Monenlaista koirakaveria tällä viikolla

Tapsa oli viime viikon porukoilla hoidossa mun ollessa töissä ja Murun matkoilla. Se pääsi viikonlopuksi mökillekin.

Maanantaina kävin omineen hallilla rallyilemassa, rata alla. Tänään oli hiljaista työskentelyä, mutta tuo seuruusta eteen tulo ja siitä oikean kautta sivulle on edelleen meidän kompastuskivi. Taavi tulee kyllä eteen, mutta usein ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on se jo kiepsahtanut takaisin sivulle vasemman kautta... Lisää treeniä!! Saksalainen täyskäännös onnistuu jo oikeastaa joka kerta! Alunalkaenhan tottiksessa opetun Taaville just tuon tavan, mutta se vaihdettiin myöhemmin toiseksi. Kohta ollaan varmaan sekaisin näidenkin kanssa 😃.

Lisäksi vähän leikittiin kapulalla. Taavi on oikein innokas noutamaan ja hyppynoutoakin tehtiin. Siinä pitää muistuttaa sitä hyppäämään myös takaisintullessa. Tuohon takaisintulon hyppyyn vaikuttaa kyllä sekin, mihin kapula on lentänyt. Koska ollaan treenattu tota tosi vähän, täytyy noi sivuun menneet heitot ottaa ohjelmistoon vasta kun suoraan heitetyt tulee aina varmasti hypyn kautta takaisin.


Illalla kaupunkilenkki Otto-labradorin ja Kuisma-parsonin kanssa. Kuisman naama oli ajoittain vähän liikaa Tapsulle, vaikka takapuolta ois ehkä halunnutkin käydä nuuhkimassa.


Tiistaina käytiin Sannin kanssa rallyilemassa alla olava rata. Taavi teki ihan hyvin, mutta kuulosti ihan possulta. Pikkusen oli sillä kierrokset ylhäällä ja ääntä tuli sen mukaan. Pieni lepotauko autossa ja toinen setti oli jo ihan toisenlaista tekemistä. Lopuksi Taavi innostui leikkimään isolla verkkopallolla, siis innostui todella! Ehkä ekaa kertaa koskaan pystyin palkkaamaan sitä oikeasti lelulla!! Leikittiinkin sitten kovasti ja väliin joku pikku juttu ja taas paljon leikkiä.

Käytiin vielä kimpassa juoksuttamassa koiruudet ❤

Sisko on erikoistunut kuperkeikkoihin.

Perjantain tokotreenit oli aivan mahtavat. Alkuun oli mun itse suunnittelema 5 min treeni ja siitä sai sitten palautteen. Tein kaksi ruutuun lähetystä ja sen perään alon hyppyä. Hypyissä ekalla kerralla vain istumaan jääminen ja tokalla sitten hyppykin. Lopuksi vielä muutama perusasentoharjoitus.

Ihan pientä vinkumista oli, mutta tosi vähän. Ruutuun Taavi juoksi hirveellä innolla, mutta lätkällä se oli vähän rauhaton. Vois kokeilla joskus aina ilman lätkääkin ja sitten silloin tällöin vois pyytää maahan.

Hypyssä Taavi oli tosi herkkä liikkurin käskyille, siksi halusinkin liikkurin. Heti alussa Taavi oli rynnimässä hypylle ennen aikojaan. Ekalla kerralla menin esteen taakse ja palasin sieltä palkkaamaan, hyvin pysyi. Toisella kerralla sitten hyppy ja palkka eteentulosta. Tarvittais ihan hirveesti lisää liikkuroituja harjoituksia. Perusasennot onnistui melkein kaikki, ei me montaa toistoa tehtykään.

Paikkaistumista tehtiin kolme toistoa paikkoja vaihdellen. Eka ja vika meni meiltä hyvin, mutta toisessa toistossa Taavi nousi seisomaan mun palatessa sen luokse, taisi vähän paineistua vieruskaverista.

Päivän varsinainen aihe oli jäävät liikkeet, joita tehtiin kaikella muulla tapaa paitsi seuruusta. Pääasia oli, että koira liikkui ja siitä sitten pysäyttävä liike. Meille vaikein on selkeesti seisomisessa mun paluu, väkisinkin Taavi vähän steppaa. Muuten meni kyllä melkoisen kivasti, vain muutama virhe. Ja mikä parasta, alun viisiminuuttisen jälkeen hallissa oli koko ajan neljä koiraa ja Taavi oli koko ajan vapaana ja superkeskittynyt minuun ja hiljaa! Ihan lopussa, kun hengattiin vaan ja kuunneltin kotiläksyjä, kahden koiran välillä tapahtui jotain, en nähnyt mitä, mutta Taavi joka tapauksessa kääntyi ja oli karvat pystyssä ottamassa jo muutamaa askelta tapahtumien suuntaan. Mutta käskystä se palas mun luo ja sai kyllä superpalkan!!


Lauantaina ek-harkat, aiheena meidän murheenkryyni esineruutu. Tehtiin 50x50 ruutu, johon Taaville näytettiin kolmen esineen vienti vähän muistikuvatyyliin. Ensimmäinen lähetys ensiksi näytetyn esineen kohdalta. Esineet 50 m syvyydessä. Odotetusti Taavi lähti ensimmäisellä lähetyksellä vauhdikkaasti ja haki hyvin esineen. Esine oli tosin viimeiseksi näytetty (vahvin muistikuva) ruudun aivan vastakkaisessa kulmassa ollut lompakko, mutta sillähän ei ole väliä missä järjestyksessä esineet hakee.

Kuvat Marika Koski:

Ensin seurataan tarkkaan, mihin esine viedään.

Sitten lähetys

ja vauhdikas lähtö.

Palautuskin on vauhdikas.

Toinen lähetyskin oli juuri sellainen kuin sen oletin olevan eli Taavi ei lähtenyt oikein mihinkään, kunhan vähän nuusas omiaan. Esine käytiin näyttämässä sille uudestsan ja nyt onnistui hienosti sen haku.

Tuli se toinenkin esine sieltä lopulta vauhdilla.

Taavin esinemotivaatio ei ole vielä tarpeeksi vahva tai sille ei ole aivan selvää mitä siltä halutaan. Todennäköisesti ongelma on tuossa motivaatiossa, koska Tapsa hakee yhden valmiinkin esineen vikkelästi. Lisäksi mun pitäisi alkaa vaatia siltä kunnon luovutusta. Jatkossa treenaan omineen noin 30 m leveellä ja 50 m syvällä ruudulla, johon viemme Taavin kanssa yhdessä kolmesta viiteen esinettä. Lähetys ensin viedyn esineen kohdalta.


Iltapäivällä käytiin kimppalenkillä Oton ja tanskandoggi Helgan kanssa. Alku oli melkoista metelöintiä, mutta kun Taavi hiffas Helgan olevan tyttö, niin lenkki sujui oikein sopuisissa tunnelmissa.

Helga, Otto ja Taavi. Kuva Tiina Suuronen.

Viikko päätettiin jälkiryhmän tottiksiin ja johan oli tottikset! Taavi teki töitä ihan mielettömän kivasti, oli hiljaa ja tosi hyvin keskittynyt. Ekaksi tehtiin alon hyppyä liikkuroituna, istumaanjäämistä ja sit ihan hyppyä. Kyllä liikkuri tuottaa vähän vaikeutta, mutta onnistuttiin kuitenkin. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä, jossa oli koira. Tää oli illan paras juttu! Niin nätisti meni, että en voisi olla tyytyväisempi! Lopuksi paikkamakuu, josta vieruskaveri kutsutaan luokse, ei ongelmaa. Niin tyytyväinen näihin!

Tokalla setillä tokon paikkamakuu ja istuminen. Taavi labbiksen ja porokoiran välissä. Poro selkeesti hirvitti Taavia ja se nousikin paikkamakuusta kerran ylös. Myös istumisesta se lähti ekalla kerralla mun perään. Molemmissa paikalleen palautuksen jälkeen ei ollut ongelmia. Positiivista jos tosta hakee, niin Taavi oli kuitenkin rauhallinen eikä ollut lähdössä mihinkään hihhuloimaan. Olis varmaan tullu mun luo jos en olis palauttanut sitä takaisin.

Lopuksi vielä hyppytreeniä. Aina ei askelmerkit osu kohdalleen, mutta ehkä se metrinenkin onnistuu, kun 93 cm menee kevyesti noin surkeella tekniikalla, kiitos Tiinalle kuvaamisesta: