Pari viime viikkoa...

Toissa viikon torstaina oltiin lähes helteisessä kelissä yhteistreeneissä VPKn kanssa. Teemana oli mönkkärihommat ja koirat pääsivät tutustumaan mönkkäriin ja pienelle ajelulle. Lisäksi tehtiin pieni etsintä mönkkärin ja dronen suhatessa häiriönä alueella. Olipa tosi kivat treenit ja Sinni HintunTinttu yllätti positiivisesti olemalla reipas mönkkärikyytiläinen. Jos ois päässy, niin ois hypänny itse kyytiin uudestaankin!

Perjantai-iltana ajeltiin Sintturan kanssa Lintukotoon peko-leirille. Perjantaina ei varsinaisesti ollut vielä mitään treenijuttuja, suunniteltiin viikonlopun aikataulua ja Hinnukka pääsi uimaan.

Lauantaina aamulla vireenhallinta/mielentilatreeniä. Meillä ei tässä varsinaisesti ole suuriakaan haasteita ja saatiinkin kehuja ja käskyn jatkaa samaan malliin. Sinnin kanssa on kyllä ihan sika kiva tehdä tottelemisjuttuja ja sen kuulemma näkee meistä <3

Muiden koirien touhuja oli mielenkiintoista nähdä, kun oli niin paljon erilaisia koiria ja loppupelissä ihan tosi pienillä jutuilla saa isoja muutoksia koirassa aikaiseksi. Kunpa ihmiset vaan muistaisivat, että yksinkertaisuus, pohjatöiden kunnolla tekeminen ja turha kiirehtiminen on tärkeää.

Kuva Tarja Lindfors

Meillä oli lauantaina teemana jälki ja alunperin ennen leiriä ajatuksissani ollut toive vähän vanhemmasta ja pidemmästä jäljestä karisi lämpömittarin noustessa lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Päädyttiin sitten tekemään pidempi jäljen nosto ja noin kolmesataa metriä pitkä jälki. Isoin asia oli kuitenkin se, että saatiin vieraan tekemä jälki ja kyllä lyhyeenkin jälkeen saa haastavuutta, vaikka meille kovin suuret haasteet ei vielä olekaan niin tarpeen. Keli oli siis paahteisen helteinen, tuulta ei juurikaan, maa rutikuiva kosteikkoja lukuun ottamatta. Lisäksi ukkonen jytisi kauempana, mutta se ei Sinniin vaikuttanut onneksi mitenkään. Jälki vanheni tunnin verran ja sillä oli kolme esinettä.

Tehtiin jäljen nosto tienvarsinostona niin, että ensin mentiin tien toista laitaa ja sitten palattiin toista, yhteismatkaa nostolle kertyi hieman vajaa parisataa metriä. Tien tyhjää laitaa kulkiessamme Sinni reagoi vahvasti tien toiselle puolelle siinä kohtaa, mistä jälki sitten oikeasti lähti, mutta jatkettiin matkaa kuitenkin suunnitelman mukaan jana loppuun. Tien toisella puolella Sinni nosti jonkin jäljen hyvin määrätietoisesti ennen sitä meidän varsinaista jälkeä. Jäi epäselvälksi mikä jälki se oli, kun meno ei kuitenkaan vaikuttanut riistajäljeltä... No joka tapauksessa seuraavaksi nousi varmoin ottein se oikea jälki. Jälki kulki rinteessä, jonka alapuolella oli vetinen oja ja kosteikko, joka varmasti veti hajua luokseen. Muutaman kerran Sinni teki parin metrin tarkistuksen jäljestä rinnettä alaspäin, mutta nopeasti palasi ydinjäljelle, jota jäljesti todella varmasti koko jäljen. Jäljen loppuosa kulki ensin kengät kastelevan kosteikon poikki siirtyen sitten hakkuuaukealle. Kaikki esineet hienosti ylös, jopa kindermunan sisällä oleva pikkuinen muovimuna, jota eipäilin Sinnille vaikeaksi. Ja pah! tuumasi Sinni ja löysi senkin hienosti. 

En voinut olla muuta kuin tyytyväinen Sinnin suoritukseen ja kyllähän mäkin osaan sitä lukea ainakin tuollaisella vieraan jäljellä, jota se jäljestää liina pinkeänä hyvällä intensiteetillä. Maaston vaihdoskaan ei näkynyt Sinnin työskentelyssä mitenkään, vaan homma jatkuin loppuun asti yhtä varmoin ottein. 

Pipsa otti kuvia kartturoidessaan. Niin kiva fiilis oli tässä jäljestää Sinnin kanssa

Loppuesineellä

Hienosti viihtyi Hinnukka Hurman kanssa pakun takaloossissa

Kuumuus imi mehut niin ohjaajista kuin koiristakin ja loppupäivä meni aika lailla koiria uittaessa ja keskustellessa kaikenlaisista koiriin liittyvistä ja liittymättömistä asioista.

Ei paljon toisten koirien äänet hetkauttanu Sinniä:

Sunnuntaina kuumuus jatkui ja Sinnin kanssa treenattiin vain haun ilmaisua. Sinnillä on uusi rullapanta, joka oli nyt toista kertaa sen kaulassa ja musta tuntuu, että tämä panta saattaa toimia paremmin. Peruspalikat meillä on hommassa kasassa. Sinni hakee rullan hyvin, sillä ei ole väliä ottaako se rullan suuhunsa jo hajusta vai vasta maalilla, kunhan se tietää missä maali on ja vaikka se poimisi rullan jo matkalla maalille, niin aina se kuitenkin käy siellä tai ainakin hyvin lähellä. Näyttö ja maalimieskäytös on myös todella hyvät, mutta rullan tuonnin kriteerissä mun pitää olla tarkempi. Kyllä mä tän tiesin, mutta hitto kun olen ollut leväperäinen ja sallinut vähän sinne päin tuonnin. Eli nyt olisi sitten vihdoin pistettävä rullan tuonti kuntoon, täytyy ruveta vaatimaan Sinniltä enemmän. 

Ennen kotiinlähtöä tietenkin uitiin vielä ja sitten otettiin vähän koirasosiaalisuusharjoituksia. Nää koirasosiaalisuudet on Sinnille se vaikea osuus. Etenkin isommat ja tummat koirat on haastavia ja aluksi pitää haukkua. Pikkukoirat aiheuttavat vain uteliasta kiinnostusta, mutta isompien kohdalla pitää itsekin näyttää vähän isommalta. Alun pörhistelyjen jälkeen homma aina rauhoittuu ja Sinni on nätisti... 

Vaikka vielä perjantaina emmin leirille lähtöä, kun on jotenkin ollut aika uupunut olo koko kevään, niin olipahan taas kivaa ja antoisaa! Kiitos vaan kanssaleireilijöille.

Maanantaina oli pieni keikka Hesoihin ja siellä kulutettiin aikaa koirapuistossa.

 

Tiistaina oli edelleen sairaan kuuma, joten hakutreenit oli todella lyhyet ja tehokkaat. Sinni haki rullan kuusi kertaa. Ei näyttöjä eikä muutakaa, pelkkaa rullan hakua ja tuontia... 

Keskiviikkona ajelin mökille koirien kanssa suvun puusavottaan. Pääasiassa koirat vaan oli pihalla ja aina välillä käytiin järvessä vilvoittelemassa hellettä paossa. Viikonlopun menossa mukana oli myös siskoni perhe ja Muska koira. Vauva oli meidän koirien mielestä vähän jännä, mutta pääasiassa se ei juurikaan kiinnostanut. 

Rullanhakutreenejä tehtiin mökillä olon aikana Sinnin kanssa muutamat ja aina välillä se toi oikein hyvin ja sitten aina välillä tiputti vähän liian aikaisin.

Sisko teki Sinnille yhden noin 400 metriä pitkän suoran jäljen kolmella esineellä. Jälki vanheni neljä tuntia ja keli oli todella kuiva,  tyyni ja helteinen. Ennen jälkeä käytiin hölkkäämässä 6,5 km ja otettiin lyhyt nosto. Janalla reagointia ehkä joihinkin muihin jälkiin, mutta kun tultiin oikean jälken kohdalle, niin ei epäilystäkään. Varma nosto oikeaan suuntaan ja määrätietoista menoa ekalle esineelle ja siitä jatkettiin yhtä hyvin tokalle esineelle. Tokan esineen jälkeen joku elukka lähti Sinnin edestä, en nähnyt mikä, mutta hetken aikaa Sinni sinkoili liinan päässä todella kiihtyneenä. Olen ihan tosi tyytyväinen, miten pienen silittelyn ja syöttelyn jälkeen se ravisti itsensä ja sitten meidän jälkihommat jatkuin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Loppu mentiin taas varmasti vikalle esineelle. Erittäin hyvä suoritus!

Tiistaina tein Sinnille ite jäljen, jolla oli pituutta vajaa 600 metriä, ikää reilu viisi tuntia ja esineitä oli viisi. Keli oli lämmin ja kovin tuulinen.

Kokonaisuutena hyvä suoritus, nyt oli havaittavissa hieman määrätietoisuutta ja sinnikkyyttä myös mun tekemällä jäljellä. Ehkä Sinni vielä joskus rupeaa jäljestämään omatekemäänikin jälkeä tosissaan.  

Esineet nousi tyhjää lankapuolaa lukuun ottamatta. Eka kulma meni vähän pitkäksi, mutta Sinni korjasi kyllä hyvin. Kova tuuli ei tuntunut juurikaan haittaavan. Meno on omalla jäljellä selvästi hitaampaa kuin vieraan jäljellä, tai siltä se ainakin tuntuu... mut hyvä fiilis jäi tästä jäljestä. 

Hieno kulma!

Keskiviikkona ajeltiin kotiin ja illan tokotreeneihon pääsi molemmat mukaan. Sinnille noutoa, hyppynoutoa, kiertoa ja luoksetulo. Kaikessa jotain hyvää, mut myös paljon parannettavaa. Kuumuus vei varmaan parhaan terän...

Taavi kävi hömpöttelemässä.

Torstaina osallistuttiin tokon kehätreeniin. Olipa huikeet treenit! Kolme kehää rinnakkain ja kaikissa pyöri jonkun luokan treeni koko ajan. Lisäksi vieressä oli nuorten jalistreenit, joten häiriötä oli tarjolla. Hieno oli todeta, että HintunTinttu pystyi kaikesta häiriöstä huolimatta tekemään omalla tasollaan hyvin.

Sinnin kanssa osallistuttiin avo-luokkaan, vaikka liikkeet on vielä kovasti kesken. Ruutu ei onnistunut ollenkaan, kun mulla ei ollut targettia mukana. Seuruu oli hyvä ja liikkeestä istumisessa jouduin korjaamaan asennon, kun Sinni meni maahan. Kierrossa Sinni meinas hairahtua ihan jonnekin muualle jonkun hajun perässä, mutta huomautuksella korjasi tilanteeseen nähden hyvin. Olin siihen tyytyväinen, ettei pysähtynyt kartioille. Hyppynouto onnistui toisella yrityksellä, tosin palautus jäi vähän vajaaksi. Kaukot tein ihan läheltä ja silti niissä vähän liikkumista. Luoksetulo ja paikkis oli hyvät.

Perjantaina Sinnille jälki. Jäljentekijä harjoitteli jäljen tekemistä ja hyvistä ohjeista huolimatta jälki oli melko lailla eri paikassa kuin mihin sen oli tarkoitus tulla ja tästä syystä jäljen alku vähän sotkeentui muiden treenatessa hakua. Mutta eipä hätiä, otimme haasteen vastaan sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea jäljellä tulee eteen! 

Alun tiedossa olleen haastavuuden vuoksi ei otettu nostoa, vaan Sinni aloitti suoraan jäljen päästä. Runsaat häiriöt näkyivät alussa, mutta pienellä avulla päästiin eteenpäin ja loppu jälki meni erittäin hyvin. Ohjaaja tosin sössi huolella ja unohti palkat autolle. Onneksi tarjolla oli sosiaalista palkkaa... 

Jälki ei ollut kovin pitkä, noin 300 m. Ikää kertyi puolisentoista tuntia, esineitä oli kaksi ja sää oli tuulinen ja paljon viileämpi kuin aiemmat päivät.