Sivut

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Tämmöistä tällä kertaa

Torstaina kävin ensin tokokokeeseen menossa olevalle kaverille paikkamakuuseurana, meni muuten ihan kivasti, vaikkei olla tokohommia juuri viime aikoina tehtykään. Sieltä suoraan jälkitreeneihin, joissa Taavi sai loistavan harhajälkitreenin. Pituutta jäljellä puolisen kilsaa, neljä harhaa ja kuusi keppiä sekä muutama kulma. Jälki vanheni reilun tunnin ja harhat vajaan puolisen tuntia noin suurinpiirtein.

Viitisen metrinen jana meni hyvin ja Taavi aloitti jäljestyksen tosi hyvin. Ensimmäinen harha tais hämätä enemmän mua kuin Tapsaa. Muutenkin harhat meni tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla. Kolmas harha vähän hairahdutti Taavia ja sen jälkeen se söi mustikoita. Neljäs meni kuitenkin hyvin. Kokonaisuutena loistava treeni ja loi uskoa harhoille hairahtamattomuuteen. Kaikki kepit nousi, tietysti :).


Perjantaina sain kentälle apurin ampumaan meille, kiitos Johanna! Tarkoituksena oli siis testata miten paikkamakuu ja seuruu sujuu, kun ammutaan sekä 6 mm että 9 mm startilla. Ensin höntsätottista, sitten paikkikset ja sen jälkeen seuruut ja loppuun vielä vähän höntsää. Taavi oli alusta asti kivasti messissä.

Paikkiksissa ammuttiin ensin kaksi laukausta 6 mm startilla, vapautus ja uudessa paikkiksessa kaksi laukausta 9 mm:llä. Tapsa kääntyi katsomaan laukausten suuntaan, mutta pysyi hyvin paikallaan. Seuruissa ammuttiin myös kaksi laukausta kummallakin, harmi etten älynny pyytää Johannaa kuvaamaan... Eka 6 mm laukaus sai Tapsan pään vähän kääntymään, muut laukaukset eivät juurikaan näkyneet seuruussa mitenkään. Hieno homma, että laukauksista ei ole meille ongelmaa!









Lauantaina aamusta käytiin vähän tokoilemassa. Alkuun paikkamakuu, Taavilla vieressä juoksuja lopetteleva narttu. Tehtiin kaksi toistoapaikkoja vaihdellen, meni hyvin. Sitten paikkis niin, että juoksunarttu teki häiriötä kiertelemällä Taavia ympäri ja tekemällä luoksetulon Taavin vierestä. Hyvin meni nämäkin.




Treenittiin vähän luoksetuloa, lähinnä loppuasentoa ja nopeutta. Lopuksi tehtiin häiriötreeni, jossa Taavi laitettiin istumaan ja muut häiriöi. Taavi on tosi hyvä kovassa häiriössä, mutta kun häiriötä ei ole tai sitä on vain vähän, haahuilee koirakin.


Sunnuntaina todella hautovassa tuulettomassa kelissä pk-hakutreeneissä Taaville oli tarjolla pientä haastetta. Radan oikea puoli oli ylisyvä ja vaati puron ylittämistä, vasemmalla puolella taas oli ylitettävä metsäautotie päästäkseen maalimiesten luo. Treenisuunnitelmana valmiit ukot molempiin etukulmiin, sitten kaksi haamua, tyhjä ja valmis.

Etukulmat olivat loistavat, puron ja tien ylitykset eivät jarruttaneet Taavia ja ylisyvä ukkokin löytyi hienosti. Haamut, joista toinen oli umpipiilossa, menivät myös hyvin. Tyhjälle Taavi upposi hyvin, mutta tuli melkolailla samoja jälkiään takaisin. Viimeinen valmis olikin sitten melkoisen huono. Jouduin kutsumaan Taavin kaksi kertaa takaisin liian nopean kääntymisen takia. Sillä oli kuitenkin haju maalimiehestä ja silloinhan se menee, viis mun huudoista. Tässä on hyvät ja huonot puolet, mutta nyt meni näin. Ilmaisut totutusti hyviä.


Maanantaina käytiin aamusta porokoira Rosmon kanssa tottistelemassa. Alkuun paikkamakuu tokotyyliin. Rosmo oli meille häiriönä ja me seurattiin. Voi jehna miten upeasti seurattiinkin! Alkuun Taavin piti vähän juputtaa, kun Rosmo oli sen mielestä niin kaamee, mut se meni nopeesti ohi. Seuruu oli sikahyvää ja kierrettiin läheltä Rosmoa ja silti kontakti vaan pysy! Ihan superia!

Jättäviä yritin tehdä myös, mutta ne on nyt hukkunu jonnekin ihan totaalisesti... ei meinannu oikeita asentoja tulla millään. Palaamme näiden osalta siis hieman taaksepäin...
Loppuun pari eteenmenoa yhdessä viedylle purkille. Nyt Taavi pystyy jo seuraamaan kunnolla, vaikka tietää purkin odottavan kentän laidalla. Vauhdilla käskystä purkille. Oikein hyvät treenit!


Tiistai oli todella tukalan helteinen päivä ja päätimmekin karata merelle nauttimaan sen tarjoamasta helpotuksesta, hakutreenitkin oli peruttu kuumuuden vuoksi. Taavi tykkäsi uida ja veneillä.




Tällä viikolla saimme valitettavasti taas kerran irtokoiran niskaamme. Snautseri pienellä pinserivahvistuksella hyökkäsivät lenkillä ollessamme erään talon pihasta. Onneksi säästyimme fyysisiltä vammoilta ja Taavi taitaa olla jo niin tottunut näihin, että henkinenkin puoli taisi tuskin kärsiä. Harmittaa vaan vietävästi, kun näitä olis meidän tarpeisiin jo ihan tarpeeksi plakkarissa.

Taavi on kunnostautunut myös varsin pyrrimäisin ottein varastamalla ruokaa. Eräänä päivänä koira seisoi keskellä pöytää nuolemassa lautasia, kun nousin hakemaan talouspaperia. Selkää ei tarvi kääntää kuin sekunniksi ja jo se on kiivennyt jonnekin herkuttelemaan ;P Mun housun taskuissa on myös usein nappuloita ja Tahvo on oppinut etsimään housut ja tyhjentämään taskut. Ovien aukominen on sille ihan pala kakkua ja vaikka housut olisi nostettu oven päälle roikkumaan, saa se ne sieltä alas... Nokkela ja ketterä se on, ei voi muuta sanoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti