Vähän jo kevättä ilmassa

Viime viikon tiistaina käytiin uimassa. Otettiin tällä kertaa aika rauhassa ja koirat ui vaan leluja hakien puolisen tuntia ilman pidempiä vetoja. Kivaa näytti olevan!

Tän uintireissun jälkeen tuli tieto, että koirauimala lopettaa toimintansa ja nää oli luultavasti meidän viimeiset uinnit täällä. Tää on ihan kamalan iso menetys meille ja harmittaa aivan älyttömän paljon!! Sinnin lonkkien hyvinvoinnille tämä on ollut tosi hyvä juttu. Kattelin korvaajaksi vesijuoksumattoharjoittelua, mutta se on niin kallista ja aikoja oli ainakin nyt tosi huonosti saatavilla, että siitä tuskin tulee meille ainakaan tällaista joka toinen viikkoista harjoittelu. Surettaa pirusti.

Keskiviikkona oltiin tokoilemassa molempien koirien voimin. Sinni teki ruutua, kaukoja ja sit pohdittiin luoksetulon loppuasentoa. Jos tehdään vain BH, niin eteen tulemisen opettaminen on turhaa, mutta jos joskus kuitenkin tulisi päähänpisto suorittaa pk-kokeita uusilla hypyttömillä B-säännöillä, niin luoksetulon pitäisi olla eteen. Opettaako vain eteen tulemisen, opettaako sekä eteen tulemisen että suoraan sivulle tulemisen molemmat omilla käskyillään vai opettaako kuitenkin vain suoraan sivulle tulemisen. Siinä sitä onkin pohdittavaa.

Ruutu meni hyvin. Tehtiin sekä targetille että ilman targettia ja molemmissa vaihtoehdoissa Sinni juoksi hyvin ruudun takalaitaan asti ja otettiin mukaan pysäytyskäskykin. Vähän toisen koiran puuhastelu välillä jänskätti Sinniä, mut muuten oli reipas.

Kaukot oli vähän hukassa, tarvi istumaan nousuun pari käskyä ekalla yrityksellä. Mut aika hyvin meni kuitenkin.

Taavi hömpätteli seuruuta, jättäviä, luoksetuloja ja paikkista. Into pinkeenä se teki kaiken. Ihana pappakoiranen!

Torstaina lumietsintää ja hypotermisen potilaan hoitoa yhteistreeneissä vpk:n kanssa. Olipahan mahtavaa! Meille oli kaiveltu kunnon tunnelit lumipenkkoihin ja pahin liukkauskin oli kaikonnut, joten koirien oli kohtuullisen turvallista juosta paloaseman pihamaalla. Kaikki koirat pääsivät tekemään tasonsa mukaiset treenit; kokeneemmat joutuivat kaivelemaan tiensä uhrin luokse ja aloitteleville oli sitten vähän helpotettua versiota. Ja mikä parasta, palokuntalaiset olivat maalissa, joten saatiin meille niin kullanarvoisia vieraita miehiä maaleiksi.

Sinnille lumietsintäharjoitus oli ihan uus juttu. Hirveellä innolla se meni hajun luo, mutta sitä vähän rupes hirvittämään, kun hangen sisältä tulikin joku esiin ja se päättikin ryhtyä haukkuvaksi. Hyvin palautui kuitenkin näistä jännityksistä ja heti innolla uutta etsimään. Kolmannella ei tarvinnu enää haukkua, vaikka sekin oli vähän jännä. Ihan hirmu hienoa itsensä ylittämistä Sinniltä.

Papsukkakin haki kaksi ukkoa. Koska Taavi treenas loppupäässä, niin luolat oli jo vähän kärsineet ja ekalla oli suuaukko peitetty makuualustalla ja se meni Taavilta kyllä ihan esineilmaisuksi. Mut sehän ei haitannu yhtään, kun pitäähän ne esineetkin ilmaista. Tokalla ukolla Taavi humpsahti onkaloon ja hieno ilmaisu sieltäkin. 

Iso kiitos vpk:lle yhteistyöstä. Me ei oltais ikinä ite saatu kaiveltua tuollaisia onkaloita! Yhteistyö jatkuu keveemmällä vähän toisenlaisissa merkeissä, sitä odotellessa =)

Tiistaina ilmaisutreeniä kentällä. Oli liukasta, mut sen verran kentän perällä lumipeitettä, että saatiin treenit tehtyä. Kaksi kolmen ukon kierrosta, joilla Sinnin kanssa keskityttiin rullan palautukseen mut kiertäen. Mentiin irtorullilla. Sinni on ihan kohtuullisesti jo hokannu, että haluan sen kiertävän mut palauttaessaan rullaa. Tätä nyt varmaan hinkataan kevät.

Keskiviikkona sattui ekaa kertaa hankikanto ja heti piti lounastunnilla käydä rykäsemässä jälki viereiselle pellolle. Sinnin kanssahan meillä on vähän ollut haasteita tuon jäljen suhteen, kun sitä ei ole juurikaan kiinnostellut jäljestää mun omatekemää jälkeä. Nyt kuitenkin jälkihammasta kolotti niin paljon, että päätin taas kokeilla ja kaivaa verta nenästä. Tein reilu 200 metrisen jäljen neljällä esineellä.

Ajettiin jälki aika lailla saman tien ja kun ottaa huomioon aiemmat meidän jälkiyritykset, niin tämähän meni vallan hyvin. Nosto oli haparoiva, mutta jälki löytyi kuitenkin. Ekan suoran alkupuolisko oli vähän hakemista, mutta ajoittain se näytti jo ihan jäljestykseltä. Esineet löytyi hyvin ja vaikka molemmat kulmat tuotti vähän haastetta, niin Sinnillä riitti moti etsiä jälkeä ja ratkaisi tilanteet itse. Viimeinen suora oli jo aika kivanoloista menoa. Erityisen iloinen olin, että Sinni halusi jäljestää ja se keskittyi tekemiseen ja vaikka jälki hukkui, niin se halusi jatkaa. Tästä jäljestä jäi hyvä mieli!

Päivällä käytiin Koirametsä Reviirillä tunnin käppäilyllä Muskan kanssa. Muskaa kun ei voi aitaamattomalla alueella päästää ihan noin vaan vapaaksi, niin siihen tuollainen koirametsä on vallan mainio paikka, mutta olihan se kovin pieni siihen nähden, jos ois halunnut tehdä tunnin lenkin siellä. Mutta ihan kiva oli, kun nuo kaikki pääsivät rallattelemaan vapaana ja Muskakin sujahti porukkaan vallan reippaasti, vaikka yleensä on kovin varovainen vieraiden koirien kanssa. Liukasta oli paikoitellen, mut suurimmaksi osaksi saatiin väisteltyä ne kohdat onneksi. 

Ja vaikkei lenkkiä kunnolla päästynytkään tekemään, niin olihan tuolla koirille paljon hajuja haisteltavana. Harmittavasti vaan ihmiset olivat jättäneet hirveän määrän koiriensa jätöksiä korjaamatta, vaikka alue on täynnä roskiksia. Mut kaikesta huolimatta oikein kiva vierailu koirametsään.

Illalla käytiin tokoilemassa ja ruvettiin Sintun kanssa työstämään merkkien kiertoa. Kamalasti se haluaa pysähtyä sinne merkeille, joten sieltä mun luokse tuloa koitettiin saada toimimaan. Tämä vaatinee useammankin treenikerran, vaikka hyvin Sinni osti ajatuksen.

Kapulan pitoa tehtiin liikkuroituna ja siihen on jostain syystä palanneet kaikki ongelmat; mälvääminen, pudottelu ja taaksepäin pomppaaminen. Saatiin kyllä monta hyvääkin toistoa, mutta se eka on aina huono...

Torstaina oli pakko taas tehdä pieni jälki Sinnille. Tällä kertaa nelisensataa metriä ja jälki vanheni reilun tunnin. Edelleen jäi enempi positiiviselle tää jälki, vaikka nyt olikin tuoretta kauriin jälkeä papanoineen haasteena. 

Nosto tehtiin lyhyenä ja se olis muuten ollu hyvä, mutta oli takajälki. Käännön jälkeen meni hyvin toiselle kulmalle asti, eka kulma oli jopa tosi hieno.

Tokassa kulmassa oli ihan tuoreet kauriin jäljet. Ne vei kovasti mennessään, mutta olin huomaavinani milloin Sinni vaihtoi riistalle. Sinnin oli aika vaikea luopua riistajäljestä ja kun se lähti taas jäljestämään mun jälkeä, oli vaikea sanoa milloin ihan oikeasti vaihtoi riistalta takaisin mun jäljelle. Mut joka tapauksessa saatiin matka jatkumaan ja kun päästiin vähän matkaa kulmasta, niin loppu meni taas oikein hienosti.

Ehkä tästä tulee vielä jotain joskus. Aikaa meni 12 minuuttia kaikkine härväyksineen, joten vauhtikin on saattanut hieman parantua viime vuodesta. Ainakin liinaan on tullut se kaivattu veto. Epävarmuudet kun sais pois tai ainakin vähemmälle, niin oltais oikein hyvässä jamassa. Isoin plussa jäljestysinnosta, sitä on niin kaivattu omiin jälkiin!

Illalla vielä bh-kurssia. Tehtiin ekaks ilmoittautuminen, jossa Sinni tietysti halusi rakastaa "tuomaria". Tähän täytyy ottaa joku väljempi sivullaolokäsky kuin seuraaminen, että Sinnillä on vapaus katsella ympärilleen.

Sitten paikkikseen ja saatiin lupa olla ilman liinavarmistusta. Pari kertaa piti huomauttaa haistelusta, mutta muuten ihan loistavan hieno suoritus pitkässä, noin 6 minuutin paikkiksessa.

Hihnaseuruuosuus oli tosi hyvä, vapaana seuruun alussa Sinni vähän haahuili, jäi musta vähän jotenkin kiinni paikkiksessa olevaan maliurokseen, joka tais Sintusta olla vähän jännä. Pienellä huomautuksella jatkettiin hyvin. Jättävät ihan ok, pientä epävarmuutta molemmissa, mut kuitenkin ihan kohtuulliset suoritukset. Luoksetulossa tuttu loppuasento haaste, joka tarvii ensin ratkaista mun omassa päässä ja sitten opettaa Sinnille oikein.

Paappakoiran kohdalla meinasin huolestua laahaavista jäljistä, mut kun katsoo komeita tassukarvoja, niin ei ehkä tarvi olla asiasta huolissaan =)

Kun koirauimala lopettaa ja rahat ei riitä käyttämään molempian säännöllisesti vesijuoksumatolla, niin rakensin köyhännaisen vesijuoksualtaan. Ajanee nyt ainakin toistaiseksi asiansa ja materiaalit on maksaneet itsensä takaisin molempien käytyä kahdesti kävelemässä. Vesi tietty maksaa myös jotain, mut omille koirille voi olla sama vesi useamman käyttökerran... Fyssarin kanssa katsotaan vedenpinta sopivaksi, jotta teho menis sinne minne halutaan.