Kostin ensikosketus lampaisiin ja siskotreffit

Torstai ilta tuli vietettyä mätsäreissä talkoilemassa, mutta ehdin kuitenkin viedä molemmat koirat kehäänkin! Ensin oli Kostin vuoro. Tuomari oli ihanan varmaotteinen ja kävi koiran todella tarkasti läpi. Tykkäsin, kun juuri tuollaista käsittelyä kaipaan pennulle. Kosti juoksi tosi hyvin, mutta seisoa se ei tällä kertaa oikein malttanut. Ympärillä tapahtui niin paljon, että pyöri ja hyöri kuin väkkärä. Punainen nauha saatiin kuitenkin.

Sitten Tapsan vuoro ja kun tuomarin oli tuttu, niin tuolla kopelointipuolella ei ollu väliä. Tapsan kohdalla enempi kaipasinkin treeniä porukassa juoksemiseen ja se meni hyvin, vaikka pari haukkua tulikin. Kyllä sen kanssa ehkä taas kehtaa mennä oikeisiinkin näyttelyihin.

Kuva Kaakon Käyttökoirien kuvagalleriasta

Pentujen ryhmäkehässä jäin taas kaipaamaan tuota ryhmässä juoksua, tuomarin juoksuttaessa siellä jokaisen yksitellen. Mutta hiton hienosti Kosti musta ravaa! Kummallekaan ei sijoituksia, mutta erityisesti Kostille taas paljon hyviä kokemuksia vieraista koirista ja ihmisistä.


Perjantaina sisko auttoi esineruututreenissä viemällä molemmille kaksi esinettä noin 30 metriin. Kosti oli hyvä. Se oivalti heti mitä pitää tehdä. Taavikin oli hyvä, sillä on pieni orastava into havaittavissa, vaikka tää onkin ollut sen huonoin laji.

Illalla Taavin tokotreenit ja Tapetsu oli ihan liekeissä! Wuhuu!! Meillä oli niin hauskaa yhdessä. Palkkasin paljon, motivaatiota ei voi olla liikaa! Alkuun paikkamakuu ja paikkaistuminen  ensin rivissä ja sitten ringissä. Taavi oli hyvä, suorastaan loistava. Se ei vinkunut edes liikkeen jälkeen vapautusta odottaessaan.

Ryhmässä on myös mukana koira, joka on aikaisemmin yrittänyt hyökätä Taavin päälle ja Taavi muistaa tän kyllä. En myöskään luota yhtää  koiran omistajan taitoihin kontrolloida koiraansa. Aion kuitenkin suhtautua positiivisesti ja ottaa tämän haasteena pitää Taavin niin hyvin hanskassa, ettei se huomaakaan tuota äijäilijää.

Paikkisten jälkeen tehtiin merkin kiertoa. Mä olin päättänyt aloittaa sen ihan alusta uudestaa, kun Tapsa on pysähdellyt sinne tötsälle ja menovauhti on ollu superhidas. Nyt kuitenkin muutaman ihan läheltä tehdyn autetun suorituksen jälkeen Taavilla oli oikein hinku juosta kartiolle ja kokeilinkin pidempää matkaa. Ihan huippusuorituksia, ehkä parhaita ikinä.

Luppoajoilla tehtiin omineen seuruuta, luoksetuloja ja kaukoja sekä harjoiteltiin odottamista.


Viikonlopun paimennusleiri kutistui osaltani yksipäiväiseksi lauantaisten hautajaisten vuoksi. Lauantaina iltasella ajelin Kostin kanssa Kuopioon Hanna ja Maisan luo, Pieta ja Femme jo siellä olivatkin. Iltalenkki Puijon maisemissa. Femme ja Kosti osasivat rauhoittua sisälle esimerkillisen hyvin, jossain vaiheessa yötä mun kainalossa taisi olla kaksi koiraa.

Hyvin maistui uni

Sunnuntaina Kosti pääsi tutustuman Koiranotkon ihaniin lampaisiin. Aluksi vähän jänskätti ja karvat oli vähän pörhössä sekä vähän haukkua. Pian Kosti kuitenkin rentoutui ja osoitti selkeitä paimenen elkeitä. Terhi ihmetteli, että onko oikeasti eka kerta kun Kosti on lampailla. Ekalla kierroksella pyörössä siis tutustumista lampaisiin.

Tokalla kierroksella jouduin/pääsin yksin pyöröön Kostin kanssa ja hommahan sujui meiltä aika kivasti. Itsekin olen siis jotain ajan saatossa oppinut! Kuljetettiin lampaita ympäri pyöröä ja välillä vaihdettiin suuntaa ja kuljettin pyörön halki. Terhi sekoitti Kostin Taaviin, niin hyvin se meni. Melkein jopa paremmin kuin Taavilla. Tietty Kosti on vielä niin nuori, että röntti kasvaa iän myötä ja ensi vuonna se saattaa olla röyhkeämpi. Mutta voi pojat, miten hyvä fiilis mulla oli! Etukäteen harmittelin toisen päivän pois jääntiä, kun eka päivä on yleensä vähän häröilyä, mutta nyt meni kyllä niin loistavan hienosti, että kannatti ajella yhdeksikin päiväksi!

Oli myös kiva nähdä muita pyrreja ja heidän ihmisiään sekä tietysti aina niin iloista Terhiä ja hänen ihania lampaitaan. Kiitos!


Mun paimentaessa kamerani takana olivat Päivi Kaasinen ja Tanja Ahola

Cuttura on kyllä lammas vailla vertaa!

Paimennusten jälkeen käytiin Kostin siskojen Nevan ja Pikon kanssa metsälenkillä.

Kosti ja Neva

Ryhmäkuvan saanti vaikutti aluksi melko mahdottomalta...

...mutta onnistui kuitenkin.

Pikkuinen Piko

Tottakai Ihan Oon Oikee Huijari "Kosti", T. Ihan Oon Oikee Sinkku "Neva" ja T. Ihan Oon Oikee Sussu "Piko"

Kolmikon vauhti oli sen verran kovaa, että suurin osa kuvista oli tämän kaltaisia.

Vesihirviö

Maanantaina Kosti pelästytti olemalla kolmejalkainen. Vasen takajalka oli kovin kipeä, ei voinut astua ollenkaan tai sitten tosi könkösti käveli sillä. Taivuttelin ja painelin jalkaa ja paikallistin kivun uloimpaan varpaaseen. Kosti teki hyvin selväksi, että nyt muuten sattuu. Vähintäänkin murtuma täytyy olla, että noin kipeäksi vetää...? Sain lääkäriajan Tassulaan iltapäiväksi. Päivän aikana Kosti rupesi kävelemään paremmin, vaikkakin selkeästi oli edelleen kipeä.

Lääkäri kävi koko koiran nenästä hännäntöpöön ja kaikki jalat varpaineen läpi. Ensinnäkin Kosti oli superhienosti potilaana (jo odotusaulassa kävi vastaanottovirkailijan sylissä antamassa pusuja) ja antoi tutkia itsensä läpikotaisin. Lääkärillä sama löydös; uloin varvas vasemmassa takasessa. Onneksi ei kuitenkaan murtumaa vaan todennäköisesti kynnen vääntymisen aiheuttama kipu ja mahdollisesti varpaan nivelsiteiden venähdys. Kipukohta oli kynnen kiinnityskohdassa.

Nyt otetaan muutama päivä rauhallisesti ja katsotaan mihin suuntaa homma kehittyy. Kipulääkettä tarpeen mukaan.