Ehkä me vielä joskus treenataan

Kostin muuton jälkeen otettiin pari viikkoa ihan vaan leväten ja toipuen. Sen jälkeen oli tarkoitus palata normaaliin arkeen ja treenaamiseen, mutta eipä se vaan niin helposti käynytkään. Monet treenit peruin, osan ihan viime tipassa, kun en vaan pystynyt lähtemään. Ihmismieli on kyllä kummallinen. Tunteet seilaa ihan eri aalloilla kuin mitä järki sanoo. Vaikka näen koirista, että päätös oli oikea ja nyt molemmilla on hyvä olla, on mun ollut vaikea hyväksyä sitä, että petin Kostin luottamuksen antamalla sen pois. Ikävä on myös ihan hirvittävän kova. Mieli kieltää mua olemasta iloinen ja nauttimasta elämästä, vaikka tiedän ettei mulla ollut enää vaihtoehtoja ja että tein koirille hyvän teon.


Tiistaitokoon sain itseni kammettua tammikuun lopulla ja siellä Taavi olikin ihan kivalla fiiliksellä. Meidän ryhmä vaan on kutistunut kovin pieneksi ja paikkiksia ei oikein saada kasaan. Että jos jotain kiinnostaa avo - voi -tasoinen tokotreeni, niin mukaan vaan, koutsi on mahtava!

Aksapuoli oli tyhjillään, niin otettiin siitä ilo irti ja tehtiin liikkeitä pitkältä matkalta. Taavi aloitti ruudulla ja se näyttää nyt uponneen sen päähän ihan hyvin. Tehtiin jopa erivoin ympyrästä ruutuun lähetystä ja sekin onnistui hienosti. Merkin kierto sitten taas ärsytti Taavia ja sen piti jurputtaa mulle, mutta siinäkin onnistui useampi toisto.

Ohjattua noutoa tehtiin pari toistoa ja ne meni ihan  hienosti. Vähän haittasi ulkoa kuuluvat lumitöiden äänet kun ihan ovenpieliä kolisteltiin, mutta  ne oli ihan loistavia häiriöitä. Ekalla kerralla Taavi meinas kompastua siihen jättömerkkiin. Tehtiin siis molemmat suunnat. On se edistynyt kovasti, kun jossain vaiheessa se ei voinut tuolla hiekkapohjalla noukkia edes kapulaa suuhunsa ja nyt ei ole enää mitään ongelmia.

Seuruuta tehtiin liikkuroituna pitkät pätkät joka vauhdilla ja joka suuntaan ja Taavi oli hyvä, peruutusta lukuun ottamatta ihan hiljaakin. Lopuksi vielä pitkästä matkasta luoksetulo, jossa pysäytykset seisomaan ja maahan, ei ongelmia.

Toisen koiran treenatessa sitten hömpöteltiin omiamme ja treenattiin paikkaistumista aina kun  toinen teki jotain vauhdikasta. Pienesti huoletti Taavia, mutta ihan nätisti se istui. Kokonaisuutena kivan hiljainen treeni.


Perjantain tokotreeneissäkin olen käynyt kerran. Aiheena oli luopuminen, käsikosketus ja ruutu. Paikkista tehtiin ringissä kuuntelutreeninä.

Käsikosketusta ei olla Taavin kanssa tehty aiemmin, mutta äkkiä se hokasi jutun juonen. Kotona jatketaan treeniä ja yritetään tehdä kestoa pitoon.

Luopuminen omana treeninä on Taaville tuttu ja helppo, mutta kun piti luopua maassa olevasta namipurkista ja tehdä mun kanssa, niin huolestuminen namipurkista olikin vallan suurta. Taavi pystyi kuitenkin tekemään kaikki siltä pyydetyt asiat, mutta purkkia piti vilkuilla tiuhaan ja väistää korostetusti. Ääntä tuli myös aika paljon. Tätäkin siis ruvetaan treenaamaan kotosalla.

Ruutu toimi. Taavi oli viimeinen suorittava koira ja kun kaikki edelliset olivat tehneet namialustalle, oli ruudussa kovasti hajuja ja varmaan jokunen namikin. Eka lähetys meni siis haisteluksi... sen jälkeen onnistui hienosti kahdesta suunnasta sekä suora lähetys että evl-seisomisesta tehty lähetys. Lopuksi vielä pieni testi ja ruutua siirrettiin mittansa sivuun. Ei mennyt Taavi lankaan vaan löysi hienosti ruutuun.


Hakuporukalla oltiin kerran palotalolla, kun lunta on ihan todella paljon, eikä aurattujen alueiden ulkopuolelle ole mitään asiaa. Taaville oli yksi ukko palotalossa, joka teetti kovasti töitä rakennuksen omalaatuisten ilmavirtausten vuoksi. Toinen ukko liikkui oudosti ja höpötteli jotain pihalla, Taavi lähti hurjalla vauhdilla ja vähän taisi jopa törmätä maalimieheen, joka sitten aiheutti pientä kiroilua Taavin osalta. Sen jälkeen hyvä ilmausuhaukku ja maalin jatkaessa matkaa seurasi Taavi sitä haukkuen, oikein hyvä suoritus siis. Viimeinen ukko auraamattoman kentän toisella laidalla ja lähetys umpihankeen. Edettyään muutaman metrin hirveän jupinan säestämänä päätti Taavi vaihtaa suuntaa ja juosta maalin luo auratun parkkipaikan kautta. Ei siis ollenkaan tyhmä otus.


Voitin viime vuoden joulukalenteriarvonnassa lahjakortin koirapalvelu Nomadiin ja kävimme sen Taavin kanssa tammikuussa lunastamassa vesikävylymatolla. Taavin takajalkojen liike on kuulemma erittäin hyvä ja harvinaisen pitkä, mutta onhan pyrrin askellus tehokasta ja maatavoittavaa, vaikkakin lyhytkarvalla vähemmän kuin pitkäkarvalla. Taavin kunto oli myös todella hyvä ja se jaksoikin kävellä yli viisitoista minuuttia ekakertalaisten yleensä kävellessä kuulemma maksimissaan kymmenen minuuttia. Kävely tauotettiin pätkiin, aluksi lyhyempiin ja lopussa vähän pidempiin pätkiin. Olisi varmasti tehokas treenimuoto ja kuntoutuksessa lyömätön tämä vesikävely.

Työvuorokalenteriani olen selaillut sen verran, että en tänä vuonna pääse yhdellekään niistä neljästä leiristä, joille olisin halunnut mennä... Toisaalta nyt ainakin tuntuu siltä, että haluan vain käpertyä peiton alle ja olla yksin, joten voi olla parempikin ettei tarvitse miettiä leireilyjä ja niiden aiheuttamaan pakollista sosiaalisuutta.