Sivut

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Ylipitkä postaus (sis. mm. paimennusta, uintia...) ja ihan liikaa kuvia

Viikko sitten tiistain pehatreeneissä neljä ukkelia, kaksi muistikuvana ja kaksi valmiina. Paikkana kaatiskukkula, tuulta kohtuullisesti.

Muistikuvat aivan loistavat vauhdikkaat suorat pistot, hyvät ilmaisut ilman pussailuja. Palkkaus taas muutamien haukkujen jälkeen. Ekalle valmiille Taavi lähti hyvin, mutta hetken päästä maalimies kiljuu; kyy, kyy, huuda koira pois!! No minähän huudan minkä kurkusta saan irti ja Tapsu pelastuu kyyn puremalta. Maalimies oli melkein istunut sen päälle. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään.

Jatkettiin toiselle puolelle rataa. Kaksi ukkoa otettiin valmiina ja ne oli kyllä hyviä kaikin puolin. Näissä myös palkkaus vajaan kymmenen haukun jälkeen. Päivän treeniin olen tosi tyytyväinen, myös hallinta maalimieheltä keskilinjalle oli mun mielestä hyvää. Loistotreenit siis!

Kuvat Sari Nieminen




Toissa keskiviikkona Paavo kävi taas hieromassa Taavia. Taavi käyttäytyi todella oudosti Paavon saapuessa. Kun mentiin huoneeseen, jossa Taavi hierotaan, kävi Taavi matolle kyljelleen. Se ei siis ikinä käy pötköttelemään kun meille tulee vieraita. Nousihan se sieltä ylös ja nuuskutteli Paavoa, mutta kuitenkin sen käytös oli erikoista. Kai sen mielestä hierominen oli viimeksi ihan kivaa?

Ensimmäisen puolen hieronta meni takareittä lukuun ottamatta hyvin. Paavon mielestä siellä ei kuitenkaan mitään erikoista tuntunut, mutta Taavi kuitenkin nousi pari kertaa pystyyn kesken kaiken ja piti erikoista ääntä, ininän kaltaista. Saatiin kuitenkin hieronta suoritettua onnistuneesti tältä puolelta loppuun ja toinen puoli meni niin hyvin, ettei mun edes tarvinnut koskea koiraan. Ensimmäisellä kerralla ja tällä kerralla toisen puolen hieronnassa pidin kättä Taavin kaulalla/pään päällä, jotta se olisi rauhallinen ja palautin sen tarvittaessa takaisin kyljelleen. Nyt meni toinen puoli ilman, että pidin ollenkaan kiinni ja Taavi oli vaan ihan lötköpötkö ja nautti hieronnosta ja venyttelyistä. Paavo saa tulla vielä uudestaankin!


Perjantaina köröteltiin Kuopioon ja treffittiin Hanna ja Maisa. Koirat tunnistavat toisensa jo äänestä, hassuja pieniä pyrriäisiä. Taavi oli tällä kertaa kohtuu rauhallista lenkkiseuraa, pitkä automatka vie väkisinkin terävimmän kärjen enrgiasta, varsinkin kun tällä kertaa matkasimme pitkän kaavan mukaan. Mutta kyllä tuo kaksikko osasi silti ilon ottaa irti jälleennäkemisestä. Maisa yritti myös näyttää Taaville uimisen mallia, mut ei Taavi vaan innostunut.






Maisa näytti taas uimisen mallia, mut ei mennyt oppi perille.


päätöntä menoa!






Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa Seijaa, Aunea, Tuulia ja Siriusta. Koirien kimppalenkkikin meni yllättävän hyvin! Kyllähän nuo uroksetkin tulee toimeen, kun on tilaa väistää eikä hihnat haittaa menoa.


Lauantaina suunnistimme Koiranotkoon Tottakai -paimennuspäiville. Päivän aikana käytiin kolme kertaa lampailla, kaikki pyörössä mun toivomuksesta. Pyörössä on niin paljon helpompi keskittyä omaan tekemiseen. Ensimmäisellä kerralla Taavi oli liinassa ja sitä taisi lampaat vähän jänskättää, kun se söi heinää aika paljon. Kyllä sieltä kuitenkin virisi kiinnostus lampaisiin ja päästiin tekemään muutamia ihan onnistuneita juttuja. Aika pian Tapsa päästettiin ensiksi liina perässä ja sitten kokonaan irti. Taavilla on vahva vaikutus lampaisiin, mikä tekee mulle hommasta aika vaikeaa, kun lampaat eivät päästä Taavia lähelle vaan reagoivat siihen jo pitkän matkan päästä.





Ylipäätään paimennuksessa on niin monta liikkuvaa osaa ja kun lampaille pääsee vain kerran pari vuodessa, ei voi kovinkaan huippusuorituksia edes odottaa. Mutta saatiin päivän aikan monta onnistunutta kuljetuksen pätkää ja lauman kääntöä. Nuo käännökset oli meille vaikein paikka tällä erää. Niissä Taavi meinasi innostua liikaa. Onneksi meillä on hallinta parantunut paljon viime vuodesta. Jopa niin paljon, että Terhi siitä pariin kertaan mainitsi =). Edelleen tuo oma liikkuminen on vaikeaa; takaperin kävellessä olen koko ajan vähän etukenossa, muuten tuntuu että lennän selälleni. Heti kun olen enemmän pystyssä ja rennomman oloinen, menee Taavi paremmin. Mutta se on niin vaikeaa ja sitten on vielä se sauva ja miettiminen siitä mihinpäin oikein pitäisi mennä ja kummassa kädessä pitää sauvaa ja ne lampaatkin vie osansa mun huomiosta... Mutta ei sille minkään voi, kivaa puuhaa tuo on ja tykkään tosi paljon Terhin ja Hannun tavasta opettaa. Lopuksi käytiin vielä Runon kanssa vähän kävelyllä, Tapsa olis ehkä halunnut leikkiä enemmän, Runo ei niinkään.



Illalla majapaikassa oli kovin väsynyt koiruus.



Sunnuntaina paimennettiin päivän kaikki kolme kertaa pyörössä Taavi vapaana. Ensimmäisellä kerralla Terhi paimensi Taavin kanssa. Taavi ei nimittäin ole koira ihan sieltä helpoimmasta päästä, taisi Terhi jopa sanoa ettei ole kukaan koira vähään aikaan haastanut häntä niin kovin kuin Tapsa nyt. Toisella kerralla olin Hannan kanssa yhdessä pöyrössä, mutta sauva Hannulla ja kolmannella kerralla paimensi itse Hannun tuella.













Taavi oli kovin äänekkäällä päällä tällä kertaa. Hakkui siis kovasti aina siinä välissä kun ei syönyt ruohoa. Ruohoa syödessäänkin se kuitenkin seurasi koko ajan lampaita. Sauvan luoma paine ei tuntunut vaikuttavan juurikaan Taaviin ja se pääsikin pari kertaa tulemaan läpi sauvan puolelta. Haukkuminen on mitä ilmeisemmin epävarmuutta, lampaat on vähän jänniä, mutta se myös väsyttää Taavia ihan turhaan. Toisaalta vähän väsähtäneenä sille meni homma paremmin perille ja saatiin onnistuneita pätkiä kuljetusta ja Taavia kovasti kiihdyttäviä käännöksiä tehtyä onnistuneesti.

Erityisen tyytyväinen olen viimeiseen kertaan pyörössä, jolloin paimensin itse. Sain Taaville sauvapaineen läpi (napautin sauvalla muutaman kerran maahan ja sillä tuntui olevan toivottu vaikutus). Hokasin myös itse omasta liikkumisestani aika paljon ja kun maltoin olla (ja osasin liikkua oikein) peräänantamaton ja vein homman loppuun asti, niin saatiin oikein kivan näköistä paimennusta aikaiseksi. Taavikin malttoi olla haukkumatta (oli jo varmasti aika väsynytkin) ja teki hienosti ja rauhallisesti töitä. Olen niin tyytyväinen, että saatiin loppuun tuollainen hyvä onnistuminen, jossa kuljeteltiin ja käänneltiin suuntaa useampaan kertaan.

Terhin ja Hannun kommetit Taavista taisivat olla jotain tämän suuntaista: vaativa koulutettava, kova, periksiantamaton, sitkeä. Koira josta hyvällä koulutuksella saisi työkoiran, jolla ei kantti loppuisi kesken edes niissä vaikeissakaan paikoissa. Rajat sille on asetettava tarkkaan ja oltava ohjauksessa hyvin selkeä ja vietävä asiat loppuun asti. Tunnistan kyllä koirani näistä!

Ihan superiso kiitos vielä Terhille ja Hannulle ja muille mukana olleille todella kivasta viikonlopusta! Erityisesti tykkään Terhin ja Hannun tavasta opettaa asiat ihan kädestä pitäen. He kertovat koko ajan mitä pitää tehdä ja miksi koira tai lampaan käyttäytyvät, kuten käyttäytyvät. Myös se, että jokainen koira saa paimennukseen tarvitsemansa ajan, on erityisen hienoa. Koirien paimennusaikaa ei kytätä munakellolla, jokainen paimentaa itselleen sopivan ajan ja homma ei jää ikävästi kesken. Suosittelen siis lämpimästi Koiranotkoa kaikille paimennuksesta kiinnostuneille!




Alkuviikko vietettiin mökillä ja lenkkeiltiin paljon. Käytiin myös pienen lammen rannalla heittelemässä keppiä ja kas kummaa, tiistaina Taavi meni uimaan! Se innoistui oikein toden teolla hakemaan keppejä vedestä. Ihan kamalasti en sitä näin ekalla oikealla uintikerralla uskaltanut uittaa, kun vesikin oli niin kylmää. Kyllä siltä olisi intoa ollut uida vaikka kuinka paljon, mutta parempi aloittaa vähän kerrassaan.








Keskiviikkona ajettiin noin 18 h vanha verijälki. Jäljen teon aikaan ja useampi tunti sen jälkeen satoi vettä. Mittaa jäljellä oli noin 950 m, makauksia kaksi kulmissa ja lähdössä yksi. Verta jälkeen käytin n. 3 dl.

Alkumakauksen Taavi merkitsi tarkasti, nuoleskeli sammalia ja nuuhki tarkkaan. Liikkeelle lähtö vei jonkin aikaa, sen verran tarkasti tutkittiin alkumakausta. Etenemisvauhti oli verijäljellä huomattavasti rauhallisempi kuin mihin ihmisjäljellä olen tottunut ja ensimmäisen n. 150 m matkalla pari reilua poikkeamista jäljeltä, joilta sain palauttaa Taavin takaisiin oikeaan paikkaan. Tämän jälkeen eteneminen onnistui hyvin jälkeä pitkin ja kulmamakaukset Taavi merkkasi todella hyvin. Viimeiset parikymmentä metriä mentiin selvästi ilmavainulla, sorkka taisi haista nenään niin voimakkaasti. Sorkka haisteltiin läpikotaisin ja se kannettiin ylpeänä mökille asti ja lopuksi haudattiin. Aikaa tällä kerralla jälkeen meni noin 37 min eli viime kesästä on vauhti parantunut.





välillä vähän haastavampaa maastoa
Makuu tutkitaan tarkkaan.
Sorkka kannetaan ylpeänä kotiin!
Saalis tietysti haudataan asianmukaisesti.




Jäljen jälkeen käytiin taas uimassa. Taavi on ihana rauhallinen uimari ja aina kun se on tuonut kepin rantaan, menee se vesirajaan odottamaan uutta heittoa. Sillä olisi ollut intoa uida vaikka kuinka paljon, mutten kovin montaa kertaa arvannut sille tälläkään kertaa keppiä heittää.  Mä olen niin tyytyväinen , että tuo koira hokasi luonnonvesissä uimisen! Se on niin hyvää liikuntaa. Harmi vaan kun kotona ei ole mitään virallisia koiranuittopaikkoja. Pitää vaan itse etsiskellä sopiva rauhallinen paikka.










Torstaina vielä ennen kotiin lähtöä käytiin uimassa, se on niin kivaa!!!






Mökillä myös soudeltiin ja harjoiteltiin metalliesineen pitoa. Molemmat sujuivat hyvin!







Hyvää Juhannusta kaikille! Älkää paleltuko =)


P.S. Edellisen postauksen Anonyymin kommettiin viitaten; kiitos kommenteista, otan niitä kovin mielelläni vastaan, mutta olisi kiva, jos niissä olisi jotain rakentavaa palautetta. Se että kommentoidaan vaan tylysti, ettei homma noin toimi, ei juurikaan auta eteenpäin. Tiedän olevani monessa asiassa kovin avuton koiranohjaajan ja olen jo aikaisemmin pahoitellut Taavin puolesta sitä, että noin hieno koira on saanut ohjaajakseen näin onnettoman ja kokemattoman omistajan. Sille nyt vaan ei voi mitään, että jonkun koiran on oltava se ensimmäinen harrastekoira, jonka kanssa moni asia opetellaan varmasti enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Ilman omaa näkemystä asiasta, sitä nyt on vaan helpompi mennä toisten neuvojen mukaan ja ainakin kerran tai pari kokeilla saamiaan neuvoja, ennen kuin täysin tyrmää ne toimimattomiksi. Hankalaa tietysti on se, että neuvoja on niin kovin monenlaisia ja täysin toisistaan poikkeavia.

Olisi kuitenkin kiva, että kommenteissa olisi jokin pointti ja ehkä jotain vinkkiä tulevan varalle tai vertaistukea tmv.. Se, että kommentoidaan vaan homman menevän päin persettä, ei juurikaan auta ketään. Tämän blogin tarkoitus kun olisi omana muistikirjana toimimisen lisäksi olla mahdollisesti apuna myös muille koiraharrastajille.

2 kommenttia:

  1. Ei sitä kannata liikaa surra, että ensimmäisen kanssa asiat menevät enemmän tuurilla kuin taidolla. :) Koiran kouluttaminen kun tuppaa olemaan vähän sellaista, että sen voi oppia vain tekemällä.

    Omalla noutajatytölläni ei alkuun ollut mitään ongelmia ampumisen kanssa. Ekat laukaukset kuultiin vahingossa kun lenkkeiltiin urheilukentän ohi, eikä pentu reagoinut mitenkään. Sitten (koiran) vanhemmalla iällä hiustenkuivaajani räjähti sisätiloissa, mitä säikähdin itse, ja sen jälkeen narttuni reagoikin kaikkiin äkillisiin ääniin. Ei se koskaan ole pelännyt, kunhan terävänä koirana puolustaa minua kovilta ääniltä. Lopulta sitten koira otti kentälläkin niin kovat kierrokset ampumisesta, että minkään tekeminen alkoi olla vaikeaa.

    Meillä oli hyvä tuuri ja päästiin vähän puolivahingossa sellaiseen ryhmään, jossa koiria alettiin kokeeneen koiraharrastajan opastuksella vastaehdollistaa laukauksiin. Ensin koirille ammuttiin muutaman kymmenen metrin päästä niin, että koira oli autossa ja kahden laukauksen jälkeen koira päästettiin ulos autosta syömään herkkuja maasta. Seuraava vaihe oli ampua vielä yksi laukaus kun koira syö, sitten tuoda ampujaa lähemmäs, sitten ottaa pieni paikkamakuu koiran tullessa autosta ennen kuin pääsee syömään. Kun nämä kaikki onnistuvat varmasti, voi otta koiran lähelle paikkamakuuseen ja syötellä ampumisten ajan ja ottaa lopuksi palauttavan paikkamakuun ilman laukauksia ennen loppupalkkaa. Tästä vähitellen vaikeuttamalla pitäisi lopulta olla tuloksena koira, jonka mielestä laukaukset ovat kiva juttu. Toki koiran täytyy olla hyvä syömään ja herkkujen supernameja eikä pihtailla saa. Ja rauhallisesti eteenpäin, eikä kiirehtien. Huonona puolena on menetelmän hitaus, mutta hyvänä varmuus. Tiedän useammankin pelastuskoiran, joka suunnilleen näin on vastaehdollistettu ampumiseen.

    Itse jouduin lopulta soveltamaan mallia aika paljon, koska oma koirani ei varsinaisesti pelännyt (saattoi juosta ampujan luokse hyppimään heti laukausten jälkeen), mutta pääsimme eteenpäin kun nameja söikin ohjaaja. :) Miten tahansa ampumiseen totuttaakin, ohjaajan pitää ehdottomasti olla rauhallinen ja iloisella mielellä. Se ei aina ole helppoa, jos itse sattuu olemaan se paukkuarka yksilö, mutta kun vetää karkkia kourakaupalla suoraan pussista, ei ehdi jännittää ampumista. :)

    Taukoviikkoja kannattaa pitää, ja aina tauon jälkeen helpottaa hieman harjoitusta siitä, mihin edellisellä kerralla jäi. Ampumistreenejä ennen koira kannattaa myös väsyttää, jotta se ei käy kierroksilla liian virran takia. Kentällä tätä ei välttämättä kannata treenata ennen kuin koira selvästi kestää laukaukset. Meillä ampumispaikkana oli rauhallinen aukio, jossa ei ollut asutusta lähimain, ja siirryimme kentälle ampumaan vasta sitten kun koirat kestivät ampumisen paikkamakuussa.

    Oma ase helpottaa treenausta huomattavasti, mutta kokemuksesta voin sanoa, että sen hankkiminen ei ole mitenkään liian helppoa nykylainsäädännöllä. Mahdollista se kuitenkin on, vaikka aikaa ja vaivaa se hieman viekin.

    Tsemppiä ja iloa treeneihinne! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivasta kommentista Madde!

    Tuo oman aseen hankinta varmasti on paras ratkaisu, sillä meidän treeniuran aikana olen muistaakseni neljä kertaa ollut treeneissä, joissa ammutaan. Viime vuonna Taavi ei reagoinut, mutta jostain syystä hakuleirillä ammutut laukaukset vaikuttivat selvästi.

    Tuo ohjaajan syöminen voisikin olla hyvä idea! Eipä taas olisi tullut tuollainenkaan itelle mieleen.

    VastaaPoista