Maanantain tottisteltii Jore -landseerin kanssa. Mä en tiedä mikä tottiskärpänen nyt on puraissut, mutta kyllä oli taas kiva treenata. Kauankohan tätä kestää!?
Jore siis toimi Tapsalle häiriönä ja me seurattiin. Aluksi Taavin oli taas vaikea keskittyä, mutta hyvin se sit veti kuitenkin ja seuras ehkä parasta seuraamista ikinä! Siinä kierrettiin Jorea ympäri ja nätisti Taavi tapitti mua ja pysyi hyvin oikealla paikalla! Kyllähän meillä siis töitä on vielä ihan hirmuisesti tehtävänä ennen kuin ollaan edes vähän valmiita mihinkään kokeeseen jos joskus sellaiseen uskallan edes harkita meneväni, mutta oli vaan tänään jotenkin tosi kiva treeniä.
Ylläri pylläri; paikkamakuu häiriön alaisena oli toinen päivän aiheista. Jore teki seuraamista ja hyppyjä ja Tapsa yritti keskittyä muhun. Vilkuili se kyllä aika kovasti Jorea ja sitten kentän yli lennelleet lentokoneet (matalalla lenteli jotain pienkoneita, kun lentokentän vieressä treenattiin) oli Taaville kyllä tosi jänniä ja niskat siltä meinas mennä nurin, mutta hyvin pysyi maassa, eikä tällä kertaa edes yrittänyt nousta kun kävin sitä palkkaamassa. Uskalsin jopa päästää hihnasta irti ja ottaa muutaman taka-askeleen lisää, niin varmasti Taavi makoili. Ohi juokseva koira olis kyllä ollu sille ihan liikaa, mut ehkä me sekin vielä joskus hanskataan...
Loppuun kokeiltiin A-esteen ylitystä ekaa kertaa. Taavi yritti heti innoissaan harjalla odottavalle palkalle, mutta usko loppui kesken. Kolmannella yrityksellä se kiipesi hienosti ylös asti ja siitä sitten pannasta autettuna tuli nätisti alas. Tehtiin sitten vielä toinen toisto. Ton Taavi tulee varmasti oppimaan hyvin, mutta se metrisen esteen ylitys on kyllä sellainen, mitä en tiedä uskallanko edes ruveta yrittämään. Mun mielestä on vaan aika iso riski rikkoa koira siinä, enkä mun murua halua ehdoin tahdoin teloa... Oiskohan joku agiliidon hyppytekniikkakurssi tähän paikallaan vai miten ton homman kanssa pääsis alkuun...?
Tiistaina oltiin pelastushakuporukalla raunioilla. Taavilla ei ainakaan ole mitään alusta-arkuutta, vauhdilla painatti menemään pitkin raunioita. Se oli myös heti selvillä mitä pitää tehdä ja nenä kävi kovasti. Kolme ukkoa oli piilossa ja Taavi löysi ne hienosti. Raunioilla on mun mielestä tosi hyvä harjoitella koiran lukua, kun siellä näkee koiran paremmin kuin metsässä. Hajut myös kulkeutuvat eri tavalla ja oli mielenkiintoista seurata, miten koira saa vainun ja etsii sen alkuperää.
Ensimmäinen ukko oli alueen laidalla puulaatikossa ja siinä lähimaastossa Taavi hetken pyöri ja aloitti ilmaisun ensin vähän kauempana laatikosta. Mun mennessä lähemmäs, se siirtyi laatikon viereen. Toinen ukko oli toisella puolella raunioita ja siellä Taavi meni rohkeasti sisälle tunneliin ja ilmaisi siellä olevan maalimiehen. Kolmas olikin vähän haastavampi, kun haju tuntui kulkeutuvan melko kauas maalimiehestä raunioin rakenteiden sisällä. Taavi kyllä sinnikkäästi haki hajun alkulähdettä ja lopulta sen hienosti löysikin.
Koska porukkaa oli tänään vähän normaalia vähemmän ja homma sujui niin jouhevasti, päätimme vetää toisen kierroksen. Tällä kertaa Tapsulle kaksi ukkoa, jotka olivat umpipiiloissa ja mulla ei tietenkään mitään tietoa siitä, että missä ne olivat... Hienosti Taavi lähti taas hommiin ja eka ukko löytyikin nopeasti kallellaan olevasta roskiksesta. Toinen ukko olikin sitten aika haastava ja osittain meni kyllä munkin piikkiin, kun ohjasin Taavia väkisin alueen keskiosaan. En tiedä miten paljon vaikutti se, että raunioilla oli jo ollut paljon koiria ja porukkaa ja hajut jää varmasti tunneleihin ja piiloihin eri tavalla kuin metsässä, vaikka maalimies on niistä jo häipynyt. Olin vaan Taavin käytöksen perusteella ihan varma siitä, että maalimies on raunioiden keskellä olevan kasan syövereissä. No, ei ollut ja onneksi älysin siirtyä etsimään raunioiden reuna-alueita ja siellä sijaitsevia kekopiiloja. Taavi taisi jo hieman ehtiä turhautumaan siihen keskiosan etsintään ja jumittavan ohjaajan käytökseen ja ilmaisi matkan varrella meidän suoritusta seuraavat kanssatreenaajat =) Toinenkin ukko löytyi sitten lopulta monttupiilosta kannen alta. Kovasti Taavi teki tänään töitä ja nenälihakset on varmasti nuuskutuksesta kipeät. Kivaa oli olla pitkästä aikaa raunioilla!
Viimeisen ukon jälkeen palkkasin Taavia vielä heittämällä sille narupalloa ja heitin sen sitten autoille johtavalle tielle ajatuksena jatkaa matkaa siitä sitten autoon. Jaana oli kuitenkin jo tulossa Joren kanssa raunioille ja enhän mä niitä nähnyt ja kun Tapsa lähti pallon perässä tielle, niin vastassa olikin sitten Jore. En mä mitään kerennyt tekemään ennen kuin Taavi oli jo karvat pystyssä räyhäämässä Joren luona. Onneksi Jore oli Jaanalla hyvin kiinni ja juoksin kiireesti paikalle ja sain Taavin pois siitä. Kyllä harmitti kun noin pääsi käymään, mutta jos jotain positiivista haluaa tästä hakea, niin Taavi oli tosi hyvin kuulolla heti tilanteen jälkeen ja seurasi nätisti autolle asti. Vielä kevättalvella se olisi jäänyt tuohon räyhäysmoodiin huomattavasti pidemmäksi aikaa eikä olisi nähnyt eikä kuullut mitään muuta kuin sen toisen koiran. Jore ja muutkin isommat koirat on sille vieläkin aika vaikeita paloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti