Sivut

maanantai 15. elokuuta 2022

Taas on tehty vaikka ja mitä ja Sinni kävi jälkileirillä

Edellisen maanantaina Sinnin kanssa käytiin tutustumassa Viljami-pyrreen. Taavin ihana ystävä Fiona jouduttiin valitettavasti lopettamaan yllättäen ja nyt Lunalla on kaverina kotia vaihtanut Viljami. Sinnin mielestä Viljami oli vähän pelottava, mutta lenkki sujui kyllä tosi hyvin. Lunan kanssa leikit menee hyvin yhteen.





Tiistaina aamusella Sinnille 300 metrinen tunnin vanha jälki. Nostomatkaa kymmenkunta metriä, neljä keppiä. 

Sinni lähti janalle innokkaasti ja nosti jäljen takajäljen tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan. Pieni veto liinassa suunnan valinnan jälkeen vain vahvisti oikeaa suuntaa. Ensimmäiset reilu kaksisataa metriä hyvällä vedolla varmaa jäljestystä, mutta kaksi ekaa keppiä ei noussut. Kolmas keppi ylös ja siitä eteenpäin epävarmempaa menoa ja vikasta kepistä ohi. 

Tosi kaksijakoista tällä hetkellä tämä meidän tekeminen. Toisinaan kepit ja esineet nousee tosi varmasti ja niille tehdään hyvin töitä, toisinaan niihin ei reagoida ollenkaan. Itse jäljestys on taas välillä tosi varman oloista ja toisinan sitten taas haahuillaan ihan ilman mitään fokusta. 

En kuitenkaan ole vielä kovin huolissani, kilometrejä pitää saada alle ja nyt keskitytään vähän aikaa näihin tuoreempiin jälkiin, koska niissä mun mielestä itse jäljestys on parempaa. Ja se pitää nyt ekaksi saada kuntoon ja varmemmaksi. Itse tarvin hirveen paljon vielä koiranlukuharjoitusta Sintturan kanssa, sen tyyli on kuitenkin niin eri kuin Taavilla.




Taavi kävi illalla hakuilemassa. Ennen metsään menoa vähän tottista paikkiksen ja seuruun merkeissä ja kokeiltiin me eteenmenojakin. Paikkis superhyvä, seuruu vähän valju ja eteenmenoista Taavilla oli joku ajatus.

Hakualueena reilu kolme hehtaaria ja siellä kolme maalimiestä. Taavilla meni aikaa kahdeksan minuuttia nostaa kaikki ukot, vaikka sai jokaisella haukkua aika kauan ennen kuin ehdin kävellä paikalle. Ekalta ei palkkaa, tokalta palkka vasta kun oltiin lähdetty maalimieheltä pois ja kolmannelta sitten palkka kunnolla. On se vaan super!

Video Heli:






Perjantaina käytiin testaamassa uusi koirauimala, joka aukesi tällä viikolla ihan tähän lähelle. Mahtavaa saada uimala tähän lähelle! Ja miten huikeen hieno paikka! Allas on iso (12 x 4,5 m) ja sen ympärillä on joka puolella tilaa. Pesutilat on isot ja kaikki tilpehöörit vimpan päälle, niin hienoa! Toivottavasti kävijöitä riittää ja saadaan pitää tämä upea kaikkea muutakin koirajuttuja sisältävä Hyvänmielen Koirakeskus! Kannattaa tulla tutustumaan vähän kauempaakin =)

Taavi aavisti jo pesutiloissa mitä tuleman pitää ja oli ihan mahdottoman kiihkeä. Altaan puolelle päästyämme Taavi ui koko puoli tuntia tosi hienosti ja rauhallisesti ja itselleen tyypillisesti hieman tosikkomaisesti. Sinni puolestaan ui välillä tosi hyvin ja välillä jäi vaan rampille huutamaan Taavin perään ja välillä sitten taas juoksi holtittomasti allasta ympäri ja loikki ihan mahdottomasti, kävi ehkä vähän kierroksilla... Sinnille puoli tuntia uintia olisikin vielä vähän liikaa, mutta ekan vartin se ui hyvin. Väsy varmaan iski sitten ja sen takia vähän otti päähän toisen uiminen. Mut hitto miten kivaa meillä oli!! Talvikausi yritetään käydä enempi tai vähempi säännöllisesti, niin saadaan Sinninkin uimakunto kohdilleen.







Sunnuntaina iltasella käytiin Sinnin kanssa jälkeilemässä vieraan jälkeä. Tunnin vanha kolmisensataa metriä pitkä kaksi kulmaa ja kaksi esinettä sisältävä jälki, jonka päässä odotti maalimies. Lämpöä reilu parikymmentä astetta ja tuuli oli aika navakka.

Takajäljeltä tulevasta voimakkaasta tuulesta tai jostain muusta johtuen Sinni nosti jäljen takajälkenä. Muutenkin nosto oli vähän hapuileva. Uusi yritys ja sitten päästiin jäljelle. Jälki kulki polun yli ja melkein voisin väittää, että siinä oli kulkenut joku eläin. Sinni reagoi polkuun vahvasti ja siinä kulkeva jälki olisi vienyt pikkuisen mennessään. Päästiin kuitenkin polun yli ja kulmat sekä esineet Sinni suoritti hyvin. Jälki ylitti samaisen polun toistamiseen ja nytkin nenä kävi kovasti, mutta annoin Sinnin tehdä työtä ja lopulta se valitsi oman jälkensä. Maalimiehelle viimeiset metrit ilmavainulla ja voi kun oli kiva löytää ihminen. 

Vieraan jälkeä Sinni jäljesti innostuneesti, häntä oikein heilui esineillä. Täytyy nyt testailla, että onko tuo parempi jäljestysinto kiinni jäljen tuoreudesta vai sen tekijästä. Intoa siis oli hyvin, tarkkuutta ja varmuutta tarvitaan vielä paljon lisää.






Kiire maalille, kuva Heli


Sinnin jäljen vanhetessa Taavi tottisteli. Paikkis ja seuruu ok, nyt tehtiin valjaat päällä, niin heti on kierrokset korkeammalla ja vähän tuli haukkumista. Eteenmenoissa piti nostaa koipea pari kertaa ja tarvi myös lisäkäskyn etenemiseen, mut etenemisvauhti on kiva.

Kuvat Heli R.:

Pussataan!


Valmiina!

Seuraa!


Tiistaina hakuiltiin. Sinnille kuusi ukko ilmaisua painottaen. Kaks ekaa hyvin, kolmannella tuli joku välikuolema ja Sinni jäi vain makailemaan maalimiehen luo. Poimi rullan pari kertaa suuhunsa, mutta pyynnöistä huolimatta ei hievahtanutkaan paikaltaan. Keli oli kyllä hiostavan kuuma, mutta juotin Sinniä eikä sen noin vähästä olisi pitänyt uuvahtaa. 

Mentiin sitten etsimään neljäs ukko. Se ja kolmas uudestaan ja muut loput meni taas ihan hyvin. Näytöllä Sinniltä on nyt vaadittu istuminen ennen palkan saantia. Palasin myös palkkaamaan rullan tuonnista, jos se vahvistaisi toimintaa.


Tapsu kävi ilakoimassa yhden maalimiehen verran. Palkka heti haukun aloituksesta. Miten kivaa Tapsulla olikaan.


Torstaina käytiin Sinnin kanssa edustamassa Kaakon Käyttökoiria elomarkkinakulkueessa. Ihan hirmu paljon oli ihmisiä tullut katsomaan kulkuetta ja ihan hirmu hienosti Sinni meni koko pitkän ja kuuman kulkueen. 

Aki Kuoppala:




Sanna Muuri:



Hanne Uuttu:



Perjantaina ajeltiin Taipalsaarelle Haukkulaaksoon Kotkan Pelastuskoirayhdistyksen jälkileirille. Perjantaina ei varsinaisesti vielä treenattu mitään, mutta käytiin läpi koirien tilanne ja toiveet. Kouluttajana aloittelijoiden ryhmässä oli Minna Airike-Mörsky.

Lauantaina aloitettiin nurmikentällä, jonne tehtiin suora jälki. Tällä jäljellä harjoiteltiin tauottamista ja Minna vähän katsoin kuin homma noin ylipäätään menee. Toisena treeninä tehtiin lyhyt vieraan tekemä jälki, jonka päässä oli maalimies. Näistä Sinnillä paremmin meni tuo vieraan tekemä jälki. Meillä siis yksi toive oli saada ideoita siihen, millä Sinnin saisi innostumaan enemmän mun tekemistä jäljistä...

Kuvat Tiina Tuovinen





Iltapäivän treenit oli metsässä ja siellä tehtiin kolme lyhyttä jälkeä, 50 m, 100 m ja 150 m. Ekalla esineisä oli namipallot, toisella jäljellä oli alussa muutamilla askeleilla namia ja sitten matkalla pari namikasaa ja kolmannella jäljellä oli kolme esinettä. Kaikki mun itse tallomia.


Ekalla ja tokalla jäljestys oli vähän sinnepäin menevää, mutta namipallot ja -kasat kyllä löytyivät hyvin. Kolmannella jäljellä oli lisähaasteena marjastajia, mutta niistä huolimatta Sinni valitsi jäljen ajamisen ja tällä jäljellä tehtiin huomio, että aina kun kehun Sinniä, se nostaa pään ylös ja lähtee jäljetä. Lopun matkaa olin hiljaa ja jälki sujui huomattavasti paremmin. 






Sunnuntaina treenattiin kulmia ja jäljen nostoja. Kulmat meni Sinnillä vaihtelevasti, tämä jälki oli itse tallaamani. neljästä kulmasta eka ja vika oli hyvät, mutta kaksi keskimmäistä teetti töitä ja semmoista selkeää paloa etsiä jälki uudestaan ei oikein ollut. Nostoharjoituksen jäljet oli vieraan tekemiä ja ne meni hyvin. Nostot onkin pääsääntöisesti olleet meillä hyviä. Kaikki leirillä ajetut jäljet olivat kahdesta neljään tuntia vanhoja ja keli oli tuskaisen helteinen.




Jatkoa ajatellen täytyy nyt selvittää, mikä on Sinnin mielestä paras palkka. Jäljistä ja palkkauksesta pitää tehdä jollain tapaa yllätyksellisempiä, koska ilmeisesti Sinni kyllääntyy nyt aika nopsaan ja mun omatekemän jäljen ajamisen haluttomuus voi johtua siitä, että Sinni ei koe tarpeeksi motivoivaksi ajaa jälkeä, kun sen tekijä kulkee perässä. Miksi etsiä semmoista, joka ei ole hukassa... Vaikka tähän astikin olen kehunut jäljellä tosi varovaisesti ja rauhallisesti, niin jatkossa en voi sitä tehdä. Täytyy kokeilla onnistuisko hyminä vai onko sekin liikaa. Lisäksi sain ahaa-elämyksen siitä, että Sinnillä on häntä. Olen Taavin kanssa niin vahvasti tottunut lukemaan vain sen päätä ja kroppaa muuten, ettein osannut jälkien jälkeen sanoa yhtään, mitä Sinnin häntä on tehnyt jäljestyksen aikana. Täytyy siis itse keskittyä nyt vahvasti siihen, että oppisin katsomaan myös häntää. Muiden leiriläisten koirilla häntä oli jäljellä maltillinen, vakaa ja aika alhaalla ja kun jälki hukkui, niin häntä rupesi vispaamaan enemmän. Lisäksi jälkien on oltava nyt ainakin vähän aikaa tosi hyvin merkattuja, ettei mulle tule yhtään epävarmuutta jäljen sijainnista. Mun oma epävarmuus on taas ehkä vähän siirtynyt Sinniin. Jäljen aikana pitää myös opetella palkkaamaan muualta kuin esineiltä ja tehdä siitä hyvä juttu. Enkä myöskään saisi olla ihan niin perfektionisti siinä, mitä haluan ja mun pitäisi antaa Sinnille tilaa jäljestää. Metsäjälki ei ole kuin FH...


Vaikka Taavi ei osallistunut leirille kuin seuralaisena, niin ehdin senkin kanssa tehdä kivasti hommia. Lauantaina se teki tarkkuusruutua kahden esineen verran, tottisteli pariin otteeseen ja pääsi uimaan. 






Sunnuntaina aamusta Taavi ajoi noin kymmenen tuntia vanhan, puolisen kilsaa pitkän jäljen, jonka nosto oli rinteestä ja joka kulki kahden syvän supan kautta. Nostohetkellä viereisellä tiellä kulki vielä koiria aamulenkillä. Kotikulmilla ei ole tuollaisia suppia, joten halusin testata miten haju käyttäytyy siellä. 


Ennen jäljelle lähtöä tehtiin hallintaa. Seuruu vaihtelevan hyvää, paikkis hyvä ja eteenmenotkin ehkä parhaat tähän asti. Yhden lisäkäskyn vaati etenemiseen, mut ei kussu kertaakaan.

Paikkis


Jäljen nostoon lähdettiin siis rinteeseen tien suuntaisesti kulkien ja tiellä kulkevat koirat Taavi huomasi, mutta koska oli töissä, niin ei niille suonut kuin nopean vilkaisun. Jälki nousi hienosti ja kavuttiin rinne ylös ja siitä supan raunaa alas. Supan pohjalla oli haastavampi kohta ja pari hakulenkkiä Taavi teki ennen kuin jatkoi taas rinnettä ylös. Toisella supalla vähän samanlainen tilanne, mutta jälki ylös löytyi nopeammin. Muuten normaalia varmaa menoa ja kepit nousi hyvin. 









Leirin jälkeen oli taas melko kaikkensa antanut olo. Paljon tuli hyviä juttuja ja iso kiitos järjestäjille!


4 kommenttia:

  1. Hienoa, että ainakin vieraan tekemä jälki kiinnostaa Sintturaa!
    Mietin, että olisiko mieluummin vaihtanut polulle, jos esimerkiksi metsä oli tosi kuiva ja polku vähän syvempänä olisi vähän viileämpi/kosteampi? Toisaalta, myös se nenä tarttee sen hetken ilman hajunlähdettä jotta putsaantuu, voihan se vaikka senkin tehdä siinä hajuvanattomassa kohdassa?

    Ja todellakin, häntä ja liinatuntuma on yhdet varmat jälkikoiran tunnusmerkit että mitä on oikeesti tekemässä.

    Voisko kiinnostavuutta lisätä esimerkiksi lopettamalla jälki just kun Sinni on tekemässä sun mielestä ihan törkeen hyvää settiä ja saa superpalkan, vaikka se jatkuiskin oikeesti?
    Ja tosiaan niitä palkkauksia yllättävissäkin kohdassa, kun sun mielestä koira on ihan SUPER!

    Pelastusajatuksella jälki ei ole tottelevaisuusliike kuten FH omalla tavallaan on. Liiallinen pilkunviilaaminen voi syödä herkkiksen motivaatiota, liinan molemmista päistä ;)

    Varmaan joutuu kommentoimaan uudelleen, kunhan päänsisäiset ajatukset vähän vielä tästä kasaantuu joksikin järkeväksi kokonaisuudeksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ainiin, tuo viimeinen video ei näy.. On yksityisellä asetuksella vielä juutuubissa tms

      Poista
    2. Tuosta kesken jäljen palkkauksesta oli puhe jo viime vuoden leirillä ja sitä aina silloin tällöin olen yrittänyt käyttää ja nyt täytyy siihen panostaa vielä enemmän. Vaikka laji ei ole niin tarkka tuon jäljestyksen suhteen, niin tykkään itse silti, että koira jäljestää hyvin sitä jälkeä eikä haahuile ihan miten sattuu. Paljon helpompi lukea niin. Mutta ehkä nyt on annettava vähän enempi liinaa haahuiluun, jotta saatais itsevarmuutta lisää. Pikku hiljaa, ollaan vielä niin alussa kuitenkin yhdessä tässä hommassa.

      Poista
    3. onhan sitä koiraa paljon helpompi lukea ja luottaa kun menee varmasti ja päämäärätietoisesti. Toki ensisijaista on, että ohjaaja osaa omaa koiraansa lukea, oli jäljestystapa minkälainen vain :)

      -tiina-

      Poista