Sivut

keskiviikko 11. elokuuta 2021

Taas on ahkeroitu

Havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että koiranäyttelyt ovat taas alkaneet koronan jälkeen. Tai eihän korona vielä ole mihinkään hävinnyt ja kohta taas varmaan loppuu kaikki, mut toistaiseksi ainakin näyttelyitäkin on. En ole mikään näyttelyharrastaja, niin ei ole asiaa varsinaisesti tullut seurattua... Mutta kai se tuo Sinnikin pitäisi asian saloihin opettaa. 

Edellisenä tiistaina oltiinkin sitten aamupäivällä näyttelykoulutuksessa. Kouluttajana toimi Juulia Salonen, todella mahtava näyttelykouluttaja jota voin suositella lämpimästi kaikille.

Mulla oli molemmat koirat mukana ja töiden haitatessa harrastusta ehdin olla mukana vain pari ekaa tuntia, mutta saatiin kyllä jo tosi hyvä oppi siinä ajassa.

Mut luoja noi koirat on erilaisia. Sinni vaan rakastais kaikkia ja paikallaan oleminen on mahdotonta ja heti kun joku tuli lähemmäs, niin liuruperse keikkui niin, ettei meinannut pysyä pystyssä. Taavi sit taas enempi ahistu muista. Ei ollu kivoja muut koirat eikä ihmiset. Taavin kanssa saatiin kuitenkin ihan onnistuneitakin ryhmäjuoksuja ja kopelointeja, vaikka aluks tuntu ettei hommasta tule mitään. Korona ei todellakaan ole tehnyt hyvää. Sinni meni hyvin ja liuruilut nyt vaan kuuluu vielä pennulle ja ne annetaan anteeksi. 


Torstaina makuupäivää uhmaten menin naapurikaupungin näyttelytreeneihin, koska Taavin tiistaisesta käytöksestä jäi vähän paha maku suuhun. Sinnikin oli mukana. 

Taavilla meni tällä kertaa aika hyvin. Kyllä se ryhmäjuoksussa haukkui, muttei läheskään niin pahasti kuin tiistaina. Ja kopelointikin onnistui oikein hyvin. Yksinjuoksuosuudet meni sitten vanhalta konkarilta ihan täydellisesti. Teki kyllä hyvää Tahvolle nää treenit.

Sinnikin pääsi juoksemaan ja kopeloitavaksi. Pentumaista touhua ja kaikki oli ihania.


Perjantaina iltapäivästä Sinni kävi jäljellä, kolmisensataa askelta ja muutama kulma. Namia siellä täällä enempi ja vähempi. Pellolla oli aika paljon niittotähdettä ja jälkeä tehdessäni mietin, että kuin paljon se haittaa. Ja tuulikin oli aika kova. 

Ei haitannu tuuli tai kuiva niitetty heinä. Ohikulkevia autoja piti pari kertaa istua ihmettelemään. Kulmista selvittiin, toisista paremmin, toisista vähän vähemmän paremmin, mut selvittiin kuitenkin. Pitäis ehkä uskaltaa ja osata kohta vaikeuttaa tai muuttaa jälkeä jotenkin vähän, samanlaista on nyt tahkottu taas aika pitkään. Miks se on niin vaikeeta poistua mukavuusalueelta...?




Taavi kävi vähän tottelemassa. Alkukesän kokeessa kipeä kyynärpää oli todennäköisesti syynä paikkamakuun epäonnistumiseen ja Taavin epänormaaliin reaktioon häiriöihmisen kulkiessa ohi. Nyt oli sama mies sadetakissaan häiriköimässä, eikä Taavi häiriintynyt yhtään. Takki tosin oli eri... Vanha kunnon Tapsu on taas oma itsensä. En tiedä miks, mut jännitti jotenkin tosi paljon tää treeni, vaikka luotto Taavin osaamisen oli korkealla. Seuruutkin onnistui alun pienen laamailun jälkeen hyvin, meni jopa vähän keulimiseksi.



Lauantaina raunioilla, kova tuuli ja vähän sadetta. Sinni kokeili ekaa kertaa löytää valmiita maalimiehiä. Kolme ukkoa alueelle helppoihin piiloihin ja Sinni vapaana partioimaan aluetta. Hyvin käytti nenää ja löysi kaikki kolme sukkelaan. Tällä kertaa palkkanamitkin kelpas...




Taaville pyysin kaksi vaikeaa ukkoa ja molemmat olivat löytäneet tiensä syvälle. Mut ei ne Taaville olleet vaikeita vaan molemmat löytyivät nopeasti vaikka olivat ihan eri puolilla aluetta. Haasteiden keksiminen Taaville on välillä vähän vaikeaa, mut ehkä se on positiivinen ongelma. Kuvia en saanut, kun maalit oli maan alla niin, että Taavikin sinne onkaloihin katosi.


Sunnuntaina oltiin aamusta Taavin kanssa Virve Hepoahon rallyvalkussa. Meillä oli niin kivaa ja Tapsu oli niin hyvä. Tai kyllähän me virheitä tehtiin, mut fiilis oli kyl mahtava tehä kimpassa. 

Taas todettiin, että teen liikkeet liian lähellä kylttiä. Miten se voi olla niin vaikeaa vaikka tiedän tekeväni sen virheen?? Puolenvaihto jalkojen välistä -tehtävässä mun pitää antaa käsky Taaville aiemmin. Seuruun puolta vaihtavat täyskäännöksen onnistuivat hyvin. Tosi kiva treeni.


Sinnillä oli rallyvalkun jälkeen hakutreenit. Tehtiin eläinkoe eli ekaa kertaa pieni partiointiharjoitus metsässä. Meinasin kuolla nauruun, kun Sinnillä oli selvästi ajatus, että ukkoja täältä pitäisi löytyä, mutta ei tietenkään mitään tolkkua tai taitoa vielä niiden etsimiseen. Hirveellä innolla ja vimmalla se meni kuin vieterijänis pitkin metsää, dojojoing. 

Kyllä siitä kuitenkin huomasi, kun se sai hajun ja lähti innoissaan maalille syömään herkkuja. Viimeisenä löytyi vaikea ukko tiheästä kuusikosta ja se olikin ekaks vähän jännä. Varovaisesti Sinni uskalsin kuitenkin mennä maalimiehen luo, kun se vähän jutteli ja näytti nameja. Sitten Sinniä ei ois meinannut saada sieltä pois. Hassu pieni.


Maanantaina jälkeiltiin. Sinnille tein pellolle keppitreenin, kuusi lyhyttä jälkeä, jotka loppuivat keppiin. Ehkä pientä ajatuksen heräämistä keppiä kohtaan oli havaittavissa.




Taavin kanssa mentiin epämukavuusalueelle teemalla alustanvaihdot. Jäljen nosto oli metsän puolelta juuri ennen hakkuun alkua, jonka jälkeen suopohjainen tiheä taimikko, siitä taas hakkuuaukealle, josta metsän kautta risukkoon ja kalliolle ja taas takaisin metsään. Jälki oli aika tuore, noin neljä tuntia, maasto kostea, lämmintä parikymppiä ja vähän tuulta. Pituutta jäljellä oli reilu kilometri, esineitä neljä.

Taavi nosti jäljen pienen tarkistelun jälkeen oikeaan suuntaan, nostomatka oli viitisenkymmentä metriä. Nopea vaihdos hakkuulle oli selvästi vaikea, mutta siitä selvittiin. Jokainen vaihdos vaikutti selvästi ja teetti vähän töitä, mutta seuraava vaikea paikka oli vasta kallion jälkeen siirtyminen takaisin metsään. Tässä tosin jo varmasti vaikutti sekin, että huono koiranohjaaja oli unohtanut vesipullon ja Tapsu ois tarvinnut vettä. Onneksi matkalla oli pari kosteaa painaumaa, josta se sai vähän juotua. Hyi mua! Tapsu jäljesti hyvin ja kaikki esineetkin löytyi matkalta.












Tiistaina päivällä hallilla Taavin kanssa rallyilemassa. Tehtiin rataa ekaks kahdessa pätkässä ja sitten koko rata. Meni kyllä superhyvin. Peruutus on vaikea, muuten meni oikeastaan kaikki tosi hyvin. Ja niin mukava tunnetila Taavilla.




Sinnikin kävi hallissa vähän tottelemassa. Seuruuta tehtiin pieniä pätkiä ja jättäviä. Maahan menokin rupeaa onnistumaan. Leikittiinkin hyvä tovi. Hallissa Taavin treenin jäljiltä ollut putki oli myös kiva juttu Sinnin mielestä


Illalla oli Sinnin varsinaiset tokotreenit ja yritettiin vähän saada kontaktia häiriössä. Ihan hirveesti häiritsi hihna ja panta. Ja ihan kamalasti Sinni ois vaan halunnu mennä muiden luo. Saatiin kuitenkin pieni pätkä leikkiä aikaiseksi ja muutama käsikosketus ja istuminen. Ahneus auttais, mut minkäs teet. Pikku hiljaa ehkä tämäkin rupeaa luonnistumaan...





1 kommentti:

  1. Eikö olekin yllättävää kuinka paljon vaikuttaa tuo alustan vaihtuminen jäljestykseen?
    Ja kun moni koiranohjaaja ei tätä edes tajua!

    -tiina-

    VastaaPoista