istä.


Opetettaessa koira tunnistamaan hajuja, on nuuskutus opetettava hyvällä hajulla. Haistelun on oltava kiva juttu. Pahemmat hajut voi opettaa vasta kun hyvin hajujen nuuskutus on hanskassa (hajutunnistus, huumekoirat...).




Hajuaisti on koiran aisteista se mikä toimii ensimmäisenä ja viimeisenä. Levossa koira hengittää n. 15 kertaa minuutissa, liikkeessä noin 31 kertaa minuutissa ja nuuskuttaessa 140 - 350 kertaa minuutissa. Nuuskuttaessa syntyy ilmapyörre joka mahdollistaa optimaalisen haistamisen. Koiran hajumuisti on erinomainen, se pystyy erottelemaan ja tunnistamaan eri hajuja ja hajukokonaisuuksia. Hajuaisti hyödyntää myös makuaistia. Osa koirista jäljestääkin suu auki. Koiran nenän toiminnallinen rakenne on ilmiömäinen.


Haisteltaessa samaa hajua, turtuu koiran hajuaisti nopeasti. Koira pystyy puhdistamaan nenäänsä työntämällä vanhan ilman ulos samalla kuin se ottaa uutta ilmaa nenään haisteltavaksi. Tämä vaatii esimerkiksi jäljestettäessä pään nostamista ylös jäljeltä. Pitkään nenä maassa jäljestäminen turruttaa hajuaistin ja tekee jäljestämisestä koiralle epämiellyttävää. Esineet jäljellä ovat hyviä hengähdystaukoja, mutta hyvä koira osaa nostaa pään tarvittaessa putsatakseen nenänsä myös muuten kesken jäljestyksen.


Koiran hajuaistin hajureseptorit sijaitsevat syvällä kuonossa. Kun reseptorit havaitsevat hajuärsykkeen, saa se aikaan impulssin, joka siirtyy hermojen kautta aivoihin käsiteltäväksi. Koira ehtii kulkea noin 30 cm siinä ajassa, että aivot reagoivat ärsykkeeseen. Eli jos koira ylittää jäljellä esineen, ei pidä heti puuttua sen toimiin, vaan antaa aivoille hetki aikaa reagoida. Jos koira menee lukkoon tai on liian kovassa 'vietissä' tai stressaantunut, sen hajuaisti ei toimi kunnolla, impulssit eivät kulje aivoihin ja koira ei pysty toimimaan kunnolla.


Koiran kykyyn haistaa vaikuttavat aineen kemiallinen koostumus, hajusolujen yläpinnan laajuus ja niiden kunto (koiran nenän kalibrointi vaatii n. 10 min), ilmankosteus ja -lämpötila. Ihannekosteus on noin 70 % ja ihannelämpötila n. + 20 C. Koira kalibroi nenänsä uuteen paikkaan (autosta ulos, ulkoa sisälle...) ja tähän on koiralle annettava hetki aikaa.


Tietylle hajulle herkistyminen lisää kyseisen hajun tunnistamista ja koira pystyy haistamaan pienempiä ja pienempiä määriä tätä hajua. Hajujen määrällä ja laadulla on merkitystä koiran oppimiseen. Myös hajujen erottelukyky erilaisista hajukoktaileista on helpompaa, kun on herkistynyt tietylle hajulle.


Koiran hajumuisti, lähi-, työ- ja syvämuisti, ovat erittäin hyvät. Parhaiten koira muistaa nuorena oppimansa hajut. Hajuelin muokkaantuu jatkuvasti haisteltavien hajujen mukaan. Tässä on kyllääntymisen vaara, mutta tauko aktivoi elimen uudestaan. Pennun kanssa on muistettava ottaa huomioon hajuaistin ja aivojen kehittyminen. Opeteltavat asiat on hyvä ryhmitellä ja totuttaa niihin pikkuhiljaa. Minkä koira oppii ensin, sen se oppii parhaiten. Myös viimeinen treeni on yleensä hyvin muistissa. Kerran opittu asia ei koskaan täysin unohdu, mutta säilyäkseen ja kehittyäkseen se vaatii kertausta.


Riittävä uni ja lepo oikeaan aikaan, positiiviset muistijäljet sekä aika oppimisen työstämiselle ovat merkityksellisiä. Pentu tarvitsee enemmän lepoa ja aikaa kuin aikuinen, myös yksilöllisiä eroja.


Halutun hajun (esim. kanttarelli tai amfetamiini) etsimisen opettamien koiralle on paras aloittaa mahdollisimman puhtaalla hajulla. Jäljestämisessä tämä tarkoittaa mahdollisimman puhtaalle alustalle tehtyä jälkeä. Ensin koiralle opetetaan haluttu haju positiiviseen hajumuistiin nuuskuttamalla. Palkka tulee aina hajun ytimestä, siellä on rauha ja hyvä olla. Jäljellä palkkaus reikäkupilla esineen päältä vahvistaa esineestä lähtevän hajun positiivista merkitystä. Seuraavaksi koira opetetaan erottelemaan haluttu haju muista hajuista (jälki alustalla, jossa on enemmän muita hajuja) ja samaan aikaan vahvistetaan sen motiivia etsiä. Kun koira osaa etsiä hajulähteen, vahvistetaan löytöä. Lopuksi liitetään haluttu ilmaisu löytöön.




Jokaisella ihmisellä on DNA:han tai sormenjälkeen verrattava ominaishaju ja koirat pystyvät haistamaan nämä erot. Myös saman ihmisen eri kehonosat tuottavat hieman erihajuista ominaishajua ja koira on mahdollista opettaa reagoimaan vain esim. käden jättämään hajujälkeen.




Jäljestyksestä ja sen opettamisesta:


Jäljestämisen tavoitteena on löytää etsittävä henkilö ja hänen mahdollisesti kulkureitille pudottamat esineet. Jälki voi kulkea maastossa, taajamassa tai rakennuksessa. Jälkiä on erilaisia; pelastusjälki, kisajälki, viranomaisjälki. Kaikissa kyse samasta asiasta.


Koira ei pysty haistamaan kovinkaan vanhaa jälkeä, muutama vuorokausi on maksimi. Tätä vanhemmissa jäljissä on oltava jokin hajulähde, jonka tuottamaan hajua koira voi seurata, esim. verijälki. Ihmisen haju jäljellä on voimakkaimmillaan noin 1/2 - 1 1/2 tuntia jäljen syntymisen jälkeen. Rikkoutuneen maanpinnan haju on voimakkainta heti jäljen syntymisen jälkeen, noin puoli tuntia vanhalla jäljellä maanpinnan haju on heikoin voimistuen tästä uuteen maksimiin, joka ajoittuu n. 3 ja 8 tunnin välille jäljen syntymisestä.


Haju siirtyy ja koira voikin hyvin jäljestää hieman sivussa jäljeltä. Vastahajuun kulkiessa koiralle on luontaista kulkea zig-zag -kuviolla. Kulmien ylitys on normaalia ja niissä koira tekee luonnostaan tarkistuslenkin ja varmistaa mihin jälki jatkuu.


Koiran tulee olla rauhallinen ja keskittynyt, jotta jäljestys onnistuu ja oikea suunta löytyy. Jos koira ei nuuhki kunnolla, ei se voi haistaakaan kunnolla. Myös kuonon koko vaikuttaa koiran mahdollisuuksiin haistella ja haistaa. Jalostuksen myötä osalta koirista hajureseptoreiden määrä on vähentynyt jopa vähemmäksi kuin ihmisellä...


Koiralle nuuskiminen on raskasta ja nuuskimislihakset tarvitsevat samanlaista treeniä ja lepoa kuin muutkin lihakset.


Jäljestyksessä olisi parasta käyttää tukevia valjaita, joissa kiinnitys on selän päältä. Koiran pään pakottaminen alas ei ole hyvä juttu. Koira tietää parhaiten missä kohtaa haju tulee parhaiten sen nenään ja pakottaminen syö motivaatiota. Näkölähtöjä ei tulisi jäljestyksen harjoittelussa harrastaa, sillä se opettaa koiran käyttämään silmiä, mikä on tietenkin eitoivottavaa.


Koira oppii helposti jäljestämään vain tietyn ikäisiä jälkiä ja tällöin muun ikäiset jäljet ovat vaikeita. Harjoittelussa olisikin syytä treenata paljon eri-ikäisiä jälkiä. Myös muuten rutiinien rikkominen tärkeää. Jälkiä tulisi tehdä myös erilaisille alustoille. Esineillä koiran olisi hyvä vähän juoda, tämä puhdistaa hajuja, tärkeää etenkin pölyisillä tai siitepölyisillä paikoilla.


Kun koiran annetaan oppia itse, on se tehokkainta. Ilmaisun liittäminen liian aikaisin mukaan heikentää etsimisen oppimista. Ilmaisu tulee kyllä aikanaan vähän kuin itsestään. On myös muistettava palkata löytämisestä, ei ilmaisusta. Naksutin on tässä kohtaa kätevä! Naksu hajusta, ei maahan menosta.


Jäljentekijän tulisi joissain harjoituksissa kesken jäljen kieriä maassa, ainakin pelastuspuolella. Näin koiranohjaaja oppii lukemaan koiraa ja kadonneen etsinnässä saadaan tärkeää tietoa kadonneen käytöksestä.


ID- ja muut jäljet eivät sotke toisiaan, molempia voi huoletta harrastaa samalla koiralla.


Olosuhteet vaikuttavat todella paljon koiran työskentelykestävyyteen.


Talvi on parasta aikaa aloittaa pennun jälkikoulutus, silloin ei ole liikaa ylimääräisiä hajuja. Yli kymmenen asteen pakkasella vaara palelluttaa kirsu! Kesällä paras aika vuorokaudesta on aamuyö.


Koulutuksessa pitää jatkuvasti muistaa rikkoa rutiineja! Eri ikäisiä jälkiä erilaisissa paikoissa.


Kovalla alustalla tai talvella jäljestäminen opettaa koiralle parhaiten ihmisen hajun jäljestämisen. 1/2 - 1 tunnin vanha jälki haisee eniten ihmiselle.


Ohjaajan mielentilalla on todella iso vaikutus ja hyvä suhde koiraan on kaiken perusta! Muista viettää koiran kanssa paljon hyvää laatuaikaa!


Harjoitukset on aina suunniteltava ja analysoitava. Ilman treenin jälkeistä analysointia treeni on turha! Ajattele, suunnittele, toteuta, analysoi!

Kirjasuosituksia: John Bradshaw'n Koiruus, syksyllä ilmestyvä Hormilan oma kirja.






18.5.2017 Hormilan käytännön harjoituksia:

• Harjoitukset aloitetaan kovalla alustalla, asfaltti paras. (asfalttijälki 5 min - 2 h vanha)
• Koiran motivointi rakennetaan esineiden kautta. Esine-etsinnässä tuulen suunta on tärkeä! Heitetään avain tai rikka asfaltille, koira vapaana ja palkka esineen löytämisestä (naksutin hyvä tässä). Hajuveden käyttö hyvä lisä.  
• Ilmaisu voi tulla koiralle itsestään. Jos haluaa jonkin tietyn ilmaisun, on se opetettava erikseen.
• Koiran vapaana olo auttaa koiraa oppimaan itse sopivan vauhdin
• Olisi optimaalisinta, että koira menee hajuvanaa pitkin hajun sydämeen
• Nopeasti vieraan viemät esineet mukaan harjoitteluun!
• Kun koira osaa, riko kaavaa! Vaihtele alustaa, vanhenemisaikaa, pituuttaa, esineitä, ei esineitä...
• Jäljen nosto keskittymisen kautta, kaikki eri tulokulmat jälkeen harjoiteltava
• Jäljen alku on tärkein! Ilman jäljennoston onnistumista ei jäljestys onnistu. Rauhallisuus kaiken a ja o.
• Koira ei tiedä milloin jälki päättyy. Treeneissä on hyvä joskus jättää hienon onnistumisen jälkeen jälki vaikka kesken.
• Sosiaalinen palkka jäljestettäessä hyvä. Jos koira ei kestä selkeää kehumista, koita hyminää.
• Jäljennostotreeniä on tehtävä paljon! 40 metrin jälki ja palkka, erilaisia nostoja.
• Kovalla alustalla ajetaan jälkeä lähellä koiraa, lyhyellä liinalla.
• Alkuun seilaaminen hyvin yleistä, autonrenkaat levittävät jälkeä voimakkaasti.
• Esinen vaikean jutun jälkeen palkaksi
• Harjoittelussa on muistettava nostaa kriteeriä, mutta väliin tarvitaan myös helppoja treenejä.
• Alustanvaihto kesken jäljen on koiralle hyvin hankalaa, sen on kalibroita nenä uudelleen uuteen ympäristöön. Anna koiran tehdä tarkistuksia, lenkkejä.
• Asfaltilla on jäljestettävä pää alhaalla, metsässä voi mennä korkeammalla nenällä.
• Koira ei määrää vauhtia!
• Anna koiran ratkaista tilanteet itse!
• Älä hermostu vaikka koira vain pyörisi ja hyörisi, kävele vain itse rauhallisesti eteenpäin.
• koiran voi palkata esineeltä sekä namilla että lelulla. Uusi rauhoittuminen ennen jäljenajon jatkamista.

Hajuveden valmistus:
Täytä pesuvati kädenlämpöisellä vedellä ja suorita aamupesu siinä (EI SAIPPUAA); kasvot, kädet ja käsivarret, jalat ja sääret. Vesi suihkepulloon. Hajuvesi on käytettävä saman päivän aikana. Hajuveden käytöstä on myös päästävä nopeasti eroon, se on vain ensimmäisten treenien apukeino.

Valta ja vastuu on minulla - psyykkisen valmennuksen luento

Kävin kuuntelemassa mentaalivalmentaja Anne Talvitien psyykkisen valmennuksen luennon 5.3. Porvoossa. Voin suositella kaikille. Tämä teksti on muistiksi itselle, eikä välttämättä aukene, jos ei ole ollut luennolla. Aihe on sellainen, että jokaisen kannattaa käydä itse kuuntelemassa ja miettiä mikä toimii itselle. Töitä tämä aihe joka tapauksessa vaatii, luennot tai kirjat eivät auta, ellei tee töitä oman pääkoppansa kanssa.

Mähän olen ihan kamala jännittäjä ja halusin jotain työkaluja käsitellä ja helpottaa tuota kaiken lamaannuttavaa tunnetta. Meillä kokeet menee aika lailla reisille mun jännittämisen takia, kun Taavi reagoi siihen, että mä olen niin outo tärisevä höpöttäjä. Esimerkiksi ennen bh koetta mä en nukkunut kahteen viikkoon ja oksensin useampana päivänä ennen koetta. Itse kokeessa meinasin sitten pyörtyä, kun en vain muistanut hengittää.

Koeaamuna en voi edelleenkään ajatellakaan syömistä ja itse kokeessa toimin typerästi jännittämiseni takia. Viime vuoden ramppasin tokokokeissa hakemassa koekokemusta ja se ehkä vähän auttoi, enää en valvo välttämättä montaakaan yötä ja oksennankin vain ehkä kerran ennen koetta... jotain täytyy siis yrittää tehdä, että tässä hommassa olisi jotain tolkkua 😃😃.




Tässä luennon antia totuttuun tapaan sekavana kokonaisuutena:


Ihminen on vuosituhansien saatossa selvinnyt hengissä vahvan ennakkopelon ansiosta. Rohkeat ja ennakkoluulottomat joutuivat petojen ruuaksi ja pelokkaat tyypit kiipesivät puuhun piiloon ja selvisivät. Ja nyt me olemme näiden pelkureiden jälkeläisiä... nykyään uhat vaan ovat erilaisia, mutta pelot ovat edelleen tallella.

Ihminen on vahvojen kykyuskomusten vallassa. Jos ihminen uskoo, että hän on huono matikassa eikä hänellä ole matikkapäätä ollenkaan, hän on huono matikassa. Kyseenalaistaminen saa aikaan muutoksen ja tämän jälkeen nämä piirteet ovat muokattavissa.

Mentaalivalmennus antaa työkaluja näiden kykyuskomusten muokkaamiseen. Me itse kannamme vastuun ja vallan siitä, miten reagoimme eri tilanteisiin.

Mitä luottamus vaatii? Mitä onnistuminen vaatii? Mitä rohkeus vaatii? Ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan jokaisella ihmisellä on omat oikeat vastaukset. Näitä vastauksia on hyvä pohtia.

Itseluottamus auttaa selviytymään jännityksestä. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen voi nauraa itselleen. Oman arvon ei pidä perustu tuloksiin. Itseluottamus vaatii treeniä ja se on usein tilannekohtaista. Olisi hyvä opetella itse-myötätuntoa, se auttaa jännittämiseen kun ei ole niin ankara itseään kohtaan.

Eri tilanteissa ihmisellä on erilaisia rooleja. Näitä rooleja voi opetella tunnistamaan ja tiedostettuna niitä on mahdollista siirtää tilanteesta toiseen.


Ihmisen toiminnasta 2 % on järjen aikaansaamaa ja loput tiedostamatonta. Järki on todella hidas tiedostamattomaan toimintaan verrattuna. Rajan ylitys järjen puolelta tiedostamattomaan flow-tilaan on vaikeaa, mutta opeteltavissa.

Ihminen jää helposti kiinni epäonnistumisiin ja onnistumiset jäävät vähälle huomiolle. Epäonnistumisia vatvotaan paljon, noin 600 - 6000 kertaa, mutta onnistumiset sivuutetaan. "Älä ajattele noin" -kommentti on todella huono, koska se kaksinkertaistaa eitoivotun asian ajattelun... Sen lisäksi että epäonnistumisia ajatellaan paljon, se tehdään tunteella. Kun ajattelussa ja vatvomisessa on tunne mukana, vahvistaa se entiestään negatiivisuutta koska paras oppiminen tapahtuu tunteella. Tästä muodostuu suuri haaste; pitäisi keskittyä vatvomaan onnistumisia, tunteella!

Jännittämiseen auttaa vain harjoittelu, sillä kisaamista oppii vain kisaamalla. Pitäisi kuitenkin oppia kääntämään huono vitutus hyväksi vitutukseksi; "tulen uudestaan näyttämään!".

Se millä tavalla jännittämistä voi treenata, on jokaisen etsittävä itse. Jokainen tarvitsee erilaisia treenejä tähän asiaan ja ne löytyy vain kokeilemalla.



Omalla ajattelulla ihminen tekee itselleen todella paljon hallaa jos ajattelu on 'vääränlaista'. Jos ajatelee olevansa jännittäjä, on se identiteetti ja ihminen uskoo siihen. Me keräämme koko ajan itsellemme itsestämme piirteitä ja ajatuksia siitä mikä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista.

Omakuva vaikuttaa toimintaa ja toiminta vaikuttaa tuloksiin. Toiminnan muutosta ei saa aikaan ilman omakuvan muutosta. Pysyviä muutoksia saadaan aikaan vain omakuvaa muuttamalla ja omakuvan muutos saa aina aikaan muutoksia toiminnassa.


Jos koko kisat tuntuu ylitsepääsemättömän jännittäviltä, on siihen hyvin vaikea puuttua. Asiat on pilkottava pieniksi ja löydettävä sieltä pieniä juttuja, jotka aiheuttavat jännitystä. Kun näitä pieniä asioita löytyy, on niiden työstämisestä hyötyä. On tietoisesti päätettävä miten asioihin suhtautuu.

Myös asennolla on vaikutusta ihmisen testosteroni ja kortisolitasoihin ja tätä kautta fiilikseen. Jos ihminen seisoo jalat vähän harallaan, rinta auki leuka ylhäällä, on olo itsevarma ja positiivinen ja testosteronitasot nousevat. Hartiat lysyssä, katse alhaalla ja jalat ristissä seisova ihminen tuntee olonsa negatiiviseksi ja kortisolitasot ja stressi nousevat. Jo muutama minuutti tietyssä asennossa vaikuttaa hormonitasoihin.


Rakentava ajattelu auttaa myös. Oman tekemisen analysointi olisi hyvä ottaa tavaksi: mitä tapahtui, että tuli virhe? Tämä tapahtuma voi olla tapahtunut jo kauan sitten. Kun on tiedostettu, mistä virhe johtui, on sen jälkeen päätettävä miten jatkossa tulee toimia, jottei virhettä tule. Suurin onnistuminen  on onnistuminen virheen jälkeen. Mitä tein, että pystyin jatkamaan virheen jälkeen onnistuneesti?


Mielikuvaharjoittelu on paljon käytetty tapa suoritusten parantamiseen ja jännityksen vähentämiseen. Mielikuvaharjoittelua olisi syytä harrastaa myös suorituksen jälkeen, korjata mahdolliset virheet ja parantaa suoritusta entisestään. Näe ensin itsesi tekemässä ulkopuolisen silmin, muista tunne mukaan. Viilaa suoritus tässä kuntoon. Kun suoritus on kunnossa, koe itsesi tekemässä se! Mielikuvaharjoittelun avulla mahdollistetaan mahdottoman/vaikeana koetun asian onnistuminen.


Ihmisellä on kokeva minä ja kertova minä. Kokeva minä on juuri nyt tässä. Harvoin ihminen on läsnä juuri tässä hetkessä, siihen kykeneminen vaatii treeniä. Kertova minä elää menneisyydessä ja ennustaa tulevan: "vituiks menee". Kertova minä kaivelee menneitä ja hakee sieltä todisteita. Kertova minä voi myös ennustaa pilvilinnoja, jolloin pudotaan todella korkealta. Kertova minä kertoo sen, miten menneisyys tuntuu siinä hetkessä olevan. Ei ole koskaan myöhäistä hankkia onnellista lapsuutta. Tarkkailija meissä huomaa, että kerromme tarinaa, se tulee avuksi jos haluamme lopettaa kertovan minän ennustukset.


Jokaisella on myös sisäinen puhuja, joka höpöttää pään sisällä 300 - 1000 sanaa minuutissa. Tämä tyyppi voi olla todella hyvä tyyppi, joka kannustaa tai sitten se voi olla ihan kamalan julma ja ilkeä. Asiat pitää tiedostaa ja katsoa itseään ja omaa toimintaa ulkopuolelta. Vain silloin voi saada aikaan jotain muutosta näissä asioissa.


Asiat ja tunteet voi myös visualisoida ja siirtää ja käsitellä visuaalisia asioita; huolipeikon voi laittaa taskuun häiriköimästä.


Me annamme itse eri asioille, ihmisille ja tilanteille merkityksen. Tämä merkitys vaikuttaa meidän reaktioon/tunteeseen kohdatessamme tuon asian, tilanteen tai ihmisen. Kyseiselle asialle annettu merkitys on sataprosenttisesti syyllinen siihen, miten reagoimme ja tunnemme ja tuo merkitys on täysin meidän omissa käsissämme. Jos kisat saavat aikaan oksentamista ja ahdistusta ja toimintakyvyn menetystä, on yritettävä omassa päässä saada käännetyksi ajatus siihen, että kisat tarkoittavat jotain kivaa. Näin ajatuskin kisoista saa aikaan nautinnolisen, hyvän kutkuttavan tunteen siitä, että pääsen näyttämään mitä osaan ja tää homma on kivaa. Tähän ajatukseen on vain itse uskottava!


Jännittämisen nujertamisessa ajattelutavan muutos on kaiken a ja o. Ei pidä antaa valtaa jännittämiselle ja vastuuta koiralle, siitä seuraa vain katastrofi. Älä anna valtaa ja vastuuta muille!! Ota valta ja vastuu itsellesi, sillä joku muu ottaa ne muuten!


Kirjasuosituksena Joni Martikaisen Älä usko kaikkea mitä ajattelet.

Esineruutua ja vähän muutakin

Viikko aloitettiin upeassa kelissä jääretkellä. Käytiin saaressa paistamassa makkaraa ja nautittiin hienosta kelistä.

Taavi rakastaa piehtarointia!

Näin paljon Taavi arvosti mun mukana kantamaa vilttiä 😃
Ei kyllä tullu yhtään yllätyksenä.

Tiistaina metsälenkin yhteydessä esineruutua. Täysimittainen ruutu, vein aina kerrallaan kaksi tai kolme esinettä takarajan tuntumaan ja Taavi sai katsella esineiden vientiä. Yhteensä Tapsa joutui hakemaan kymmenkunta esinettä.

Eka oli taas kerran hyvä, toinen haparointia ja sitten loput melkohyviä. Oli seassa muutama haparoiva ja muutama ihan kelposuorituskin. Meillä on selkeesti joku toisen esineen kirous. Riikka Railon oppien mukaan päätin kuitenkin haetuttaa paljon esineitä, vaikka joidenkin kohdalla tuntui homma melko nihkeältä. Ehkä tuosta suuresta esinemäärästä voi olla hyötyä, ei ainakaan pääse Tapsu liian helpolla.


Keskiviikkona Taavi pääsi pitkästä aikaa fyssarille. Edelleenkin eläinkaupan takaosaan kuuluvat ovikello ja asiakkaiden äänet hieman häiritsivät, mutta parin ovikellon soinnin jälkeen Taavi malttoi olla yrittämättä pystyyn sen soidessa.

Ollaan lähes koko talvi treenattu hyppytekniikkaa ja se varmasti on ainakin osasyynä Taavilta löytyneisiin jumeihin. Olen kyllä yrittänyt aina lämmitellä ja jäähdytellä Taavin hyvin ja hypythän on pääsääntöisesti alle 30 cm korkeita, joten hirveää rasitusta ei niistä luulisi kropalle tulevan. Fyssarin mukaan myös tänä talvena usein esiintyneet pääkallokelit ovat omiaan saamaan koiran jumittamaan. Mitään isoa ei löytynyt mistään, mutta lapojen seutu, reidet ja muutama kohta selästä olivat vähän kireät. Kotona pitäisi nyt opetella hävän venyttelemään ja uudestaan mennään varuiksi jo kuukauden päästä.


Tän viikon tokotreeneissä oli kunnon häiriötreenit. Alkuun houkutustenkujalla luoksetuloa kahteen suuntaan. Taavi suoritti kujan hienosti, mutta kun olin palkannut ja vapauttanut, niin se karkas syömään keitettyä possunkieltä. Ei musta kuitenkaan kauheen paha, kun eihän se ollut käskyn alla.

Perusasentopönötystä tehtiin häiriöiden seassa ja ohjaaja kävi vielä lisähäiriönä heittelemässä leluja ja houkuttelemassa herkuilla. Hienosti oli Taavi. Kontakti tippui muutamaan kertaan, mutta nipeesti se sen palautti.

Paikkamakuu ja -istuminen tehtiin myös, molemmat kokeenomaisesti. Taavi oli inhokkikoiriensa välissä ja meni tosi hyvin. Istumisessa en mennyt kovin kauas, ehkä noin kymmeneen metriin. Pitäisi kohta uskaltaa tuota matkaa pidentään, kun Taavi istuu kuitenkin tosi rauhallisesti.

Paikkisten jälkeen lisää häiriöjuttuja. Koirat rinkiin muutaman metrin päähän toisistaa ja sitten istu-maahan -jumppaa. Taavi keskittyi superisti, ei mennyt kertaakaan muiden käskyistä maahan.

Pieni leikkitauko ja sitten ringissä vielä häirittyä perusasentoa. Rupeaa treenit tuottamaan tulosta, ei tippunut kontakti kertaakaan!


Kotiin päästyämme kokeilin vielä tunnaria ja näin sen kanssa kävi:

Lauantaina oltiin ek-porukalla esineruutuilemassa. Taaville tehtiin muistikuvaharjoitus, jossa täysimittaisen ruudun takareunaan vietiin kolme esinettä ja me Tapsan kanssa seurattiin lähetyslinjalta mihin esineet viedään.

Eka lähetys oli todella loistava ja toinen myös onnistui todella hyvin. Päätettiin jättää kolmas esine hakematta, kun nää kaks oli niin huippuja!

Kuvat Katja Tillin kamerasta:

Kyllä lähtee!

Vauhdikas palautus

Palkka ansaittu