Sivut

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Oppia ikä kaikki!

Viikko aloitettiin koirallisen henkilöryhmän treenaamisella. Taavin kanssa siis kentällä ja aiheena yllättäen tuo henkilöryhmä. Tällä kertaa häirikkömä beuceronuros. Meni aika hienosti! Taavi vähän jännitti aluksi, mutta seuras kuitenkin koko ajan hienosti. Sai palkkaa paljon ja rentoutui koko ajan enempi ja enempi.

Tehtiin myös esteitä, hyppyä 70 - 80 - 70 cm ja A:ta. Mentiin kerran jopa se ihan oikea kisa-A:kin!!! Jatketaan kyllä treenejä loivemmalla, mutta Taavi menee aika kevyesti tuon ihan oikeankin, jei!

Kosti kävi tekemässä kontaktitreeniä ja oli vieraiden ihmisten rapsuteltavana, reipas pentu oli.


Illalla pk-hakutreeneissä Taaville tyhjä, piilo, tyhjä, tyhjä, valmis, tyhjä, haamu. Eka tyhjä oli myötätuuleen ja se oli niin hieno!! Myös piilo meni hienosti. Molemmille seuraaville tyhjille jouduin vähän ajamaan Taavia. Olen ollut ihan liian lepsu näissä tyhjissä (ihan niin kuin kaikessa muussakin) ja nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Taavi siis jatkossa ajetaan tyhjillä suoralla pistolla viiteenkymmeneen metriin. Jos se kääntyy liian aikaisin, kutsutaan se takaisin ja tehdään uusi lähetys siitä, mistä se on kääntynyt. Toivottavasti lamppu syttyy pian. Valmis meni hyvin ja sen jälkeinen tyhjäkin ihan kohtuullisesti. Haamu loppuun oli tietty hyvä ja vauhdikas.

Ihanat treenikamut järkkäsivät mulle treenien loputtua vielä häiriökoirahenkilöryhmän. Koirana tällä kertaa nahkacollienarttu. Tää oli kaikin puolin ihan superhyvä, Taavi seuras tosi nätisti ja tehtiin sitten useita kiemuroita ympäri ämpäri ryhmää. Jäi hyvä mieli ja luotto koiraan.


Tiistaina uuden päiväryhmäporukan kanssa treeneissä. Kosti teki kolme hienoa peräänajoa ja oli ahne pikku possu. Hienosti juoksi vähän vaikeassa maastossa ihan vieraiden luokse herkuttelemaan.

Taavi teki esineruutua. Kolme esinettä vietiin näyttäen molempiin takakulmiin ja keskelle lähemmäs. Eka lähetys ekaksi näytetyn esineen kohdalta. Taavi haki kuitenkin tällä lähetyksellä sen viimeiseksi näytetyn. Toisella lähetyksellä hienosti lähiesine. En lähettänyt enää kolmatta kertaa, vaan olin tyytyväinen tähän suoritukseen. Tapsa on aika rauhallinen ruudussa, mutta kyllä se hyvin tekee töitä ja tietää mikä on jutun juoni. Olemme siis tässäkin edistyneet.

Kosti kävi hakemassa toiset rokotukset ja oli taas reipas poika. Sirun luennassa meinas Kostin hermo mennä, kun eka lukija ei toiminut ja homma kesti tosi kauan ja niskasta kuuluva piippailu oli selkeesti häiritsevä. Mut lopulta löyty sirukin. Kosti ei reagoinut tähän eikä edelliseen rokotteeseen millään tavalla. Painoa pikkupojalla on jo lähes kymmenen kiloa!




Illan tiistaitokot oli meille henkilöryhmätreeniä. Häiriökoiraksi saatiin bouviernarttu. Taavi suoriutui aika hienosti, vaikka selkeesti tommonen iso karvaturjake oli jännä. Kierrettiin ryhmää taas monen monta kertaa ja Taavi oli koko ajan vaan hyvä ja paransi loppua kohden.

Ihan lopuksi paikkamakuu, jossa Tapsa meni hienosti ekalla alas. Vieruskavereiden liikehdintä sai korvat heilumaan ropelin lailla, mutta muuten hyvä. Lopussa Taavi aina vinkuu, kun odotetaan omaa vuoroa nousta ylös...


Keskiviikko vietettiin Helsingissä. Molemmat pojat pääsivät omalle sivistyslenkille keskustaan ja Töölönlahden rantaan. Hienosti meni molemmilla, ei näkynyt metsäläisenä eläminen kummankaan käytöksessä, vaan kaikki vastaantulevat jutut raitiovaunusta, Koffin hevosista ja aivan liian lujaa läheltä ajavista polkupyöristä kerjäläisiin, tietyömaahan koneineen ja parkkihalliin kumisevine rautalevylattioineen ja hisseineen olivat ihan peruskauraa. Hyvähän tuolla isossa maailmassa on välillä käydä, mutta kyllä olen niin kovin tyytyväinen tähän metsässä elämiseen! Käytiin myös koirapuistossa ja tuli tosi surku olo keskustakoiria kohtaan. Toivottavasti nekin pääsevät edes joskus vapaaksi myös jonnekin muualle kuin tuollaiselle onnettomalle hiekkapläntille...





"mikä tää nakuttava juttu tässä tolpassa on?"

Hissimatkalla


Käytiin koirapuistossakin. Ei ollu meidän paikka.




Torstaina Kosti kävi melkein tunnin vanhalla jäljellä, joka oli tehty juuri sateen kastelemaan hiekkamaahan ja jossa oli pääosin nami joka kolmannella ja keskellä pätkä, jossa namit harvemmassa. Keppejä oli kuusi, pituutta jäljellä kuutisenkymmentä metriä.

Alku oli jotenkin tosi vaikea ja ekat parikymmentä metriä oli aikamoista hapuilua. Kun jutun juoni taas löytyi, loppumatka oli oikein mallikasta toimintaa. Tällä kertaa vain viimeinen keppi sai huomiota Kostilta ja siitä olikin hyvä palkata ruhtinaallisen paljon.

Illalla Tapsa kävi vähän tottistelemassa jättäviä, seuruuta, käyttöesineen noutoa ja eteenmenoa. Juuri loppunut sade ja nurmikenttä oli vähän huono yhdistelmä ja selkeesti hajuja olis ollu kiva haistella hirveesti. Saatiin kuitenkin tehtyä hyvä treeni, vaikka tässä viime aikoina ollut superhyvä fiilis jäikin nyt saavuttamatta. Eteenmeno purkille, jonka olemassa olosta Tapsa ei tiennyt ja eihän se ihan hirveän hyvin lähtenyt... Lisää siis pitää tätä(kin) treenata vielä ihan hirmu paljon.

Kosti kävi moikkaamassa uusia ihmisiä ja puolivuotiasta puolanpaimenkoiran pentua. Se ei kyllä aristele vieraita ihmisä yhtään, (vielä)!


Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella Mikkeliin pelastusjälkikokeeseen. Sairaan kylmä keli, kova tuuli ja välillä vähän vettäkin oli ilmassa sekä rakeita. Ilmoittauduin kokeeseen pehan jälkeisenä maanantaina ajatuksella, että on oltava jokin tavoitepäivä. Voin kyllä sanoa jännityksen vallanneen mut kokonaan. Tällainen kokovartalojäykkäpaskajännitys mulla on viimeksi ollut bh-kokeessa, eikä sekään ehkä ollut näin paha. Ei tietoakaan rennosta suorituksesta ja yrjö lensi taas aamulla useaan kertaan. Mutta uskalsin kuitenkin mennä ja luottaa koiraan!

Tuomarina kokeessa oli Jouko Peuhkuri. Meidän tottis alkoi paikkamakuulla, jonka Taavi suoritti arvosanalla erinomainen,vaikka ohi ajaneet hälytysajoneuvot ja kaikenlainen muu häiriö saikin pään ja korvat vähän pyörimään. Sitten odotimme yhden tottiksen ajan ja sen jälkeen oli meidän vuoro suorittaa. Voi luoja kun olin jännittynyt. Useaan kertaan huomasin hartijoiden olevan korvissa ja höpöttelin Taaville ihan omiani. Oltiin todella kaukana mukavuusalueelta, mutta me suoriuduttiin siitä! Ei ylletty lähellekään omaa tasoamme, mutta hyväksytty tulos riittää näissä karkeloissa. Liikkeestä istuminen meni puutteelliseksi Taavin noustessa haistelemaan maata. Noudossa ja luoksetuloissa Taavin olis pitänyt olla ripeämpi ja noudossa se jäi myös aika kauas. Osa seuruista oli tosi hyvää ja osa laamailua, henkilöryhmässä se ei kyennyt istumaan, mutta muuten selvitettiin sekin kohtalaisesti. Liikkeestä maahan tais olla erittäin hyvä ja loput vissiin hyvää. Eteenmeno saattoi myös mennä puutteelliseksi, kun Taavi oli vähän epävarma. Laitan kaiken Taavin laamailun ja mun karttamisen oman jännittämiseni ja jäykkäilyni piikkiin.

Tälle kokeelle asetettu tavoite oli siis saavutettu, kunnes tajusin maaston olevan vielä edessä. Olisin ollut ihan valmis lähtemään jo kotiin. Varsinkin siinä vaiheessa kun mulle selvisi jäljen noston tapahtuvan ruudusta, olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Ruutu on asia, josta olen kuullut vain kauhutarinoita, eikä kukaan ole osannut sen suoritusta oikein selittää. Koepaikalla selvisi, että ruutulähetys oli muillekin kokeeseen osallistujille melko epäselvä käsite. No mentiin Tapsan kanssa ruutuun, joka oli kyllä melkoisen hankalassa maastossa, kaaduin jopa kaksi kertaa jyrkässä ylämäessä ja liina oli useampaan kertaan sotkeutuneena ryteikköön. Mä hoidin homman ryssimisen siis mallikkaasti, mutta mitäpä sitä voi muuta olettaa, kun ei yhtään tiedä mitä on tekemässä. Tuomaripalautteessa sanottiin hienosti, että nelijalkainen osallistuja olisi homman selvittänyt, mutta kaksijalkainen sössi sen. Ei siis päästy jäljelle, mutta hylsyn jälkeen sain tuomarilta ruutuohjeita ja nyt ehkä tiedän mistä on kyse ja miten toimia. Ei siis hukkareissu maastonkaan suhteen.

Nyt Tapsalla alkaa viikon loma!






Jäljen nosto ruudusta - näin se kai menee teoriassa



Kokeen jälkeen sain pikaoppitunnin tuomari Jouko Peuhkurilta ja tässä tiivistelmä aiheesta, toivottavasti en nyt kirjoita ihan puuta heinä =).


Jäljen nosto tapahtuu 50 m x 50 m ruudusta, joka on kuvitteellisesti jaettu neljään osaan ja jäljen on kuljettava vähintään kahden neljänneksen kautta. Lähetyssivu osoitetaan kokeeseen osallistujalle ja jälki ei voi kulkea tämän sivun kautta. Jälki ei myöskään voi tulla ja poistua ruudusta saman sivun kautta.




Eli jäljet vois mennä vaikka jotenkin näin ja sitten vielä hirveän monella muullakin tapaa...


Koira kannattaisi lähettää lähetyssivun jommasta kummasta laidasta ja jos jälki ei ole noussut takarajalle saavuttaessa, käännytään kohti toista sivurajaa ja toivotaan jäljen nousevan sieltä. Jos tälläkään lähetyksellä ei jälki nouse, on mahdollista lähettää vielä kolmannen kerran toista sivurajaa pitkin kohti lähetyssivua. Ruudussa voi ilmeisesti kulkea myös vapaammin, mutta tämä Peuhkurin mukaan järkevin ja tuloksellisin tapa.






Eli nyt vaan treenaamaan vaikeampia jäljennostoja hyvinkin erilaisista kulmista ja eri etäisyyksiltä (Hormila painotti tätä samaa!). Taavi ainakin häiriintyy kovasti, jos rupean sen kulkusuuntaa muuttamaan, joten siihenkin pitäisi se jollain totuttaa...











Tuleva pelastuskoira?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti