Hakuviikonloppu ja kisaviikonloppu

Viime viikonloppu hakuleirillä Lintukodossa, kouluttajana hakutuomari Antti Konttinen. Ekan päivän eka treeni oli meidän itse suunnittelema tyypillinen treeni, jossa yritettiin kaivaa kunkin koirakon ongelma(t) esiin ja seuraava treeni Antin ohjeiden mukaan korjausta asioihin. Meillä ei hakumetsässä suuria ongelmia ole, tyhjiä pitäisi opetella ja edelleen varmistaa pistojen suoruutta jaTaavin kusemattomuutta, vaikkei se sitä nyt kyllä juurikaan ole tehnyt.

Eka treeni samalla kaavalla kuin mitä nyt on tehty: eka ukko muistikuvana etukulmaan, toiseen etukulmaan valmis, tyhjä ja taputus. Taavi toimi hienosti ja Antti päättikin meille toiseksi harjoitukseksi ykkösluokan kokeenomaisen treenin. On kuulemma uskallettava antaa Taaville enemmän haasteita. Myönnän kyllä jääväni helposti jankkaamaan samoja onnistuvia asioita uskaltamatta/osaamatta vaatia osaavalta koiralta enempää. Toinen huomautus tuli mun tyhjän jälkeisestä palkkauksesta. Todella hienosta tyhjästä kuuluisi kuulemma saada kunnon bileet, "Jurkkaa peliin", pelkkä namipala ja pieni kehu ei riitä. Eipä taas tullut yllätyksenä, että mun pitäis olla riehakkaampi.

Päivän toinen harjoitus siis kokeenomaisesti, mutta palkka tietysti tuli löydöistä ja yritin olla riehakkaampi tyhjienkin jälkeen. Eka ukko maalilla ilman palkkaa, mä vein sen mukanani, koska Antti halusi nähdä meneekö Taavi pelkän ruuanhajun perässä. No eipä se mene, ihan samanlainen suoritus oli kuin palkkaa mukanaan pitävälläkin maalilla.

Rata meni kutakuinkin näin; etukulmasta löytö, toiselle puolelle tyhjä, perään toinen tyhjä, löytö ja löytö. Antti olisi kuulemma meidän suorituksesta kokeessa antanut pisteitä 162 - 163, mikä on vissiin ihan hyvin. Olin itse kyllä tosi iloinen kahdesta hyvin menneestä perättäisestä tyhjästä pistosta ja vielä niidenkin jälkeen Taavilla oli intoa lähteä uudelle pistolle ilman mitään apuja. Ja ne ilmaisut, Taavilla taitaa ihan oikeasti olla tosi hyvät ilmaisut ja maalimieskäytös Antinkin niitä kehuessa.

Jatkossa vaan lisää haasteita ja jos tulee tilanne, että Tapsa ei tyhjän jälkeen lähdekään, niin sitten vaan mennään muutama metri lähemmäs lähettämään ja tämä toistetaan, kunnes koira lähtee. En kyllä nää, että meille ihan heti tulis tuota ongelmaa eteen, mut eihän sitä tiedä.

Kiva kun oli sama kouluttaja kuin viime vuonna, niin sai palautetta siitä miten on kehittynyt. Omalle edistymiselle kun on vaan niin sokea.

Ekan päivän hommat tehty!

Sunnuntaina tehtiin yksi harjoitus, suunnitelmana etukulmaan tyhjä, jonka jälkeen pistolta paluusta yliheitto peräänajona. Seuraavaksi valmis ja viimeisena laatikkoharjoitus, jossa lähetys valmille 20 m ukkoa aikaisemmin, Taavin ollessa 50 metrissä pieni kolaus maalimieheltä ja multa kehu oikeaan suuntaan kääntymisestä.

Toteutuksessa tyhjä ei ollut hyvä, Taavi palasi liikaa omia jälkiään takaisin, joten palkkaus tästä peräänajolla ei ollut hyvä juttu. Otin koiran hanskaan ja se laitettiin istumaan kymmenen metrin päähän keskilinjasta sille puolelle mistä se oli tulossa ja minä keskilinjalle. Kutsuin Taavin luokse ja keskilinjalla yliheittona peräänajo. Näin muutettiin suunnitelmaa vastaamaan toteutunutta harjoitusta, koska huonosta tyhjästä ei olisi ollut järkeä palkata yliheittoperäänajolla.

Valmis ukko meni hyvin ja laatikkoharjoitus oli kuin oppikirjasta. Laatikkoharjoituksen ukko oli pressuun kääriytyneenä piilossa, ei vaikuttanut Taaviin mitenkään.


Kokonaisuutena viikonloppu oli aivan mahtava! Tajusin jotenkin kuinka hyvä Taavi oikeesti on. Mun on vaan ruvettava vaatimaan siltä vaikeampia juttuja, kun se kerran osaa. Välillä tietysti helppojakin treenejä tai helppoja ukkoja, mutta koira tarvitsee haasteita! Treenisuunnitelmaa on myös osattava muuttaa hetkessä, jos tapahtuu jotain suunnittelematonta. Mutta osaavan koiran kanssa helpottamaan ei pidä mennä, vaikka koira ei heti tekisikään oikein.

Siellä se kiitää

Viikonloppu majoituttiin asuntovaunussa ja Taavi karkasi sieltä lukitun oven takaa vain kerran, sen jälkeen virittelin aina pöydän pystyyn oven eteen estämään tassujen ylettämistä ovenkahvaan. On se vaan semmonen epeli, mitä sitä nyt yksin kökkiä vaunussa, kun voi lähteä etsimään mammaa.



Keskiviikkoaamuna omineen kentällä alo-luokan liikkeet läpi. Taavi osaa ne kaikki, vaikka kaikessa olisi kyllä tietysti parantamisenkin varaa... Perusasentokuuri me tarvitaan ainakin.

Perjantaina ajeltiin hyvinkäälle Nutun luo kylään uimahallin kautta.

Mikä rimpula se onkaan kaiken turkin alla!

Nuttu ja Taavi, kuva Teemu Heikkilä

Lauantaina osallistuttiin kolmen Tottakai-joukkueen voimin RotuRace juoksukilpailuun, jossa leikkimielisesti neljästä samanrotuisesta koirasta muodostuvat joukkueet kilpailevat keskenään kokoluokittain. Juostava matka oli 80 m ja juoksu tapahtui vinttikoiraradalla vieheen perässä.

Meidän joukkue oli Tottakai Varaslähtö ja Taavin lisäksi siinä juoksivat Nuttu, Mortti ja Windy. Taavin aika oli 8,38s. Tällä ajalla Tapsa oli kaikista midisarjassa juosseista 144 koirasta 82. nopein. Joukkueemme sijoittus oli 18..

Oli tosi hauska tapahtuma ja niin kiva oli nähdä muita tottakailaisia! Tästä pitää ehdottomasti tehdä perinne.


Kuvat Teemu Heikkilä

Tottakai Varaslähtö: Nuttu, Taavi, Windy ja Mortti

Tottakai Taas Mentiin: Karma, Pyry, Aune ja Kelmi

Tottakai Ekana Buffassa: Etku, Jade, Happy ja Dio

Lähtökuopissa, tämä kuva Anne Saaren kamerasta

Sunnuntaina ajeltiin Imatralle  tokokokeeseen. Tuomarina Pirkko Bellaoui, tosi kiva tuomari. Meillä oli tavoitteena onnistunut paikkamakuu ja kisakokemuksen hankkiminen ja näissä onnistuimme. Alo-luokassa kisasi neljä koiraa, Taavin lisäksi kelpie, labbis ja kultsu. Ennen kehään menoa kultsu-uros tunki vähän liian lähelle ja Tapsu ei siitä tykänny. Riviin järjestyminen meni kuitenkin hyvin, mutta sitten Tapsu alkoi vain tuijotella vieressä ollutta labbista. Mietin jo, että jätänkö homman siihen ja lähen häntä koipien välissä kotiin. Sain kuitenkin Taavin kontaktiin ja päätin yrittää, jos näyttäis huonolta, karjuisin Tapsa takas maahan. Paikkis meni kuitenkin tosi hyvin, pisteitä saatiin 9, yksi miinusta mun vartaloavusta. Tän oisin halunnu nähä videolta, kun en ymmärrä millasen avun olen antanut. Mut Tapsa siis teki oman osansa superisti, ei vinkumista, ei vieruskaverin käskyjen tottelua, ei nuusaamista, loistava paikkis siis ja päivän suurin tavoite saavutettu! Tuli kyllä taas hurjasti luottoa itelle, vieras paikka ja vieraat vieruskaverit ja homma toimi.

Ennen meidän vuoroa tein parkkiksella vähän seuruuta, liikkeestä maahan ja kaukot. Taavi oli superloistava, mutta kehässä ei sitten niinkään. Kai sitä vaan jännitin niin kovin, että olin jotenkin tosi outo. Suurin piirtein joka liikkeessä tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Seuruussa Tapsa tuli aika lailla mun perässä, hidas osuus oli tosi hyvä. Liikkeestä maahan vaati kaksi käskyä, luoksetulossa Taavi törmäs, noutoesineen pitämisessä työnsin kuulemma kapulan miinuspisteiden veroisesti Tapsan suuhun, kaukoissa liikkuri oli tosi lähellä Taavia ja istumaan nousu vaati kaksi käskyä Tapsan kuikuillessa liikkuria ja estehypyssä Taavi ei tullu edestä sivulle vaan jäi poikittain eteen.

Noutoesine, kaukot ja hyppy oli muutaman metrin päässä toimitsijateltasta ja sen vieressä olleesta buffasta. Ne vei vähän Taavin huomiota ja osa virheistä tuli varmasti siitä syystä. Lisää häiriötreeniä siis! Seuruuta tuomari kommentoi, että positiivista siinä oli Taavin tekemisen tason pysyminen tai jopa nousu loppua kohden. Yleensä koirat tuppaavat kuulemma hiipumaan seuruun edetessä.

Tässä pisteet:
Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 9
Seuraaminen 6,5
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 7
Luoksetulo 8
Noutoesineen pitäminen 7
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

Yhteispisteet 155,5, alo2-tulos ja kisan kolmas sija. Pienestä jäi loppupelissä ykköstulos kiinni, joten tästä on hyvä jatkaa kisakokemuksen kartuttamista. Mikä tärkeintä, päivän tavoite saavutettiin hienosti ja fiilis oli korkealla. Superplussaa oli myös se, että Taavi oli hiljaa koko kokeen ajan.

Mitalikolmikko, kuva Marjo Oinonen-Kuolimo

Illalla käytiin kaverin kanssa pikkusella superpalkkatreenillä. Paikkis malin kanssa, kaukot, luoksetulo ja kapulan pito. Kaket superisti, luoksetuloa ei tehty liikkeenä vaan jätin Taavin höntsäilystä istumaan ja lopussa juoksin karkuun. Kapulan pitoa katottiin sillä silmällä, että se ei näyttäis kapulan suuhun työntämiseltä. Olen aina laittanu kapulan aika alas, Taavin suun korkeudelle ja liike on ehkä ollut aavistuksen eteenpäin suuntautuva,  vaikka kyllä Taavi on sen ihan ite ottanu suuhun. Jatkossa yritän keskittyä pitämään kapulan vähän ylempänä, jotta Tapsu joutuu vähän kurjottamaan kaulaansa ja näin liike ehkä näyttäisi vähän paremmalta.