Tottelemista rallatellen ja perinteisesti sekä hakujuttuja

Viikko sitten sunnuntaina käytiin aamusta tekemässä pienet raksatreenit tai niin oli suunnitelmissa. Valitettavasti tämä vanha koulu, jonne oli tarkoitus mennä, on tuhottu sisältä sen verran perusteellisesti etten halunnut ottaa tossuista huolimatta riskiä tassuhaavoista, kun lattiat oli aika kattavasti lasinsirujen peitossa.

Koitettiin sitten tehdä ulkona pieni treeni, mutta sielläkin oli lasinsiruja melko paljon, joten nää treenit jäi kyllä tosi tyngiksi. Kelikin oli varsin persiistä ja joka paikassa on niin liukasta, että taajamatreenikään ei oikein turvallisesti onnistu.

Sinnille oli kuitenkin pihassa kolme maalia, joiden luo se meni innolla. Ekalle mennessä otti rullan suuhun hajusta, mutta kävi hyvin maalilla ja toi rullan sieltä mulle. Toinen meni kaikin puolin mallikkaasti ja sitten ennen kolmatta ukkoa se hillui rulla suussa pitkin pihaa ja useamman kerran pyysin irrottamaan rullasta, mutta kohta taas sillä oli rulla suussa. Kolmannelle maalille meni sitten myös niin, että poimi rulla hyvissa ajoin ja jäi sitten rulla suussa istumaan maalin viereen kuin palkkaa odottaen. Uusittiin tää ja meni hyvin. Näytöt kaikilla hyviä.

Sitten joskus kun päästään taas kelien puolesta kunnolla treenaamaan, niin täytyy tehdä muutama irturullatreeni. Vaikka toisaalta eihän se mulle tuo tuota rullaa ennen kuin on käynyt maalilla, mutta silti ois hyvä selkiyttää toimintatapaa.

Tiistain rallytreeneissä aiheena seisomistehtävät ja koiran kierrot. Keskityttiin Sinnin kanssa kyltin 25 ensimmäiseen osaan eli perusasennosta mun aakeleella seisomaan nousua. Tätä tehtiin korokkeen avulla ja Sinni hokas jutun juonen hyvin, vaikka välillä tarjoili vaikka minkälaisia tassukombinaatioita lootalle. Lopputunnista tehtiin liikettä jo vain pienelle tassutargetille.

Koiran kierrot istuen ja maaten meni hyvin, seisten ei vielä kokeiltu, kun seisominen on selkeästi epävarmin liike.

Keskiviikkona tokossa leviteltiin hallinlattialle vähän tötsiä häiriöksi ja tehtiin seuruu, liikkeestä maahan, luoksetulo ja hyppy liikkuroituina. Meni yllättävän hyvin! Eikä tötsät haitanneet yhtään. 

Loppuun paikkis ja jostain syystä Sinni naulitsi kesken liikkeen katseensa vieruskaverin ohjaajaan ja häntä rupes pyörimään kuin helikopterin lapa ja niinhän se vain nousi sieltä. Ei ottanut mun kieltoja kuuleviin korviinsa, kun juoksi rakastamaan viereistä ohjaajaa! Melkoinen epeli! Siitä sit pannasta ohjaten Sinni takaisin paikalleen ja loppu meni hyvin.

Tehtiin sitten vielä paikkis, jossa toinen koira teki luoksetuloja pysäytyksellä. Tää meni hyvin.

Torstain uintivuoro sattui taas nappiin kelien puolesta ja puolituntinen oli varsin hauska koirien mielestä. Sinnikin meni loppupuoliskon jo ilman liinaa ja uskaltautui useamman kerran menemään uimaan ihan ilman apuja.

Perjantaina aamista hallilla. Sintulle hyppytekniikkaa ja Taaville tottista. Teki Sinnikin paikkiksen ja vähän seuruuta.

Sinni on hyppyjutuissa ylen rauhallinen, vähän sais olla draivia enempi, mut ehkä sitä tulee varmuuden kasvaessa. Tänään tehtiin perus- ja kasvavaa sarjaa sekä etäisyyden arviointia. Kasvava sarja näistä ehkä Sinnille vaikein. Perussarjaa tehtiin myös kapula suussa, siinä ei ongelmia.

Paikkis tehtiin mun häiriköiden ja editytään hyvin. Seuruissa Sinni oli reipas.

Taavin kanssa haettiin seuruuseen vähän parempaa mielentilaa, kun tällä kertaa sillä keuli enempi kuin normaalisti. Saatiin ihan ok onnistumisia. Paikkista sillekin kaikenlaisilla häiriöillä ja hyvin Taavi osasi. Lisäksi hömpöteltiin noutoa ja liikkeestä maahan menoa. 

Illalla Sinnin kanssa taajamatreeneissä kolmella ukolla suorapalkalla. Hyvin meni ja mun muistin mukaan ihka eka ukko ylhäältäkin tuli löydettyä, kun puussa oli yksi tyyppi.

Lauantai olikin sitten melkoinen päivä. Ensin aamusta Taavin kanssa Kotkaan hälyharkkaan, jossa testattiin koirajuttujen lisäksi myös ihmisosapuolten ensiaputaitoja. Täytyy myöntää, että aivan yllättäin eteen osuvassa "onnettomuudessa" toimiminen on ihan erilaista kuin luokkahuonekoulutuksissa on opittu.

Ensiavusta selvittyämme etsintään, joka alkoi tuloksettomalla tienvarsipartioinnilla ja siitä maastoon. Melkein 10 pakkasta ja paljon lunta, niin realisoitui hyvin talvietsintöjen haastavuus etenkin maastossa, jossa kulkee jonkin verran polkuja ja lisäksi toisin paikoin hankikanto niin hyvä, ettei siihen jää mitään jälkiä, tuskin juuri hajuakaan ja toisin paikoin taas upotti puoleen reitee. Vaatii hyvää kuntoa myös muilta kuin koiralta... 😅 Myös kartan ja todellisen maaston vastaavuuden erot voivat toisinaan olla suuriakin. 

Kaikkiaan kolmisen tuntia vierähti näissä merkeissä ja kohtuullisen hyvinvoiva maali löytyi lopulta. Paljon tuli hyviä huomioita toiminnasta ja siitä mikä on järkevää ja mikä ei. 

Hälyharkasta nilkka suorana kotiin ja noin 30 sekunnin koiran vaihto ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa hallille möllitokotreeniin. Oman kapulan tosin  unohdin kotiin, mutta onneksi hallilla oli kapuloita lainattavksi.

Sinnin eka palkaton treeni ja meni kyllä siihen nähden hyvin, vaikka ihan aluksi jäikin vähän kiinni johonkin alueen laidassa olleeseen juttuun ja tarvi kaksi käskyä maahan menoon ja seuruut oli vähän laiskoja ja vinoja eteentuloja ja perusasentoja Ja kun mentiin ilman palkkaa, niin keskityin sosiaaliseen palkkaan, kuten videoilta näkyy... Hohhoijaa, että on meikäläiselle vaikea juttu. Kaukot jätettiin tekemättä, koska niitä en ole ollenkaan osannut opettaa Sinnille.

Luoksepäästävyys ja paikkis, video Sari Honkanen:

Möllitreeni, video Heli Kuoppamäki:

Sunnuntain tottiksessa Sinnille seuruuta hlöryhmää, paikkista. Oli oikein iloinen ja reipas seuraaja ja vain kerran piti vähän käydä nuuhkimassa henkilöryhmäläistä. Paikkiksetkin meni hyvin toisen koiran häiriköidessä.

Tiistaina rallyssa tehtiin paria pientä radan pätkää ja harjoitusmääriin nähden Sinni oli varsin pätevä. Kovasti se tarjoaa maahan menemistä monessa paikassa ja kyltti 22 oli  meille kovin haastava. Sinni ei meinannut millään pystyä kiertämään mua. Luulen, että hihna oli yksi iso häiriötekijä ja muutenkin oli aluksi tosi hankala liike, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan.

Illalla käytiin vielä pitkällä lenkillä Viljamin ja Lunan kanssa. Aluksi Viljami oli taas Sinnin mielestä vähän jännä, mutta nopeasti jännä unohtui.