Sivut

maanantai 25. joulukuuta 2023

Taas yksi vuosi takana

En tiedä mitä tästä vuodesta sanoisin. Toisaalta se oli hienoin koiravuosi ikinä ja toisaalta sitten taas sieltä paskimmasta päästä. Mutta niin se kai on, ettei semmoista pelkkää hyvää olekaan, vaan aina elämässä on sekä surua että iloa.

Kamalan vuodesta tekee Sinnin lonkkatulokset ja niiden aiheuttama suru, murhe ja huoli tulevasta. Alkuvuonna mennään uudestaan Talviolle, niin ehkä sitten ollaan viisaampia sen suhteen, miltä se tulevaisuus ihan oikeasti näyttää. Painajaisia olen jo nähnyt pidemmän aikaa röngenkuvista, joissa luut näyttää madonsyömiltä 😭😭😭. Toivottavasti eivät ole enneunia... Onneksi Sinni itse ei tiedä tästä mitään ja on toistaiseksi ainakin oireeton oma iloinen itsensä.


Ehkä kuitenkin vuosi kääntyy kaikesta huolimatta enemmän tuonne positiivisen puolelle. Sinni on ollut pelkkää iloa, rakkautta ja ihanuutta koko ajan ja sen kanssa harrastaminen on jotenkin tosi erilaista kuin Taavin kanssa. Sinnin kanssa osaan ottaa asioita rennommin, kuin mitä osasin aikanaan Taavin kanssa tehdä. Olen vähän liikaa suorittajatyyppi ja kokemus on tuonut mukanaan tekemisen rentouden, vaikka tosissaan tehdäänkin ja ihan aina ei niin rennolta tunnu. 

Tämä vuosi piti sisällään vähän matkustelua, paljon metsäjuttuja ja kohtuullisesti tottelemisjuttuja. Koirakavereita olis ollut kiva nähdä enemmän, ne jäi tänä vuonna jostain syystä hirmu vähiin.



Tavoitteita tälle vuodelle oli Sinnin osalta:

  • Terveystavoitetta ei saavutettu, mutta onneksi lonkkia lukuun ottamatta terveyspuoli on ollut varsin priimaa. Silti tietty tässä ei saavutettu sitä mitä haluttiin ja rodulle niin kovasti kaivattu uusi veri jää nyt saamatta. Kädet on kyynärpäitä myöden ristissä, jotta lonkat eivät rupea kiusaamaan ja edessä olisi ihan kunnollinen koiran elämä.
  • Harrastushommissa tavoitteet oli tottelemisjutuissa ja pelastuskoirien maastolajeissa. BH-koe jäi suorittamatta. Tähän varmastikin isoin syy oli, ettei tässä lähellä ollut syksyllä kokeita niin, että ne ois meidän kalenteriin sopinut. Rallypuolella sitten saavutettiinkin enemmän kuin olisin vuosi sitten osannut kuvitella ja plakkarissa on jo RTK2. Tokokokeet jäi korkkaamatta oman motivaatiopulan vuoksi. Maastolajeissa painiskelin jäljen hankaluuden ja rullailmaisun haasteiden kanssa. Sinni ei jäljestä mun itse tekemää jälkeä ja se on vaikeuttanut jäljen harjoittelua ihan todella paljon. Vieraita jälkiä on tarjolla hirveen vähän. Rullailmaisu on mulle uus juttu ja vähän on tehty kantapään kautta sitä(kin) ehkä, mutta kyllä se on saatu onneksi kohtuullisen toimivaksi, vaikka kauneusvirheitä siinä onkin. Pelastuskoiraliiton haun ja jäljen peruskokeet saatiin suoritetuksi tänä vuonna, mikä on kyllä ihan hyvä saavutus.
  • Paimennustavoite saavutettiin ja taippari on nyt suoritettu
  • Näyttelytavoite jäi saavuttamatta ja Sinni ei ole muotovalio, mutta eipä me kyllä käyty juurikaan näyttelyissä, mitä tän tavoitteen saavuttaminen vaatisi... Ulkomaan näyttelyreissu toteutui.
Taavin tavoitteet olivat
  • Pysyä terveenä ja sen tavoitteen Taavi täytti hienosti
  • Harrastustavoitteena oli osallistua vielä nyt ihan oikeasti sen viimeisen kerran peko-kokeeseen ja sehän me tehtiin parhaalla mahdollisella tavalla. Vain yksi voi olla ensimmäinen! Olipahan huikean hienoa saavuttaa ensimmäisenä pyreneittenpaimenkoirana Suomessa käyttövalion arvo. 
  • Taaville ei ollut mitään näyttelytavoitteita eikä sitä ollut tarkoitus alunperin edes ilmoittaa mukaan näyttelyihin, mutta niin vain papsukka yllätti oikein uralalla olemalla kotimaan erikoisnäyttelyn rotunsa paras edustaja. Tämä oli jo toinen kerta, kun Taavi on Suomen erkkarin paras lyhytkarva pyrri. Ja sitten vielä kaikkien yllätykseksi Tapsukka pokkasi Ranskan 100-vuotisjuhlaerkkarissa parhaan veteraanin tittelin sekä oli koko näyttelyn toiseksi paras lyhytkarva. Eipä voisi paljon paremmin enää mennä rodun kotimaan kautta aikain suurimmassa erikoisnäyttelyssä!
Että kyllä tämä vuosi taisi kokonaisuutena silti kaikesta kaksijakoisuudestaan huolimatta jäädä vahvasti plussalle.





















Mutta mitäpä sitä ensi vuodelle suunnittelisi:
 
Taavin tavoitteet on pysyä terveenä ja hömpötellä kaikenlaisia pikkujuttuja. Hälyhommista se jää ensi vuoden aikana eläkkeelle, niin mitään isompia treenitavoitteita sielläkään ei enää ole. Toivotaan sen pysyvän tuollaisena leppoisana papparaisena mikä siitä on tullut <3

Sintturalla tavoitteena suorittaa BH, saada tokon alo-luokasta 1. tulos ja rallysta voi-tulos. Maaston puolella loppukoe jommasta kummasta lajista ja kai noi peruskokeetkin pitää käydä uusimassa ainakin toisessa lajissa. Treenimielessä se vaatii ihan tosi paljon vielä ilmaisutreeniä hakuun ja ihan hitokseen treeniä jälkeen. Parasta olis, kun saisin sen jäljestämään myös mun omaa jälkeä, mutta se taitaa olla aika hankalasti toteutettava toive. Molemmat lajit vaatii ns. lajikovuutta eli kestoa ja kykyä toimia pidemmissä ja vaativemmissa treeneissä. Näyttelyrintamalla toivotaan sitä muotovalion arvoa, jos saan itseni ilmoittamaan sen johonkin näyttelyihin.



3 kommenttia:

  1. Ihanaa ja tervettä vuotta 2024 koko poppoolle!

    VastaaPoista
  2. Hienoja tavoitteita ensi vuodellekin!
    Ja aikataulujen puitteissa mä oon valmis taaplaamaan jälkeä teille! Sekä koirakaveeraamaan lenkkien muodossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jäljet ja lenkkiseura otetaan ilolla vastaan.

      Poista