Argelès-Gazost 2017

Tammikuussa Seija kysyi multa onko mulla syyskuun toinen viikonloppu vapaa. Kuin ihmeen kaupalla se sattui olemaan ja mun ympäripuhuminen osallistua Taavin kanssa Ranskan Argelès-Gazostissa järjestettävään Ranskan pyreneneläisten R.A.P.C.:n erikoisnäyttelyyn ei ollut sen jälkeen hirveän vaikeaa =).


Nyt sitten koitti tuo reissu ja Taavi lähti matkaan jo viikkoa aiemmin Seijan ja Oskun mukana autolla halki Euroopan. Matkakumppaneina lyhytkarvanarttu Femme (Magic Agate of Honey Blue) ja pitkäkarvanarttu Aida (Hulotte du Pic d'Espade). Mua jännitti tietysti hirveästi ja useamman yön nukuin huonosti. Mutta mikäs hätä Taavilla olis tuossa porukassa! Ei vain olla oltu erossa juurikaan, niin kyllähän sitä ikävä tulee.


Matka oli sujunut kuulemma hyvin ja koirat käyttäyneet hienosti ja laumautuneet hyväksi porukaksi. Matkanvarrella seurue osallistui myös Belgian Cineyssä Green Dog Show'n, tuomarina oli belgialainen Monique Van Brempt. Taavi oli ROP, Femme VSP ja Aida upeasti oman rotunsa ROP ja lopulta RYP3! Eipä tuolla porukalla olis enää paremmin voinut mennäkään!!

Kuva Severino Verscheure

Kuva Pieta Luukkonen

Belgian muotovalion arvoon vaaditaan neljä sertiä, joten se titteli jäänee meiltä saavuttamatta =).


Tässä Karl Donvil'n video ryhmäkehästä. Ei se Taavi ihan huonoiten seiso =)

Itse matkustin Pietan kanssa Ranskaan torstaina ja jälleennäkeminen Taavin kanssa oli riemukas:

Meillä oli vuokralla hulppea talo aivan viikonlopun tapahtumien pääpaikkana toimineen kasinon puiston kupeesta. Talossa oli iso aidattu piha ja koirat saivatkin temmeltää vapaana mielin määrin.

Perjantaina kävimme tutustumassa Lourdesin lähikylään ja vuorille.

Porukka hamstraa pyhää vettä kotiin vietäväksi



Verta itkevä madonna, ehkä

Lauantaina meidän päivä alkoi ranskalaisella käyttäytymiskokeella. En oikein tiennyt mitä odottaa, kun aiheesta löytämäni videot olivat kovin erilaisia sisällöltään. Jännitin tietty ihan hirveesti ja sen lisäksi tietysti ranskalaisten tapa järjestää asioita on hieman erilainen ja suurpiirteisempi kuin mihin Suomessa on tottunut. Myös yhteisen kielen puuttuminen toi hieman lisäjännitystä, englantia kun ei juuri kukaan puhunut ja oma ranskani rajoittuu juuri opettelemaani lauseeseen Je ne parle pas francais, jota kuitenkin käytin reissun aikana onnistuneesti useamman kerran...

Meidän käyttyätymiskokeemme alkoi vähän kuin varkain, enkä aluksi älynnyt että nyt on tosi kyseessä =). Ensin Taavilta tarkistettiin siru ja sitten miestuomari kopeloi sen huolellisesti kauttaaltaan läpi. Koe jatkui kävelytyksellä ison teltan pressuseinän vieressä, jota meidän edessä kulkeva tuomari muutaman kerran läpsi kädellään. Sitten jatkettiin puistossa vellovan ihmismassan ja koirien läpi kulkemisella sekä testattiin Taavin reaktiota kolinakassiin jota ravisteltiin. Sitten kolinakassi heitettiin koiran eteen ja koiran oli kuljettava kassin ohi ylittäen samalla maanpinnan yläpuolelle pingotetut muovinauhat (en tiedä mikä merkitys niillä oli, mutta sellaiset sielä kuitenkin oli). Taavi kävi haistelemassa kassin ja siitä sai kai lisäplussaa.

Kun en ole ihan perillä tuon testin vaatimuksista ym., niin en ole varma mitä kaikkea siinä testattiin ja minkälaisia vaatimuksia testissä oli. Eli saatoimme kävellä jonkin sellaisen asian ohi, johon koiran reaktiota seurattiin, mutta en ole varma näistä... Mutta kun on tuollainen rennonreipas pyrripoika, joka ei pienistä hötky, niin hyvinhän tuollaiset kokeet menee! Taavi on nyt siis suorittanut le Test de Comportementin hyväksytysti.

Iltapäivä vietettiin taas vuorilla ja illalla osallistuttiin koirakulkueeseen.

aamulenkkimaisemat

Tapsa markkinoilla

Kukkulan kuningas

Kovaa hommaa saada hyviä kuvia, kuva Satu Hattunen

Kovaa hommaa saada hyviä kuvia, kuva Satu Hattunen

Kulkueessa

Kuva Osku Vikman

Kuva Satu Hattunen

Sunnuntaina oli sitten näyttelypäivä ja voin kyllä sanoa, etten tajunnut ranskalaista näyttelytapaa ollenkaan! Eri tuomari arvostelee urokset ja nartut ja luokatkin taisi mennä jotenkin eri tavalla. Valioluokassa ei myöskään jaeta ollenkaan sertejä tai cacibeja. Ranskalaisten tapa esittää koiria oli myös omaan silmään heiman kovakourainen ja ronski. Tuomarina meillä oli Alain M. Pecoult. Taavi esiintyi kehässä ihan hyvin, vaikken mä osaa kyllä koiraa oikein esittää. Porukassa juokseminen oli sille taas vaikea paikka.

Kuvat Osku Vikman:

Arvostelu kuului näin:

Kaunis koira, hyvän kokoinen, hieman pitkä runko, erinomaiset kulmaukset, kaunis pää, erittäin hyvä ylälinja, erinomainen brindle turkki, erinomainen askellus, ja sitten jotain mitä en osaa suomentaa.

Sijoituimme toisiksi saaden kuitenkin moraalisen voiton yleisön esittäessä vastalauseensa väärästä voittajasta =). En myöskään allekirjoita tuomarin väitettä Taavin liian pitkästä rungosta ;)... Mutta näihin pippaloihin lähdettiin ilman minkäänlaisia menestymistavoitteita ja olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen, sillä en uskonut suomikoiran pärjäävän ollenkaan!

Näyttely järjestettiin suuressa puistossa ja kehiä oli hajanaisesti ympäri puistoa. Tämä vähän harmitti, kun ei päässyt seuraamaan muiden kehien tapahtumia ja lyhytkarvanartutkin jäi kokonaan näkemättä niiden ollessa meidän kanssa samaan aikaan toisessa kehässä. Pitkäkarvapyrreistä pisti silmään varsinkin urosten suuri koko. En väitä nähneeni kauheasti pitkäkarvoja, mutta sen mitä Suomessa olen nähnyt, ovat ne olleet huomattavan paljon pienempiä kuin suurin osa näistä ranskalaisista näyttelyssä esitetyistä. Pyreneittenkoirat ja pyreneittenmastiffit sekä katalaanit jäivät myös näkemättä, mutta onneksi niitä pääsi vähän seuraamaan isossa kehässä lukuisien eri kilpailuryhmien esiintyessä ennen meitä. 

Iltapäivällä esiinnyimme siis vielä isossa kehässä jostain muuten niin viileään keliin ilmestyneessä hirmuisessa helteessä! Se oli kyllä melkoisen nopea kierros enkä edes tiedä kuka kehässä häärineistä tyypeistä oli tuomari =)

Kuva Pieta Luukkonen

En voi sanoa muuta kuin, että olipahan upea kokemus koko reissu! Kaupunki täynnä pyreneläisiä koiria (lyhytkarvat myös Ranskassa harvinaisia, näyttelyssäkin niitä oli vain 27 (Suomen erkkarissa oli tänä vuonna 18!!), kun koko näyttelyyn osallistui 329 koiraa viidestä pyreneläisrodusta). Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, mahtavat maisemat, loistava seura. Oli niin hieno päästä käymään rodun synnynseuduilla, nyt ymmärtää paljon paremmin tämän hienon rodun ketteryyttä, sitkeyttä ja omanlaista luonteenlaatua. 

Valtavan iso kiitos Seijalle ja Oskulle matkan mahdollistamisesta ja Taavin turvallisesta ja huolehtivaisesta kuljetuksesta!! Kiitos Pietalle meidän reissun matkajärjestelyistä ja Satulle ja Pirkolle seurasta!

Seijan kuvia meno- ja paluumatkalta:

Lempipaikka sängyn alla

Laivalla

Belgia

Kotimatkalla laivan odottelua

Taavin reissu kesti 2,5 viikkoa ja pakollisten rabiesrokotteen (oli jo tietenkin voimassa) ja ekinokokkilääkkeiden lisäksi annoin Taaville suositellut leptospiroosirokotteet (kaksi piikkiä) ja sydänmatoestolääkkeen (kerta-annos niskaliuosta) sekä tietty punkkikarkotteen. Ruokana tällä reissulla oli mun itse kuivaama liha (kana, kala, sika, hevonen, sisäelimet, koiran täysravintolihapötköjen liha) ja siihen lisänä öljy. Vaikka Taavi ei koskaan ole ollut näin pitkää aikaa pelkällä kuivalihalla, tuntui se toimivan hyvin. Päivittäisten ruoka-annosten koko oli vaikea arvioida, kun kuivaliha on niin eri kuin tuore ja lisäksi reissussa liikunnan määrä oli melko minimaalinen normaaliin verrattuna. Vaa'an avulla kuitenkin annostelin oletetut määrät valmiiksi annospusseihin ja ei kai se ihan pieleen mennyt.

Uuniin menossa

Siinä sitä olis!

Valmiit annospussit