Sivut

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Mökkeilyä

Perjantaina ajeltiin illaksi mökille ja tietenkin uimaan.



Lauantain mä tein polttopuita ja Taavi vaan ui. Lauantaina olisi ollu pyrrierkkari ja olin ilmoittanut Taavin, mutta en pystynyt menemään, kun Kosti oli siellä. Olisin varmaan romahtanut ihan totaalisesti sinne. Haluaisin kyllä nähdä Kostia, mutta en tuollaisessa paikassa ja ehkä en vielä muutenkaan ole valmis siihen. Kosti kuitenkin hienosti rotunsa paras ja samalla siitä tuli Suomen muotovalio sekä Norjan muotovalio, onnea rakas!


Sunnuntaina uinnin ja pitkän lenkin lisäksi tehtiin tarkkuusruutua heinikossa (ja polttopuita). Taavi oli mahtava ja toi niin nätisti mulle pienen kankaanpalan, pikkuruisen muovioravan ja nepparin.




Maanantaina sain polttopuiden teon lisäksi vieraan tekemään Taaville jäljen. Suunnitelma oli lyhyehkö suora jälki, jossa pääsisin harjoittelemaan jäljen nostoa. Mutta kun metsään laittaa ihmisen, joka ei lue karttaa ja jolla ei ole suuntavaistoa, niin saa oikein hyvän ja todenmukaisen jäljen =D.

Lähdettiin Taavin kanssa nostamaan kolme tuntia vanhaa jälkeä kovin tuuliseen metsään. Lämpöä oli parikymmentä astetta. Taavi nosti taas takajäljen. Perse, mitä tolle voi tehdä?

Oikean suunnan löydyttyä annoin Taavin jäljestää vapaana, mutta kun tulimme ihan hirveeseen pöpelikköön, niin hukkasin Taavin. Ei auttanut kuin kutsua se takaisin ja laittaa liinaan. Onneksi ei haitannut Taavin työskentelyä, jatkoi hienosti jälkeä.

Jäljen edetessä meinasi tulla epäusko, kun jäljen tekijän kanssa oli ollut puhe suorasta jäljestä tieltä toiselle. Mutta ei auttanut kuin mennä koiran perässä, kun se niin vakaasti jäljesti. Lopulta löytyi hanska sovitusti ennen tielle tuloa. Esineiden väli oli tiellä jäljestämistä ja se oli aika haparointia, mutta halusin sitäkin kokeilla, kun tiellä jäljestämistä on tehty niin onnettoman vähän. Esine löytyi kyllä pienestä jäljestyksen hapuilusta huolimatta.

Jäljennostomatka oli 180 m, eka esine 1,2 km (!) ja jäljen koko pituus 1,5 km. Kyllä se on työkoira, ei siitä mihinkään pääse!

Taavin kulkema jälki

Punainen viiva on suunniteltu jälki, vihreä todellinen jälki

Palkaksi Taavi pääsi taas uimaan, videosta saa vähän osviittaa tuulesta, jota oli ihan tarpeeksi.




Tiistaina tietenkin uitiin, tehtiin polttopuita ja lenkkeiltiin. Lenkin lomassa löytyi taas tien varresta tavaroita. Illalla ajeltiin kotiin.




Menossa mukana oli myös 18 v. Waltsu <3







2 kommenttia:

  1. Ihana toi suora jälki :D
    Miten voikaan onnistua noin upeasti, itselläkin oisi kyllä epätoivo iskenyt jo tuollaista ajaessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin mahtava! Piti vain luottaa koiraan. Tuolla on tosi hankala maasto, joten suoraan kulkeminen on lähes mahdotonta, mut en ihan noin isoja mutkia olis osannu odottaa 😃. Mut yks parhaista jäljistä ikinä.

      Poista