Torstai-illan junnutottis meni vähän puolikuntoisena flunssan kourissa, mutta Taavi oli silti ihan loistava! Seuraamista, miten se mun käden paikka voi olla niin vaikea? Jousikäsi nousee eteen, ei ylös. Täytyy vissiin reenata tuota pelkkää kättä ilman koiraa... Mutta siis Taavin osalta ihan hyvää tekemistä. Täyskäännökset ja sivulle meno sujuivat hyvin.
Maassa Tapsa ei tänään meinannut pysyä, vaikka kotona ollaan siinä jo tosi hyviä. Kissojen ruokinta ja siihen liittyvä kolmen kissan sinkoilu onnistuu Taavilta hyvin paikallaan maaten, mutta tänään maneesilla ei oikein meinannut malttaa. Saimmekin häiriönsietokykyharjoittelua kotiläksyksi. Lopuksi erittäin vauhdikas luoksetulo ohjaajan kiinnipidosta puolesta välistä maneesia ilman törmäystä!!
Häiriönsietokyvyn harjoittelun lisäksi kotiläksyksi tuli jäävien liikkeiden harjoittelun aloitus peruuttamalla ja sivulletulon nopeuden lisäys.
Flunssainen olokin helpotti kummasti, kun näki taas kuinka intoa piukassa pieni iloinen pyrri oli tekemisestä. Tän viikon kotiharjoittelu on jäänyt aika vähiin lenssun takia.
Perjantai-illan pentutottikset meni paremmin kuin viime viikolla, mutta kyllä ne toiset koirat silti vaan ovat pelottavia. Surettaa Tapsan puolesta, kun se pelkää osaa koirista. Kumpa joskus oppisimme olemaan rennosti kentällä muista välittämättä.
Mutta siis viime viikkoon nähden huima parannus, sehän jopa katsoi mua! Meitä oli tänään paljon vähemmän kuin viime viikolla ja otettiin Tapsan kanssa aavistusen syrjäisempi paikka ringistä. Kontakti siis oli ajoittain ihan hyvä, mutta ne kaikenmaailman haukahdukset ja muut äänet saa kyllä Taavin kääntämään päätään heti vaikka katse kyllä palaa pian takaisin muhin.
Jotenkin mulla on hirveän kaksijakoiset fiilikset tästä illasta; jee, me parannettiin viime viikosta, mutta voi vitsi kun me oltiin kuitenkin surkeita :) Kenttä oli n. 10 cm loskan peitossa (onneksi laitoin kumisaappaat!) ja jostain syystä Taavin karvaperse nyt tuntui kastuvan niin kovin paljon, ettei millään voinut istua tai mennä maahan. Kotona siis maataan ropakoissa, mieluusti vielä mun hanskan tai pipon kanssa... No, onnistuttiin kuiten muutamassa maahanmenossa,mutta sieltä kyllä noustiin samantien ylös. Seuraamisessa kontakti oli tosi huono, piti vilkuilla missä ne muut koirat menee... Perusasentokäännöksissä se pylly ei vaan pysynyt maassa, mutta muuten Lärppis kyllä oli hyvin mukana. Ohitukset meni hyvin viime viikkoon nähden, vaikka parantamisen varaa on ja luoksetulo oli loistava.
Kotona otettiin sitten vielä paikkamakuuta; saan kiertää Taavin ympäri ja mennä vaikka kuinka kauas ja siinä se vaan jököttää! Vähän luoksetuloja ja kovasti leikkiä. Mä alan oppia palkkaamaan tuota otusta leikillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti