Vähän valoa harmauden keskellä

Tiistaina Sinnillä oli uimapäivä. Taavi ois tietty tahtonu mukaan, mut en arvannu ottaa pissajuttujen takia. Sinni oli vähän vaisu uimari yksinään.

Keskiviikkona tokossa ruvettiin harjoittelemaan kiertohyppyhässäkän pysäytystä maahan. Olin ihan tyytyväinen näin ekaan yritykseen, vaikka maahan meno vaatikin kaksi käskyä. Ei tehty kovin montaa toistoa ja tehtiin kiertoa myös ilman pysäytystä, koska taas Sinni meinas ruveta jumittamaan tötsien taaksi.

Tunnarissa kovasti maistelua, mut lopulta se oma kuitenkin löytyi. Nyt tehdään tätä pari kertaa kotona rauhassa ja sit jätetään vähäksi aikaa hautumaan. Ruutu oli vaikea, kun ketällä oli myös kiertotötsät, ei onnistunut ruudun löytäminen ilman isoja apuja. Mut eipä taas puuttunut vauhtia ja iloa Sinnin menosta.

Torstaina pikainen esineruutuharkka ja nyt ei kyllä ollut meidän päivä. Kaksi esinettä Sinni toi valmiista ruudusta, mutta kovasti oli verkkaista menoa. 

Perjantaina oli voi-tokokurssin vika kerta ja me tehtiin seuruuta, joka oli ihan sairaan hienoa, paitsi ehkä peruutus on vähän sinne päin. Sitten haastettiin Sinni HintunTintun aivonystyröitä ruudun ja kierron erottelulla. Ei ollu helppoa, mut hienosti Sinni hoksas jutun juonen. Lopuksi vielä tehtiin kehään meno ja paikkis ja siinä Sinni oli hyvä.

Sunnuntaina jatkettiin hallivuorolla erottelutreeniä ja siitä ei tällä kertaa tullut oikein mitään, ruutu veti nyt niin kovasti Sinniä, että päätyi melkein joka kerta sinne isoista avuista huolimatta. Lisäksi ohjattua, joka onnistui ihan kivasti ja vähän sitä seuruun peruutusta, jossa Sinni kyllä väläytteli tosi hyviä pätkiä vaikka välillä meni pomppimiseksi. Paappakin oli mukana hömppätokoilemassa.

Ihan tolkuttoman pitkän harmaiden ja synkkien kelien jakson katkaisi pari kaunista pakkaspäivää ja me koitettiin ottaa niistä kaikki ilo irti ulkoilemalla paljon ennen kuin synkkyys ja vesisateet valtaa taas säätilan.

Taavin tilanne jatkuu aika lailla samanlaisena. Se on virkeä ja energinen, juo ja pissaa kuitenkin edelleen jonkin verran normaalia enemmän ja juoksuttaa öisin mua ulkona. Välillä kuitenkin tuntuu, että sille on vaan nyt jäänyt tämä yöjuoksu tavaksi ilman sen suurempaa tarvetta. Ruuan suhteen on myös kovin valikoiva ja jos ei ole mieleistä ruokaa, niin jättää syömättä. Hyviä ruokia syö kyllä hirmuisella halulla, kunhan vain tietäis mikä on minäkin päivänä sitä hyvää ruokaa...