Edellisen viikon perjantaina Sinttu kävi uimassa uittajan kanssa. Muuten Sinni on oikein innokas uimari, mutta rampilla se kohta, kun pitäisi ottaa viimeinen askel ennen kuin jalat irtoaa rampista, on vaikea Sinnin ollessa yksin uimassa. Taavin kanssa yhdessä uidessa Sinni menee reippaasti veteen. Uittajan pienellä avustuksella aina altaaseen ja sitten kyllä uitiin reippaasti eestaas allasta moneen kertaan.
Maanantaina Sinnille marjastajan kulmat -treeni. Tein viisi kulmaa ja neljä ekaa meni tosi hienosti ja viides sitten vähän harhaillen. Siihen saattoi kyllä vaikuttaa läheisen talon pihalta kuuluneet koirien äänet hieman. Kokonaisuutena hyvä treeni ja tykkäsin tosi paljon Sinnin motivaatiosta jälkeen.
Tässä kuvassa vähän avattu tuon treenin ideaa. Koiran ei ole tarkoitus jäljestää sykeröä tarkasti vaan selvittää mihin jälki jatkuu ja ohjaajalla on tässä mahdollisuus oppia lukemaan koiraansa taas himpun verran paremmin. Sinniltä tämä sujui hyvin.
Tässä video yhdestä sykerökulmasta, meni aika kivasti!
Illalla ennen hakutreenejä Taaville vähän tottista. Olen ajatellut vaihtaa paikkisasennon maassa olosta istumiseen, joten sitä nyt sit treenataan jatkossa. Varsinaisissa hakutreeneissä Taaville 3,5 hehtaarilla kaksi maalia. Keli on ilmeisen hankala, kun kaikille koirille se teetti töitä. Tuulta ei ollut oikeastaan ollenkaan (Ilmatieteenlaitoksen mukaan 1 m/s) ja lämpötila laski pakkaselle, joten se varmasti painoi hajuja alas kosteaan maahan.
Taavi löysi ensimmäisen maalin nopeasti, mutta toinen teetti töitä. Toisenkin se paikallisti alueelta aika nopeasti, mutta pienessä tiheikössä olleen maalimiehen tarkan paikan paikallistamiseksi Taavi saikin tehdä ihan oikeasti töitä. Hyvä niin, ettei aina ole niin helppoa sille. Molemmilta pitkät ilmaisut. Vähän se meinaa ennakoida mun sivulle tuloa, joten siihen on nyt seuraavissa treeneissä kiinnitettävä huomiota. Mahtava pimeän treeni Tapsulille.
Keskiviikkona tokotreeneissä sai nauraa ihan kippurassa Sinnin touhuilla. Aloitettiin paikkiksella, kaksi minuuttia ja ekan minuutin jälkeen tuli vieruskaverin ohjaaja näkyviin piilosta. Sinni makasi nätisti paikallaan, mutta siinä vaiheessa kun ohjaaja ilmestyi piilosta näkyviin, alkoi Sinnin häntä vatkata niin kovasti, että ajattelin sen kohta nousevan lentoon. Mutta niin vain pysyi paikallaan koko kaksi minuuttia ihanasta ihmishoukutuksesta huolimatta.
Tällä kertaa tehtiin pieni läpileikkaus alo-luokan liikkeisiin liikkuroituna. Seuruu meni hyvin siihen asti, kunnes ohitimme kartiorykelmän, joka imaisi Sinnin syövereihinsä kieppumaan. Sinttu oli kuin karusellissa kiertäessään kartioita yhä uudestaan. Se meni hienosti koko rykelmän ympäri tai puikkelehti jostain välistä ja kun tämä hurja kieppuminen ei tuottanut mitään tulosta, niin se rupesi tarjoamaan takajalkatargettia kartioille. Ei voitu liikkurin kanssa kuin nauraa kippurassa sen touhuille! Ihanaa yritteliäisyyttä ja tarjoamista.
Kovasti oli vaikea saada seuruu onnistumaan ilman kartiorykelmään joutumista, mutta lopulta onnistuttiin siinäkin. Jatkettiin seuruuta ja hitaassa kävelyssä Sinni yrittää istua ja istuukin tosi helposti. Mut eipä me olla hidasta ja juoksua kovin montaa kertaa edes tehty.
Hyppy ja luoksetulo hyvät, vähän saisi eteen tullessaan tulla lähemmäksi, mutta tän vois yrittää korjata varmaan targetilla. Kaukot vielä ihan hakusessa, maasta istumaan nousu on hyvä, mutta siitä takaisin maahan ei vielä onnistu kaukomaisesti. Kapulan pito meni hyvin liikkurin lähellä olosta huolimatta, mutta siinäkin Sinni pyrkii ottamaan etäisyyttä.
Melkein jo vois mennä kokeeseen kokeilemaan Sinnin kanssa, mut sit ei vielä kuitenkaan. Pitäis tehdä palkattomia treenejä ja sit pitäis kehittää liikkeiden väli toimivaksi, kun niissä Sinni sinkoilee rakastamaan ihmisiä ja kaiken maailman tötsähäiriöitä pitäis kanssa treennata tosi paljon. Ja sit sirun luvut ja juoksutarkastukset ja muut...
Torstaina molemmille jälkeä. Sinnille vieraan tekemä ja Taaville hyppykulmia.
Taavin viisi kulmaa sisältävä jälki meni hyvin. Joutui juuri sopivasti tekemään töitä kulmissa, eikä voinut ihan mennä kuin yleensä aika soitellen sotaan meiningillä. Mä vaan aina ja enemmän nautin sen kanssa jäljestämisestä. Se on niin varma ja mä olen niin varma sen kanssa.
Sinnille vajaa 500 metriä pitkä noin tunnin vanha vieraan tekemä jälki, jossa muutama kulma ja kolme esinettä. Maalimies jäljen päässä. Mentiin sokkona.
Otettiin pieni nosto, Sinni meni ensin jäljestä yli, mutta palatessa poumi sen hyvin. Ekalle esineelle asti luin sitä hyvin ja oltiin hyvin jäljellä. Esineen jäljeen ehkä vähän hätiköity lähtö ja loppujäljestä en sitten enää ollutkaan niin varma. Sinni eteni aika korkealla nenällä ja kun kyse oli vieraan tekemästä jäljestä, niin Sinni oli vaan niin innoissaan, että häntä vispasi välillä kamalasti ja korkea nenä varmaan osittain johtui siitä, että se yritti ilmavainulla saada hajun. Löydettiin esineistä kaksi ja lopulta kun verrattiin jälkiä, niin aika hyvin oltiin kuitenkin menty koko jälki. Esine jäi varmastikin tuon korkeanenäisyyden vuoksi, vieraan jälki kun on Sinnillä ihan erilaista menoa kuin mun omatekemä. Tarvitaan siis lisää vieraan tekemiä jälkiä.
Kuvassa sinisellä jälki ja vihreällä meidän kulkema reitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti