Sivut

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Jälkiä ja hampaan poisto

Viime viikon tiistaina sain houkuteltua Murun tekemään Taaville jäljen ja kun illalla tulin töistä, niin käytiin se Taavin kanssa ajamassa. Jälki ehti vanheta n. 3,5 tuntia, pituutta sillä oli 700 m, jana oli 100 m ja esineitä oli viisi. Pakkanen oli illan aikana ehtinyt kiristyä vähän liian kovaksi, - 10 *C ja tuuli oli kova.

Jana meni tosi hyvin taas ja Taavi lähti jäljelle ihan juosten. Välillä juoksin sen perässä ja välillä sitten vähän jarruttelin sen menoa. Tien ylitys oli vaikea, se osui kahden tien risteyskohtaan, missä on pitkä rivi postilaatikoita ja muutenkin tie on varsin suosittu lenkkireitti, joten hajuja varmasti oli paljon. Taavi meni moneen kertaan edes takaisin tien reunoja, mutta kesti aika kauan ennen kuin se löysi kohdan, josta jälki jatkui tien jälkeen. Sitten mentiinkin taas hetki haipakkaa. Kovan lumikerroksen päälle päivällä satanut muutaman sentin lumikerros ja kova tuuli nostivat pellolla myös vaikeutta. Uskoisin tuulen levittäneen lunta sen verran laajalle (askeleet eivät olleet enää näkyvissä, vaan tuuli oli tasoittanut lumen pinnan), että Taavin oli vaikea jäljestää tarkasti ja pelto-osuudella se joutuikin hakemaan jälkeä moneen kertaan. Loppuosa mentiin metsässä sitten taas varmoin ottein. Kaikki esineet löytyivät. Vähän mua kuitenkin mietitytti myös tuo pakkanen, kuinka paljon se vaikuttaa hajuaistiin? Ja ilmeisesti pakkaskelillä jälki haisee paljon vähemmän kuin plussakeleillä.

Tien ylitys risteyksessä vähän haetutti


Perjantaitokoon menin makuupäivästä huolimatta, mutta ois ehkä pitänyt taas jättää väliin. Taavi oli haukkupäällä, mutta saatiin me jotain tehtyäkin. Tunnin aiheena oli liikkeiden välit ja ne saatiin kyllä onnistumaan hyvin. Taavi kaipaisi treeniin kovasti yllätyksellisyyttä ja vaihtelua, mutta en mä osaa keksiä sellaisia treenejä. Muutenkin tokomasis menossa, eikä jaksais oikein innostaa. Paikkiksissa Taavi jostain syystä ottaa painetta toisista koirista tosi paljon, enkä tiedä mistä tää jostuu, kun pitkään aikaan niissä ei ole ollu mitään ongelmia, eikä mitään erityistä ole sattunut.


Sunnuntain hallivuorolla käytiin kokeilemassa merkin kiertoa ja ruutua. Molemmat meni ihan ok. Noudossa Taavi haukkui mennessään, mut muuten sekin hyvä. Paljon kivemmalla fiiliksellä mentiin kuin perjantaina, vaikka mulla onkin motivaatiopula.


Maanataina ihanalla hankikannolla ja pikkupakkasella siirryttiin niin minun kuin Taavinkin epämukavuusalueelle jäljen osalta; tein jäljen kaupunkiin! N. 1 km, 1,5 tuntia vanha jälki, jossa oli vanhempaa ja tuoretta häiriötä tarjolla vaikka muille jakaa.

Taavi sai jäljestettyä jäljen alusta loppuun asti, mutta oli kyllä vaikeaa, kuten olin vähän uumoillutkin. Jäällä oli pilkkijöitä, joiden luo olis pitänyt päästä, ja hiihtäjiä, muualla lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja koiranulkoiluttajia sekä autoliikenne ihan toista luokkaa kuin meidän metsäautoteillä. Kävelyteiden ylityksissä oli myös tarjolla huomattavasti enempi hajuja, kuin metsäympäristössä ja koipeakin piti aina välillä nostella... Kyllä pyöri pyrrin pää kaikenlaisten äänten ja hajujen suuntaan ja jälkeen keskittyminen oli vaikeaa. Päästiin kuitenkin loppuun asti.





Käytiin irvistelemässä eläinlääkärille takahampaasta irronneen palan takia ja poistoonhan se meni. En tiedä kuinka kipeä hammas on ollut, mutta mitään oireita en ole huomannut, eikä mulla ole mitään hajua milloin hammas on murtunut. Luita Taavilla on tarjolla enemmän tai vähemmän koko ajan ja luun syönti tuon hammasrikokin on varmaan aiheuttanut. Eläinlääkärin arvion mukaan hammas on rikkoutunut 2 - 3 viikkoa sitten.

Nukutuslääkettä jouduttiin taas antamaan reilusti, leikkaus meni hyvin ja Taavi sai kehuja hyvistä hampaista. Hammaskiveäkin oli oikeastaan vain tuolla rikkoutuneen hampaan puolella ja se on todennäköisesti muodostunut pääasiassa sinä aikana kun hammas on ollut rikki ja Taavi ei ole sillä puolella syönyt. Koko suun röntgenissä ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten purukalusto on loistokunnossa! 

Heräilyn Taavi suoritti pitkän kaavan mukaan. Ensin se ei meinaa nukkua ja sitten ei meinaa herätä. Ellin mukaan on tosin paljon parempi, että nukkuu vaikka koko loppupäivän ja elpyy hissukseen.


Tältä vaurioitunut hammas näytti
Yhtä hammasta köyhempänä

Loppupäivä sit toivuttiin kotona


***** Taavi on valittu Suomen Pyreneläisten vuoden 2018 pelastuskoiraksi. *****

2 kommenttia:

  1. Hieno kaupunkijälki! Mie en oo tänä talvena jäälle mennyt YHTÄÄN. Yöks. Otetaan niitä mukaan vaihtelevasti ensi kesän jälkitreeneihin.
    Muutenkin täytyisi tehdä joku tiukempi ja järjestelmällisempi suunnitelma treenien vetämiseksi. Mietintämyssy päähän.

    Ja onnea tuosta viimeisestä lauseesta! Vuoden 2018 pelastuskoira, MAHTAVAA!

    VastaaPoista
  2. Onnea pelastuskoiralle ja pikaista paranemista <3

    VastaaPoista