Sivut

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vuokatissa

Viikko vierähti Vuokatissa Taavin osalta lähinnä lenkkeillen ja köllötellen. Kerran käytiin pidempi patikka Vuokatinvaaran patikkapoluilla testaten, kuinka homma onnistuu Taavin ollessa mulla jouksuvyön joustohihnassa repun lantiovyössä kiinni. Pidempi vaellus ei testipatikan jälkeen tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Löydettiin myös koirakenttä, jossa käytiin viikon aikana muutaman kerran vähän treenaamassa.



Lumessa piehtarointi on niin kivaa!



Kolopesijä







Sunnuntaina ekaa kertaa Sotkamon koirakentällä. Positiivisena yllätyksenä Tapsa ei ollut ihan älyttömästi kentän hajuissa kiinni, vaan teki hommia melko hyvin. Toki hajut kiinnosti, muttei ihan tolkuttomasti. Kokeilin ekaa kertaa takapalkkaa, toimi joten kuten muttei niin hyvin kuin olisin olettanut. Tämäkin varmaan tarvii ihan opettaa Taaville.

Tehtiin seuruuta vähän pidempiä pätkiä ja luoksetulo ja lyhyt paikkis sekä muutama loivan A-esteen ylitys. Ei yhtään vinkumista! Leikkimään en Tapsaa tällä kertaa oikein saanut, mutta melko kiva treeni kaikkinensa. Muru oli mukana kuvaamassa, videoita katsoessa huomaan miten tönkkö olenkaan! Tapsun huono vire treeneissä ei ole ollenkaan ihme tuollaisen tylsän ja jäykän ohjaajan kanssa. Miten kummassa oppisin olemaan jotenkin iloisempi ja riehakkaampi?










Paikkiksessa pää pyörii kun väkkärä



Lipsahettiin iltalenkillä vielä yhdelle kurakentälle tekemään vähän seuruun lähtöjä ja luoksetuloja. Tapsa teki hyvin häiriköivistä lokeista huolimatti.


Tiistaina käytiin aamusta seuruun merkeissä kentällä. Alkuun pitkä (6 min) paikkamakuu. Sen jälkeen seurattiin useampi pitkä pätkä. Käännökset ei ollu tällä kertaa meidän vahva puoli, mutta hyvää oli Taavin jaksaminen pidemmilläkin seuruuosuuksilla.




Istumaan ja maahan jäämistä harjoiteltiin myös ja luoksetuloa. Uskallan jo melkein julistaa, että Taavi on hiffannut luoksetulon tarkoittavan kovaa juoksemista mun luo! Viime kesänä ja syksynä se lähinnä jolkotteli jos jaksoi. Kiva treeni vieraalla kentällä, hajuista ei tarvinnu huomauttaa kuin kerran.


Reissusta palatessa kotimatkalla käytiin treffaamassa Maisa-siskoa. Olipa taas mukava nähdä ja toivottavasti tän kesän suunnitelmat toteutuu niin, että nähdään vähän useammin!

Kaksikko tykkasi leikkiä keskenään kuten arvata saattoi.










Tottakai Uskomaton Olen & Tottakai Voin Olla Valoisa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti