Hakuleiri

Viikonloppu vierähti Lintukodossa hakuleirillä, kouluttajana pitkän linjan hakuharrastaja ja -tuomari Antti Konttinen. Perjantaina tehtiin vähän tottista ja paukuteltiin starttipistoolia (6 mm). Mun tekemisen meininkin on kyllä ollut taas kadoksissa ja tuohon tottikseen ei oikein riittänyt intoa. Kyllä me sinne paikkamakuuriviin kuitenkin mentiin ja Taavi oli ihan hienosti kun mä seisoin ihan vieressä. Muuten se ei sitten oikein jaksanutkaan keskittyä tekemiseen, tai siis mua ei huvittanut tehdä mitään niin miks Taavikaan olis silloin mitään tehnyt. Paukuttelun ajaksi mentiin vähän syrjempään, mutta silti Tapsu ihan selvästi reagoi niihin. Laukauksia ammuttiin tasaiseen tahtiin 5 - 6 kpl. Taavi lopetti namin syömisen ja olisi selvästi mieluummin poistunut paikalta. Ei kuitenkaan mennyt mihinkään paniikkiin tai toimintakyvyttömäksi.


Lauantai aloitettiin sellaisella treenillä, jota me yleensä tehdään ja siitä Antti sitten arvio vikalistaa ja mahdollisia apuja havaittuihin ongelmiin. Taaville tehtiin harjoitus, jossa oli kolme ukkoa, molemmissa etukulmissa ja siten vähän keskemmällä rataa. Ekalle ukolle lähetettäessä Taavi eteni nelisenkymmentä metriä hyvin, mutta sai sitten hajun siitä toisesta ukosta (maaston muoto varmasti vaikutti tähän kovasti) ja sinnehän se meni. Yritin kutsua sen takaisin siinä vaiheessa, kun se oli menossa väärälle ukolla. Mutta kun sillä on haju, ei se sieltä mihinkään tule. Nyt kuitenkin teki sen verran poikkeavan jutun, että hyvin aloitetun ilmaisun jälkeen jätti ukon ja juoksi mua vastaan! Uusi ukko käsky ja sinne se meni jatkamaan haukkua. Sen jälkeen nostettiin etukulmista ukot ihan kivasti.

Ukolla Taavi usein käy haistamassa ukkoa, tuttuja vähemmän ja vieraita enemmän. Tämä on kuulemma ongelma, joka olisi hyvä kitkeä pois, ettei se pahene ajan mittaan. En kyllä jaksa usko, että Taavista tulisi kenenkään päälle rynnivää röyhkimystä, mutta hyvähän se on varautua tähänkin mahdollisuuteen. Tähän Antti antoi neuvoksi sen, että maalimiehellä on purkki näkyvissä kaukana kropasta käden tai jalan alla. Taavin tullessa ukolle, pieni napautus purkin kanteen, jotta mielenkiinto suuntautuisi heti suoraan purkkiin eli vähän kauemmaksi ukosta.

Itselle tuli tuosta vastaan tulosta sitten koiraa autolle viedessä mieleen, että olisi pitänyt ottaa Taavi takaisin keskilinjalle ja lähettää se toiselle puolelle ja vasta sitten uusi yritys ensimmäiselle puolelle. Antti oli samaa mieltä. Ja tuohon pistojen suoruus ongelmaan ratkaisuna olisi treenata kapeilla tallotuilla kaistaleille tai sitten kutsua Taavi aikaisemmassa vaiheessa pois. Eli heti kun se vähänkin on menossa sivuun, niin koira takaisin. Tässä tietysti huonona se, että koira voi turhautua, jos sitä lähetetään toistuvasti samaan paikkaan ja Taavi ainakin menee sinne ukolle mun huudoista huolimatta, jos sillä on haju siitä. Antin arvio tämän treenin perusteella oli, että Taavilla on hyvä motivaatio tehdä töitä ja maalimiesmotivaatio on kunnossa. Mua vaan ärsytti se, että Taavi on "ihan kiva pikkukoira" ja rivien välistä olin lukevinani, että haku nyt on vaan vähän isompien rotujen hommaa, mut voinhan mä omaks huviks tätä harrastella... Ihme sinänsä, kun Antti on kuitenkin valmentanut Suomen ensimmäisen pk-hakutuloksen saanutta pyrriä. Tai sit se katto, että on niin paska ohjaaja, ettei tuosta kuitenkaan mitään tule.

Kuvat Aki Kyyrö ja Marianne Jalo

Missä ukko?

Oliks mä hyvä?

Toinen treeni tehtiin Taaville kapeilla kaistaleilla, kolme kaistaletta, joilla kaikilla ukko takareunassa piilossa. Nämä treenit meni ihan hyvin ja saatiin suoria pistoja hyvillä ilmaisuilla. Nuuhkimistakin oli vähemmän, kun purkki oli selkeästi näkyvissä kauempana maalimiehestä. Purkki pitää sitten ajan kanssa häivyttää... Lopuksi tehtiin vielä esineruutua. Taaville tehtiin kolme harjoitusta, jossa käveltiin vain suoraan ja pudotettiin esine matkan päähän ja sitten palattiin koiran luo ja lähetys. Taavi haki ihan hyvin hanskan ja sain jopa leikitettyä sitä hienosti. Ehkä se esinemotivaatiokin pikkuhiljaa tästä kehittyy... Taavi myös näytti Antille, ettei se oli ihan vaan kiva pikkukoira, pikku pirulainen se on =), ihan oikein Antille.


Sunnuntaina tehtiin taas kaisteleharjoitus. Tällä kertaa kaikki ukot olivat Taaville vieraita ja kyllähän se niitä nuuhki. Toisella ukolla Taavi teki sen, mitä se on joskus tehnyt treeneissäkin eli aloitti hyvän haukun ja jonkin ajan kuluttua lopetti ja rupesi vain nuuhkimaan maata siinä ukon ympäristössä. Tämä kertoo ilmeisesti siitä, että Taavi paineistuu vieraan haukkumisesta. Tämä ei kuulemma ole suuri ongelma, koska Taavi kuitenkin osaa haukkua ja ikäkin tuo varmasti varmuutta ajan myötä. Jatkossa Taavi siis palkataan haukun aloituksesta tai lyhyen sarjan jälkeen.

Vähän odottelua 

Yhdeltä ukolta tultiin ns. selkäkuljetusta takaisin keskilinjalle. Tämän harjoituksen tarkoituksena on lisätä koiran kierroksia hallinnan kautta. Koira yritetään siis saada tarjoamaan kontaktia, jotta se pääsisi palkalle maalimiehen luokse. Harjoitus etenee näin: koira ohjaajan viereen ja ukko muutaman metrin päähän kasvot koirakkoon päin palkka näkyvillä. Kun koira katsoo ohjaajaan vapautetaan se aktiiviseksi muuttuvalle ukolle palkalle. Tätä toistetaan koko matka piilolta keskilinjalle ja kun koira rupeaa pikkuhiljaa hiffaamaan mitä siltä halutaan, ruvetaan matkaa pidentämään. Eli mm menee kauemmaksi koirakosta ja koirakko ottaa askeleita mm kohti. Pikkuhiljaa koiralta vaaditaan pidempää kontaktia ennen vapautusta palkalle. Lopputuloksen pitäisi olla se, että maalimeiheltä keskilinjalle lähtiessä koira tarjoaa itse kontaksia ja kerää kierroksia odotten lupaa lähteä uudelle ukolle. Tää oli mulle vaikea, kun Taavi on niin sikanopea, etten koskaan ehtinyt vapauttaa sitä kontaktista, kun se oli jo kääntänyt katseensa takaisin maalimieheen. Mut ehkä tämä olis ihan hyvä harjoitus, varsinkin kun tätä ei ole tarkoitus tehdä kuin yhdellä ukolla per treenikerta.

Jälkipuintia

Lopuksi pääsin Antin neuvojen mukaan tekemässä paikkamakuuharjoituksen laumaviettiä hyväksikäyttäen. Tällä tekniikalla kuulemma saa aikaan hyviä tuloksia melko nopeasti. (Yhdelle sakemannille tehtiin hakuharjoituksia laumaviettiperiaatteella ja täytyy sanoa, että oli vakuuttavaa. Kyseistä sakua ei ole vuoden harjoittelusta huolimatta saatu irtoamaan ohjaajastaan ja nyt se parin harjoituskerran jälkeen juoksi lähetyksestä parinkymmenen metrin päähän ukolle. Myös sen käytös ukolla oli hyvin vapautunutta aikaisempaan verrattuna).  Hyvä jos tästä olisi apua, koska mun usko tuohon toisten tuijotteluun ja namin syöttöön siitä hyvästä on alkanut horjua. Eli Taavi paikkamakuuseen, Antti liinan päähän, jotta Tapsu ei pääse ihan valloilleen ja sitten toinen koira juoksemaan pallon perässä kentälle. Johtuikohan Antista siinä suht lähellä Taavia vai mistä, mutta Taavi pysyi tosi pitkään, vaikka mä menin kauaksi, jopa auton taakse piiloon. Lopulta sitten Taavi kuitenkin lähti ja pääsin palauttamaan sen paikalleen. Eli selkeä viesti multa väärästä toiminnasta ja kehut hyvästä työstä. Onhan tän tyyppisiäkin harjoituksia tehty, mutta olen ollut varmasti epäjohdonmukainen ja Taaville vaikeasti ymmärrettävä. Toivottavasti tämä nyt tuottaisi tulosta. Harjoitusta tarvin toki hyvin paljon.


Tehtiin vielä ennen kotiinlähtöä pieni esineruutuharjoitus, jossa Taaville vietiin sen nähden esine tallotulle alueelle aika lähelle. Kyllä se sen sieltä taas toi, mutta ei sillä kyllä ollut hirveää intoa siihen. Sain kuitenkin leikitettyä sitä hyvin. Laitetaan nyt vaikka leiriväsymyksen piikkiin tuo innottomuus.

Kuvat Pieta Luukkonen

Esineen viennin tarkkailua

Ei tää tässä kuvassa näytä innottomalta...

Leikkiä

Täytyy sanoa, että leiri oli mulle aika vaikea. Jotenkin oma mieli on ollut niin maassa tuon rähjäongelman kanssa, että se vie ilon ja innon ja motivaation kaikesta tekemisestä, jonka päämääränä on jokin kisa tai koe. Ne nyt vaan tuntuvat niin mahdottomilta ajatuksilta, että on vaikea motivoida itseä tekemään hyvällä sykkeellä. Mulla vaan on sellainen tunne, että vien treeniryhmissä paikan joltain sellaiselta, jolla on mahdollisuus kisata tai suorittaa pelastuskoirakokeet. Tuon paikkamakuutreeni olisi pitänyt olla heti perjantaina, niin olisin ehkä saanut leiristä enemmän irti, koska nyt taas vähän on toivon pilkahdusta takaraivossa.


Taavi on kyllä todella helppo matkakumppani ja leiriläinen. Huoneessa se on kiltisti ja hiljaa, tosin ruoka ei ihan niin hyvin maistu. On niin kiva kun sen voi huoletta jättää yksin vieraaseen paikkaan ja tietää, että siellä ei ole tuhottu mitään eikä naapurihuoneen asukas joudu kuuntelelemaan haukku/ulvontakonserttia. Ainut huomioitava asia on se, että ovi on oltava niin hyvin teljetty, että pikku Houdini ei sieltä omineen karkaa. Tällä leirillä Tapsu livahti vain kerran omineen ulos, mutta se oli ihan vain mun huolimattomuutta =). Meidän huone oli pihalle päin ja aina välillä Taavi istui sohvan selkänojalla katselemassa verhon takaa ulos, mutta hetken tarkkailtuaan tilannetta se palasi pötköttelemään. Mun muru <3

Pyrrinpitävä ovensulkusysteemi

Leirin kiireessä Tapsa ja jälkileirille osallistunut Foca ehtivät vähän poseeratakin =)