Paskoja jälkiä

Viime viikolla treenattiin jälkeä torstaina ja perjantaina. Torstainen treeni oli niin totaalinen katastrofi, ettei tosikaan. Jälki nousi, mutta väärään suuntaan ja koko jäljestyksestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Hirveää sinkoilua vaan sinne ja tänne. En ole tuollaista nähnyt Taavilta varmaan koskaan, kamalaa menoa oli.

Perjantaina keskityttiin jäljennostoon kahden noston verran. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja lyhyet jäljet menivät tosi hyvin, vaikka maasto aiheutti hieman hankalia hajunkulkeutumisia. Oikein mallikas suoritus siis.

Ennen molempia treenejä tehtiin vähän koirahäiriötreeniä ja pientä tottista. Ne Taavilta meni oikein hyvin, vaikka perjantaina mukana oli todellinen hirmuhäiriö; vieras tuojottava ja rähjäävä bortsu-uros. Aluksi se oli Taaville tietenkin vaikea, mutta hyvin se siihenkin siedättyi ja rentoutui. 

Perjantaina jälkitreenien jälkeen ajeltiin mökille ja illalla käytiin uimassa, tai siis Taavi kävi. Lauantai meni sadetta pidellessä ja sunnuntaina ajoin Myrskylän kautta kotiin.

Myrskylässä oli Pelastuskoiraliiton jälkikoe. Sosiaalisuus-, sirunluku- ja tottisosuudet menivät hienosti sosiaalisuus/luoksepäästävyysosuuden vieressä olleesta bortsusta ja hieman pelottavan oloisesta tarkastajasta huolimatta. Taavia kopeloidessaan tarkastaja kysyi, että mitä rotuja Taavissa on =). Kun kerroin Tahvon olevan ihan aito rotukoira, totesi tarkastaja, ettei olekaan koskaan törmännyt tämmöiseen rotuun. 

Hallinnan jälkeen jäljen nosto menikin meillä sitten taas takajäljeksi ja hylky. En halunnut edes harjoituksen vuoksi ajaa jälkeä. Kaikissa jäljissä tällä viikolla oli yhteistä se, että Taavi valitsi vastatuulen suunnan. Vaikka harmittaa ihan vietävästi, niin täytyy sanoa etten ollut harmitukseni kanssa yksin. Kokeessa oli kymmenen koiraa ja vain yksi sai jäljen nousemaan oikeaan suuntaan, mutta sekään ei saanut jälkeä suoritettua loppuun... Muut ottivat joko takajäljen tai sitten jälki ei noussut ollenkaan.