Avautumista ja metsäpuuhailua myrskyistä huolimatta

Pakko jakaa tämä kirjoitus huomioimisesta. Vaikken agia harrastakaan, niin tähän on tullut törmättyä juurikin tuolla rallyn parissa. Vaikka Taavi pystyy hyvin keskittymään ja se jopa tekee töitä paremmin pienessä häiriössä, niin varmasti sen päällekäyntitaustasta johtuen kohti juoksevat tai lähellä selän takana kovasti touhuavat koirat ovat sen mielestä kovin epäilyttäviä ja niihin suhtaudutaan isolla varauksella ja ensisijaisesti uhkana. Se, että esimerkiksi vapaana olevalle koiralle heitellään palloa rallykehän ulkopuollella vuoroaan odottovien koirien seassa tai lähtökyltillä istuvan koiran takana haukutetaan ja hetsataan koiraan, eivät ole minusta hyvän tavan mukaista käytöstä. Lasken samaan sakkiin lenkillä fleksi pitkänä vastaantulevat koirat, joiden omistajilla ei ole pienintäkään ajatusta ottaa koiraansa edes jonkinlaiseen hallintaan ohitustilanteessa.

Jos katsontakantaa hieman laajentaa, niin koiraharrastuspiireissä tuollainen itsekeskeinen omaan napaan tuijottaminen on varmasti vuosien aikana lisääntynyt. Oma kehittyminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii tietynlaista itsekkyyttä, mutta ei silti tarvitse olla muita kohtaan välinpitämätön tai piittaamaton. Yleensä ne parhaat tulokset syntyy kuitenkin yhdessä tekemällä hyvässä hengessä, vaikka pitäisikin oman tavoitteen selkeänä ja pitäisi huolen, että saa juuri tarvitsemiaan asioita ja haluamiaan treenejä.

Toisten huomioon ottamisen lisäksi sen oman koiran huomioiminen olisi kovin tärkeää niin treeneissä kuin siellä lenkeilläkin. Ei kännykän somemaailma tai treeneissä kaverit karkaa, vaikka hoitaakin koiransa palkkaamisen suorituksen jälkeen hyvin tai muuten käyttää aikaa koiransa kanssa. Ne on kuitenkin eläviä olentoja, jotka eivät toimi kuin koneet ja joille meidän omistajien huomio on hirvittävän tärkeää.

Lajista riippumatta koiran häiriönsieto- ja keskittymiskyvyn treenaaminen ovat tärkeitä asioita ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Se, että oma koira on kaikkien kaveri, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat tai jostain muista syystä haluaisivat tehdä tuttavuutta tai muuten olla tekemissä muiden kanssa. Annetaan siis toisille rauha niin kisakentillä kuin lenkkireiteilläkin!

Voisin kai jatkaa tästä aiheesta vielä vaikka kuinka pitkään, mutta riittäköön tämä tällä kertaa...



Alkuviikko oltiin mökillä ja nautittiin keväisen kauniista päivistä metsässä.

Etsi kuvasta koira

Keskiviikkona ajeltiin illaksi kotiin ja tokotreeneihin. Ruutua tehtiin ja se meni ihan hyvin valmiina liikkeenä. Aavistuksen eteen Taavi jää, mutta on kuitenkin ruudussa. Seurattiin liikkuroituna, epätarkkuutta tekemisessä on. Tokalla setillä noutoa, liikkeestä seisomista, kaukoja ja peruutusta. Kaikki tuo elukka osaa, ohjaajan pitäis vaan jaksaa pitää kriteerit aina samoina ja tarpeeksi korkeina.


Torstaina käytiin jäljestämässä viisi tuntia vanha vieraan tekemä jälki. Keli oli mahtava aurinkoinen -1 °C ja lähes tyyntä.

Taavi nosti jäljen kapealta metsäautotieltä tarkistaen ensin takajäljen, mutta vaihtoi itse oikeaan suuntaan. Jälki oli reilut puoli kilsaa ja yhtä hukkaa lukuun ottamatta Taavi jäljesti sen hyvin. Neljästä esineestä nousi tosin vain viimeinen... jäljen tekijä kyllä epäili jonkun vieneen esineet, kun ei hänkään niitä löytänyt etsimisestä huolimatta. Tiedä sitten mikä oli syy, mutta seuraavilla jäljillä panostetaan kyllä esineilmaisuun.


Perjantai-ilta vietettiin sateisessa, melkein myrskytuulisessa ja pimeässä hakumetsässä. Taaville kokeenomainen kolmen hehtaarin treeni. Kartturi välillä vähän hukkasi meidän sijainnin tai tulkitsi karttaa väärin, joten treenistä tuli vähän suunniteltua pidempi. Lisäksi huomasi hyvin, että kun viime aikoina on tehty paljon puhtaan alueen treeniä ja vähän jälkiäkin, niin nyt hyvin tallatulla alueella meinasi jäljet viedä voiton. Mietin myös sitä, kuinka paljon kova puuskittainen tuuli hajottaa hajua ja vaikeuttaa koiran työskentelyä?

Kun saatiin askelmerkit kartturin kanssa kohdalleen, niin löytyi maalimiehetkin. Taas kerran tuli todistetuksi kartturin työn tärkeys ja se, miten vaikea pimeässä metsässä on suunnistaa. Tai ainakin kännykän karttaohjelmien kanssa liikkuminen ei ole aina niin yksiselittäistä...


Lauantaina uhmattiin myrskyä raunioilla. Treenit aloiettiin sosiaalisuus- ja luoksepäästävyystreenillä. Kovasti Taavi olis halunnu vaan haistella maata ja vaikka se on aina ihan hyvin sietänyt kaikki kopeloinnit, niin nyt ihan yllätyin kuinka oikein kiskoi vieraan miehen luo siliteltäväksi. En tiedä mikä mielenhäiriö sillä on nyt muutenkin menossa, kevättä vissiin rinnassa vähän liikaa, kun korvat on hukkunu ja ruoka ei maistu..

Taaville oli kolme ukkoa piilossa. Kaikki löytyi, mutta täytyy jatkossa kiinnittää huomiota tarkempaan tarkennukseen. Nyt tuli yksi virheilmaisu kaivolta, jonka viereisessä piilossa maalimies oikeasti oli.



Sunnuntaina aamusta jälkitreeniä. Tehtiin peko-t-kokeen hallintaosuutta jälkien vanhetessa. Seuruu meni ihan ok ja 3 minuutin paikkis auton torvihäiriöllä meni hyvin, mutta se eteenlähetys... Taavi kyllä lähtee, mut sit aika pian houkuttaa tienvarren puskat kuseskelemaan.


Jälki oli kaksi tuntia vanha ja sillä oli kolme esinettä, pituutta puolisen kilometriä. Jana oli viitisenkymmentä metriä, tuulta vähän liikaa, muuten keli oikein kiva pari astetta plussalla eikä satanut!

Jäljen noston Taavi teki tosi hyvin, mut mä taas epäröin, että ollaanko jo menty yli... on se vaan vaikeeta. Mut kun päästiin alkuun, niin sitten homma sujui. Parissa kohtaa Taavi vähän teki tarkastuslenkkiä, mutta muuten puksutti kuin juna ja nosti kaikki kolme esinettä. Jäi tosi hyvä fiilis.

Illalla vielä hallilla tottista. Tehtiin henkilöryhmää istuvilla henkilöillä ja noutoa. Kiva vire ja Taavi oli hiljaa, tykkäsin.

Tokalla setillä paikkis todella nopean malikan tehdessä A-esteen ylitystä. Kyllä oli Taavi skarppina! Ja pysyi hienosti paikallaan, vaikka palkkapatukan saatuaa mali teki melko laajaa juoksukaarta aika läheltä Taavia.


Taavi valittiin Suomen Pyreneläiset ry:n vuoden 2019 rally-tokokoiraksi ja pelastuskoiraksi sekä Haminan seurakoirakerhon toiseksi parhaaksi rally-tokokoiraksi. Kiitämme ja kumarramme!