Toko sujuu, ohjaaja sössii loput

Männäviikolla tokokurssia oli peräti kolme kertaa. Ensimmäisen kerran aiheena oli noutokapulan pito. Pito on meille ihan pala kakkua, onhan sen eteen tehty aikanaan hurjasti töitä. Ote saisi tietysti olla vahvempi ja sitä treenataan jatkossa koskemalla kapulaan sen ollessa Taavin suussa. Mitään kapulan pyörittelyjä tai vetoja Taavi ei kestä, ainakaan vielä.

Tehtiin myös kaikki tähänasti läpikäydyt liikkeet;

• kaukot ihan ok, tarvii vielä tehdä kuitenkin ihan pelkkää tekniikkaa läheltäkin vaikka ne onnistuu jo siitä kahdesta metristä. Ollaan myös aloitettu seisomisen harjoittelu kaukona (siis ihan vierestä tekniikkana, että takajalat olis paikallaan).
• Paikkamakuu. Tällä kertaa kurssilla oli mukana musta keskikokoinen villakoira, joka Taavin mielestä oli aikas epäilyttävä ja sille piti kentälle mennessä haukahtaa, joten sen viereenhän meidät sitten laitettiin. Taavi oli hihna maassa ja minä noin parin metrin päässä. Tapsu ei edes vilkaissut villistä minuutin aikana! Toisella puolella ollut colliekaan ei tällä kertaa saanut huomiota Taavilta osakseen. Tää meni siis hyvin. Nyt pitäis vaan vieraiden koirien kanssa uskaltautua vähän ottamaan tuota etäisyyttä.
• Seuraaminen meni kanssa melko hyvin. Tähän meidän täytyy nyt panostaa, jotta saadaan siitä tasalaatuisempaa. Käännökset meni hyvin, täyskäännöstä vasempaan täytyy myös vielä hioa. Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen Taavi on kyllä sisäistänyt sen mitä seuraaminen tarkoittaa.

Viikon toisella kerralla harjoiteltiin hyppyä ja kaikkia aikaisemmin tehtyjä liikkeitä. Mä kävin jopa ostamassa kotiharjoittelua varten sellaisen kevyen rimaesteen. Hypyn kohdalla oli mietinnässä se, että pitäiskö opettaa Taavi tulemaan suoraan sivulle vai eteen ja siitä sitten sivulle. Sehän on opetettu luoksetulossa ja muissa aina tulemaan eteen (pk-lajit) ja siitä eri käskyllä sivulle. Ylemmissä luokissa ainakin se merkin kierto tais kuitenkin olla sellainen liike, jossa koiran pitäisi tulla suoraan sivulle. Erottaako se hypyn muista liikkeistä vai sotkeeko sitten vaan jo opittuja juttuja, jos sen ottaa tossa sivulle? Pitää tätäkin pohtia.



Kaikki jutut meni meillä tänään oikein mallikkaasti ja saatiin kisanomaista treeniä liikkurin kanssa. Taavia selvästi häiritsee vieressä kävelevä ja höpöttävä immeinen, harjoitusta siis huimasti lisää kaverien kanssa. Seuraaminen oli tänään liikkurihäiriötä lukuun ottamatta tosi hyvää. Käännökset oli napakoita ja kontakti hyvä. Paikkamakuussakin uskalsin jo ottaa vähän enemmän etäisyyttä. Eikä rivakka sadekaan haitannut, paitsi välillä Taavin silmiin satoi niin, ettei se pystyny kattomaan mua. Kaukoja tehtiin viidestä metristä, onnistuttiin!



Kolmannen kerran aiheena oli liikkestä maahan meno. Tapsu oli kai mökkireissun ja näyttelyn jäljiltä vähän väsy (seliseli) ja seuraaminen oli tänään ihan mitä sattuu... Mutta maahan menot onnistuivat ihan kivasti. Tehtiin niitä peruuttamalla ja eri tavoin kävelemällä, aika vähän seuraamisen yhteydessä. Taavi on tosi herkkä mun äänensävylle, jos se on vähäkin väärä, ei koira painu maahan, vaan jää kattomaan että mitä sä akka höpötät??

Tehtiin myös kaksi toistoa paikkamakuuta. Ensin Tapsa oli tosi hyvä, mutta toisella kerralla vaihdettiin paikkoja ja me mentiin paikalle, jossa edellisellä kerralla oli maannut narttu. Ihan maan haisteluksihan se meni. Huomautettaessä kyllä palautti katsekontaktin, mutta jatkoi pian haistelua. Mitä ihmettä ton kanssa teen?

Vähän myös seurattiin ja se ei tänään oikein onnistunut. Kontakti ei pysynyt ja muutenkin oli väljää menoa. Tehtiin sitten ihan pieniä pätkiä ja ne onnistui kyllä aika hyvin.

Tiistaina Foca ja Hugo kävivät lenkki- ja tokoseurana. Tehtiin kentällä kaikkia alon liikkeitä sekä ruudun ja merkin kierron alkeita. Oli kyllä kiva tehdä Taavin kanssa, kun se keskittyi mun kanssa tekemiseen, vaikka kentällä hääri kaksi muuta koiraa ja kaikki olivat vapaana. Meidän tekeminenkin oli ihan hyvää. Näin tuttujen koirien kanssa uskallan jättää Taavin paikkamakuuseenkin vapaana vaaditun matkan päähän ja hyvinhän se meni, mitä nyt vähän ruohoa piti haistella...

Pelastushakutreeneissä Taaville oli kolme ukkoa, kaikki valmiina. Ekalla lähti hyvin suoraan ja ilmaisu oli hyvä. Toinen etukulmakin meni hyvin ja kuusipöheikön alta löytyi uusi vieras maalimies, jonka luona Taavi malttoi olla pusuttelematta. Jokohan se on ymmärtänyt,että maalimiehiä ei pussailla, olivat ne tuttuja tai ei? Ehkä pikkuhiljaa voisi taas kokeilla sitä, että palkkapurkki on piilossa...

Kolmas lähetys oli ihan hirveä, Taavi kääntyi melkein lähetyksen jälkeen keskilinjan suuntaisesti eikä sitten millään tullut takaisin, vaikka karjuin kuinka. Se siitä hallinnasta. Hirmuisen lenkin se kävi jossain tekemässä ja tuli sitten takaisin. Lähetin sen sitten toiselle puolelle rataa ja eihän se sinne sitten uponnut kunnolla. Vaihdettiin puolta ja sinne upposi, aina noin 150 m asti maalille, ei ollut tien ylitykset eikä muutkaan esteet haitanneet. Hyvin Taavi jaksoi haukkua, vaikka mun saapuminen mm:lle vähän kesti melkoisen matkan päästä. Treenissä oli paljon hyviä juttuja, mutta jotenkin siitä jäi tällä kertaa kuitenkin huono maku. Ens kerralla sitten taas toivottavasti paremmin.






Tän viikon jälkitreeni oli ihan katastrofi, kiitos idiootin koiranohjaajan. (Jälkien vanhetessa tottisteltiin labbiksen ja tanskandogin kanssa ja Tapsu keskittyi tosi hienosti!) Taaville oli pelastusjälkityyppinen jälki, jossa esineitä ja lopussa maalimies (jäljen tekijä ei siis ollut opastamassa meitä).


Janalähtö vähän haparoiva, mutta sitten Tapsu lähti päättäväisesti jäljestämään. Jostain kumman syystä mä olin ymmärtänyt jäljentekijän ohjeen jäljen alun suunnasta väärin (pienenä lohdutuksena kaksi muutakin treeneissä ollutta ymmärsi asian mun kanssa samalla tavalla... )  ja estin päättäväisesti Taavia etenemästä "väärään" suuntaan. Taavi pyrki jäljelle ja minä vastustelin ja yritin saada sitä menemään ihan eri paikkaan ja lopulta vein sen autolle, kun "se ei jäljestä nyt ollenkaan, menee vaan ihan omiaan".


Käytiin jälki läpi jäljentekijän kanssa ja Taavihan oli ollut ihan oikeassa. Meidän treeni oli mun ansiosta siis surkea, mutta kun aina pitää kaikesta löytää jotain positiivista, niin jos tämä nyt sitten vaikka opettaisi taas sitä koiraan luottamista.  Kyllä oli paska fiilis ton jälkeen, voi kun osaisin pyytää Taavilta anteeksi!







Sienimetsällä ollessamme alkoi jostain läheltä melkoinen pauke, ilmeisesti armeijan ammuntaharjoituksen... Tässä pari videota Taavin käytöksestä (paukut kuuluu aika huonosti videolla, mutta oikeesti ne oli ihan kunnon jytkyjä) ja nyt sitten viisaammat ja kokeneemmat (ja muutkin) mielipiteitä reaktioista!!! Onko ihan toivoton kouluttaa tuosta pk-koira? Mun mielestä ei vaikuta ollenkaan pahalta ja Tapsu oli hyvin erilainen kuin keväällä kentällä ammutuista laukauksista, joista paineistui selvästi ja pyrki kiireesti karkuun, eikä pystynyt syömään. Tuo oli kyllä melkoinen shokkihoito, kun autolle oli matkaa riittävästi, enkä edes halunnut lähteä ammunnan alettua heti pois, koska ajattelin sen kertovan Taaville, että äkkiä karkuun kun paukkuun. Kävelimme siis rauhallisesti kohti ääntä jonkin aikaa ja teetin Taavilla välillä erilaisia temppuja ja heittelin nameja etsittäväksi ym. sellaista mitä normaalistikin tehdään joskus lenkillä, välillä pysähdyttiin syömään mustikoita.

Viikonloppuna käytiin mökillä sukujuhlissa ja Tapsuli oli oikein iloinen ja rapsutustennälkäinen pieni isäntä! Tein mökillä myös pienen jäljen; pituutta n. 150 m, kuusi esinettä, yksinkulma ja kaarros, ei janalähtöä.Taavi jäljesti oikein hyvin, kaikki esineet löytyivät ja kulma meni hienosti.

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä lähes kaatosateisessa näyttelykehässä Helsingissä. Oli kyllä niin alavireistä hommaa, ettei mitään rajaa. Mulla oli päällä kolme kerrosta vaatteita, sadepuku ja kumpparit. En tajua miten jotkut pystyy tossa kelissä esittämään koiran minihameess!!

Sateinen ruohokenttä tiesi maan haistelua :/ mut eipä myö kyllä ehitty treenaamaan ollenkaan. 

Tuomarina Marja Talvitie ja arvostelu kuului näin:

Erinomainen koko + tyyppi, hyvä riittävän leveäkalloinen pää, hiemat isot, mutta hyvin taittuvat korvat, hyvä runko + ylälinja + takakulmaukset, pysty olkavarsi ja vielä kovin löysät kyynärpäät, liikkuu ahtaasti takaa, hyvin sivulta katsoen, hvä karva.

Tuloksena ERI ja ainoana rotunsa edustajana luokkavoitto.