Vuoden eka esineruutu sekä jälki ja vähän muutakin

Perjantaina (27.2.) oli ihan pakko mennä tekemään tämän vuoden ensimmäinen esineruutu. Vaikka metsässä on toisin paikoin vielä polveen asti lunta, onnistuin löytämään ison metsäalueen joka on jo aivan sula!

Talloin noin 20 m x 50 m alueen ja piilottelin sinne kymmenkunta esinettä hyvin sammaleiden alle. Taavi oli mukana tallomassa ja toi jo pari esinettä mulle innoissaan, vaikka yritin piilotella niitä niin, ettei se olis nähnyt.

Ensimmäinen lähetys oli ihan huippu; Taavi pinkaisi matkaan vauhdilla ja toi melko nopeasti esineen. Ei me ihan sellaiseen suoritukseen ylletty, mitä olen nähnyt konkareiden tekevän, mutta ihan loistavaa meille. Esineruutu on kuitenkin ollut meille se kaikista hankalin juttu. Lähetin Tapsun vielä toisen kerran. Esine tuli taas mulle, mutta ei läheskään niin nopeasti kuin ensimmäisellä kerralla. Palautus on kyllä nopea, mutta se ruutuun meno ei niinkään. Tämä toinenkin lähetys oli kuitenkin parempi kuin suurin osa viime vuoden suorituksista. Tuo esineiden sammalten alle kunnolla piilottaminen tuntui toimivan, nenänkäyttö oli havaittavissa tosi selkeästi!

Loput esineet sitten keräiltiin pois niin, että mä kävelin alueella ja Taavi noukki esineitä aina sellaisen haistettuaan, hyvin jaksoi nuuskuttaa!


Esineruututreenin jälkeen hurautin porukoille, missä käytin niitä hyväkseni ilmaisutreenissä. Mentiin läheiselle kentälle, jossa lähetyslinjan molemmin puolin ukot ja vuoron perään lähetys kummallekin puolelle.

Kyykyssä olevat maalimiehet haukuttiin tänään mallikelpoisesti ja haukku jatkui hyvin mun tuloon asti ja Taavi malttoi jatkaa haukkumista vaikka seisoskelin vieressä, enkä antanut palkkauslupaa heti. Muutamalla ukolla otin Taavin sivulle ja tämä homma toimi tällä kertaa kivasti.

Seisovat maalimiehet eivät tänään onnistuneet ja pari kertaa otettiin lähetys uusiksi kuseskelun takia. Kaikkiaan tehtiin seitsemän onnistunutta toistoa (ja sitten ne pari kusikeikkaa sinne väliin). Vähän Tapsu ehkä hyytyi loppua kohti, mutta hyvä omatoimitreeni silti.


Lauantaina olin ekaa kertaa ikinä tokokokeissä töissä tai siis ylipäätään tokokokeessa ja kyllä oli kiva nähdä koirien tekemistä ihan livenä. Tuli itelle lisää motivaatiota harjoitella ja uskoa siihen, että ehkä joskus uskalla yrittää minäkin. En tosin ehtinyt nähdä kuin EVL:n ja osan VOI luokasta ennen töihin lähtöä. Muutama todella makea suoritus ja sitten pari ihan epäonnistunutta ja kaikkea siltä väliltä. Koirat eivät todellakaan ole koneita! (Tai ehkä jotkut ovat; EVL:n voitti koira, jolla oli takanaan kaikkiaan neljä koetta, kaikki ykköstuloksilla. Tämä koe oli koiran ensimmäinen EVL -koe, josta tietysti myös ykköstulos pisteillä 285. Ikää koiralla oli n. 2,5 vuotta.) Esimerkiksi EVL:n tsetassa vain yksi koira kymmenestä istui, muut jäivät seisomaan ja yksi valiokoira huuhaili ihan omiaan. Ja mikä parasta, tunnelma oli tosi kiva, ei ollenkaan sellainen mun ennakko-odotuksia vastaava jäykkä ja totinen. Harmittaa vain kun jäi se ALO näkemättä, olis ollu kiva vähän suhteuttaa omaa tekemistä. Koekalenteriakin vähän selailin, mutta ei sieltä kyllä kohtuu matkan päästä löydy oikein mitään mun aikatauluihin sopivaa...


Sunnuntaina suuntasin metsään jäljentekoon niin innoissani, että kepit jäivät kotiin... Katkoin sitten mennessäni hakkuutyömaan oksista pätkiä sillä ajatuksella, että keskitytään tänään jäljestykseen ja kepeistä viis, mutta katotaan kuitenkin kuin käy, löysimpä vielä tyhjän tupakkiaskinkin jäljelle jätettäväksi.

Noin 350 m pitkä jälki vanhaan kuusimetsään, jossa ei juurikaan aluskasvillisuutta ole. Varsinaisia kulmia ei lainkaan, mutta mutkia ja kiemuroita kuitenkin. Tunnin sai jälki vanheta, keli + 5 ja tuulta vähäsen.  Lähetys meni vähän plörinäksi kun taisi sekä koira että ohjaaja olla vähän täpinöissään. Kun alkuhärväyksen jälkeen saatiin oikea suunta, oli Taavin vauhti kova, sitä sai jarrutella ihan tosissaan. Pari pientä harhautumista, mutta melko nopeasti löytyi jälki uudestaan. Taavi yllätti myös hyvällä keppi-ilmaisulla ja se askikin löytyi hyvin. Kiva aloitus tälle kaudelle tässäkin hommassa.

"Kato mitä mä löysin!"

"Tässä jossain haisee ihan keppi"

Kerkesin viikolla kerran omineen hallillekin ja Tapsu teki tosi hyvin keskittyneesti. Pieniä seuraamispätkiä tehtiin ja hyppyä, joka sujui tosi hyvin. Jättäviä vähän höntsäten, istuminen on nyt jotenkin tosi vaikea... Ja kapulaa Taavi ei suostunut edes ottamaan suuhunsa, mistähän tämä johtuu? En ainakaan löytänyt suusta mitään syytä tähän. Olisko vain hiekka ollut jotenkin niin ällöä, etttei kapulaa voinut poimia suuhun... Pari luoksaria ja paikkamakuuta mun riekkuessa kun sen parempaa häiriötä ei nyt ollut tarjolla.


Torstaina oli tokotreenit taas oikein kunnon häiriöllä. Taavi vähän tohelo, mutta ihan kivasti teki hommia kuitenkin. Aluksi tehtiin kaikkien viiden koiran voimin luoksepäästävyys (meni hyvin) ja seuraamista, jättäviä ja paikkista niin, että aina kaksi tai kolme koiraa oli paikkamakuussa ja kaksi tai kolme teki liikkeitä. Paikkamakuut meni oikein hyvin, vaikka Tapsun selän takana treenas mölyävä agiliitoporukka ja mun selän takana oli kolme koiraa seuraamistreenissä.

Hyppyäkin tehtiin mallikkaasti, Tapsu ei ees pissiny tällä kertaa esteeseen =). Meidän seuraaminen oli vähän levotonta, mutta kyllä tuo Taavin keskittymiskyky on kehittynyt ihan huimasti viime syksystä! Tällaisen häiriön alla tekeminen ei olisi mitenkään onnistunut viime vuonna. Ja ne meidän jättävätkin onnistui tosi hyvin!

Mutta taitaa jokin korkeampi voima yrittää saada mua lopettamaan koiraharrastamisen :(. Sen lisäksi, että pk-puolen hakuporukassa kuohuu taas, ilmoitti tokoryhmämme vetäjä muuttavansa toukokuun lopussa. Eli ei ole ryhmäpaikkaa sen jälkeen ;(. Kaikki seuran ryhmät on aika täynnä ja jono niihin kilometrin mittainen... ja tietenkin on myös pula vetäjistä...


P.S. Taavi voitti Suomen Pyreneläisten vuoden 2014 näyttelykoira tittelin. Ilolla otamme tämän vastaan, vaikka se kertookin ehkä siitä, että lyhytkarvapyrri-ihmiset eivät juuri käy näyttelyissä tai ainakaan ilmoita tuloksiaan kilpailuun =P