Edellisen viikon keskiviikkona tehtiin rallyn nettikurssin rataharjoitusta pihassa. Musta tuntuu, että mennään koko ajan vain takapakkia. Oikean puolen seuruu onnistuu radan ulkopuolella kohtalaisen hyvin, vähän Taavi jätättää, mutta muuten on hyvä ja kiva kontakti. Radalla siitä ei tule mitään ja oikealla puolella tehtävät liikkeetkin on ihan hukkunu johonkin... En tiedä missä vika on. Paitsi tietty koulutuksessa, mutta mitä pitäis muuttaa, että homma rupeais toimimaan?
Lauantaina kokeiltii jäljen nostoa pari tuntia vanhalla vieraalla jäljellä, hyvin nousi, mutta lyhyen jäljen eka esine jäi nousematta, toinen onneksi nousi hyvin. Sunnuntaina hakua ja Taavi oli jotenkin ihan ulalla. Kaks ekaa ukkoa löyty kohtalaisen hyvin, mut kolmas oli hankala. Taavi oli jotenkin enempi semmosella nuusausmielellä kuin kunnolla tekemässä töitä. Itellänikin ollu kyllä vähän alavireinen olo, joten peilaisko se mun fiiliksiä noin paljon? Tai sitten syynä oli toisen ukon palkattomuus, jonka jälkeen Taavi ei ehkä ollut enää niin innokas. Tutkitaan asiaa seuraavissa treeneissä.
Taavilla oli keskiviikkona synttärit, jo 7 vuotta! Mihin tää aika oikein menee, ihan liian kovaa vauhtia.
Onnea Tahvo, komea ja rakas olet <3 |
Torstaina vuorokauden vanha pari kilometriä pitkä jälki. Jana ei ollut pitkä, viitisenkymmentä metriä. Jälki nousi hyvin, pieni takajäljen tarkastus ja sitten oikeaan suuntaan. Tien ylitykset meni myös hyvin, mutta eka keppi jäi nousematta. Ekan tien jälkeen oli ihan tuore harvennushakkuu ja se tuntui olevan vähän vaikea. Voiko niin laajalta alueelta rikottu maan pinta aiheuttaa hankaluutta? Moto pöyrinyt paikalla edellisenä tai sitä edellisenä päivänä. Joka tapauksessa meno ei ollut ihan satavarmaa, mutta kolmannen kepin jälkeen lähti juna puksuttamaan ja loppu jälki mentiin superhienosti. Taavi jäljestää todella paljon rauhallisemmin vanhaa jälkeä kuin tuoreempaa jälkeä, ei tarvi jarrutella yhtään. Hakkuualueella haparoinnista huolimatta jälki oli kokonaisuutena hyvä ja loi mulle uskoa ja luottoa näitä vanhempiakin jälkiä kohtaan. Toki jälki oli omatekemäni, joten sekin tietysti helpotti luottamista, mutta silti.
Perjantaina jäljennostotreeniä kahdella nostolla. Vieraat vajaa pari tuntia vanhat jäljet. Eka oli ihan törkeen hyvä, pieni tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten vauhdilla oikeaan suuntaan. Toinenkin nousi hyvin, siitä taisi Taavi saada jo ilmavainun, kun vastatuuleen mentiin. Hyvä treeni.
Osallistuin Taavin kanssa koronarallykisaan eli videomöllikilpailuun. Osallistujat saivat ratapiirroksen ja sen suoritus tuli kuvata annettuun aikaan mennessä, tuomarina mestariluokassa Eija Heinonen. Rataa oli siis mahdollisuus harjoitella niin paljon kuin halusi ja ehti tuona vajaan parin viikon aikana. Me yritettiin nauhoitusta parina päivänä, mutta aina joku liike epäonnistui. Mestariluokan rata on kyllä jo niin pitkä, että ei meinaa meillä onnistua kyllä koskaan koko rata ja tietysti radalla oli myös se meidän inhokkiliike eli edessä peruutus. Se ei onnistu vaikka kuinka harjoitellaan ja se saa Taavin vittuuntumaan. Lisäksi vielä edessä peruutusta edelsi vieressä peruutus, joka saa Taavin hieman kiihtymään ja usein haukkumaan. Taavin kanssa ei myöskään voi tehdä hirveän montaa toistoa kerralla. Eli kokeiltiin muutamana päivänä pari kolme kertaa per päivä. Sitä täydellistä suoritusta ei saatu aikaan, enkä sitä kyllä olettanutkaan, mutta jotain kisaan lähetettävää saatiin kuitenkin aikaiseksi, katsotaan sitten mitä tuomari siitä on mieltä. Edelleen myös teen liikkeet ihan liian lähellä kylttejä ja koiran ollessa oikealla on ihan hirveen vaikee yrittää olla tarpeeksi kaukana kylteistä.
Lenkillä on käyty Ninnin, Ronja, Runtun, Fionan sekä Oton ja Taren kanssa. Yhden lenkin lopulla, noin kuuden kilsan kävelyn jälkeen Taavi rupesi ontumaan toista etutassua. Välillä ontui voimakkaammin ja välillä vähän vähemmän, eikä tassusta löytynyt mitään kiveä tai tikkua tms. syytä ontumaan. Mieleen hiipi heti epäilys, että nytkö se nivelrikko sitten iski. Kotona suihkuttelin varpaiden väleistä kaikki hiekat pois ja sen jälkeen kävelytin ja juoksutin pihassa, ei mitään. Seuraavana päivänä taas pitkä lenkki, eikä mitään oiretta ontumasta. Toivotaan, että siellä varpaiden välissä olisi ollut vain joku hiekanjyvä joka kiusasi!
Taavi ja Ninni:
Taavi ja Ronja:
Taavi ja Fiona:
Uimakausikin avattiin jossain välissä. Aavistuksen liian aikaisin mun mielestä, mutta sinne se vaan pulahti. Ehkä odotellaan kuitenkin hieman vesien lämpenemistä ennen kuin ihan tosissaan ruvetaan uimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti