Tiistaina aamusta käytiin hallilla rallyilemassa vähän MES-rataa. Tehtiin alla olevaa rataa ensin pätkissä ja sitten kokonaisuutena. Yllättäen tuplasaksalainen oli hankala radan osana, mutta ei yksittäisenä liikkeenä. Myös hallin pienuudesta johtuva tehtävien vähän liian lähekkäin asettelu tuotti hankaluuksia esimerkiksi putken jälkeisessä pyörähdyksessä. Jouduin myös vähän soveltamaan rataa juuri tuosta ahtaudesta johtuen ja sarjahypyn jälkeen rata jatkui mulla putken ohi suoraan eli hypyt muodostivat 90 asteen kulman ei 180 astetta.
Epätarkkuutta meillä on tekemisessä paljon ja Taavi pitää ääntä, semmoista raskasta äänekästä hengitystä, joten kisoista ei varmaan mitään huippupisteitä tulla koskaan saamaan, mutta jos nyt taas vähän aktivoiduttaisiin rallynkin saralla.
Treenin jälkeen lähdettiin juoksulenkille, mistä muodostui kyllä semmoinen surkeiden sattumusten summa, ettei tosikaan! Ensialkuun naapurin "kettinkikoira" oli päässyt irti ketjustaan ja tuli meitä vastaan. Se pomppasi metsästä tielle vähän matkan päässä meistä ja pienen hetken mietittyään lähti juoksemaan suoraan meitä kohti. Siinä vaiheessa Taavi alkoi haukkumaan voimakkaasti. Tuo naapurin kohta on jo muutenkin Taavia kiihdyttävä, kun koira siinä aina huutaa suoraa huutoa ketjun päässä yrittäen hyökkiä kaikkea tiellä kulkevaa kohti. Koira juoksi meitä kohti ja minä yritin kiskoa Taavin selkäni taakse ja huutaa ja huitoa kohti juoksevaa koiraa pois. Ihan viime hetkelä se onneksi väisti ja sain Taavin käännettyä taas poispäin siitä. Se ei onneksi lähenyt seuraamaan meitä, vaikka karvat pystyssä jäikin tielle haukkumaan.
Loppulenkistä sitten olin ohittamassa Taavi nätisti sivulla seuraten isojen tuplarattaiden kanssa kulkevaa naista, jolla oli dopperi ja mäyräkoira hihnassa. He huomasivat meidät kyllä hyvissä ajoin ja olin juuri kertomassa heille edessä olevasta irtokoirasta, kun dopperi rimpuili itsensä irti pannasta ja tuli Taavin päälle. Sille varmasti iski joku suojeluvaisto, mutta kyllä hirvitti. Olin vähän aikaisemmin ottanut tienposkesta pitkän kepin mukaani varmistaakseni turvallisen kotiin pääsyn naapurin koiran takia, mutta nyt jouduin käyttämään sitä dopperia vastaan. En tietenkään lyönyt koiraa, mutta yritin lyödä maahan dopperin eteen, jottei se olisi päässyt Taaviin kiinni. Kaikesta huolimatta se ehti käydä pöläyttämässä Taavia, mutta todennäköisesti ei purrut, kun mitään jälkiä ei löytynyt. Koiran omistaja sai sen lopulta käskyttämällä hallintaan.
Jossain välissä oli mäyrökoirakin tullut pyörimään Taavin jalkoihin, mutta se ei Taavia kiinnostanut. Kaikeksi onneksi dopperi oli narttu ja päädyttiin sitten kaikki yhdessä pienelle metsälenkille, jossa koirat saivat juosta vapaana. Taavi jäykisteli ja piti karvat jonkin aikaa pystyssä, mutta uskaltautui lopulta haistamaan nartun hanuria ja rentoutui sitten selvästi. Hetki siinä käveltiin metsässä kaikki yhdessä ja koko lyhyt loppumatka kotiin tultiin kimpassa, joten luulen Taavin päässeen pahimmasta yli saman tien. Toivon ainakin niin, mutta kyllä voi taas seuraavien lenkkien ohitukset olla hieman hankalia...
En voi ymmärtää miten näitä päällekarkauksia sattuu meidän kohdalle aina vaan uudestaan ja uudestaan. Jos tuokin dopperi olisi tullut isommin aggressiivisesti tosissaan päälle, niin en mä olisi siinä mitään kyennyt tekemään, kun kaikki tapahtuu aina niin nopeasti ja rähisivä kieppuva karvakasa on vaikea saada rauhoittumaan. Mä niin toivon, ettei mun enää koskaan tarvis kohdata yhtään päällekäyvää koiraa!
Torstaina päästin onneksi heti siedättämään Taavia muihin, kun käytiin Oton ja Taren kanssa lenkillä. Odotetusti Taavi kävi aluksi vähän kierroksilla, mutta rentoutui pian ja koko lenkki meni hyvässä rennossa tunnelmassa, Oton kanssa jopa pystyi haistelemaan samaa puskaa.
Perjantaina oltiin rally-tokoylituomari Kirsi Petäjän koulutuksessa. Keskityttiin kukkasiin eli käännöksiin, jotka vaihtavat koiran seuraamispuolta. Saatiin hyviä vinkkejä, eikä meillä ollut homma niin pahasti hukassa kuin luulin. Käsimerkkiä olisi hyvä vähän pienentää ja liittää käännöksiin jokin käskysana. Nyt on menty pelkällä käsimerkillä ja jatkossa yritän opettaa Taavin mua päin kääntämisen sanalle in ja musta poispäin jollekin toiselle sanalle.
Edestä peruutuksessa mun täytyy opettaa eteen seisominen ensin omana liikkeenään ja peruuttaminen siitä erillisenä liikkeenä.
Suorituspaikkoihin ja kulkulinjoihin on syytä kiinnittää paljon huomiota. Oikean puolen seuruusta saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä, vaikka itse perusasentoon oikealle tulo ei vielä ole ihan tarpeeksi vahva.
Lauantaina aamusta pitkästä aikaa hakutreenit valoisaan aikaan. Keli oli lähes tuuleton ja maassa valkoinen huntu lunta, lämpötila oli nollan tienoilla.
Taavi teki pk-hakurataa kuudella ukolla. Pari tyhjää myös väliin ei niin suunnitellusti, mutta hyvin meni nekin ja tyhjien jälkeen lähti uudelle pistolle ihan yhtä innokkaasti kuin muutenkin.
Palkan Taavi sai vaihtelevasti suorapalkasta mun paikalle tuloon ja kaikkea siltä väliltä. Radalle ja ukoilta keskilinjalle hallinnassa. Taas tykkäsin Taavista hirmusti. Pysyy ihan kohtalaisen hyvin hallinnassakin, vaikka into ukoille on kova.
Treenin jälkeen käytiin vielä Ronja rotikan kanssa lenkillä. Aluksi Taavi oli vähän varautunut, mutta pian rentoutui. Kumpikaan koirista ei ole mitenkään leikkisä, mutta pientä kisailua saivat kuitenkin aikaan. Teki taas niin hyvää Taaville.
Sunnuntaina mun päivä meni Lahdessa pk-koetoimitsijakoulutuksessa, mutta ehdin kuin ehdinkin viideksi hallille. Taavi kyl joutui lähes suoraan sohvalta treeneihin, mut siihen nähden meni kivasti.
Ekaks tehtiin paikkamakuuta häirittynä. Ihminen torven kanssa töräyttelemässä ja toinen koira noutohommissa. Hyvin meni.
Tehtiin myös kahteen otteeseen rallyn kukkasia. On ne vaan vaikeita, kun ei itse tiedä mihin suuntaan on kääntymässä ja mihin koiran pitäis mennä. Mut kovasti Taavi yrittää ja muistaa aina kommentoida huonoista ohjauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti