Taavin Touhut & Sinnin Seikkailut: Kuvatulvaa Norjan reissulta

Matkalla pohjoiseen käytiin treffaamassa Pihkaa (Salokannel Chaos). On se hassua, miten tutulta joku ihminen voi tuntua, vaikka hänet on tavannut vain kerran pari vuotta sitten. Facebook ja blogit sen varmaan tekevät. Joka tapauksessa oli ihan huippuhauskaa käydä yhdessä metsälenkillä ja turista koirajuttuja karvakavereiden kirmaillessa. On nuo elukat vaan niin kovin samanmoisia vaikka kuitenkin ovat aivan erilaisia. Kiitos ihan huipusta lenkistä!

Teimme puolentoista viikon kesälomareissun Norjaan, kävimme Pykeijassa, Vardøssa, Nordfjordissa, Båtsfjordissa, Berlevågissa ja Tenolla kalassa. Maisemat tuolla maailmankolkalla ovat jotain aivan käsittämättömän hienoa, eivätkä valokuvat anna oikeutta niille.

Reissukaverina Taavi oli taas kerran mitä parhain. Se matkustaa autossa pitkiäkin pätkiä hiljaa ja rauhallisesti, pysyy hienosti leiripaikoilla vapaanakin ja ruoka maittoi koko reissun. Koirasta kyllä huomasi, että reilu viikko lähes autioissa olosuhteissa sai sen ihmisten ilmoille palattuamme reagoimaan asioihin aavistuksen herkemmin. Tämä kuitenkin tasaantui yhdellä pienellä lenkillä perjantairuuhkaisessa Ivalon keskustassa. Nuo norjalaiset kylät kun ovat sellaisia, ettei niissä välttämättä ole edes kauppaa, saati että pääsisi kävelyttämään koiraa muualla kun lähes autiolla tiellä. Yöpaikatkin meillä oli koko reissun ajan ns. puskamajoituksia.

Parilla yöpaikalla yövyimme samaan aikaan Nutun karavaanin kanssa ja mikäs oli sen hauskempaa kuin päästä kimpassa lenkille ja leikkimään. Muutenkin tuli lähes päivittäin patikoitua pitkin tuntureita vai voisiko noita sanoa jo pieniksi vuoriksi ja ihailtua toinen toistaan hienompia ja karumpia maisemia. Tuo koira on niin luotu vaikeisiin vuoristomaastoihin! Itellä otti välillä mahan pohjasta sen menoa katsellessa, mutta niin vain ketterästi (ja vauhdikkaasti) se viipotti menemään. Kyllä sielu lepäsi ja kaikki arkiset murheet unohtuivat!