Huh hellettä! Jotain on silti yritetty tehdä

Helle se vaan jatkuu ja jatkuu. Melkein joka päivä lämpötila on kivunnut yli kolmeenkymppiin jo useamman viikon ajan. Emme siis ole tehneet juuri muuta, kuin lenkkeilleet aamuyöllä ja käyneet jokusen kerran uimassa.


Esineruutua kokeiltiin yhtenä iltana viime viikolla, mutta kun oli vieraat esineet niin ei ollutkaan ihan niin helppoa. Taavi kyllä löysi esineet hienosti, mutta niitä ei kyllä voinut ottaa suuhun, kun niissä oli vierasta kuolaa, ällöä. Lopulta sit pystyi tuomaan esineen mullekin. Että semmosta.

Kostia ehkä vähän jäskätti vieras hetsaaja, vaikka se lähtikin ihan hyvin esineelle. Meni vaan jonkin matkaa ohi esineestä ja sitten kyllä yritti kovasti hakea, mutta ei löytänyt mitään, kun oli sen verran sivussa. Uudella lähetyksellä sitten vähän hiipui into. Vaihdettiin paikkaa puhtaaseen metsään ja siellä pari hetsausta. Eka vieraan hetsaama ja toka mun ite hetsaama. Mun hetsauksesta lähti paljon paremmin. Esine tulee jo melkein mulle asti.


Viikko sitten keskiviikkona Taavin pentu Hera, Salokannel Heartbreaker, kävi meillä kylässä. Helteestä huolimatta yritettiin vähän jotain pientä aktiviteettia keksiä koirille ja käytiinkin testaamassa Heran suhtautuminen ampumiseen. Ei ollut tyttö moksiskaan laukauksista. Käytiin myös treenaamassa hallilla vähän näyttelyjuttuja Heran ja Taavin kanssa. Hitto kun mä en vaan osaa seisottaa Taavia nätisti, aina harittaa varpaat johonkin suuntaan. Pojat teki myös tokoa ja Hera aksajuttuja, Kosti pääsi lisäksi haukkumaan Juulian ilmaisutreenissä. Uimassakin käytiin ja metsälenkillä. Päivä hujahti ihan siivillä ja koko porukalla oli hauskaa, vaikka helle vei terävimmän kärjen porukan riekkumisinnosta.

Hera on hirmu kaunis ja niin Taavin näköinen! Valokuvia selatessa piti useammassa kuvassa katsoa oikein kunnolla, ennen kuin erotti kumpi on kuvassa =).

Jotenkin poikamaista menoa... =)

Niin söpö <3

Kosti aina yhtä fiksuna =)

 

Meinas vähän häikästä

Isä ja tytär

Ek-porukalla oltiin viime viikonloppuna esineruutuilemassa ja mukana oli vain Kosti. Taas oli poika vähän hämillään jostain syystä, eikä esineiden hakeminen oikein innostanut. Ei taida vaan nää kuumat ilmat sopia viileään tottuneelle vuoristokoiralle?


Tiistaina kävin aamusta tekemässä molemmille jäljet. Koska jo seitsemän maissa oli yli 20 °C lämmintä, en varsinaisesti vanhennellut jälkiä. Maasto helteiden ja sateettomuuden jäljiltä kuiva, tuulta ei juurikaan. Taavilla testasin viilennysloimea, kun oli vähän pidempi jälki.

Ekaks Kosti ajoi oman puolisen tuntia vanhan n. 500 m pitkän jälkensä. Esineitä oli kahdeksan ja muutama kulma, alkuun otettiin parin metrin jana.

Kosti lähti hyvin jäljelle ja jäljesti koko matkan hienosti. Sen tyyli on mulle ehkä vieläkin vaikeampi lukea kuin Taavin tyyli, mutta mä yritän. Osassa kulmista isompi tarkistus, osassa mentiin sujuvammin. Eka esine jäi nousematta, muut merkkas hienosti.

Kato, löysin tämmösen!

Juuri kun olin lähettämässä Tapsua janalle, kuului tieltä kysymys, jotta onko koirani kuinka sosiaalinen. Siellä oli aamulenkillä pikkuinen sakemanni/rotikka -sekoitus, joka oli vailla koirasosiaalistumista. Kerroin Taavin olevan hieman epävarma muita koiria kohtaan, mutta pentujen kanssa se on aina ollut ok. Päätettiin sitten laskea koirat irti ja niin sai pikku Mies vähän kosketusta vieraisiin koiriin. Vaikka Tapsu ei pennun kanssa ruvennutkaan leikkimään, niin hyvän sosiaalistumishetken se tarjosi pikkuiselle, kun käytiin yhdessä kävelemässä pieni lenkki. Mä olen niin ylpeä mun pienestä rähjäroopesta, joka kuitenkin osaa aina tarvittaessa käyttäytyä ❤.


Taavin jälki ehti vanheta lopulta aika tasan kaksi tuntia, pituutta sillä oli kilometri, keppejä kuusi ja maastonvaihteluiden lisäksi mukana yksi ketunlenkki ison kiven ympäri. Janalla oli mittaa n. 50 m ja Taavi otti heti oikean suunnan.  Eka keppi jäi nousematta ja toinen oli vasta 450 m kohdalla, mutta ihan loistavasti Taavi jäljesti sinne asti. Pelkkä jälki on siis Taaville niin motivoivaa, että ilma esineiltä tulevaa välipalkkaakin se ajelee jälkeä helposti pidemmänkin matkan. Sain sen myös juomaan ekalla löydetyllä kepillä ja lähetys uudestaan jäljelle onnistui myös ilman jäljen hukkaamista (on ollu haasteena viime aikoina). Lopunkin jäljen Taavi puksutteli mallikkaasti loppuun nostean kaikki loput kepit. Ketunlenkin se jätti kiertämättä, jatkoi jälkeä suoraan. Ihan loistava jälki haastavassa kelissä, oisko viilennysloimi hieman helpottanut oloa... olin ajatellut, että lopetan jäljen aiemmin, jos siltä näyttää, mutta ei tarvinnut.

Aina mä sössin ton karttaohjelman kanssa, mutta kutakuinkin tuollainen jälki.

Illalla käytiin Kostin kanssa aistimassa Hamina Tattoon tunnelmaa ja kuuntelemassa iltasoittoa. Ei ollakaan helteiden takia käyty ikuisuuksiin ihmisten ilmoilla. Kosti oli kuin kala vedessä ihmisvilinässä, edes poliisihevoset ei pikkumiestä juuri kiinnostaneet, "onhan noita koneja nähty" -tyylinen reaktio. Heppojen kakkapallerot kylläkin kiinnosti... Pienen pieni chihu halusi välttämättä tulla haistelemaan Kostia, mutta musta tuntuu, ettei Kosti tajunnut sen edes olevan koira :). Ja meille rähissyt lapinkoira ei Kostia paljon haitannut, onneksi olen saanut sen suojeltua toisten koirien hyökkäyksiltä!

Koska pieni Mies-koira ei juuri ole päässyt tutustumaan muihin koiriin, soviittiin keskiviikkoaamuksi treffit Kostin kanssa. Kosti intoutuu leikkimään muiden kanssa ja niin oli hauskaa menoa Miehenkin kanssa. Eiköhän nämä treffit oteta joskus vielä uusiksi!

SporttiRakin luentoarkistoa on myös kulutettu hellepäivien ratoksi parin Reija Niemisen hakuluennon verran sekä Katariina Tiiran koiran persoonallisuutta ja koulutettavuutta sekä koiran ymmärrystä käsittelevien luentojen osalta.