Sivut

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Heitänkö pyyhkeen kehään?

Tällä viikolla alkuviikoksi suunnitellut treenit jäivät väliin aikataulumuutosten ja muiden tuplabuukkausten takia. Ei ehkä kuitenkaan ollut huono juttu pitää taukoa, mä ainakin olen taas ollut tosi väsynyt ja tuntuu että kaikki meidän osaamat jutut hajoilee. Seuraaminen on mitä sattuu, seisominen ei onnistu, Taavi on ruvennut vikisemään ja haukkumaan... Oli siis hyvä aika käydä eläinlääkärillä ottamassa rokotukset ja hankkimassa punkkitabletit sekä pari päivää vaan lepäillä.

Onneksi Tapsalla on ollut kotona vastuullinen tehtävä tipupaimenena


Eilen oltiinkin sitten isolla kentällä ja ekaa kertaa oli molemmat Taavin päälle käyneet koirat paikalla. En voi sille minkään, mutta mua oikeesti vähän pelotti ja mietinkin pitkään otanko Taavia ollenkaan paksista ulos. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja treenattiin Tapsun kanssa kentän laidalla.

Taitaa tauko tehdä aina välillä hyvää, sillä nyt oli seuraaminen tosi loistavaa! Tehtiin pieniä pätkiä ja paljon käännöksiä ja sivuaskelia ja kiemuroita. Parilla pidemmällä osuudella Taavi vähän vilkuili muita, mutta kontakti palasi hyvin nopeasti. Seisomista hiottiin myös peruuttamalla, kun seuraamisen yhteydessä Tapsu menee edelleen maahan... :/ Peruuttaessa sain seisomisenkin toimimaan paremmin.

Paikkamakuuta tehtiin useampi lyhyt toisto ja mä olin aika lähellä, Taavi oli vähän turhan kiinnostunut muista kentällä treenaavista, enkä halunnut ottaa mitään riskejä. Saatiin siis monta hyvää pientä onnistumista. Myös sitä maasta istumaan nousua harjoiteltiin useampaa otteeseen, kun Taavi on viime aikoina tupannut jäämään maahan istu -käskystä huolimatta.


Perjantaina käytiin koirakoulussa, kyllä meinasi itku päästä. Taavi teki 98 % ajasta ihan superhyvin myös niitä meille vaikeita juttuja, kuten toisten koirien ohituksia ja paikkamakuuta toisten touhutessa omiaan. Mutta mun olessa sadasosasekunnin myöhässä, ehtii se aloittaa rähjäämisen, jos joku toinen koira juuri katsoo sitä tai juoksee tai muuten riekkuu. Mua harmittaa niin vietävästi, etten osaa tehdä tuolle asialle enempää. On niin turhauttavaa nähdä Taavin pelkäävän muita. Kumpa vain osaisin kertoa sille jotenkin, ettei ne muut ole niin pahoja ja mun kanssa on turvallista! Tän asian kanssa on painittu jo puolitoista vuotta, päästäänkö me tästä koskaan eroon??

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Saatte taatusti ratkottua noita reaktiivisuusjuttuja viimeistään, kun Taavi saa iän myötä lisää itsevarmuutta :)

    VastaaPoista
  2. Pihkassa on samoja piirteitä, reagoi silmän räpäyksessä, jos joku vain tuijottaakin sitä liian pitkää tai jos lähistöllä joku leikkii sen makuun liian hanakasti. Itte kans koen tuon asian haastavana, vaikka meillä se enemmän liittyy niihin hetkiin, kun ei aktiivisesti tehdä vaan odotellaan esim.vuoroamme.

    VastaaPoista