Tokoa ja metsää

Tiistai-illan pimeydessä hakuiltiin kahden ukon verran 2,5 ha alueella. Sinni liikkui hyvin ja rullan kantelua oli aika vähän. Pari kertaa se varmaankin hajusta poimi rullan ja juoksi mua kohti, mutta ei kuitenkaan tehnyt ilmaisua. Molempien löytöjen kohdalla ilmaisut oli sitten selkeät vierelle istumaan tulot. 

Keskiviikkona tokossa kokeenomainen treeni. 

Sinni ei pysynyt nahoissaa ja pari kertaa se karkasi kehästä rakastamaan katsojia ja liikkuriakin piti moikata useampaan kertaan. Luulen, että palkattomuus aiheutti pientä epävarmuutta ja tänään tuli esiin sama kuin mitä oli BH-kokeessa, että seuruuseen lähtö jumitti.

Mutta kaikki liikkeet on meillä hyvällä mallilla, mutta ollaan kuitenkin vielä kaukana koesuorituksesta. Jos ei muuta, niin hauskaa meillä ainakin oli!

Videolla sensuroitu versio, joka näyttää ihan hyvältä ilman kaikkia häröilyjä.

video T.Suuronen

Perjantain tokokurssilla tehtiin ruutua ja kaukoja. Kaukoissa meillä seisominen ihan alkutekijöissään ja se pitäisi ottaa ohjelmistoon.

Ruutu hyvällä mallilla, mitä nyt vähän varastellaan lähtöjä... tehtiin targetilla ja ilman. 

Lopuksi paikkis ja häiriötreeniä. Hallin keskelle tötsä ja koirat sen ympärille ja jokaisen piti kiertää tötsä vuorollaan. Sinniä jännitti muut koirat niin paljon, ettei se oikein pystynyt kiertoon. Mut positiivista, ettei se ollu menossa muiden luo, mieluummin tuli jännässä tilanteessa mun luo kuin ois kähteny isottelemaan.

Sunnuntaina hallivuorolla ruutua, kiertoa ihmisiä päin ja hyppynoutoa. Vähän myös rallyn oikeeta puolta ja käännöksiä.

Kierto meni tosi hienosti, vaikka tötsien takana oli ihmisiä. Ruutu oli kanssa hyvä, mut hyppynouto tarvi sit vähän enemmän säätöä. Milloin Sinni kiersi esteen mennen tullen ja milloin sitten hyppi kapula suussa sitä eestaas 😅😅. Aksasiivekkeillä sit saatiin hyvät suoritukset, mut luovutuksia täytyy vielä hioa.

Maanantaina iltapäivällä Sinnille lyhyt jälki. Ikää 1,5 tuntia, pituus 550 metriä, ei juuri tuulta, pari astetta plussalla, nostomatkaa 30 metriä., kuusi keppiä, teemana kulmat.

Sinni lähti hyvällä mielellä nostamaan jälkeä ja oli taas hieno nosto. Pienibtarkistus takajäljen suuntaan ja sitten lähdettiin varmasti oikeaan suuntaan. Kerran huomautin aika alussa riistalle vaihdosta, sen jälkeen mentiin koko jälki ihan huippuhienosti! Niin hyvä fiilis jäljestämisestä. En mä vieläkään Sinniä osaa lukea, mut oli mahtava, miten hyvällä motivaatiolla se teki koko jäljen. Kolme ekaa keppiä tosin jäi, en huomannut minkäänlaista merkkausta. Kolme vikaa Sinni nosti varmasti, oikein tarkasti etsi, että missä se keppi on. Kepit oli kyl just ennen jäljen tekoa kasvavasta pajusta katkottu, että ei ihan parhaat, mut ois niiden silti pitänyt nousta. Mut mahtava fiilis jäi itse jäljestä.

Illalla vielä pienet pimeen treenit metsässä kahdella ukolla. Vähn epämääräistä rullatyöskentelyä, mut sit varsinaiset ilmaisut oikein hyviä.

Juttu Taavin eläköitymisestä ja siitä seuranneista ajatuksista

Juttu on julkaistu rotuyhdistyksen lehdässä, mutta halusin jakaa sen tännekin.

Kun rakas lemmikki ikääntyy, tulee aika luopua erilaisista asioita. Meidän kohdalla ensimmäinen iso luopuminen tapahtui, kun tuli aika luopua rakkaasta harrastuksesta. Pääharrastuksenamme ja elämäntapanamme on ollut pelastuskoiratoiminta kymmenen vuoden ajan ja nyt on tullut aika luopua siitä. Taavi (Tottakai Uskomato Olen) täytti keväällä 11 vuotta ja heinäkuussa sen luvat menivät vanhaksi ja eläkepäivät alkoivat. Vaikka Taavi on vielä (kop kop) todella hyvässä kunnossa, niin on oltava ohjaajana realistinen ja osattava luopua tästä meille niin rakkaasta harrastuksesta mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Olemme olleet onnekkaita Taavin terveyden suhteen ja sen työura pelastuskoirana on ollut hieno.

Meillä on takana pitkä harrastusura Taavin kanssa ja saan olla ylpeä meistä molemmista! Taavi tuli meille kesällä 2013 lenkkikaveriksi ja sohvanlämmittäjäksi, mutta hyvin pian kävi selväksi, että koira kaipaa jotain puuhastelua. Ajauduimme vähän vahingossa pelastuskoiratoiminnan pariin ja laji vei mennessään. Vuosien varrella kehityimme ja meistä tuli loistava pelastuskoirakko. Vaikka viimeiset vuodet ovat olleet hyvinkin menestyksekkäitä, on matkan varrelle mahtunut myös niitä vähemmän onnistuneita juttuja, turhautumista, epätoivoakin, ja pariin kertaan olen ollut jo heittämässä hanskoja tiskiin ja pyyhettä kehään. Koiran palo tekemiseen ja loistava treeniporukka on kuitenkin aina saanut jatkamaan ja lopulta meistä tuli rodun kautta aikojen ensimmäinen viranomaistarkastettu pelastuskoirakko poliisin avuksi kadonneiden etsintään sekä kaiken huipuksi Taavi valioitui yli 10 vuotiaana Suomen ensimmäisenä pyreneesinä käyttövalioksi, huikeeta!

Metsässä viihtymisen lisäksi yritettiin aikoinaan myös vähän tokouraa ja rally-tokoilua. Toko ei ollut meidän juttu ollenkaan, mutta rallyssa saavutimme RTK3 koulutustunnuksen sekä starttasimme useamman kerran mestariluokassakin, vaikka koronan myötä meidän rallyintoilu lässähti. Tottelemisjutut ovat olleet kuitenkin hyvä tuki pelastuskoiran maastolajeille. Tokojutuissa koiran hallinta kehittyy kuin itsestään ja koiran kanssa saa luotua erilaisen, hyvän ja pitkälle kantavan suhteen verrattuna pelastusmaastolajeihin, joissa koiralta vaaditaan enemmän itsenäistä toimintaa, ongelmanratkaisukykyä ja toisinaan jopa ohjaajaa haastavaa toimintaa.

Koiraharrastuksen myötä olen joutunut tai päässyt kokemaan valtavia tunteita. Toisinaan olisin kyllä pärjännyt vähemmälläkin, mutta meidän ura on ainakin ollut sen verran vaiherikas, että tunneskaala on käyty isosti läpi laidasta laitaan. Pelastuskoirauran loppumisen aiheuttama tunnemyllerrys pääsi kuitenkin yllättämään. Kun on elänyt ja hengittänyt jotain asiaa vuosikausia, sen loppuminen aiheutti yllättävän paljon tunteita, vaikka tämä päivä oli jo pitkään etukäteen tiedossa. Haikeus ja suru yhden elämänvaiheen päättymisestä, ilo hyvistä muistoista, jonkinlainen helpotuskin vastuullisen tehtävän loppumisesta ja sitten tietenkin myös huoli tulevasta, että kuinka kauan rakas pappakoira vielä jaksaa olla iloinen ja hyvinvoiva vanhus.

Jatkamme edelleen Taavin rakastaman harrastuksen parissa hömpötellen, mutta tavoitteellisesta tosissaan tekemisestä luopuminen on vaikuttanut motivaatiooni yllättävänkin paljon. Jopa niin paljon, että tällä hetkellä tuntuu, ettei minulla ole haluja jatkaa tavoitteellista harrastusta tämän lajin parissa nuoremman koirani Sinnin kanssa. Taavin eläköityessä tuli vahva tarve pitää taukoa koko hommasta. Katsotaan kauanko tämä tunne kestää…

Eläkeläis-Taavi nauttii nykyään pienistä mielenvirkistystreeneistä metsässä, käy silloin tällöin Sinnin mukana toko- ja rallytreeneissä, jumppailee kotona ja nuuskii paljon pitkillä lenkeillä.

Toivon meille vielä pitkää yhteistä matkaa ennen sitä seuraavaa isompaa ja lopullisempaa luopumista.

Loman jälkeen paluu arkeen

Viime viikolla keskiviikkona tokoiltiin noudon ja ruudun merkeissä. Alkuun paikkis, joka Sinniltä meni oikein hyvin.

Noudossa Sinni ei meinaa malttaa odottaa käskyä, vaan karkaa kapulalle heti heitosta. Toisaalta eipä olla vielä kyllä odottamista juurikaan treenattu. Tällä kertaa treenattiin ja meni ihan hyvin. Luovutukset oli tosi hyviä.

Ruutuun karataan myös, mutta ei haittaa. Into on hyvästä. Kaks ekaa targetille, kaks seuraavaa ilman targettia ja sit vielä targetille. Muutamasta pienestä lipsahduksesta huolimatta meni oikein kivasti.

Lauantaina aamupäivällä pieni kolmen ukon treeni raunioilla. Sinni oli superinnoissaan ja vauhdikkaasti löysi kaikki kolme. Videolla kaks ekaa, kolmannelle en pysynyt perässä.

Perjantaina Sinni kävi Lunan kanssa pitkällä iltakävelyllä.

Pimeetä puuhaa

Sunnuntain hallivuorolla treenattiin rallya. Oikeaa puolta ja käännöksiä. Jos mun kädet vatkais vähemmän, niin ois varmasti Sinnille helpompaa, mutta minkäs teet... Ihan hirveesti Sinni yrittää ja edistystä tulee. Paljon on silti vielä harjoiteltavaa ja hommaan pitää saada paljon enemmän rutiinia.

Pari tynnyrin kiertoa tehtiin myös ja yksi luoksetulo. Ne meni hyvin.

Maanantaina käytiin nopsaan tekemässä pieni esineruutuharjoitus. Sinni istui paikkaistumisessa ja mä vein sen nähden esineen, sitten lähetys. Tehtiin kaksi toistoa. Lopun palautusta ja luovutusta tarvii ruveta treenaamaan...

Keskiviikon tokossa aiheena oli kehään tulot ja liikkeiden välit. Meille tosi haastava aihe, kun Sinnin mielestä kaikkia pitäisi rakastaa. Aluksi mentiin kehään koko porukka jonossa ja kierrettiin halli paikkispaikoille. Halliin tulo on meillä aina ihan kamala, kun en ole siihen jaksanut panostaa. Sinni ryntää sisään ja toivoo, että oven takana odottaa mahdollisimman monta ihmistä rakastettavana. Tuomarin tarkastus lähti myös ihan käsistä, kun rakkautta vaan tulvi yli äyräiden. Jöröjukka-Taavin jälkeen en vain pysty suhtautumaan HintsulanTintsun ylitsevuotaviin rakkaudenosoituksiin kovinkaan vakavasti, vaikka ehkä pitäisi. Lähinnä vaan nauran ja nautin tilanteista...

Paikkiksessa Sinni oli aina vähän pelottavan ison mustan koiran ja uuden tuttavuuden välissä. Vähän taisi jännittää, kun minuutin jälkeen Sinni rupesi vähän haistelemaan. Kun huomautin asiasta, niin varovarovaisesti lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin paikalleen ja loppu meni hyvin.

Liikkeiden välejä treenattiin vähän vieraamman liikkurin kanssa ja kyllä oli Sinnillä itsessään pitelemistä. Kohtuullisen hyvin kuitenkin pysyi nahoissaan ja ihan vaan treenin loppupuolella se mun vähän herpaantuessa karkasi kahdesti liikkurin luo.

Perjana alkoi viiden kerran tokon avovoi-kurssi, josta multa tosin jää vika kerta väliin. Ekan kerran aiheet oli tunnari, ohjattu ja kiero. Näistä tunnari ja ohjattu  eimle semmoisia, ettei olla tehty aiemmin. 

Aloitettiin tunnarilla; Sinni istumaan vähän matkan päähän ruutunauhakasasta ja vein sinne yhden tunnarinapulan ja sit Sinni etsimään. Ekalla yrittämällä etsintä vähän laajeni, mut kyllä se kepukka sieltä löytyi. Tokalla kerralla homma oli selkee ja Sinni etsi kepukan hienosti.

Ohjattua tehtiin suuntien harjoitteluna namilautasille. Vaikeinta oli saada Sinni seisomaan paikallaan ja useampaan otteeseen se kävi omineen tyhjentämässä molemmat lautaset. Joka kerta kun ohjasin, meni hienosti.

Kiertoa useampi toisto hyppy- ja kapulahäiriöllä. Kapula kiinnosti kovasti, kävin taputtamassasen vuoksi tötsiä. Hienoja kiertoja.

Lauantaina aamupäivällä Sinni kävi taas fyssarilla. Pakaroissa/reisissä oli vähän jumia, mut ne aukes hyvin. Muuten ei mitään ihmeempää. Sinni nautti kovasti.

Sunnuntai-illan tottiksissa tehtiin merkin kiertoa, joka onnistui hyvin kunnes laitettiin kapuloita häiriöksi. Sinni haluaa selkeesti olla noutaja, niin hienon palautuksenkin teki. Pienellä avulla onnistui kierto sitten kapuloista huolimatta.

Myös tunnarin alkeet oli ohjelmassa ja hienosti haki ruutunauhan seasta kapulan pariin kertaan. Ekalla pieni aivopieru, kun jäi nauhoille seisomaan, mut tokalla kerralla lähti tuomaan hienosti.

Ruutua kokeiltiin valmiina liikkeenä, mut ei onnistunut, tarvittiin targetti. 

Jäävät ei onnistu sitten millään, maahan meno on niin vahva, että sitä Sinni tarjoaa koko ajan. Nää täytynee aloittaa ihan alusta.

Ja tehtiinhän me paikkiskin, Sinni oli hieno.