Metsää ja tottista

Maanantaina oltiin kesäisessä +12 °C sadekelissä viettämässä hakupäivää. Taavi ajoi päivän aikana 100 m radan ja toisen vähän lyhyemmän. Eka rata: ukko, tyhjä, tyhjä, ukko, tyhjä, ukko. Eka etukulma superisti, toisen etukulman tyhjä jäi aavistuksen vajaaksi, johtui todennäköisesti syvästä ojasta, jonka takana parin metrin päässä oli kulma. Toiselle tyhjälle jouduin lähettämään pari kertaa, kun Taavi kääntyi liian aikaisin. Seuraava ukko oli lähes täydellinen suoritus; hyvä suora eteneminen takarajalle, käännös ja eteneminen radan suuntaisesti viitisentoista metriä ukolle. Viimeinen tyhjä oli hyvä ja vikalla ukolla Tapsa joutui vähän tekemään töitä, löytääkseen ukon, mutta hyvin se etsi.

Toisella setillä ukot molemmissa etukulmissa, tyhjä ja ukko. Etukulmat meni hienosti. Tyhjälle lähti hyvin ja upposi tarpeeksi, mutta lähti rataa takaisin päin. Lähetin uudelle tyhjälle vähän edempänä rataa, olis saanu mennä vähän syvemmälle, mutta muuten hyvä. Palatessaan tyhjältä Taavi sai hajun toisen puolen ukosta ja meni yliheitolla vauhdilla vikalle ukolle. Kaikilla ukoilla ilmaisut tänään(kin) aivan loistavat!


Tiistaina kävin tottistelemassa pk-konkarin avustuksella. Tehtiin seuruuta ja Taavi oli taas superhyvä. Yritettiin saada huonoa seuruuta aikaiseksi häiriöillä, mutta pieniä ja nopeita kontaktin pudotuksia lukuun ottamatta Tapsa seuras superisti. Kontaktin pudotuksista pieni pakote hihnasta, nopeasti meni oppi perille vaikken mä osaa olla tarpeeksi jämäkkä noiden pakotteiden kanssa, onneksi ajoitus on kohdillaan.

Lopuksi eteenmeno purkille, joka vietiin yhdessä kentän laidalle. Tehtiin seuruuta ja purkki häiritsi Taavia selkeesti. Onnistuneesta seuruupätkästä lähetys purkille. Purkin häiritsevästä vaikutuksesta saatiin ajatus! Täytyy levitellä namipurkkeja ympäri kenttää ja tehdä seuruuta niiden ympäri, palaute huonosta ja superkehu korjaamisesta.


Suoraan tottiksesta hakumetsään, sadekeli jatkuu. Parissa viime treenissä Tapsa on tyhjille lähetyksestä (mistä se tietää sen olevan tyhjä??) kääntynyt liian aikaisin. Nyt tehtiin neljä muistikuvaa suoran syvän piston muistutuksena. Hyvin meni.


Keskiviikkona aamusta kentällä kaveriporukalla tottistelemassa. Taavi seuras henkilöryhmässä ja häiriökoiraa ympäri. Ensin mentiin hihnassa, kun mua vähän hirvitti häirikköuros. Hyvin meni kuitenkin ja sit mua kehotettiin jättämään hihna pois. Ilman hihnaa menee kyl melkeestään paremmin ja Taavi vaatii muutenkin ensin vähän jotain tekemistä ennen kunnon syttymistä. Irti seuruu siis hyvää ja taas tuli luottoa tekemiseen muiden, lähinnä koirien, läsnä ollessa!

Toisella setillä aiheena eteenmeno. Vietiin purkki yhdessä ja sitten seurattiin. Purkilta poispäin mennessä seuruu oli hyvää, kuono purkkia kohti oli vaikea. Eteen -käsky hyvästä kontaktista ja vauhtia purkille riittää vaikka muille jakaa!


Keskiviikkona illalla lenkin yhteydessä esineruutua ja tarkkuusruutua. Talloin kapean kaistaleen ja vein viisi esinettä n. 50 m syvyyteen lenkin alkupuolella. Sit käytiin vähän käpöttelemässä ja tultiin takas ruudulle. Lähetys ja Taavi haki esineen melkoisen mukavasti, toinenkin tuli hienosti mulle asti. Huikee edistys tässä on kyllä tapahtunut! Taavi hakee mulle esineitä ilman, että niitä viedään riekkuen metsään! Vauhti ei edelleenkään päätä huimaa menosuunnassa, mutta siellä on kuitenkin enemmän laukka- ja raviaskelia kuin kävelyä entisen löntystelyn ja haahuilun sijaan.

Tarkkuusruudussa Taavi malttoi kivasti nuuskuttaa, vaikkei ensimmäinen esinen heti löytynytkään. Kaikkiaan kaksi esinettä etsittiin, toinen oli puinen tapinpätkä ja se oli selkeesti helpompi ekaan metalliseen avaimeen verrattuna. Hauska laji tuo tarkkuus!


Yhtenä päivänä kotiin tullessa heittelin auton ikkunasta tien varteen lippiksen ja kengän. Lähettiin sitten lenkille ja Taavi pongas ne molemmat ja toi mulle! Ihan vaan halusin kokeilla sen reaktiota tai huomaako se niitä ollenkaan. Olin kyllä yllättynyt siitä, miten se kiikutti ne mulle. Meillä päin jos joku liikkuu, niin ei tarvi sit ihmetellä jos tienvarresta löytyy erilaista kamaa, mä vaan testailen Taavin nenänkäyttöä =).



Perjantaina sain töihin viestillä pari kuvaa:

Lähetyspaikka merkittynä ja männyn takana näkyy jäkimerkki, kun oikein tarkasti katsoo

Kierrätyskepit viime viikonlopun jälkikokeesta

Taavia odotti lähimetsässä jälki! Meidän jälkiryhmän treenit on lähes koko vuoden sattunut päällekkäin mun työvuorojen kanssa, kuten tälläkin kertaa. Tiina on kuitenkin niin mahti ryhmän vetäjä, että se kävi tallaamassa mulle iltapuhdejäljen lähimetsään, kiitos!!

Jälki ehti vanheta neljä tuntia ennen kuin ehdin huudeille. Keppejä siis kuusi, pituutta jäljellä noin 600 m ja maasta vähintäänkin haastava (Raivattua metsää, ojien ylityksiä, kasvillisuutta, jonka seasta Taavia ei näkynyt vaikka mentiin melko lyhyellä liinalla. Paikoitellen ei ollut mitään mahdollisuutta pitää liinasta kahdella kädellä, pystyssä pysyminen oli sen verran haastavaa.) Keli oli ihan kiva, vaikka vettä olikin satanut ainakin viikon ihan riittävästi.

Tämä jälki oli kyllä taas niin hyvää tekemistä Taavilta ja opetti mulle kovasti koiran lukemista! Olen kovin tyytyväinen sekä koiraan että itseeni. Vaikeasta maastosta ja vieraasta jäljestä huolimatta kaikki kepit nousivat ja kaikkinensa koko jälki meni hienosti, muutama kohta vaati pientä tarkennusta, mutta muuten koko jälki oli tasaisen varmaa etenemistä. Aikaa jäljen ajoon kului 20 min.

Lauantaiaamuna kävin omineen kentällä tottistelemassa. Testattiin korkokenkää noutokäyttöesineeksi. Kovin oli hento ote Taavilla tästäkin... Seuruuta tehtiin kanssa ja loppuun eteenmeno yhdessä viedylle purkille. Kivaa oli.