Jälkijuttuja ja pekotottista...

Sinni on nuuskutellut ruokansa pariin otteeseen suorakaiteesta ja kolmiosta. Se on tosi rauhallinen nuuskuttaja ja pysyy hyvin tallatulta alueella. Nenäänsä se käyttää muutenkin paljon ja löytää metsässäkin kaikki herkulliset paskat... Kun vain löytäisi jonkun hyvän nurmialueen tai pellon, jolle sais mennä nuuskuttelemaan ihan niitä jälkiäkin,  kun ne ei tähän omaan pihaan enää sitten pidetessään mahdu.

Olen siis päättänyt rakentaa Sinnin jäljen pohjat  tämän kesän aikana pellolla/nurmella. Sen sanotaan tuovan jälkeen rauhallisuutta ja tarkkuutta, mut tietty pohjatkin pitää osata tehdä oikein. Mulla ei ole ketään neuvomassa, mut olen yrittänyt opiskella asiaa ja pakko luottaa vähän omaankin osaamiseen. Vaikka nyt päätin ryhtyä pohjien tekoon namin kautta nurmella, niin kyllä on jo ehtinyt mietityttää, josko ilman namia ois kuitenkin parempi...? Mut mennään nyt tällä valitulla tiellä, syteen tai saveen. 

Edellisen viikon perjantaina Taaville jäljennostotreeni kahdella lyhyellä vieraalla jäljellä. Eka varsinkin oli ihan super. Pieni tarkastus takajäljen suuntaan ja sitten oikeaan suuntaan tasainen puksutus esineelle, vaikka tuuli kävi takajäljen suunnalta. Toinen nosto heti perään ja sekin nousi hienosti, esine siinä jäi nousematta, vaikka jälki menikin hyvin. Jatkossa ei enempää kuin yks nosto kerrallaan. Vähintään oltava pieni tauko nostojen välissä.

Lauantaina Sinnillä oli yksäri. Ostin viiden kerran kortin kouluttajalle, jotta saadaan vähän joku kattomaan meidän perään välillä 😊. Aiheena oli aktiivisuus ja tarjoaminen. Koutsi sanoi Sinnin olevan kovin itsenäinen. Yritti kai kiltisti sanoa, etten kiinnosta sitä tippaakaan... mut joo, itsenäinen se on ja siihen nyt kaipasinkin apuja. Tehtiin tarjoamisen alkeita ja jatkossa treenitään vain aktiivisia juttuja ja unohdetaan luopumisen harjoittelu ja kaunis maltillinen käytös. Lisäksi ei olis haitaksi, jos saatais ahneutta vähän lisää. Seuraavaan yksäriin meneekin sitten aikaa, kun melkein koko toukokuun olen töissä tai muuten pois kotikulmilta.

Olen myös kuunteluoppilaana Sporttirakin harrastuskoiran perustaidot -kurssilla, jossa käydään läpi ainakin osittain näitä samoja asioita. Nyt kun vaan sais järkevästi toteutettua kaikki kivat treenit!

Taavi teki illalla esineruutua ja oli melkoisen super. Näki kyllä esineiden viennin, mut silti tykkäsin vauhdista ja innosta.

Sunnuntaina Sinni oli hakutreeneissä ja nähtiin paljon kivoja ihmisiä ja muiden tottistellessa käveltiin kentän laidalla ja kaikki koirat ois kiinnostanut kovasti ja yhden kanssa Sinni pääsi vähän nuuskimaankin. Varsinaisena treeninä oli kuusi ukkoa peräänajoina ja haamuina. Sinni tykkäs!

Nyt maanantaina aamupala Sinnin ekalta jäljeltä. Jälki oli n. 60 askelta ja askelletty siksakkiin, nami joka askeleen kannassa ja varpaissa. Idea ois, että jokainen nami on syötävä, mut en mä kyllä osaa tota niin tehdä. Ei sinne kyllä hirveesti jääny syömättäkään, mut osa kuitenkin. Ekan kymmenen askeleen aikana Sinni oli ihan hukassa siitä, mistä on kyse, mutta ihan mukavasti meni siitä sitten loppuun.

Video on vähän kömö, mut pakko laittaa itselle muistiin pätkä ekasta jäljestä.

Illalla Taavi kävi Veelan kanssa lenkillä.

Tiistaina Taavi kävi etsimässä kokeenomaisesti kolme maalimiestä. Kahdelta pitkät haukut. Palkkasin itse ja kahdelta ekalta otin hallintaan maalimieheltä ja lähdettiin liikkeelle ennen palkkaa. Hyvin kesti maalimiehen nousemisen sivulla istuen. Reilun kolmen hehtaarin  myötätuulietsimiseen meni aikaa vartti. 

Sinni söi tiistainakin aamupalan jäljeltä, 60 askelta pari namia joka askeleella, siksakkia mentiin edelleen. Meni paremmin kuin eka jälki, mut silti jäi joitain nameja syömättä.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Ihmiset on niin ihania, että niiden luo pitäis ihan väkisin päästä, joten olin tyytyväinen kun Sinni muutaman kerran jopa tuli luokse kutsuttaessa. Tehtiin semmoista lätkän läpäytystä. Mä vedin semmosta pientä levyä maata pitkin, palkan kriteerinä etutassulla läpsäisy lätkään. Äkkiä hokasi jutun juonen. Ollaan nyt muutenkin tehty ruokailujen yhteydessä noita tarjoamisharjoituksia ja kyllä se oppii koko ajan jotain lisää. Luoksetulo vaan on ihan surkea, kun Sinni inhoaa pantaa ja valjaita ja autoilua, niin se ei halua tulla luokse, kun aina joskus joutuu hihnaan. Suurimman osan luoksekutsukerroista ei tietenkään ota sitä kiinni tai mitään, mutta kun on muutaman kerran joutunut hihnaan tai autoon, niin riski on aina olemassa ja pieni koira ei sitä halua ottaa.Tähänkin auttaisi varmaan se ahneus, joka veisi yli tuon epäluulon.

Torstaina Sinni nuuski aamuruokansa 65 askeleen siksak-askelletulta jäljeltä. Hieman jo loivensin askeleiden kulmaa. Namit kaikilla askeleilla. Edelleen sinne jää joitan nameja syömättä, mutta hyvä nuuskutus käy koko ajan.

Illalla Sinnille hakutreeneissä neljä maalimiestä, kaksi peräänajona, yksi ääniavulla ja yksi haamuna. Kaikille meni reippaasti ja iloisesti. Haamu oli ehkä paras, kun korkean varvikon vuoksi jouduin vähän nostamaan Sinniä, että se näki haamun. Ja kun laskin etutassut takaisin maahan, niin vähän sen keskittyminen herpaantui näköyhteyden katketessa, mutta pienen tuumaushetken jälkeen se kuitenkin juoksi suoraan maalimiehelle. Etäisyydet tällä hetkellä n. 20 - 30 m.

Taavi teki peko-tottiksen. Seuruun tein hihnassa, jotta pääsin puuttumaan haahuiluun. Nyt ei kyllä juurikaan haahuillut, kun näki namipallon viennin ennen tottista, oli enemmänkin yli-innokasta menoa. Eteenlähetys meni sit ihan reisille, kun ekalla käskyllä Taavi painui täyttä laukkaa palkalle. Tehtiin sitten lähetykset uudestaan ja silloin ne onnistui hyvin. Lopuksi paikkis häirittynä ja se oli ok.

Perjantaina aamusta Taaville peko hallintaosuus ja lyhyt vieraan tekemä jälki. Kun Taavilla on työvaljaat päällä, niin tottis on ihan mitä sattuu. Kyllä se nyt seuraa jotenkuten, mutta ihan tosi huonosti. Se ois vaan lähdössä metsään hommiin ja tottisjutut ei silloin kiinnosta. Lisäksi se odottaa eteenlähetystä ja sekin heikentää seuruun tasoa. Lisäksi se lähti tällä kertaa paikkamakuusta nostamaan koipea tien reunaan, perkele! Mut eteenmenot oli hyvät.

Jäljen nosto meni upeasti ja oikea suunta löytyi hienosti. Jälki oli noin kolmesataa metriä ja esineitä oli kolme. Kaikki esineet löytyivät hyvin, mutta ekalta esineeltä jäljen jatkaminen oli vähän epätarkka, silti meni loppuun asti hyvin. 

Treenin jälkeen mentiin fyssarille. Taavin keväällä loukkaantunut jalka on parantunut, ei mitään reaktioita mihinkään taivutuksiin tai muihin. Pitkät selkälihakset sen sijaan olivat hieman jumissa, mikä todennäköisesti johtuu Sinnin kanssa painimisesta. Mutta kokonaisuutena tosi hyvässä kunnossa oleva koiruus.

Sinni kävi myös tutustumassa fyssarin tiloihin ja koska se oli niin luottavainen, niin vähän fyssari kopeloi sitäkin =). Käytiin vielä kopeloinnin jälkeen katsomassa hevosia ja ne oli kyllä aika jänniä.