Sivut

lauantai 12. marraskuuta 2016

Rallittelua ja haikeutta

Tiistaina käytiin hallilla leikkimässä noutokapulalla. Hiekkapohjalta tuo kapulan noukkiminen on kyllä selkeesti vastenmielistä Taaville. Ulkona hiekkakentällä kyllä onnistuu, mutta tuon hallin hiekka on jotenkin niin hötöä ja tarttuvaa, että Taavi inhoaa sitä. Tein pienen kuopan kapulan alle ja kun alaleualle oli enemmän tilaa, ei ollut kapulan poimimisessa mitään ongelmaa.

Merkin kierrossa oli häiriönä tavaralaatikko ja tuoli, heti oli vaikee homma. Kun näytin tötsän Tapsalle, onnistui sen kiertäminenkin hyvin.

Tunnari oli super! Hienosti haisteli palikat ja toi oman. Vähän peruuttamista ja seuruun käännöksiä. Hyvä pikatreeni!


Keskiviikkona käytiin omineen kokeilemassa noutoa loivan A:n yli. Meni aika hienosti ekaksi kerraksi, Tapsa älys tulla takaisinkin A:n yli. Merkkiä kierrettii  kanssa ja harjoiteltiin hypyn taakse istumaan jäämistä. Vähän myös seuruuta ja sitten leikittiin kovasti.


Perjantaina oli upea talvinen pakkaspäivä ja me tietysti Tapsan kanssa nautittiin siitä täysillä.







Iltapäivällä käytiin pienellä lenkillä Focan ja Femmen kanssa ja sitten vielä peruttujen tokotreenien sijaan sain onneksi Sannin seuraksi kokeilemaan rally-tokoa. Kaksi keltanokkaa kun treenas yhdessä, niin hauskaa ainakin oli! Ihan ei joka kyltin suoritustapa tai -paikka ollut täysin varmuudella hanskassa, mutta alla olevan kuvan mukainen ratatreeni me kuitenkin saatiin aikaiseksi.





Täytyy kyllä todeta, että aika monta uutta käskysanaa täytyy keksiä ja muistaa. Hihnan kanssa tekeminen on myös tosi hankalaa ja muutenkin tuossa lajissa on aika paljon uutta haastetta, ei todellakaan ole helposta lajista kyse.


Lauantaina käytiin pitkästä aikaa pehatreeneissä. Tapsalle kolme valmista ja väliin yksi tyhjä. Oikein oli innokas ja motivoitunut hakukoira mulla.


Illalla käytiin hallilla vielä rallyilemassa. Viikko sitten laitoin rally-tokon facesivuille kyselyn, josko jostain löytyisi videoita liikkeiden oikeasta suoritustavasta ja -paikasta kylttiin nähden. Ei mennyt aikaakaan kun ihana Hannele Mäkele laittoi viestiä ja tarjoitui neuvomaan ihan kädestä pitäen! Hän oli muissa merkeissä tänään käymässä täällä päin ja sovimmekin treffit. Ihanaa, että vielä on ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästä auttaa toista! Kiitos Hannele!

Kävimme läpi mun vaikeaksi kokemiani käännösliikkeitä, pujotteluja ja spiraaleja. Lisäksi Hannele antoi hyviä neuvoja vinkkejä treenamista ja kisojakin ajatellen. Edelleen täytyy todeta, että mistään ihan helposta lajista ei ole kyse, mutta meitä auttaa treenitausta, ei tarvi aloittaa kaikkea ihan alusta.


Joku päivä käytiin kimppalenkillä myös Oton kanssa.


Meidän sekalauma pieneni tällä viikolla, kun jouduin viemään Wiivi-kissa lopetettavaksi. Wiivi oli meidän kissoista se ikiliikkuja, aina sillä oli jokin puuha menossa ja aina se osallistui kaikkeen, välillä ihan liiaksi asti. Leevi -koirani kanssa ne olivat ylintä ystävää ja Tapsankin se otti hienosti vastaan. Lemmikin omistamisen varjopuolia on niistä luopuminen ja sen aiheuttama suunnaton suru. Yritän kuitenkin ajatella asiaa aina eläimen kantilta, sen hyvinvointi on kuitenkin mun vastuulla ja aina ei vain pysty tai kannata hoitaa enempää. Hyvää matkaa rakas Wilhelmiina.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti