ITÄ-harjoitus Tikkakoskella

Torstaina käytiin omineen tokoilemassa kentällä. Taavi teki ruudun liikkeenomaisesti ja onnistui hyvin. Tai olisi se vähän keskemmälle ruutua saanut mennä, mutta oli kuitenkin nauhojen sisäpuolella. Siitä oli jopa aistittavissa pieni innostus mennä ruutuun! Vastapainoksi merkin kierto olikin sitten taas tällä kertaa hankala, mutta kyllä sekin onnistui. Lisäksi tehtiin seuruuta ja siihen niitä vasempia käännöksiä. Jättävät tehtiin kaikki ja ne Taavi osasi hienosti. Lopuksi vielä noutoa ja siinäkin Taavi oli tosi innokas.

Kosti teki seuruuta ja  kapulan pitoa, joka rupeaa jo pikku hiljaa onnistumaan. Merkin kiertoa kokeiltiin myös eri etäisyyksiltä ja kaukaa on vielä liian vaikea. Luoksetulo tehtiin myös ja Kosti malttoi hyvin istua paikallaan ja se juoksee mukavan vauhdikkaasti kohti ja pienellä avulla löytää melkein suorksi eteen. Sivulle siirtymistä pitäisi harjoitella paljon, kun on siinä niin hidas ja laajaliikkeinen. Ulkona oli tarjolla pientä häiriötä erilaisten äänten ja hajujen muodossa, mutta ihan kohtalaisesti Kosti niistä tällä kertaa selviytyi.

Onhan se vähän kaukana ja vinossakin, mutta nyt vielä pääpaino siinä, että kapula ei ole purulelu.

Perjantaina ajeltiin töiden jälkeen Taavin kanssa Tikkakoskelle Immolan varuskunta-alueelle pelastuskoiraleirille. Meidät jaettiin pareiksi ajatuksella kokemusta ja vähemmän kokemusta. Minä sain parikseni pitkään hälykoiran ohjaajana ja pelastuskoirakoetuomarina toimineen miehen. Oli siis oiva mahdollisuus imeä koko viikonloppu loistavaa oppia. Illalla lähdimme vielä etsintäharjoitukseen ja Taavi sai toimia etsivänä koirana.

Puolustusvoimat tarjosi maalimiehet tälle leirille, joten maastossa oli varusmiehiä, jotka eivät koskaan olleet olleet mukana koiratoiminnassa ja joille ei ollut annettu minkäänlaisia ohjeita, miten koirien kanssa tulisi toimia. Harjoitukset vastasivat siis hyvin todellisia tilanteita ja koirakoille tulikin vastaan mitä erilaisemmin koiran paikalle tuloon reagoivia maaleja, joka vaikutti monen koiran ilmaisuun.

Perjantaina illalla siis lähdimme johtokeskuksen meille antamalle alueelle ja tein etsintäsuunnitelman lähteä "vastatuuleen" (aukeilla paikoilla ihan vieno tuuli). Keli oli talvinen, lunta reilu viisi senttiä ja lämpötila asteen pakkasella. Lähdimme haravoimaan aluetta ja muutaman kerran aluetta edes takaisin käveltyämme Taavi sai hajun ja me lähdettiin sen perään. Kovasti Taavi teki töitä ja lähellä maalimiestä kiersi isoa rinkiä kiville kiiveten ja haistellen. Lopulta maalimies löytyi kuusen juurelta montusta kokonaan makuupussista. Siinä vaiheessa mekin olimme jo päässen ihan maalimiehen lähelle ja kun Taavi meni nuuskimaan maalia, alkoi makuupussissa ollut mies höpötellä jotain ja kaivautua ulos pussista. Taavi ei tätä ukkoa oikein ilmaissut, mutta saattoi johtua siitä kun seisottii  jo valmiiksi siinä ihan vieressä. Täytyy kuitenkin jatkossa ottaa treeneihin mukaan liikkuvia ja puhuvia maaleja.

Aikaa maalimeihen löytymiseen meni parikymmentä minuuttia ja ehdittii  kävellä vain reilu kilometri. Saatiin johdolta vielä toinen alue etsittäväksi ja siirryimme sinne. Tämä alue oli pienempi, koska harjoitusaika oli päättymässä.

Lähdimme metsäautotieuraa, jossa oli muutamat jalanjäljet. Taavi rupesikin jäljestämään niitä ja jatkoimme uraa pitkin sen kiertäessä hyvin aluetta. Ei ehditty kovin pitlälle, kun Taavi vaihtoi ilmavainulle, painui metsään ja aloitti ilmaisun. Minä pingoin perään ja kun pääsin paikalle, niin maalimkes oli jo jalkeilla ja Taavi haukkui sitä. Tästä iso palkka.

Lauantaina johto jakoi aamulla uudet tehtävät ja me lähdettiin Taavin kanssa ekaksi töihin. Aloitettiin haravointi ja aina Taavin reagoidessa johonkin, mentiin tietysti Taavin perässä. Jälkiä löytyi useammat, mutta ne kulki kaikki alueelta ulos. Yhtä saatiin lupa jatkaa pois omalta alueelta, mutta sekin palasi lenkin jälkeen takaisin.

Me tehtiin töitä kolme tuntia ja vartti!! Aivan uskomatonta, että tuo pieni otus jaksaa painaa hommia! Kahden tunnin kohdalla tuli pieni uuvahdus ja pidettiin siinä kohtaa hetken tauko ja laitettiin nostattava maalimies metsään. Taavi lähti sille innolla ja haukkui hyvin. Jatkettiin hommia ja kun saatiin alue tarkastettua, niin johto pyysi palaamaan johtopaikalle huoltotauolle. Ennen metsästä pois tuloa Taaville vielä yksi ukko, jotta päästiin palkkaamaan.

Kun ei alueelta löytynyt ketään, niin täytyy myöntää, että jäi vähän hölmö olo, mutta koska jos siellä olis ollu joku, niin kyllä Taavi sen olis löytänyt. Eikä siellä siis ollu ketään, oltiin tyhjällä alueella, jonne oli vain tallattu paljon jälkiä. Jälkiä, jotka on mulle niin vaikeita.

Melkein kymmenen kilsaa tuli talsittua

Kuvat Martti Koponen:

Taavi pääsi loppupäiväksi ansaitulle levolle ja minä jatkoin toisen koirakon kartturina. Päivälle kertyi mittaa parikymmentä kilometriä ja kaiken puolin opettavainen päivä. Etsintojen lisäksi suoritimme EA-rasteja, hyvää kertausta sekin.

Illalla uni maistui

Sunnuntaina päästiin aamulla kokeilemaan lentoetsintää. Varmasti tehokas tapa varsinkin vesistöjen, peltojen ja hakkuiden tarkastuksiin. Kiitos lentopelastusseuralle tästä huikeasta kokemuksesta!

Mä olen niin vahva, että jaksan työntää lentokonetta!

Lennon jälkeen vielä pieni treeni armeijan paloharjoittelualueella, jossa Taaville oli kaksi varusmiestä piilossa. Toinen oli ison kuorma-auton ohjaamossa ja toinen merikontissa. Taavi oli nopea ja tehokas ja löysi molemmat maalit nopeasti ja ilmaisi ne hyvin. Loistava pieni palauttava treeni edellispäivän pitkän etsinnän jälkeen.

Kuvat Aki Kyyrö

Päivän päätteeksi opiskelimme vielä koiran ensiapua sekä teoriassa että käytännössä.

Tassuside

Paineside vuotavaan korvanlehteen

Pietalle suurkiitos Kostin viikonloppuhoidosta! Kosti taisi viihtyä tyttöjen kanssa hyvin, kuvat Pieta.