Sivut

tiistai 25. toukokuuta 2021

Mökkeilyä ja Sinnin jälkikoulutus

Edellisen viikon lauantaina aamusta ennen hakutreenejä Sinnille jälki. Nameina mulla oli tällä kertaa kuivanappulan sijaan Naturiksen makkaraa pieninä paloina ja se ei ehkä ollut ihan nappivalinta, kun liiskaantui kengänpohjiin, mutta toisaalta sitten tuli niitä namittomia askelia ihan luonnostaan =)

Jälki oli varmaan sen noin 70 askelta ja tosiaan namittomia askelia oli välissä tarkoituksella ja osa sitten nameista jäi mun kengänpohjaan. Sinni jäljesti hyvin. Nyt ei ollut mitään häiriöitä, niin koko jälki meni alusta loppuun hienosti.

Taavin kanssa tein peko-t tottiksen ja se meni kaikkinensa ihan hyvin. Seuruu voisi edelleen olla parempaa, mutta on se kyllä parantunut siitä mitä oli.


Hakutreenit aloitettiin tottiksella ja siellä Taaville seuruuta ja paikkis kolmen muun koiran tehdessä yhtä aikaa hommia. Hyvin meni, vaikka juoksuinen narttu vähän kiinnostelikin.

Sinni treenas hakua neljän haamun voimin ja kaikille meno oli vauhdikas ja iloinen.


Makuupäivän ratoksi ajelin maanantaina koirien kanssa mökille. Sinni on välillä voinut vähän pahoin autossa, niin nää pitkät automatkat tekee varmaan ihan hyvää. Nyt ainakaan ei ollut yhtään pahoinvoivan oloinen autossa. Ja mökkireissun aikana Sinni jopa oppi menemään itse autoon sen sijaan, että juoksisi karkuun.


Tiistaina Taavi avasi uimakauden, Sinni ei uskaltanut, se tunki vain naamaa veden alle...




Keskiviikkona Sinnin aamuruoka jäljeltä. Nyt oli useamman askeleen tyhjiä pätkiä muutama. Täytyy jatkossa vaan uskaltaa laittaa enemmän tyhjää, menee ihan hyvin.

Taavi teki tottista ja oli oikein tohkeissaan. 

Iltapäivällä Taaville vielä lisää peko-tottista ja tunnin vanha jäjen nosto. Ilma oli hautovan helteinen, mutta onneksi metsän siimeksessä ei ollut niin tukalaa. Taavi taisi haistaa jäljen jo tielle, hyvä nosto ja varmasti lyhyt jälki loppuesineelle. 






Käytiin vielä uimassakin. Sinni ei tajua uimista yhtään, se vain tunkee päätään veden alle rannassa.


Mökkireissulla myös paukuteltiin pyssyjä pariin otteeseen, 6 mm sekä 9 mm, enkä olis ollenkaan huolissani Sinnistä. Kuulee kyllä, mutta ei paljon hetkauta. Videolla ekat 9 mm laukaukset. Seuraavana päivänä leikki Taavin kanssa ja reagoi ammuntaan vielä vähemmän.





Perjantaina 100 askeleen jälki kovaan myötätuuleen. Muutama kymmenen askeleen namiton pätkä ja lisäksi muutamia lyhyempiä pätkiä. Jälki meni hyvin. Pitkät namittomat pätkät meinasivat vähän kiihdyttää vauhtia. Pystyn jo olemaan pystyssä hieman Sinnin takana, hyvin keskittyy jälkeen.

Perjantaina oli myös ensimmäiset seuran yhteistottostreenit sitten koronan alun. Tai saattaa siitä olla vieläkin pidempi aika. Kentällä yhtäaikaa reilu kymmenen koiraa, suurin osa oli muuten sakemanneja. Ekaks käytiin Sinnin kanssa kentän laidalla ja yritettiin vähän keskittyä toisiimme. Sinni ois pylly keikkuen vaan halunnut mennä katsomaan kaikkia. Saatiin kyllä muutama hyvä kontaktin pitokin. Ja sitten piti kiivetä parin ihmisen syliin...


Taavi kävi myös häröilemässä kentällä. Tekeminen ei ollut mitenkään täydellistä, mutta tykkäsin kuitenkin Taavin rentoudesta muiden koirien läsnäollessa ja vähän vieraamman ihmisen kopeloinnin rentoudesta. Hyviä seuraamispätkiäkin saatiin. Ihan loistavat tämmöiset kimppatreenit piiiitkästä aikaa!


Viikonloppuna piti on Kaakkien kevätleiri, mutta koska korona, niin ei ollut. Onneksi oli kuitenkin koulutuspäivät. Lauantaina siis ensimmäinen peltojälkipäivä Tarja Riikosen opissa ja oppilaana mun lisäksi Sinni. Aamupäivällä tehtiin  semmoinen jälki kuin mitä ollaan tehty ja mä tein 100 askeleen suoran myötätuuleen. Jäljellä oli pari kymmenen askeleen tyhjää ja muutama lyhyempi tyhjä pätkä. 

Tarjan mukaan Sinni jäljestää rauhallisen keskittyneesti eli oikein hyvin ja että se on oikein hyvänenäinen koira. Tyhjät meinaavat vähän kiihdyttää vauhtia, joten jatkossa palataan vähän lyhyempiin tyhjiin, mutta niitä voi olla tiuhempaan. Ja koska tämä jälki meni niin hyvin, niin saatiin ohjeeksi tehdä toiselle jäljelle kulma! Mä olin itse ajatellut, että tampataan suoria myötätuulijälkiä koko kesä, mutta Tarjan mukaan eri tuulen suunnat on hyvä ottaa ajoissa mukaan, ettei niistä myöhemmin muodostu ongelmia ja kulmat voi myös ottaa mukaan, koska Sinni jäljestää niin  rauhallisesti ja syvällä nenällä.


Iltapäivällä siis toinen jälki, jossa ensimmäinen suora oli 50 askelta sivutuuleen ja kulman jälkeen oli 24 askelta myötätuuleen. Kulmaa edeltävä askel oli tyhjä ja kulman jälkeisellä ekalla askeleella oli nami. Muuten lyhyitä namittomia pätkiä pitkin jälkeä. 

Sinni jäljesti tosi hyvin ja kulma ei olisi voinut mennä paljon paremmin! Nää koulutukset on kyllä niin hyviä, ilman tätä oisin hinkannu niitä myötätuulisuoria koko kesän ja oisin varmasti aiheuttanut ongelmia meille jatkoa ajatellen. Lisäksi virisi pieni ajatus, että josko Taavin kanssa kokeilis joskus fh-jäljeä... niitä treenipeltoja pitäis vaan saada jostain.


Jälki kokonaan

                                                                                    Kulma



Sunnuntaina toinen päivä pellolla. Sinnille vain yksi jälki, koska selkeästi edellinen päivä vähän painoi. Jälki oli samanlainen kuin eilinen kulmajälki. Häiriötä vain oli paljon enemmän perässä kulkevan seuraajajoukon ja vieressä kulkevan tien muodossa sekä lähellä olleessa autossa haukkuivien koirien muodossa. Kaikista näistä häiriöistä huolimatta Sinni keskittyi jälkeensä hyvin, mutta namit meinas jäädä syömättä. Kulma meni tosi hyvin. 

Kuvat Tanya Tarkiainen:





Jatkossa tuulensuunnasta välittämättä jälkiä, joissa kaksi kulmaa ja tyhjiä 1 - 4 askelta. Tyhjien osuuksien tiheyttä kasvatetaan pikku hiljaa ja tätä kautta jäljet pitenevät. Pidettävä huoli keskittymisestä, rauhallisuudesta ja tarkkuudesta. Esine pitäisi tuoda myös pian mukaan, mutta mikä ilmaisu??? En haluaisi sulkea vielä mitään lajia pois, joten sen puoleen esineen tuonti olisi luontevin, vaikkakin peko-puolella ei se toivotuin. Haukku olis paras pekossa ja se kävis kai myös pk-jäljelle, mutta jos innostunkin peltojäljestä, niin siellä se ei käy. En tiedä, mut pian pitäisi päättää, että sais sen myös mukaan... vai oisko mahis opettaa niin, että ilmaisun alussa tuijottaa tovin ja vasta sitten alkaa haukkua? Menee varmaan mahdottomaksi... 

Kiitos Kaakeille järjestämisestä ja Tarja oli kyllä mahtava kouluttaja, mielelläni menisin uudestaan hänen oppiin!

Koulutuspäivillä olin myös tosi tyytyväinen Sinnin autokäytöksestä. Se veteli rauhassa sikeitä, vaikka akkalauma piti leiriä avoimen paksin takana. Lisäksi viime aikojen ajelujen myötä autopahoinvointi on ilmeisesti selätetty kokonaan.


Maanantaina Taavin kanssa treenaamassa peko-kokeen hallintaosuutta ja jäljen nostoa. Hallintaosuudessa provosoitiin kusettamalla paria koiraa juuri ennen Taavin vuoroa tienpenkkoihin ja niinhän siinä kävi, että Taavin tekeminen oli ihan täyttä paskaa, kun ois pitänyt olla kuseksimassa koko ajan itsekin siellä puskissa. Seuruu oli väljää, mutta siinä paransi loppua kohti. Eteenmenot oli kyllä hyvät, vaikka tarvikin kaksi käskyä pysäytyksessä ja taisi se kyllä ehkä kerran käydä pissimässä puskaan jossain välissä. Mutta paikkamakuu!! Taavi nousi ainakin kolme kertaa sieltä ylös ja mun perkkeleet ei sitä kyllä hetkauta yhtään... 

Jäljen nostot sentään meni hyvin. Vastatuuli ja vähän reilu tunnin vanhat jäljet. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja esineet löytyivät hyvin.



Jossain välissä ehdittiin Viimankin kanssa pienelle metsähöntsäilylle.


torstai 13. toukokuuta 2021

Kevään koronaretki läntiseen Suomeen

Viime viikon keskiviikkona loppui työkierto ja lähdettiin kevätretkelle länsirannikolle, Sinnin eka kotiautoreissu. Ensin ajettiin Porin Reposaareen. Oikein kiva paikka, keli vaan ei suosinut.

Seuraavana päivänä käytiin Kaskisissa ja Närpiössä, yöksi Suomen läntisimpään autolla saavutettavaan kohtaan Vaasan Mustasaaressa. Edelleen keli oli melko kurja, nollan tietämillä ja räntää todella kovan tuulen saattelemana. 

Henkilöautossa matkustaessa Sinnillä on ollut toisinaan pientä pahoinvointia, mutta kotiautossa matkustaminen sujui rentoakin rennommin.


Perjantaina aamulla Sinnille jälki parkkiksella, 70 askelta. Namit edelleen jokaisella askeleella. Melkein loppuun asti meni hyvin, mutta lopussa lokit vei Sinnin huomion. Myös edelleen kovin voimakas tuuli teki hommasta varmasti kovalla alustalla aika vaikean.




Taavi teki vähän tottista työvaatteet päällä. Nyt meni aika hyvin, seuruussa huomattavasti vähemmän herpaantumisia kuin yleensä ja paikkis oli hyvä ja rauhallinen. 


Lauantaina oltiin Uusikaarlepyyssä ja Sinnille aamulla jälki, n. 70 askelta loivasti siksakaten, namit joka askeleella. Ihana nuuskutus sillä käy, mutta osa nameista jää. Ohjeen mukaan koiran olisi syötävä joka nami, mut mä jotenkin en osaa/pysty pakottamaan siihen. Musta se innokas nuuskutus ja eteneminen on tärkeämpää. Ehkä tästä just sit tulee se epätarkkuus, mut en halua konflikteja jäljelle näin alkuvaiheessa. Ekat 60 askelta meni hyvin, viimeisten askelten kohdalla Sinni vähän herpaantui ja rupesi kuuntelemaan lokkeja tai jotain muuta. Pienen tuumaustauon jälkeen päästiin  jälki loppuun. Lopulla aamuruualla vielä vähän tottiksen alkeita.


Taavi teki peko-t tottiksen ja heti perään Murun tekemän jäljen. Tottis meni seuruuta lukuun ottamatta hyvin. Eteenlähetyksissä ei ollut namipalloa ja vauhti oli nyt kohtalainen. Pysähtymisen vaativat pari käskyä. 

Jälki oli n. tunnin vanha ja kuutisensataa metriä pitkä. Nostomatka viitisenkymmentä metriä pitkä. Nosto oli kyllä luokattoman huono, mutta silti jälki nousi oikeaan suuntaan. Jäljen kolmesta esineestä nousi kaksi ensimmäistä. Kolmas esine jäi jostain syystä, vaikka ihan jälkeä pitkin mentiin. Koska vimpo esine ei noussut ja mä en sitä edes nähnyt, niin mehän jatkettiin vielä. Kokonaisuuten jälki meni hyvin ja lopetin sen, ku tajusin, että meidän on ollut pakko ohittaa viimeinen esine. 



Uusikaarlepyyn rannat olivat kyllä mahtavan hienot ja kelikin rupesi suosimaan!

täysii on parasta!


💓💓



Laama vai koira?





On se komee!



rento karavaanari


Me


Maanantaina Sinnin tähänastisista jäljiltä paras Ähtärin leirialueen nurtsilla. 65 askelta, joista kolme yksittäistä askelta ilman kannan namia. Kivan keskittynyt jälki ja ohiajavat traktorit ja muut saivat vain hetken katseen ja sitten nuuskuttelu jatkui.



Eläinpuistossakin käytiin





Maanantaina käytiin katsomassa myös Kostia. Siirsin sen Tiinan nimiin, kun siellähän sen koti nyt on. En voi sille mitään, että edelleen tule itku vähintään viikoittain Kostia miettiessä. Olen niin onnellinen sen nykyisistä oloista, ikävä on vain niin kova ❤

Kosti ja Iisi


Sinni pääsi vähän leikkimään Kostin Iisin kanssa. Sinni niin polleana otti mallia Iisistä.






Oli tarkoitus ajaa kotiin tiistaina, mutta saatiinkin päähänpisto ajaa vielä maanantaina illalla Turkuun ja siitä aamulla Ahvenanmaalle. Sinnille uusia kokemuksia laivamatkan muodossa. Laivalla ei hetkauttanut mikään, mutta ihmiset ovat pikkuhiljaa muuttumassa vähän jänniksi. Häntä heiluen se katselee vieraiden perään, mutta aina ei kuitenkaan uskalla mennä haistelemaan. Parhaita on ihmiset, jotka ei kiinnitä siihen huomiota ja ne jännittää, jotka yrittävät kovasti houkutella sitä luokseen. Ja kai niissä ihmisissäkin on eroja, kun toisten luo se menee ihan innoissaan ja toisten luo ei millään.


Kokolattiamatto lemmikkihytissä on vähän erikoinen ratkaisu

Mitäs täältä näkyy?

Reippaasti mentiin joka paikassa


Matkustaminen on rankkaa

Taavista oli parasta, kun löytyi vielä jostain luntakin


Sinni Crazylandin Eiffel-tornilla

Kivoja lenkkimaastoja oli paljon




Tätä videota on katseltu julkaisun ensimmäisenä päivänä melkein 800 kertaa, en tiedä mihin se on jaettu, kun tuollaisiin lukemiin on yltänyt...? Ja joku on kommentoinut videota itkumeemein, joka on kyllä aika erikoista, kun itse olen iloinen näin sopuisasta nujuamisesta 😊



Lempparipeti piti tietenkin saada mukaan






lauantai 1. toukokuuta 2021

Jälkijuttuja ja pekotottista...

Sinni on nuuskutellut ruokansa pariin otteeseen suorakaiteesta ja kolmiosta. Se on tosi rauhallinen nuuskuttaja ja pysyy hyvin tallatulta alueella. Nenäänsä se käyttää muutenkin paljon ja löytää metsässäkin kaikki herkulliset paskat... Kun vain löytäisi jonkun hyvän nurmialueen tai pellon, jolle sais mennä nuuskuttelemaan ihan niitä jälkiäkin,  kun ne ei tähän omaan pihaan enää sitten pidetessään mahdu.

Olen siis päättänyt rakentaa Sinnin jäljen pohjat  tämän kesän aikana pellolla/nurmella. Sen sanotaan tuovan jälkeen rauhallisuutta ja tarkkuutta, mut tietty pohjatkin pitää osata tehdä oikein. Mulla ei ole ketään neuvomassa, mut olen yrittänyt opiskella asiaa ja pakko luottaa vähän omaankin osaamiseen. Vaikka nyt päätin ryhtyä pohjien tekoon namin kautta nurmella, niin kyllä on jo ehtinyt mietityttää, josko ilman namia ois kuitenkin parempi...? Mut mennään nyt tällä valitulla tiellä, syteen tai saveen. 


Edellisen viikon perjantaina Taaville jäljennostotreeni kahdella lyhyellä vieraalla jäljellä. Eka varsinkin oli ihan super. Pieni tarkastus takajäljen suuntaan ja sitten oikeaan suuntaan tasainen puksutus esineelle, vaikka tuuli kävi takajäljen suunnalta. Toinen nosto heti perään ja sekin nousi hienosti, esine siinä jäi nousematta, vaikka jälki menikin hyvin. Jatkossa ei enempää kuin yks nosto kerrallaan. Vähintään oltava pieni tauko nostojen välissä.


Lauantaina Sinnillä oli yksäri. Ostin viiden kerran kortin kouluttajalle, jotta saadaan vähän joku kattomaan meidän perään välillä 😊. Aiheena oli aktiivisuus ja tarjoaminen. Koutsi sanoi Sinnin olevan kovin itsenäinen. Yritti kai kiltisti sanoa, etten kiinnosta sitä tippaakaan... mut joo, itsenäinen se on ja siihen nyt kaipasinkin apuja. Tehtiin tarjoamisen alkeita ja jatkossa treenitään vain aktiivisia juttuja ja unohdetaan luopumisen harjoittelu ja kaunis maltillinen käytös. Lisäksi ei olis haitaksi, jos saatais ahneutta vähän lisää. Seuraavaan yksäriin meneekin sitten aikaa, kun melkein koko toukokuun olen töissä tai muuten pois kotikulmilta.

Olen myös kuunteluoppilaana Sporttirakin harrastuskoiran perustaidot -kurssilla, jossa käydään läpi ainakin osittain näitä samoja asioita. Nyt kun vaan sais järkevästi toteutettua kaikki kivat treenit!


Taavi teki illalla esineruutua ja oli melkoisen super. Näki kyllä esineiden viennin, mut silti tykkäsin vauhdista ja innosta.




Sunnuntaina Sinni oli hakutreeneissä ja nähtiin paljon kivoja ihmisiä ja muiden tottistellessa käveltiin kentän laidalla ja kaikki koirat ois kiinnostanut kovasti ja yhden kanssa Sinni pääsi vähän nuuskimaankin. Varsinaisena treeninä oli kuusi ukkoa peräänajoina ja haamuina. Sinni tykkäs!





Nyt maanantaina aamupala Sinnin ekalta jäljeltä. Jälki oli n. 60 askelta ja askelletty siksakkiin, nami joka askeleen kannassa ja varpaissa. Idea ois, että jokainen nami on syötävä, mut en mä kyllä osaa tota niin tehdä. Ei sinne kyllä hirveesti jääny syömättäkään, mut osa kuitenkin. Ekan kymmenen askeleen aikana Sinni oli ihan hukassa siitä, mistä on kyse, mutta ihan mukavasti meni siitä sitten loppuun.

Video on vähän kömö, mut pakko laittaa itselle muistiin pätkä ekasta jäljestä.



Illalla Taavi kävi Veelan kanssa lenkillä.


Tiistaina Taavi kävi etsimässä kokeenomaisesti kolme maalimiestä. Kahdelta pitkät haukut. Palkkasin itse ja kahdelta ekalta otin hallintaan maalimieheltä ja lähdettiin liikkeelle ennen palkkaa. Hyvin kesti maalimiehen nousemisen sivulla istuen. Reilun kolmen hehtaarin  myötätuulietsimiseen meni aikaa vartti. 

Sinni söi tiistainakin aamupalan jäljeltä, 60 askelta pari namia joka askeleella, siksakkia mentiin edelleen. Meni paremmin kuin eka jälki, mut silti jäi joitain nameja syömättä.




Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Ihmiset on niin ihania, että niiden luo pitäis ihan väkisin päästä, joten olin tyytyväinen kun Sinni muutaman kerran jopa tuli luokse kutsuttaessa. Tehtiin semmoista lätkän läpäytystä. Mä vedin semmosta pientä levyä maata pitkin, palkan kriteerinä etutassulla läpsäisy lätkään. Äkkiä hokasi jutun juonen. Ollaan nyt muutenkin tehty ruokailujen yhteydessä noita tarjoamisharjoituksia ja kyllä se oppii koko ajan jotain lisää. Luoksetulo vaan on ihan surkea, kun Sinni inhoaa pantaa ja valjaita ja autoilua, niin se ei halua tulla luokse, kun aina joskus joutuu hihnaan. Suurimman osan luoksekutsukerroista ei tietenkään ota sitä kiinni tai mitään, mutta kun on muutaman kerran joutunut hihnaan tai autoon, niin riski on aina olemassa ja pieni koira ei sitä halua ottaa.Tähänkin auttaisi varmaan se ahneus, joka veisi yli tuon epäluulon.


Torstaina Sinni nuuski aamuruokansa 65 askeleen siksak-askelletulta jäljeltä. Hieman jo loivensin askeleiden kulmaa. Namit kaikilla askeleilla. Edelleen sinne jää joitan nameja syömättä, mutta hyvä nuuskutus käy koko ajan.

Illalla Sinnille hakutreeneissä neljä maalimiestä, kaksi peräänajona, yksi ääniavulla ja yksi haamuna. Kaikille meni reippaasti ja iloisesti. Haamu oli ehkä paras, kun korkean varvikon vuoksi jouduin vähän nostamaan Sinniä, että se näki haamun. Ja kun laskin etutassut takaisin maahan, niin vähän sen keskittyminen herpaantui näköyhteyden katketessa, mutta pienen tuumaushetken jälkeen se kuitenkin juoksi suoraan maalimiehelle. Etäisyydet tällä hetkellä n. 20 - 30 m.

Taavi teki peko-tottiksen. Seuruun tein hihnassa, jotta pääsin puuttumaan haahuiluun. Nyt ei kyllä juurikaan haahuillut, kun näki namipallon viennin ennen tottista, oli enemmänkin yli-innokasta menoa. Eteenlähetys meni sit ihan reisille, kun ekalla käskyllä Taavi painui täyttä laukkaa palkalle. Tehtiin sitten lähetykset uudestaan ja silloin ne onnistui hyvin. Lopuksi paikkis häirittynä ja se oli ok.



Perjantaina aamusta Taaville peko hallintaosuus ja lyhyt vieraan tekemä jälki. Kun Taavilla on työvaljaat päällä, niin tottis on ihan mitä sattuu. Kyllä se nyt seuraa jotenkuten, mutta ihan tosi huonosti. Se ois vaan lähdössä metsään hommiin ja tottisjutut ei silloin kiinnosta. Lisäksi se odottaa eteenlähetystä ja sekin heikentää seuruun tasoa. Lisäksi se lähti tällä kertaa paikkamakuusta nostamaan koipea tien reunaan, perkele! Mut eteenmenot oli hyvät.

Jäljen nosto meni upeasti ja oikea suunta löytyi hienosti. Jälki oli noin kolmesataa metriä ja esineitä oli kolme. Kaikki esineet löytyivät hyvin, mutta ekalta esineeltä jäljen jatkaminen oli vähän epätarkka, silti meni loppuun asti hyvin. 

Treenin jälkeen mentiin fyssarille. Taavin keväällä loukkaantunut jalka on parantunut, ei mitään reaktioita mihinkään taivutuksiin tai muihin. Pitkät selkälihakset sen sijaan olivat hieman jumissa, mikä todennäköisesti johtuu Sinnin kanssa painimisesta. Mutta kokonaisuutena tosi hyvässä kunnossa oleva koiruus.

Sinni kävi myös tutustumassa fyssarin tiloihin ja koska se oli niin luottavainen, niin vähän fyssari kopeloi sitäkin =). Käytiin vielä kopeloinnin jälkeen katsomassa hevosia ja ne oli kyllä aika jänniä.