Joulukuu oli ja meni, lähinnä uidessa

Päivitykset laahaa nyt tosi pahasti, mut ei ole vaan jotenkin jaksanut, liikaa töitä ja sit on taas niin väsy, ettei jaksa. Eikä olla hirveesti tehtykään mitään. Tässä nyt kuitenkin joulukuun touhuja.

Messarin jälkeen otettiin vähän aikaa ihan levon kannalta, eikä viikkoon treenailtu mitään. Ei edes mitään kotihömppäjuttuja.

Sen viikon torstaina Taavi pääsi kuitenkin uimaan, Sinnin juoksut esti sen osallistumisen. Taavi oli yhtä innokas uimari kuin aina ennenkin ja ui koko puolituntisen innolla, eikä olisi halunnut lähteä kotiin aikamme loputtua. Ihan parasta puuhaa!

Yhdeksäs joulukuuta käytiin Sinnin kanssa joulunavajaistapahtumassa ja osallistuttiin Koirakeskuksen järjestämään dogventures-kisaan. Vihjeiden perusteella piti etsiä ympäri kaupunkia piilotettuja joulupalloja ja niihin liitettyjä jouluisia lauseita. Kaikkiaan kuusi palloa oli etsittävänä ja me löydettiin niistä viisi. Harmittavasti unohdin puhelimen kotiin, niin reissusta ei ole kuvia. Sinni oli kuitenkin iloinen etsijä ja tykkäsi koirakeskuslaisten rapsutuksista ja nameista.

Sunnuntaina aamupäivällä taajamaetsintäharjoitus Taaville. Kovasti kamut yritti taas jekuttaa Tapsua, mutta eipä se tälläkään kertaa mennyt halpaan. 

Alkuun pieni tottis.

Eka ukko löytyi rakennuksen syvennyksessä olleiden rappusten alla. Tässä näki hienosti, että koira tosiaan etsii nenällään! Rappujen alla oli iso lumikasa ja maali sen takana lakanan alla. Hienosti Taavi tarkisti, että kumpi näistä kummuista haisee ja ilmaisi hyvin oikean paikan.

Seuraavaksi rakennuksen ulkolaidalla olleen rappukäytävän luona Taavi reagoi ja osasi hienosti kiertää rappujen taakse betoniseinän takana olleen maalimiehen luokse. Jekuksi oli laitettu toinen maali tämän maantasossa olleen maalin yläpuolelle rapputasanteelle, mutta ei mennyt Taavi halpaan vaan ensimmäisen ilmaisun jälkeen työsti heti toista hajua ja kapusi nopeasti ritiläraput ylös ja löysi viimeisenkin piilossa olleen.

Illalla hallilla joulurallykisa. Sinni on juoksulomalla, niin Taavi treenasi tämänkin homman ja meillä oli aloluokan rata. Halliin tulo ei ollut meillä ihan hallittu, kun Taavi pääsi yllättymään jo hallissa olleesta koirasta ja se ei ainakaan auttanut sen hiljaa oloa. Rata tehtiin hienosti, vaikkakin kovin äänekkäästi. Ja kommunikoinnista huolimatta voitettiin! Kiitos!

Video Tiisa S.

Toinen setti tehtiin kaikenmoisia tottelevaisuusjuttuja ja Taavi oli kyllä hyvä! Sillä on niin ihana into tehdä, että ei haittaa vaikka välillä vähän keulii.

Ennen joulua käytiin vielä rakennusetsintätreeneissä Taavin kanssa, mut kuvia ei siitäkään ole, kun puhelin oli taas hukassa. Taavi oli kuitenkin oma innokas itsensä ja ohjaaja ihan hukassa. Rakennuksissa hajun käyttäytyminen on niin erilaista kuin maastossa, että siellä työskentely on koiralle hyvin erilaista ja haastavaa. Hyvää vaihtelua siis. Ite en tajunnu ollenkaan, kun Taavi yritti moneen kertaan ilmaista mulle maalia kellarikomeroissa, mutta en vaan tajunnu. Lopulta sit kuitenkin osasin olla Taavin arvoinen ohjaaja ja kaikki maalit löytyi.

Jouluviikolla Taavi pääsi taas uimaan, Sinni olikin jo silloin juoksuhoidossa. Taavi oli koko Sinnin hoidossa olon ajan tosi levoton, eikä oikein edes syönyt koko aikana mitään. Odotti reppana vaan Sinniä kotiin ja joka kerta kun tulin kotiin, niin kävi nuuhkimassa auton paksin, josko siellä olis Sinttura.

Joulupäivänä sitten hain Sinnin kotiin vajaan parin viikon hoidon jälkeen. Eka päivä kotona meni vähän kyräillessä, kun Taavi rakasti niin paljon ja Sinni ei ois millään jaksanut. Illaksi tilanne rauhoittui ja sitten onkin taas ollut kaikki ihan normaalisti.

Joulupäivänä Sinni kävi tutustumassa siskoni puolivuotiaaseen dreeverin pentuun, Muskaan. Molemmat oli aluksi vähän juroja, mutta kyllä se vauhti ja leikki sieltä löytyi.

Nyt keskiviikkona käytiin koirien kanssa hallilla tottistelemassa. Meidän tokoryhmäläisiä ei ollut muita ja sain kuokkia Sinnin kanssa edeltävän ryhmän paikkamakuussa. Ei onnistunut sitten oikein mitenkään. Tais vieraat koirat olla jänniä tai sit muuten vaan Sinni oli niin iloisella päällä, ettei aluksi meinannut jäädä maahan ollenkaan, vaan lähti joko heti mun perään tai sitten hetken makoiltuaan. Muillakin oli kyllä haasteita ja liikettä ja ääntä oli aika paljon.

Toinen yritys meni sitten jo huomattavasti paremmin.

Sinnin kanssa tehtiin kapulan pitoa, seuruuta, merkkien kiertoa ja luoksetuloa. Kaukojakin yritettiin, mutta ne ei ota edistyäkseen vaikka kotona on niitä jumppailtu koko syksy enemmän tai vähemmän.

Taavi teki seuruuta ja pitkän paikkaistumisen. Merkkejäkin se pääsi kiertämään. Intoa siinä on vaikka muille jakaa, mutta sen kanssa en jaksa enää nipottaa ja se saa tehdä hommia vähän sinne päin. Eli keulia seuruussa, mutta paikkis on oltava varma.

Eilen käytiin taas uimassa, nyt Sinnikin pääsi mukaan ja oli jo paljon reippaampi uimari kuin aiemmilla kerroilla. Rampin uusi parempi matto oli varmaan osasyynä tähän.  Liina sillä on oltava, kun käy niin kierroksilla ja juoksisi muuten holtittomasti allasalueella. Liinan kanssa homma toimii hyvin. Muru oli mukana ottamassa kuvia.

Toisille uiminen on pikkusen enemmän vakavaa hommaa.

Tänään käytiin Sinnin kanssa rakennusetsintähommissa. Pidettiin vähän pidempi treenisessio ja kaikki pääsivät tekemään kaksi kierrosta. Täytyy kyllä myöntää, että tuollaisessa sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa rupeaa oma ajattelukyky jo hieman heittämään useamman tunnin oleskelun jälkeen ja naurettiinkin sitä kuinka pehmeitä puhuttiin loppuajasta =).

Sinni oli reipas etsijä ja yllätti oikein mallikkaalla maahan menolla maalimiehillä, näkyy videollakin. Tehtiin siis kaksi kierrosta rakennuksen eri osissa ja molemmilla kierroksilla oli kolme maalimiestä. Suorapalkka ja teemana pienimuotoinen tunkeutuminen. Maalit oli siis kaapeissa tai ovien takana niin, että Sinnin piti vähän avata ovea päästäkseen maalin luo. Kaikille koirille tällainen treeni ei todellakaan sovi ja toisten kohdalla treenataan sitä, että ei tunkeuduta. Mutta Sinni tarvii vähän rönttiä hakuhommiin ja tämä on musta yksi hyvä tapa sitä sille opettaa, kun ei kuitenkaan ole maalimiehelle röyhkeä koira. 

Sinni oli varsin itsenäinen työskentelijä, mutta sillekin rakennuksen hajumaailma aiheutti päänvaivaa ja osalla ukoista se sai tehdä oikeasti töitä löytääkseen ne. Loistava treeni, mutta ihan hirveästi en jaksaisi rakennuksilla treenata. Seuraavaksi taajamaa, jos ei lumet sula niin että päästäisiin metsään.