Sivut

tiistai 29. syyskuuta 2020

Pelastuskoiraleiri Loimaalla

Edellisen sunnuntaina pimeä kimppalenkki Runtun ja Neiti-K:n kanssa. 



Tiistaina hakuiltiin vanhan vanhainkodin pihapiirissä. Taas saatiin ihan kivasti haastetta aikaiseksi. Ukot olivat pihan laidalla ison kuusen alla, hiekka-lootassa (video) ja katolla. Tää katolla ollut maali oli huikea, kun eihän koiralla ole mitään mahdollisuutta päästä maalin luokse. Taavi teki sisäpihalla kovasti töitä ja kävi välillä rakennuksen toisellakin puolen. Lopulta ite tajusin, että maalin on pakko olla katolla. Taavi ilmaisi ukon lähimmästä kohdasta, johon pääsi. 




Keskiviikkona tokotreeneissä kokeenomainen treeni eli palkatta ja liikkuroituna mentiin. Paikkis meni meiltä vähän rapsutteluksi, kun Taavi oli ihan täys takiaisia treenejä edeltäneen lenkin jäljiltä, enkä saanut niitä pois ilman apuvälineitä. Muuten hyvä paikkis, hiljainen ja rauhallinen koira vieraista vieruskavereista huolimatta.

Liikkeinä meillä oli kierto, hyppy, nouto, liikkeestä istuminen ja kaukot. Nouto ja kierto aiheuttivat menosuunnassa pari haukkua molemmat ja kaukoissa ilmeisesti korkea viretila sai Taavi hieman pomppaamaan eteenpäin istumaannousuissa. Muuten liikkeet puhtaasti suoritettuja.  


Perjantaina ajeltiin Loimaalle Pohjan tilalle Keski-Uudenmaan Hälytyskoirien järjestämälle pelastuskoiraleirille. Tän leirin piti olla jo huhtikuussa, mutta korona esti silloin leirin järjestämisen ja leiri siirrettiin syksylle. Kuin ihmeen kaupalla mulla sattui olemaan vapaa viikonloppu myös leirin uutena ajankohtana! Osallistujamäärä oli pieni, vain kymmenen leiriläistä, koska koronan vuoksi kaikki ilmoittautuneet eivät kuitenkaan halunneet osallistua. Joka tapauksessa oli mukava ja toimiva porukka. Leiriläisiä oli useammasta seurasta eri puolilta Suomea, suurin osa tietenkin pääkaupunkiseudun eri yhdistyksistä.





Perjantaina ei vielä ollut mitään treenejä, kun kaikki saapuivat paikalle kuitenkin aika myöhään. Ilta keskusteltiin koiraharrastuksesta ja hieman tutustuttiin toisiimme. Lauantaina sitten aamupäivä vietettiin taajamaetsinnän merkeissä. Meillä ei juurikaan ole kokemusta taajamaetsinnästä ja olikin kiva päästä sitä kokeilemaan. Harjoituspaikkana toimi koulukeskuksen pihapiiri, jossa tietysti oli myös muita kuin meitä harjoitukseen osallistuvia henkilöitä. 

Taaville oli kolme maalimiestä piilossa ja täytyy todeta, että taajamahaku on huomattaavasti haastavampaa kuin maastoetsintä. Koira väsyy paljon nopeammin ja hajuja on niin paljon, että löydöt tulevat huomattavasti lähempää kuin maastossa. Tietysti myös työskentely liinassa vaikuttaa asiaan.

Kuvat Krista Heinilä:






Tarvitsisin paljon harjoitusta oman toiminnan suunnitteluun taajamaympäristössä. Siellä etsittävät alueet ovat huomattavasti pienempiä kuin maastossa ja silti ne vievät paljon aikaa. Myös hajut käyttäytyvät eri tavalla kuin maastossa ja hajujen paljous hidastaa koiran toimintaa. Ihan tosi mielenkiintoista ja opettavaista! Taavi löysi maalit hyvin ja alueella liikkuneet ulkopuoliset ihmiset ei sitä häirinneet, mutta keskusteltiin kyllä siitä, kuinka paljon koiran toimintaan pitkällä ajalla vaikuttaa se, että sitä ei voi päästää kaikkien ihmisten luo. Erityisen tyytyväinen olin Taavin esineilmaisuun sen tuodessa mulle pihalta löytyneen hatun, vaikkei se varsinaisesti harjoitukseen kuulunutkaan.


Iltapäivällä ensin kartturoin yhden koirakon pitkän etsintätreenin ja sitten oli meidän pitkä maastoetsintä noin 24 hehtaarin alueella. Suunnitelma oli, että ensimmäinen löytö olisi noin tunnin etsinnän jälkeen, mutta pienen kartturointiepäselvyyden vuoksi Taavi löysikin maalin jo noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen. Laitettiin alueelle vielä toinen maalimies ja se olikin oikein oivallinen ja sopivan haastava Taaville. Reilu tunti etsinnän aloitukseksesta sai Taavi hajun ojitetun kosteikkoalueen reunalla. Teki ihan hurjasti töitä, mutta hajun lähteen tarkentaminen oli vaikeaa. Tehtiin sitten pieni lenkki ja palattiin uudelleen alueelle, jossa Taavi oli reagoinut. Taas voimakkaat reaktiot ja kovasti teki Tapsu töitä ja lopulta sai kunnolla kiinni hajusta ja maali löytyi. Kokonaisuudessaan aikaa meni vähän vajaa puolitoista tuntia. Olin tosi tyytyväinen Taavin suoritukseen syyskuun kuumassa kelissä (+21 C). 

Kuvat Silja Töyrälä:



Lopuksi vielä olin maalissa parille koirakolle. Illalla vielä vähän tottista kentällä ja olipa kiva saada vieraita koiria häiriöksi ja todeta taas, että Taavi ei enää juurikaan välitä muista. Kyllä se on koko ajan tietoinen missä muut liikkuvat, mutta se ei häiritse sen omaa tekemistä. Rankka, mutta tosi kiva päivä. 


Sunnuntaina oli mahdollisuus tehdä joko jälkeä tai hakua ja me valittiin Taavin kanssa haku, koska mulla on oma suunnitelma jäljen suhteen takajälkihaasteen purkamiseksi ja sen toteuttaminen ei tuolla ollut nyt mahdollista. 

Tehtiin kokeenomainen treeni sillä erotuksella että maalimiehet palkkasivat Taavin noin 15 haukun jälkeen. Alue siis kolme hehtaaria ja kolme maalimiestä. Taavi löysi ensimmäisen maalimiehen aika nopeasti ja toinen löytyi siten, että ei Taavin sitä olisi edes pitänyt löytää. Oltiin ihan aluksi kävelty kohtuullisen läheltä tätä maalia, mutta Taavi ei sitä silloin nostanut. Nyt oltiin pienen rinteen laella maalimieheen nähden tuulen väärällä puolen eli Taavilla ei olisi pitänyt olla mitään mahdollisuuksia saada hajua. Mutta niin vain se jostain syystä löysi tämänkin. Olisikohan sillä kuitenkin joku ajatus jäänyt kytemään siitä ensimmäisestä ohituksesta? Ei voi tietää, mutta hyvä ettei maali jäänyt löytymättä. Kolmas mm löytyi ojasta alueen toiselta laidalta. 




1 kommentti:

  1. Me oltiin viime vuonna tuolla Pohjan tilalla leirillä!
    Hyvä että leiriltä jälleen tarttui uusia ajatuksia kotiintuomisiksi!

    VastaaPoista